Palaamme eläkeläismiehen seikkailuihin sote-kentällä.
Kutsussa olleen päivämäärän koittaessa mies vyöttää itsensä ja suuntaa kulkuneuvonsa keulan kohti lähintä yliopistosairaalaa. Sää on sumuinen, eivätkä auringonsäteet vielä jaksa puhkaista harmautta. Edellisillä käynneillä menoa hidastuttaneet päällystystyöt on saatu tehtyä, viivoja maalataan ja joku kaivinkone on tonkimassa pientareita.
Matka suuntautuu nyt eri rakennukseen kuin aikaisemmin. Uusi ja hieno näyttää tämäkin olevan. Odotusaulassa on erikoisen näköisiä tuoleja. Ne voi istuessaan kääntää eri suuntaan, mutta kun nostaa jalkansa irti lattiasta, ne pyörähtävät alkuperäiseen asentoonsa. Suuresta ikkunasta on näkymä viereisen rakennuksen katolle, johon on pystytetty monimutkainen putkistojärjestelmä. Se tuo mieleen takavuosien tietokonepelit, joissa liikuttiin sokkeloisissa kaupunki- ja tehdasympäristöissä. Kutsunumero tämän ja projektiin kuuluviin seuraaviin käynteihin on 13. Sitä pidetään onnettomuuden lukuna, mutta käytännössä perjantai 13. päivä tuotti onnettomuutta vain ristiretkien rahoitus- ja suojelutoiminnalla rikastuneelle Temppeliherrain ritarikunnalle lokakuussa 1307, jolloin Filip Nelonen vangitutti kaikki ranskalaiset järjestön jäsenet, jotka sitten poltettiin myöhemmin roviolla.
Numero 13 napsahtaa näytölle kutsuen lääkärin vastaanotolle, ja vähän myöhemmin hoitajan puheille, jossa käydään läpi päivän seuraavia toimenpiteitä. Infon jälkeen hoitaja pyytää saada halata, ja lupa myönnetään.
Nyt on aikaa lähteä etsimään syötävää. Pääsairaalan kanttiiniin on pitkä ja monimutkainen matka, mutta sinne löydetään. Pääsairaalan pääovella kuvataan televisio-ohjelmaa. Pyörätuolissa olevaa päävammaista miestä työnnellään edestakaisin kameran ohi. Pelottavan näköinen irokeesikampauksinen niitein ja ketjuin koristeltu nainen antaa ohjeita kuvaajalle.
Syönnin jälkeen on aika siirtyä takaisin ensimmäiseen rakennukseen. Seuraavaksi otetaan kuva ja sormenjäljet. Kasvokuva riittää tässä laitoksessa, toisaalla on käytäntönä ottaa myös profiilikuva ja liittää alle numero. Jommalla kummalla etusormella pystytään tästälähin ilmoittautumaan, kylmillä säillä kannattaa kuitenkin lapanen tai hanska ottaa pois kädestä.
Vuorossa on tietokonekuvaus. Se ei onnistu ensimmäisellä kerralla, ja tutkittava passitetaan juomaan lisää ja tulemaan puolen tunnin päästä uudestaan. Uusi tulos hyväksytään, ja potilas lähtee taas kohti pääsairaalaa, jossa hänet tungetaan magneettikuvaustötteröön - ahtaan paikan kammoa ei ole, mutta korvatulpat ja kuulosuojaimet pannaan päähän. Kysytään, tarvitaanko musiikkia, mutta siitä kieltäydytään. Kone vinkuu, ulisee ja jyrisee aikansa. Lopuksi kerrotaan, että joku osa siinä on rikki, eikä tulosta saatu - uusi aika annetaan ensi viikolle, jolloin vehkeen pitäisi olla kunnossa. Kaikesta huolimatta kiitetään kohteliaasti, kuten on opetettu, vaikka ylimääräinen käynti .....taakin.
7 kommenttia:
Hyvä navigaattoririippuvainen kariav
Se on hyvä olla semmonen laite auton etuakkunalla, joka näyttää, jotta suoraan mennään.
Etenkin kun tie näyttää akkunankin läpitte ihan suoralta.
Jonniinverran voipi hämmennystä syntyä väriaistimuselimissä, kun opaslaite usuttaapi violetille eli kreteliinille tielle, mutta etuakkunasta ei sevväristä tietä näjy.
Herkempi painaisi heti jarrut pohjaan ! Ja ulos tähhyilemään, jotta missä se kreteliini !
Se putkikokkero siellä sivurakennuksen katolla on kuulemma 3D-havainneopas niille osaamattomille, jotka sairaalan alueella etsivät ruokalaa tai lääkäriä, tai mitä niitä on.
Paras ois kuiteskin ottaa se kreteliinin tien opastaja mukaan sinne sairaalasokkeloihin.
Monissa sairaaloissa kun on lattiaan laitettu semmoset värilliset opastusviivat, joita pitkin kun vain kävelee, niin oikiaan paikkaa päätyy.
Vaikeinta se on joskus se kävely niin kapeaa viivaa pitkin. Meinaa herkästi jalka sivulle horjahtaa.
Joilloin on pakko palata alkupisteeseen ja yrittää uuvvestaan.
Pittää vaan toivoa, että juuri kreteliini viiva vie oikiaan paikkaan.
Muuten on hukassa !
Se irokeesiniittityttö ketjuineen on kuulemma sikäläisen sairaanhoitolaitoksen tatueeraaja, joka sitten ne merkit varapiällysmiesten opastama tökkii uhrin nahkaan.
Sennäkösiä näyttävät näköratiossa olevan ulkomaankin tatueeraajat.
Ketjut on mukana sen tautta, jos ei uhri muuten pysy aloillaan.
Magneettikuvauskone kuulemma särky juur silloin, kun niittityttöä kokeeksi kuvattiin.
Puolet niiteistä irtosi hetpaikalla. Ja tukka nousi pystyyn.
Lentävät niitit aiheuttivat sille lykättävälle päähän ne vammat.
Toivottavasti paluumatka onnistu. Hankalaa taisi kuiteskin olla se peruutusvaihteella ajo. Muutenhan ei ois siitä navigaattorista ollu mitään hyötyä.
Siinä kun kreteliini tie johtaa vaan sinne Kuopijoon päin.
Tai sitte kotimatkalle koko hökötys takaikkunalle, ja taustapeilistä suunta.
Kyllähän siellä rantuja permannossa oli, mutta kun piti rampata kahen talon väliä välillä ulkoilmassakin. Siellä oli vain soraa asvalttia ja tiilipintaa. Uudemmassa talossa toisen päädyn ovessa luki opastukseksi "sädehoito" ja toisessa "kappeli" - sujuvaa ja käytännöllistä sinänsä.
Alueuutisissa näyttivät pätkän tulevasta ohjelmasta, mutta siinä oltiin synnytysosastolla, jonka senkin ulko-oven näin, mutta mikkään retliini viiva ei näyttänyt sinne kummiskaan johtavan.
Paluumatka onnistui hyvin, kiitos vain. Kun lähdin tuohtuneena magneettimyllystä, unohdin poiketa paineenlaskulla, ja niinpä poikkesin Ikean lihapullaravintolan vessassa. Lihapullia ei tehnyt mieli, kun filmausta katsellessani söin lohisoppaa, ja kotona odotti rasiallinen torilta ostettuja paistettuja muikkuja.
Tatuointia eivät muuten suostuneet pettymyksekseni tekemään - kultajyväset ajavat kuulemma saman asian. Tässä voisikin olla markkinarako semmoisille, jotka tahtovat tatskan, mutta eivät halua sitä näyttää. Sama koskee varmaan läväreitä.
kavi
Mikä idea! Tatuointi joka ei näy.
Siinä meille liikeidea - Sie tiskiin, Voksi takahuoneeseen hommanhoitoon ja mie jos hallituksen pj:ksi viimmennii ylenisin siis ei ku se muuan Muhametti.
Lattiaan pitäis maalata violetti raita opastukseks tiskille ja siitä takahuoneen ovelle. Ensin maksu ja sitten jokkainen vois valkata mieleisensä jyväset vaskoolista. Korotetulla maksulla pääsis ite huuhtomaan. Vihapuhheita ei sitten hyväksytä - siltä Muhametiltakkaan.
Minullaki on kokemusta sairaalan sokkeloissa seikkailemisesta, kun tätä nykyistä rosessia aloittelin alakuvuojesta, niin ei maamme vanhimman kaupunkin viisastenkerhon lasareetista meinannut millään löytyä oikeaa paikkaa.
Seuraavilla kerroilla olen osannut. Viimeksikin marssin ihan sopivasti ja oikeana aikana ihan oikeaan paikkaan.
Presidenttimme syntymäpitäjän sairaalassa oli opastusviija, jonka avulla oikea luukku löytyi, tuossa parisen vuotta sitten.
Kyllä sitä immeinen niin urrautuu, jos vanhenookin... Presidenttimme syntymäpitäjästä rupesin heti vuntieraamaan, että onko siellä Pielavein sairaalassa niin monta luukkua, jotta opastusviivat on pitännä vettee :)
Hyvä syntymäkotikuntaväki
Eikös Sääksmäki-Luumäki linjalta löyvvy karsina joka sorkalle ...
Lähetä kommentti