Sodan jälkeen valvontakomissio tarkasteli koulukirjoja. Luku- historian- ja maantiedonkirjoista poistettiin poliittisesti sopimattomia sanoja ja kuvia. Jostakin syystä laulukirjat jäivät kuitenkin sensuurin ulkopuolelle. Esimerkiksi 1950-luvun puolivälissä painetussa (1. versio 1943, Äänislinna) Olavi Pesosen laulukirjassa on Heimohymni, Mu Isamaa, Saksalaisten laulu sanoineen, jotka kuuluvat mm.: "Synnyimaamme korkealle maailmassa nouskohon! Suojakseen se meidät vaatii pyhään veljesliittohon. Etsch ja Belt ja Maas ja Memel meidän piiriämme on". Siinä on Matti Pesonen kääntänyt runoilija August Heinrich Hoffmann von Fallerslebenin sanat. Rajat eivät enää 50-luvulla olleet aivan tässä kuvatut, tosin sanat kuvaavat paremminkin saksalaisuuden aluetta kuin konkreettisia rajoja. Onhan siinä kirjassa toki Neuvostoliitonkin hymni Elvi Sinervon käännöksenä: "Niin suuri on Lenin, hän kirkasti tiemme, kun aamuun me astuimme myrskyistä yön. Ja Stalinin johdolla taistossa, työssä me kasvoimme kuntohon sankarityön".
En muista, oliko ihan tämä kirja meillä kansakoulussa, mutta kyllä kaikista Pesosista, Sonnisista ja Parviaisista näitä lauluja löytyi. Sen kuitenkin muistan, että ei Stalinista ja Leninistä eikä Saksan alueista laulettu. Olisi tietysti ollut komeaa kajauttaa Neuvostoliiton hymni tarkastajalle.
Sonnisen kirjassa oli "Nouse Inkeri", mutta sensuuri oli iskenyt Aleksis Kiven Kihlaus-näytelmän loppukohtauslauluun "Kosk' tulit kureerit".
Alunperin siinä lauletaan:
Kosk' tulit kureerit
Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel';
Ja laitoit kortteerit
Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit: onk's talossa olutta viel'.
Sonnisen versiossa olut on vaihdettu leiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti