Vanhana ihminen rauhoittuu, elämässä seesteiset puolet ottavat niskalenkin - no, painia en ole koskaan, enkä muitakaan fyysisiä kontaktilejeja harjoittanut - niin että todetaan vain, että sitä niinku rauhottuu, eikä enää mm. pyöräile juhannusiltana rautatieasemalle serkkupojan kanssa ja mene junalla seuraamaan Luonetjärvelle ilmavoimien juhannusjuhlaa. Olosuhteista johtuen mökillekään ei voi mennä, kotona on tyyntä ja rauhaista. Tosin kolme vuotta sitten oli juhannus ikimuistoinen.
Kuva kertoo tämänvuotisen leppoisan tilanteen. Oravafarmimme pienin vauva istuu ruokakupissa nakerrellen auringonkukansiemeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti