En todellakaan löydä arkistostani kuukausisarjaan liittyvää Kesäkuu-otsikoitua kuvaa. Kaikki muut näyttäisivät olevan tallella. Voi olla, että tästä sitä on ollut tarkoitus tehdä. Vihreän auton yksityiskohtaiseen viimeistelyyn on varmaankin kulunut aikaa kosolti, ja muun maiseman väritys ja teksti "KESÄKUU 30 p" on jäänyt pois. Juhannustahan tässä toki varmaankin vietetään. Piirtämistilanteessa en aavistanut, että 1980-luvulla ajelen
vähän tuon näköisellä autolla, väri ja ulkopuoliset lamput etulokareiden päällä samanlaiset, rättikatto siinä tosin oli.
Jussinpäivän vietosta olen kirjoitellut aikaisemminkin.
Tätä kirjoittaessani kuuntelen radiota, jossa Ylen ykkönen parhaillaan uhallaan soittaa lasten laulamaa suvivirttä.
Hyvää kesäkuuta myös kaimalle, kyllä se siitä...
Komento takaisin, löytyihän se oikea kesäkuu. Joulutonttu näkyy olevan liikenteessä. Toivottavasti ei vielä ala kiltteystutkimuksiin, vaikka joulua kohti jo kovaa vauhtian mennäänkin päivien lyhentyessä...
7 kommenttia:
Hyvä perspektiivitaiteilija kariav
Valistumaton observoija saattaisi ihmetellä, että minkä tautta tuon punasen leikkimökin ja sen pöytäviirin pittää olla tuossa auton katon yli veetyllä pyykkinarulla.
Ja vielä Austraalijassa, missä vetovoima vettää narua ylespäin.
Valistunut taiteentuntija oivaltaa oitis, että kysymyksessä on perspektiiviefekti.
Eikä oo pyykkinaru, vaan tytöt siinä pyörittää pitkää hyppynaruva, vaikkei tyttölöitä ookkaan kuvaan mukaan mahtunut.
Viherhörhöilyyn taipuvainen piirustustaiteilija on korostanut sanomaansa auton vihreällä värillä. Näin on saastelähde saatu ikään kuin hyväksyttävämmäksi.
Ja ennenkaikkea piilopropagoidaan tuulivoiman puolesta !!
Kiitos Kaima toivotuksesta! Mutta kyllä se vaan on niin että kesä on kohta jo päivän lyhyempi... Voxin analyysin lisäksi kiinnitän huomiota hienosti piirrettyihin lipputangon tukiin. Ei kaikki sellaisia vähäpätöisyyksiä huomaakaan!
Kun kuvaa tarkemmin observeeraa, huomaa hämmennyksekseen, että maiseman etuala on lumen peitossa. Toki valkoinen pinnoite voi olla tuulivoiman tuomaa tuhkaa läheisestä voima-laitoksesta, jossa uusiutuvia luonnonvaroja muunnetaan energiaksi. En ole niin vanha, ettenkö muistaisi 1980-luvun alkupuolen kesäkuun lumisateen. Kyllä, jos se on mahdollista, se on.
Suoraan sanoen kiinnitin itsekin samaan asiaan huomiota. Kunnon taide muodostuu tarkoista detaljeista. Mutta osittain huomiointini johtunee siitä, että meillä on mietittävänä, jo yli 20 vuotta, millä lahonneesta lipputangosta jäänyt rauta-betonirakennelma saataisiin pois ajoneuvoliikennettä vaarantamasta.
Hyvä kuva- ja musiikkiorientoitunut taideväki ynnä vaiteliaat lukijat
Tässä juhannuksen jälkeen dokumentoidussa kartanomiljöössä aamuaurinko on koillisesta nousemassa, mutta lounaistuuli ajaa jo paikalle poikkeuksellisen matalalla ajelehtivaa poutapilveä (?).
Ettei vaan olisi niitä tuulivoimalan saasteita tiiviissä formaatissa.
Pakkasukko on Pääkonttorin keskuskomitean salatiedustelijana saapunut idästä syynäämään tulevia anneksioläänityksiä.
Mustanpuhuvat tulppaanit hämärtävät hieman näkymää, missä todellisuudesta vieraantuneet kusipäiset viherhörhöt tanssivat piirileikkiä jalat tukevasti ilmassa ymmärtämättä idän uhkaa.
Taustalla komia kartanon päärakennus on vajoamassa keskiosaltaan heikosti perustettuun suoperäiseen pihapiiriinsä.
Mikä on tulevalle idän isännälle ihan oikein.
Etualalla sinistä tietä matkannut kyklooppi on väsähtänyt ja käynyt ajoradalle maata.
Paikallinen maajussi piikkilangankiristäjällään kohtapuoleen ajaa kykloopin yli, eikä kykloopista sen tautta olekaan sittemmin mitään varmoja näköhavaintoja ...
Tokihan jotkut salaliittoteoriaorientoituneet mielessään kuvittelevat, että koko Suomen poliittinen johto on yhtä kyklooppia.
Niin on yksisilmäistä touhua ...
kavi
ite kiinnitän aina huomiota tuulen suuntaan.
Molemmissa kuvissasi tuulee idästä, mikä erityisesti miellyttänee Voksi sirämme.
Se, miksi tuuleen tulee huomio kiinnitetyksi, juontuu historiallisesta äitienpäiväkortista, jonka isoveljeni aikoinaan äidillemme piirsi:
Siinä onnentoivotuksen ja kehumisen ohessa oli piirros. Piirroksessa olennaista oli ruumisauto. Ruumisautossa oli pikkusuomenlippu. Auto liikkui eteenpäin, mutta kas kummaa: lippu hulmusi myös ajosuuntaan päin.
Käsittämätöntä realismia elämästä.
Jotenkin tuntui luonnottomalta äitienpäiväkortissa. Se lippu.
Jos ruumisauto lipuu hiljaa länttä ja laskevaa aurinkoa kohti, saattaa olla, että lippu liehuu ajosuuntaan itäisessä virtauksessa. Purjelaivamaalauksia tehtäessä on niinikkään huomattava mastonhuippulipun liehumissuunta - ainakin silloin kun ei luovita, vaan mennään tuuleen.
Lähetä kommentti