Mäet

Tuntuvat näköradiossa lähettävän mäkihyppelyä. Kuva esittää Rochester Hilliin, Michicaniin 1920-luvulla rakennettua 300 jalan mäkeä.

Mäestä tulee mieleen se vanha juttu, kun Anna Mäki ja Usko Kylmänen esittäytyivät kohdatessaan:

- Mäen Anna.
- Kylmäsen Usko.

Mäen sukuun Annan lisäksi kuuluvat ainakin Helli, Salli, Sauvo, Tarvo, Usko ja Toivo.

Kalkutin

1970-luvulla Tekniikan Maailma esitteli pienikokoisen pattereilla toimivan laskukoneen, joka pystyi suoriutumaan nopeasti suurillakin luvuilla tehtävistä peruslaskutoimituksista. Lehden mukaan kojeen hinta on kuitenkin niin korkea, että se tuskin koskaan tulee tavallisen ihmisen käyttöön.

No, kehitys on kehittynyt taskulaskinalalla. Mitähän TM olisi sanonut, jos joku olisi väittänyt, että nykyään puhelimissa varsinainen puhelinkäyttö on vain laitteen nimestä johtuen pakko pitää mukana.

Mutta laskimiin. Suurta hupia aikoinaan aiheutti, kun näppäili vaikkapa luvun 0.05135 tai 0.513513 ruudulle ja näytti kaverille sitä ylösalaisin. Muita hyviä lukuja ovat 1773, 1770, 15514 jne.

Jos ei todellakaan muuta tekemistä aurinkoisena helmikuun viimeisenä lauantaina ole, pakkasen ollessa -5 Celsiuksen asteikolla Savon korkeudella, kannattaa ottaa taskulaskin sieltä keittiön laatikosta ja ruveta askartelemaan numeroiden ihmemaailmassa.

Aikakauslehtiratsaus XII

Helmikuun lopun kunniaksi aikakauslehdistöstä on poimittu Yleisradio-niminen julkaisu helmikuulta 1929. Se esittelee silloisen viikon koti- ja ulkomaiset ohjelmat, kotimaisille riittää kaksi sivua, kun sensijaan ulkomaat - joita ovat Viro, Ruotsi, Norja, Tanska, Latvia, Liettua, Saksa (9 asemaa), Englanti (2) Puola (2), Tsekkoslovakia ja Unkari - tarvitsevat 6 sivua.

Ohjelmatietojen lisäksi lehdessä on reklaameja radiokojeista, radioputkista, anodipattereista, Corona-kirjoituskoneesta, Karjala-margariinista, Cospoli-savukkeista, Hydrawerk-kiintokondensaattoreista ja Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaiden superfosfaattirahtitalvialennuksesta Valtionrautateillä.

Alla olevasta kuvasta erottunevat klikkaamalla lehden mediatiedot.

Lehden pääkirjoitus käsittelee radiota opetusvälineenä:
"Heti kun yleisradio oli saavuttanut tyydyttävän ke­hitysasteen, syntyi myös ajatus sen käyttämisestä ope­tuksen palvelukseen. Tämä ajatus huomattiin piankin hedelmälliseksi, ja sitä on koetettu kehittää eri suun­tiin eri maissa. Meillä on sitä käytetty lähinnä kieli­opetukseen ja hyvällä menestyksellä, kuten kursseja seuranneet saattavat todistaa.
Muualla on kuitenkin menty vielä laajemmille aloille.
Ruotsissa alkavat juuri kokeilut kokonaisten luokkien opettamisesta radion välityksellä, ja, sikäli kuin ruotsa­laisten lehtien lausunnoista saattaa päättää, ovat toi­veet hyvät.
Englannissa on tässä suhteessa kuitenkin saatu hiu­kan toisenlaisia kokemuksia. Siellä selittää kokeiluja johtanut opettaja, hra Thomas Curzon, että häiriöt vaikuttavat opetuksen kulkuun hyvin haitallisesti ja että mikrofoonin käyttö vaikeuttaa suuressa määrässä opettajan työskentelyä vaatien häneltä aika lailla har­jaantumista ja tottumusta. Oppilaiden kannalta taas, selittää hän, radio tuo mukanaan uutta mielenkiintoa asioihin ja kehittää varsinkin tarkkaavaisuutta, aina­kin aluksi.
Vaikka siis radio-opetuksella oppilaiden kannalta on omat etunsa, väittää hra Curzon, että menetelmä täl­laisenaan on vaikeasti toteutettavissa, joskin sillä sivis­tystekijänä ja tiedon levittäjänä yleensä on hyvin suuri merkitys."
Artikkelin mukaan kuitenkin Saksassa on otettu radio tehokkaimmin käyttöön sekä oppilaiden että opettajien koulutuksessa. Saksan koulu-uudistus vaati opettajilta osallistumista monille kursseille, joiden antia etenkin vähävaraisimmille opettajille voitiin jakaa radion kautta. Myös oppilaiden vanhemmat osallistuvat kirjeenvaihtoon opetusohjelmien tiimoilta.
Kirjoitus päättyy: "Näytetunnit annetaan itse luokassa, ei siis studiossa, tavallisen koulut yön kestäessä; Saksalaisen tämän alan tuntijan ja johtajan, tri Hammerin mielestä, eivät vai­keudet opettajan toimintaan nähden suinkaan ole voit­tamattomia. Vaikeuksia esiintyy vain silloin, kun oli näy­tettävä kuvia, käytettävä karttoja tai sovitettava ope­tukseen muita havaintoesineitä. Tässä suhteessa oli koko työ järjestettävä uudelleen. Varsinkin kaivattiin paljon nopeampaa vauhtia kuin tavallisessa opetuksessa, että kuuntelijat, näkemättä, voisivat sitä täydellä tarkkaa­vaisuudella seurata. Tarvittiin toisenlaista tehostamista, toisenlaisia keinoja asioitten selvittämiseksi kuin taval­lisessa opetuksessa. Kuuntelijat väittävät päässeensä opetusta erinomaisen lähelle, tulleensa perille monista menetelmän salaisuuksista paremminkin kuin nähdes­sään luokan. Ja ennen kaikkea, tällä menetelmällä oli se tavaton etu, että opettajat kaukaisella maaseudulla saivat olla suorassa kosketuksessa mahdollisimman hyvän ammattiopetuksen kanssa, pääsivät tutustumaan kaikkeen uuteen, mitä menetelmien ja pedagogisten suuntien alalla on olemassa. Emme tiedä, onko Suomen opettajapiireissä mielen­kiintoa tätä asiaa kohtaan, ja sitä paitsi on radioverk­komme vielä niin epätäydellinen, ettei tyydyttäviä tu­loksia kaikkialla maassa vielä voitane saavuttaa. Jon­kunlainen toiminta tällä alalla olisi kuitenkin mahdol­linen ja erittäin hyödyllinen, jos menetelmät vain voi­daan kehittää kyllin hyviksi."
Seuraavina vuosina Saksassa radio ja televisio valjastettiin palvelemaan muunkinlaisia opetus- ja valistusohjelmia, hyvällä menestyksellä.
Englannista sen sijaan lennätetään: "Jonkun aikaa sitten kerrottiin Euroopan sanomalehdissä, että Englannin yleisradioyhtiö B.B.C., olisi suostunut poliittisten riitakysymysten selvittelyyn radiossa. Tämä tieto johtui siitä, että maan kolmen pääpuolueen taholta oli ankarasti vaadittu tällaista oikeutta. B.B.C:n johto näytti aluksi olleen taipuvainen järjestämään puolueitten johtajille tilaisuuden esiintyä, mutta koko kysymys on nyt rauennut, koska puolueet eivät voineet sopia esiintymisajoista. Suurin osa Englannin kuulijakuntaa on hyvin tyytyväinen, että radio edelleen jää rauhaan politiikasta.
Seuraavassa keskiviikon, 6. helmikuuta 1929 ohjelma:
18.00. Radio-orkesteri, johto Erkki Linko:
Halvorsen: Marche Chevaleresque; Mendelssohn; Meeresstille und glückliche Fahrt; Strauss: Wein, Weib und Gesang.
18.25. Englanninkielen jatkokurssi (leh­tori Lyyli Wihervaara).
19.15. Maisteri Solmu Parkku: »Sika­talouden tarkastustoiminnasta» (Suomen Maatalousseurojen Kes­kusliiton esitelmäsarjaa).
19.40. Ursula Thesleff: yksinlaulua:
Gluck: Aria oopp. Orfeus; Kuula: Kesäyö kirkkomaalla;Hanni kainen: Tulin onneni yrttitarhaan.
20.00. Tri Sven Donner: esitelmä »Sie­lullisia sairaudentiloja lapsilla» (Kenraali Mannerheimin Lasten­suojeluliiton esitelmäsarjaa).
20.15. Jussi Pukkila: yksinlaulua: Sibe­lius: Illalle, Lastu lainehilla; Koti­lainen: Ihmisyyden laulu, Laulu oravasta; Palmgren: Miilunpoltta­ja; Merikanto: Miksi laulan; Back­man: Pulkkalaulu; Kuula: Etelä­pohjalaisia kansanlauluja.
20.40. Mimmi Lähteenoja: Yrjö Heilalan kertomuksia.
21.00. Hannes Kotka: kanteleensoittoa:
Vanha marssi; Pirun polska; La­pin akan valssi; Mähösen Kallen sottiisi, Iso lintu, merikotka, Sai­maan rannalla (sov. Hannes Kot­ka).
21.20. Radio-orkesteri: Mozart: Alkus. Figaron häät; Beethoven: Rondo a capriccio; Brahms: Valssi; Bull: Säterjäntans söndag.

Markus-sedällä on oma kirjelaatikko. Siinä on kuva Tarjasta, joka on luvannut ratsastaa lehmällä Helsinkiin setää tapaamaan. Lieköhän ollut sitten erään kuvanveistäjän edelläkävijä tällä alalla. Tarja tuskin kuitenkaan Lehikkiään sitoi Kosmoksen ovenkahvaan.
Hjalmar Löfvingin piirtämässä sarjakuvassakin Markus-setä näkyy seikkailevan Mauser vyöllä. Hyvä että Pikku Juhani pelastui apinoille laulamasta.

Victoria Falls In Love

Lisää maantietoa ja hyviä uutisia. Ruotsin kruununperijätär on mennyt kihloihin ja kuntosalimiehestä tulee prinssi ja herttua, vai tuleeko peräti prinssieversti.

Kuva esittää Victoria Fallsin sijaintia Zimbabwen maassa. Falls tarkoittaa suurta putousta, Falsetti on pieni pudotus, vaikka itse asiassa siinä mennään ylöspäin.

Maantieteessä on askarruttanut aina se, kun sanotaan, että jos liikkuu tietyllä suurella nopeudella maapallon ympäri joko sen pyörimissuuntaan tai toisinpäin, voi siirtyäkin äkkiä öylöspäivään tahi huomiseen.

Pitäisi joskus matkustaa pohjoisnavalle, pistää keppi pystyyn ja kiertää sitä juoksuaskelin muutaman kerran ja katsoa sitten kalenterista, missä mennään. Jos navalla seisoo, katsoo aina etelään, edessä voi olla joko toisen pallonpuoliskon päivä tai toisen yö. Päivämäärärajan yli hyppimisellä voi siirtää huolet huomiseen.

Mitenkä tämä nyt sitten liittyy Ruotsin kuninkaallisiin? Ei mitenkään.

Nois

Soopeli on näädänsukuinen elikko, joita männävuosisatoina oli Suomessakin, ja bilateraalista kauppaa Novgorodin poikain kanssa niillä käytiin. Soopeli-nimen lisäksi sitä kutsuttiin nokinäädäksi tai nokiaksi, myös otsikossa oleva nimi oli käytössä.

Paikkoja on nimetty arvokkaan turkiseläimen mukaan, kuten kuvassa näkyvä saari Amerikan rannikolla, Sable Island. Suomestakin löytyi Noisniemeä ja mitä niitä nyt oli.

Nokinäädän ajankohtaisuuteen liittyen laulu:

Ei tekstata saa, ei meilata saa,
joku voi tulla selkäsi taa.
Nokinäätä matkaan jo käy.
Nyt nimien kirjaan merkitään taas:
tuhma vai kiltti, ajatelkaas!
Nokinäätä matkaan jo käy.

Taas pienet nilkit liikkuu
ja muistiin merkitsee,
niin nokinäätä tietää saa,
kuka rapsut ansaitsee.
Siis: Ei tekstata saa, ei meilata saa,
hyshys on paljon mukavampaa.
Nokinäätä matkaan jo käy.

Ken meilit nuo saa,
ken tekstit nuo saa?
Monta on outoa odottajaa.
Nokinäätä matkaan jo käy.
Hän sakotkin suuret tytöille tuo,
pojille linnatuomiot luo.
Nokinäätä matkaan jo käy.

Ja kohta rosiksessa
taas juhlaa viettää voi,
kun teletiedot aukaistaan
ja sellin ovet soi.
Siis: Ei tekstata saa, ei meilata saa,
joku voi tulla selkäsi taa.
Nokinäätä matkaan jo käy.

Autot, joilla ajoin 10

Sarja päättyy tällä erää muisteluihin Visasta. Ei siis Mastercardista eikä American Expressistä vaan Citroën Visasta, joita minulla oli kunnia omistaa kolme, tosin onneksi aina yksi kerrallaan. Hulluutta on niin monta eri lajia.

En muistanutkaan, millainen Visan ohjaamo oli, mutta netistä löytynyt kuva palautti sen mieleen. Ensimmäinen, johon 2cv:n vaihdoin, näytti kuvan kaltaiselta. Myöhemmissä oli jo tavanomaisempi varustelu.

En muista sitäkään, oliko Rubikin kuutio jo 1980-luvun alussa keksitty, joka tapauksessa ratin vasemmalla puolella oleva murikka, josta hoideltiin valot, vilkut ja pyyhkimet oli saanut varmaan siitä vaikutteita, tai päinvastoin.

Ensimmäinen Visoista oli sininen, metallivärinen. Autoliikkeessä koeajolle lähti mukaan korjaamon työnjohtaja, joka käski painaa kaasua relusti, koska auto oli hänen mielestään "ihan mopo". Ajo-ominaisuudet olivat kuitenkin hyvät, talvikelissäkin suoriutui paksusta lumihangesta kuin tyhjää vaan. Sinisessä oli varusteena taloudellisuusnäyttö, joka koostui kahdesta pienestä lampusta, jotka keltaisella tai vihreällä valolla näyttivät, miten bensaa milloinkin kuluu. Bensatankin korkki tiivistyi joillakin keleillä niin, että säiliö meni alipaineessa lommoille, ja polttoaine loppui, vaikka mittari näytti vielä ainetta olevan.

Sinisen vaihdoin valkoiseen, jolle talvi oli todellinen ongelma. Sekä pakkasella että varsinkin pyryllä kaasutin jäätyi, ja polttoaineen sekaan oli kaadettava pullotolkulla jäänestoainetta. Taisi sitä mennä melkein enemmän kuin bensaa.

Kolmas oli mallia 14 TRS, eli 1,4 litran moottorilla varustettu, punainen, käytetty, musta ja hopeinen vauhtiraita kyljessä. Meni ainakin kerran katsastuksesta läpi, mutta kerran huollossa alustavassa alustatarkastuksessa huoltomies totesi kynnyspeltien olevan ei peltiä, vaan jotain, joka piikillä koputeltuna varisi lattialle valkoisena jauheena. Huumekätköstä ei ollut kyse, vaan jostain paikka-aineesta. Nelitoistanen ei ollut enää mopo, vaan kulki ihan reippaasti, kunnes ei enää suostunut helläkätiseen vaihtamiseen, vaan hampaat irvessä piti keppiä käsitellä.

Skoda Felicia Combi oli sitten seuraava seikkailu, jota olen käsitellyt aikaisemmin.

Päivän mietelause

Olette kuulleet sanottavan: "Jos osoitat syyttävällä sormella lähimmäistäsi, muista, että kolme sormea osoittaa itseäsi." Mutta minä sanon teille: "Entäpä, jos lasketaan varpaatkin mukaan".

Autot, joilla ajoin 9

Tämä se kuitenkin oli...

Kirjoitin aikaisemmin Dyanesta, jonka ostin tutulta automyyjältä, kun tarkoituksena oli hankkia Tipparenu. Renaultit kuulemma viipyivät kovan kysynnän vuoksi kaupassa vain hetken, joten Citroën oli sitten kohtalona kauan.

Kuva voisi esittää omistamaani 2CV-kuutosta, jos siinä olisi kukikkaat verhokapat ikkunoissa, valkoinen pitsiteippi ovien alareunassa ja alumiininen etureunan suojus takalokarissa.

Kesät ja talvet ajettiin, toisin kuin jotkut kiihkeät 2cv-kiltalaiset, jotka katsoivat paremmaksi siirtyä pakkasella Toyotan tai Datsunin rattiin.

Talveksi laitettiin kangaskaton alle styroksia, kukkakankaalla päällystettyä tietysti, ja ovien sisälle myös samaa ainetta, ilman kukkia tosin. Erään savolaisen läänin silloisessa pääkaupungissa oli autotarvikeliikkeessä tarjous Eberspächer-bensalämmittimestä, ja se hankittiin oitis. Kellon avulla hyrähti käyntiin ja pakkasella tuprutti savua mahan alta, monen ohikulkijan hämmästykseksi. Kuuma ilma tulvehti sisälle hopeanvärisiä putkia myöten. Putken pään sai irti sisälämpökanavasta, ja kun sen suuntasi boxermoottorin pitkiä imuputkia kohti ja niitä pari minuuttia lämmitti, käyntiinlähtö onnistui jopa 30 asteen pakkasilla, joita, herrat parahtakoon, 70-luvulla oli vielä näillä leveysasteilla. Lankomiehen Saab 99 nykäistiin kerran käyntiin Rättärillä. Tosi Citroën-miehet käynnistivät ajokkinsa kaatamalla kiehuvaa vettä ämpärillä imukanavien päälle. Ajatus tuntui jotenkin brutaalilta. Eberi oli hyvä väline, jos autossa joutui pakkasella istumaan, moottori ei tyhjäkäynnillä lämmittänyt.

Kesällä jousitus oli aluksi vaarallisen tuntuinen, kun luuli auton kaatuvan heti ensimmäisessä kurvissa, talvipakkasella taas tuntui, että sahapukilla on lähdetty matkailemaan.

Tuli sitten liityttyä 2CV-kiltaankin. Kerran kävin möötissä, vuosikokouksessa, ja kerran jossain kokoontumisajossa. Jotenkin rupesi tuntumaan, että jos auto on jumala, niin... no, monenlaistahan siellä näki ja kuuli.

Paljon hyviä muistoja; saisipa joskus vielä tarttua vaihdekepin kahvaan.

Aikakauslehtiratsaus XI D

Pysyäksemme edelleen Life-lehden palstoilla luomme silmämme ylös Vatikaaniin. Curtis Bill Pepperin "An Artist and the Pope"-kirjaan perustuva 12 sivun mittainen kooste kertoo sanoin ja kuvin Paavi Johannes XXIII:n, joka kuolemansa jälkeen julistettiin autuaaksi, ja kuvanveistäjä Manzùn, alias Giacomo Manzinin yhteisestä hankkeesta paavin muotokuvan aikaansaamiseksi.

Jutun ingressissä kerrotaan, kuinka renessanssin aikana paavit tilasivat töitä taiteilijoilta, jotka sitten saivat nauttia heidän ystävyydestään kaikessa loistossa ja kirkkaudessa. Tässä kuvattu ystävyyssuhde on kuitenkin jäänyt syrjään julkisuudelta.

Kuvanveistäjä on tehnyt paljon kirkon piiriin liittyviä teoksia, mm. kardinaalihahmoja, mutta on silti vakaumuksellinen kommunisti, joka on joutunut ongelmiin Vatikaanin kanssa.

Paavi Johannes halusi kuitenkin Manzùn tekemään muotokuvansa. Taiteilija suhtautui aluksi varauksella ystävälliseen paaviin, mutta kun huomasi, että tämä ei aikonut "pistää kättään hänen elämäänsä", miesten välille syntyi ystävyys, ja paavin muotokuvia syntyi seitsemän. Manzù teki myös paavin kuolinnaamion ja käden, joiden tekoa edeltävistä vaiheista kerrotaan seuraavaa:

"Kolme kardinaalia saapui huoneeseen kantaen mukanaan pientä kultavasaraa, alkaen takoa Johannesta otsaan, kutsuen häntä nimeltä: 'Roncalli, Angelo - oletko elossa vai kuollut?' Vanhan rituaalin esittämisessä - olisiko paavi kuollut ja kyvytön reagoimaan sukunimeensä ei Manzùn mielestä ollut järkeä. Jos hän oli kuollut, kuinka hän voisi vastata, jos taas elossa, miksi piti hakata vasaralla otsaan."

Pietarinkirkon pronssiovet, jotka Manzù on tehnyt saivat uuden Johannes XXIII:a esittävän paneelin.

Aikakauslehtiratsaus XI C

Eläpäs urheile! Tuon kiellon saattoi kuulla, jos meno yltyi liian vaaralliseksi.

Life esittelee Mexicon olympialaisia 8:lla sivulla kolmentoista kuvan kera. Painoarvoltaan siis samaa luokkaa Onassiksen häiden kanssa. Seiväshyppääjä Bob Seagrenilla tarina alkaa. Jotta kuva riman ylityksestä saataisiin tarpeeksi isolla, aukeama on taitettu pystyyn, oikean sivun oikea reuna alas. Ison kuvan alla on kaksi pienempää, jotka esittävät hyppääjän vanhempia ja "tyttöä, jonka Bob on tuntenut jo varhaisina kouluaikoina". Kuvatekstin mukaan tuo Sue hyppyjä seuratessaan nousi melkein yhtä korkealle kuin Bob.

Jutun alkuosassa kerrotaan, kuinka kaikki tsekkiurheilijat olivat hyviä ja saivat runsaasti myötätuntoisia suosionosoituksia johtuen aiemmista poliittisista tapahtumista. Jugoslavialaiset riemuitsivat koripallovoitosta Venäjää vastaan. Jotkut "U.S. (tätä sanaa en uskalla kirjoittaa)" protestoivat palkintokorokkeella seurauksin, että kaksi lähetettiin kotiin ja loput pantiin tiukkaan valvontaan. Ongelmia tuottivat myös välinevalmistajien tukiaiset urheilijoille, joista lehden mukaan eräs urheilija sanoi: "In this business nobody is pure". Niinpä; sitä Deellä alkavaa ei tässä jutussa vielä mainita.

Neuvostoliittolainen valmentaja murahtelee, kun "alakerran urheilijat" pistävät olympialaiset pois balanssista. Alakerralla hän tarkoittaa Afrikkaa ja muitakin eteläisen pallonpuoliskon alueita. Mamo Wolde, Naftali Temu, Amos Biwott, Ben Kogo, Kipchoke Keino, Mohammed Gammoudi ovat nimiä sieltä.

Uimarityttö Debbie Meyer (16) voittaa kolme kultaa, rakastaa maapähkinävoita ja ujostelee poikia; viisi värikuvaa suorituksesta, neljä kuvattuna pinnan alla käännöksen vaiheista.

Ruotsalainen Björn Ferm voittaa nykyaikaisen viisiottelun, ja kuvatekstissä kerrotaan yhden kilpailijan (ruotsalainen) jääneen kiinni alkoholitestissä. Viinan juonti ennen ammuntaa on hyväksi tuloksille, miekkailu-, juoksu- ratsastus- ja uimakuntoon se tuskin parannusta tuo. Anaboliset steroidit eivät vielä silloin olleet kiellettyjä, ne olivat yleisessä käytössä, eikä niihin sen kummemmin puututtu.

Suomalaisten saavutuksista ei mainita mitään, vaikka Kangasniemi voittaa kultaa, Kinnunen ja Laiho hopeaa ja Nilsson pronssia.

----------

Tämän jutun, kirjoittanut Dorothy Bacon, kuva, kuvaajaa ei mainita, ei liity urheilemiseen vaan popparityttö "Cinderella of Pop - Popin Tuhkimo" Mary Hopkiniin. Siinä Paul McCartney luo helliä silmäyksiä löytöönsä, tai laihuusmalli Twiggyhän se häntä Paulin talliin suositteli. Kahdeksantoistavuotiasta neitoa luonnehtii eräs vanhempi fani sanoin "the sweetest thing in the whole of the British Isles."

Mary osallistui BBC:n Opportunity Knocks-kykyjenetsintäkilpailuun televisiossa, jossa Twiggy hänet näki ja otti yhteyttä Paul McCartneyhin. Paul jätti Marylle soittopyynnön Peter Brownille Apple Records-yhtiöön. Peter oli Paul, Mary kertoo, tämä ei halunnut kertoa nimeään. Studiossa käynnit sovitaan, kun Paul on soittanut Maryn äidille.

Lehden mukaan Mary on rahankäytössään järkevä, hän "ei laske kananpoikiaan, ennen kuin ne on pyydystetty". Hän ajattelee 5£ olevan tarpeeksi pukuun, varsinkaan jos sitä ei käytetä kuin kerran tai pari esityksissä. Stereolevysoitin on haaveissa, samoin auto, jos hän tai hänen sisarensa Carole joskus suorittavat ajokortin. Auto on kyllä kallis, ja Maryn mielestä on vaikea keksiä, kuinka sen hankinnan voisi rahoittaa.

Artikkeli päättyy McCartneyn sanoihin: "Hän on samaa luokkaa kuin Sinatra ja Beatles. Hänellä on suurenmoinen ääni, ja hänellä on tuottaja, joka tietää jotakin levyttämisestä - minä."

Aikakauslehtiratsaus XI B

Jatkamme Life Atlanticin parissa. Kansikuvajuttuna on maailmaa vuonna 1986 järkyttänyt Kennedyn klaaniin liittyvä tapaus, ei Robert Kennedyn murha, vaan kolme kuukautta myöhemmin Aristoteles Onassiksen ja Jacqueline Bouvier-Kennedyn solmima avioliitto.

Kahdeksan sivun mittainen Paul O'Nealin kirjoittama artikkeli, 12 kuvaa, kuvaajan nimeä ei kerrota. Yllä oleva esittää kutsumattomien reportterien saapumista Skorpiokselle, kirjoittaja vertaa tilannetta mykkäfilmeistä tuttuun Keystone Cops-takaa-ajoon kuokkavieraiden ja "Telisin" turvamiesten välillä. Viralliset kuvat otetaan, kun pariskunta vihkimisen jälkeen poseeraa jahdin kannella, ja kuvaajat ovat pienissä veneissä ympärillä. Laivaltakin on silti saatu pari otosta, toinen koko sivun mittainen. Sisäkuvat ovat punasävyisiä ja rakeisia, siis ilman salamaa.

Kirjoittaja siteeraa kreikkalaista toimittajaa, joka oli aikaisemmin ollut laivalla seurueessa, johon Jackien ja Telisin lisäksi oli kuulunut mm. Ted Kennedy, "a laughing cowboy from Texas". Reportterin mukaan pariskunta näytti tuolloin nauttivan elämästään, ja aamuyöllä Telis aloitti laulun "Adios Muchachos", johon Jackie yhtyi.

Artikkelin mukaan tällaista lämpöä ei nyt ole, ja rouva pitää kädestä mieluummin tytärtään kuin miestään.

Väliotsikko " A new chapter in the odyssey" voidaan kääntää "uusi luku harharetkiin".

Aikakauslehtiratsaus XI A

Väinön päivänä tutustumme Life Atlantic-nimiseen julkaisuun marraskuulta 1968. Lehti on kooltansa sangen suuri, sivun korkeus on 33,5 cm ja leveys 26,2, joten se ei mahdu kokonaisuudessaan skannerin lasille, ja kansikuvasta on jouduttu rajaamaan pois sulhasen kädet ja oikeassa reunassa olevat henkilöt, sekä otsikot osittain, jotka kokonaisuudessaan kuuluvat: "Why Jackie Kennedy Did It", "Goodby to Camelot 8 PAGES IN COLOR" ja "The Wedding at Skorpios".

Lisäksi vasemmalta alhaalta puuttuu hinnasto, jonka mukaan lehti maksaa Suomessa Fmk 1,50.

Lifen Atlantic-versio on tarkoitettu Euroopan markkinoille, koko lehti on Henry R. Lucen (1898-1967) perustama.

Lehdessä on 80 normaalisti numeroitua sivua ja jokunen kymmenen C- ja E+nro -merkinnöin varustettua.

Jos oli Suomen Kuivalehdessä (ks ratsaus X) mainoksia, niin on toki tässäkin. Kieltolain aikaan v. 1929 alkoholimainokset toki olivat vähemmistönä, mutta tässä julkaisussa asia on toisin. Sivuilla mainostetaan:

- King George (Yrjö) IV-viskiä
- Merito-sherryä
- Black & White-viskiä
- White Label-viskiä
- Martini-vermuttia (kahteen kertaan)
- de Terry-sherryä
- Beefeater-giniä
- J & B Rare-viskiä
- Highland Queen-viskiä
- Ron Bacardi Superior-rommia
- Cherry Heering-kirsikkajuomaa
- Johnnie Walker-viskiä
- 100 Pipers-viskiä
- VAT 69-viskiä
- Cinzano-vermuttia
- Seagrams V.O.-viskiä
- Remy Martin-konjakkia
- Canadian Club-viskiä.

Useista tupakkamainoksista näyttävimpänä takakannessa komeilee vauhdikas Peter Stuyvesantin, joka aikanaan oli New Netherlandsin - nimi myöh. New York - General Director, mukaan nimetty savuke.

Etukannen sisäsivulla on lasillinen ruskeaa juomaa, syvä lautanen, jossa lihaliemen näköisessä nesteessä on kasviksia, kaksi paahdettua kolmioleipäpalaa, joiden välissä reikäjuustoviipale, salaatinlehti ja mutkalle taivutettu paksu kinkkuviipale. Teksti alkaa sanoilla: "Things go better with Coke". Tokihan paksu kinkkuleipä ja lautasellinen soppaa alas mennäkseen kyytipoikaa tarvitsevat.

Sony ja Canon ovat reklaameissa mukana, edellinen kelanauhurilla ja jälkimmäinen laitteella Canovision, the modern way to watch home movies. Laitteella pystyy katsomaan 8 mm:n elokuvien eri formaatteja. Kuvat heijastuvat vehkeen omaan näyttöön kuten editointilaitteessa. Ei enää projektoreja!

Piper Aircraft International S.A. Geneva, Switzerland käskee heittämään aikataulun pois ja hankkimaan firmalle oman kaksimoottorisen lentokoneen. Malleista suositellaan kuvien kera Navajoa, Aztecia ja Twin Comanchea. Myyjiä löytyy kaikista tärkeimmistä kaupungeista ja maista.

Lentäminen on muutenkin esillä mainospuolella. BEA:n ilmoituksessa lentoemo taluttaa nallea puristavaa etuhampaatonta iloisesti hymyilevää tyttöä, ja heidän takanaan marssivat mustasalkkuiset liikemiehet. British European Airways tarjoaa jokaiselle jotakin.

Lehden mielenkiintoisiin artikkeleihin palataan seuraavalla kerralla.

Luvassa Onassiksen häät, olympialaiset, Paavi ja ystävänsä kommunistinen kuvanveistäjä ja Mary Hopkin.

"Ford on autokuningas, oopas poika varuillas!" Autot, joilla ajoin 8

Otsikon sitaatti on Lasten Liikenneaapisesta vuodelta yksi tai kaksi. Kuva taas esittää autoa jolla olen myös joskus ajanut, tai jos tarkkoja ollaan, kuvan kärry on pienoismalli ja siinä on GT:n lamput, kulmikkaat, joita tavan Escortissa ei ollut. Pissapoika toimi Eskossa jalalla siten, että kun painoi metallirenkaan keskellä olevaa kumituttia, vettä ruiskahtihe, ja kun painoi pitemmälle, niin että metalliosakin liikahti, tuulilasinpyyhkimet, eli tuulimet, jota sanaa tyttäreni käytti pienenä, liikahtivat.

Kerran eräässä keskisuomalaisessa yliopistokaupungissa, jonka Kauppakadun päässä sijaitsevasta kolmikirjaimisesta, jos Oy:tä ei lasketa, autoliikkeestä pirssi oli ostettu, tapahtui niin, että avaimet jäivät sisään ja ovet lukkoon. No, ei siinä muuta kuin menin kyseiseen liikkeeseen ja kysyin neuvoa. Ajattelin, että niillä on täällä kaikki avaimennumerot ja semmoiset tiedossa.

Autonasentaja lähti sitten parkkipaikalle ja kaivoi esiin puuntyöstöön tarkoitetun temmin (taltta joissakin murteissa), paperisen käsipyyhkeen ja rautalangan, jonka toisessa päässä oli pienempi ja toisessa päässä isompi silmukka. Paperista taitettiin ylös ikkunan viereen pehmike, temmin kärki työnnettiin (myös vähän suojattuna) oven rakoon ja sitten taivutettiin oven nurkkaa niin, että rautalanka sopi sisälle ja lenkki ovenkahvan ympärille. Suoritusaika sek. 3, ovi auki, eikä muistaakseni maksanut mitään. Pienempi lenkki rautalangassa oli semmoisia autoja varten, joissa oven sisäpuolisena lukituslaitteena oli nuppi tai tappi ikkunankarmilla.

Fordia mainostettiin jo Anglian aikana yksiavainjärjestelmällä. Käytännössä kai tarkoitti, että sama avain kävi kaikkiin. Ainakin temmi kävi, nykyään on vaikeampaa, kun ovissa ei enää ole huulloksia ulkopuolella.

Perin tuon auton isältäni, ja koska minulla oli jo Citroën Dyane, katsoin en sitä tarvitsevani ja myin sen pois.

Liikenneaapisesta ärrän tai koon kohdalta: "Ristiin rastiin kanan lailla ryntää ken on mieltä vailla".

Mustangia tarjolla

North American P 51 Mustang oli WWII:n eli Toisen Suuren Isänmaallisen Sodan aikainen lentokone. Monet pitävät aikansa parhaana hävittäjänä, ja joka oli käytössä vielä 50-luvulla monessa maassa. Tästä voit tutustua vehkeeseen tarkemmin. P 51D-versiossa oli jo sitten kuplakuomu toisin kuin filmissä. Mustang on myös Ford-yhtiön jo 1960-luvulta asti valmistama urheilullinen auto, sekä Amerikan preerioilla laiduntava pienikokoinen hevoinen.

Päivän kuva esittää palvattua heppaa, jota nautimme viikonloppuna leikkeleenä leivän päällä. Erittäin hyvää, ei ylämäkeen ammuttua, joten ei veto päällä sitkistyttämässä. Lautanen on Kultakeramiikan tuotantoa.

Reino Helismaa on tehnyt sanat Davy Crockettista kertovaan lauluun. Sanoissa on hieman taiteilijanvapautta. Helismaa mainitsee Crockettin cowboyksi, mitä tämä ei ollut, vaan lähinnä turkismetsästäjä ja kansallissankari, joka kuoli Alamon taistelussa 1836. Joka tapauksessa laulun mukaan Davy pois kiisi uljaalla mustangillaan.

Ihan cowboy ei ollut Yksinäinen Ratsastajakaan, naamioitunut veikko intiaanikaverinsa Tonton seurassa.

Heistä pari kertomusta:

YR ja Tonto saapuivat pitkän erämaavaelluksen jälkeen pikkukaupunkiin ja menivät virvokkeille saluunaan. Kohta saapui isokokoinen karjapaimen ja karjaisi: "Kenen hevonen seisoo ulkona auringossa?"
YR oli tarttua aseeseensa, mutta tulija kertoi, että elukka näyttää aika uupuneelta ja janoiselta. YR käski Tonton viedä hummalle vettä ja juosta sen ympärillä samalla tuulettaen sitä huovalla.

Tonto teki työtä käskettyä, ja kohta saapui sisään toinen cowboy, joka esitti saman kysymyksen ja kun sai tietää vastauksen, totesi: "Your injun is running."

Yksinäinen Ratsastaja ja Tonto yöpyivät teltassa Preerialla. Aamuyöllä YR herätti ystävänsä ja sanoi: "Kun katselet noita, tähtiä yllämme, mitä ajattelet? Itse voisin ajatelle hyvinkin monella lailla, esimerkiksi, kuinkahan paljon niitä on, kukahan ne on luonut, koskahan aamu alkaa sarastaa ja ne häviävät näkyvistä?

Tonto vastasi: "Minä mietin kuka helevetti on varastanut meidän teltan!"

Hiekkapiipari

Sipin päivän taidekuvana Actitis hypoleucos.

Sibeliuksen pianosävellys "Kuusi" muistuttaa alkukilkutusten jälkeen melodialtaan elokuvan Sandpiper laulun sitä osaa, joka alkaa sanoin "The shadow of Your smile". Alussahan kerrotaan kuinka sä kävelit niinku rannalla ja sä pidit rantasipii sun kädessä ja sä sit niinku korjasit niinku sen siiven.

Rantasipi esiintyy paitsi Taylorin ja Burtonin elokuvassa myös Egyptin taiteessa, jossa myös Taylor ja Burtonkin tavallaan esiintyvät elokuvan Anttoona ja Klepana. Muistaakseni sipi esiintyy myös jonakin noiduttuna impyenä ja liikehtii ja ääntelee sen takia hermostuneesti.

Youtubella alkaa olla myös jo Googlekääntäjän elkeitä. Kokeilin löytää sieltä alussa mainittua pianoteosta ja kirjoitin hakuruutuun Sibelius Kuusi. Tuubi heitti tarjolle kuudennen sinfonian eri tallenteita ruudun täydeltä.

Autot, joita ajoin ja ajan aika ajoin 7

Tämä seisoo Hondan vieressä pihalla. Lunta on peitteenä vain parin hiutaleen verran muutaman kirjaimen päällä. Nissan, manufactured in Great Britain, designed in Japan by a Swiss designer. Tietokoneen näyttöruutu, nappulasto ja mittarit on koottu keskelle kojelautaa, jotta takapenkkiläisetkin voivat osallistua nopeuden ja muiden oleellisten seikkojen arviointiin ja neuvonantoon. Takuu päättyi pari kuukautta sitten, joten nyt vain odotellaan, mitä tuleman pitää.

On niinsanottu farmari, kuten oli Skodakin. Kyytiin mahtuu rumpusatsi, kaksiosainen Engl-merkkinen vahvistin, pari sähkökitaraa polkimineen ja piuhoineen ja hyvällä tahdolla vielä kuljettajan lisäksi yksi matkaaja.

Valenttiini

Tästä pääset katsomaan filmiä, jonka yksi kohtaus on mukaelma tasan 80 vuotta sitten tapahtuneesta Valentinen päivän tapahtumasta Amerikan maassa. Auto kuvassa on Cadillac mallia 1929. Kun klikkaat kuvaa, näet mistä se on pöllitty (kuva). Al Caponen pojat tulivat keikkapaikalle Cadillac- ja Peerless-merkkisillä ajoneuvoilla.

Käytettyjen autojen sivulla, jonne linkki kuvasta johtaa, on ainakin yksi, josta voisi kysyä, kuka ei kuulu joukkoon.

Hyvää ystävänpäivää, toivottavasti se sujuu rauhallisemmin kuin aikanaan Chigacossa.

Autot, joita ajoin 6

Pihassamme on joulusta lähtien lepäillyt kuvan esittämä ajopeli. Kuten kuvasta näkyy, se on Honda Civic sedan mallia 1991. Sähköikkunat ja -peilit ja keskuslukitus kuuluvat varustukseen. Moottorin iskutilavuus on 1500 kuutiosenttimetriä, kyljen tarran mukaan valve(utuneisuus) on luokkaa 16.

"Joulusta lähtien" ei tarkoita, että pukki olisi tämän hyrysysyn säkissään tuonut; kyllä se on useampia vuosia lastemme ja omassammekin käytössä pyörinyt. Kolmen- ja neljänsadantuhannen kilometrin välillä on mittarilukema. Mielenkiintoiset vaiheet sillä on, voin joskus palata yksityiskohtiin.

Kerranpa kesällä, tai itse asiassa talvihan se taisi olla muutama vuosi sitten, kun Skoda Felicia, josta kirjoitin edellisessä autot-joilla-ajoin-jutussani männävuonna, ei ollut syystä tai toisesta käytettävissä, ajoin Helsinkiin Sisäministeriön edustustiloissa pidettyyn kokoukseen Hondalla. Ajoin parkkiluolaan Erottajalla ja onnistuin sijoittamaan kulkuneuvon Hummer kakkosen (kromia ja mustaa) ja Mercedes Sondermodelin (luisumpi takaosaversio) väliin. Taputtelin kulkuvälinettä takaluukun päälle ja toivotin pärjäämistä.

Elimen päivä

Tänään nimipäiväänsä viettää mm. Elin. Päivän taidekuvan on maalannut Danielsson-Gambogin Elin, tunnettu ja arvostettu suomalainen taidemaalari. Kuva esittää sisaruksia, joista toinen harrastaa lukemista ja toinen on taas käsityön ystävä. Ääneen lukeminen oli tuohon aikaan esimerkiksi sisarusten kesken tapana, ja niin taitaa kuvassakin tapahtua.
Nimien taivutus suomenkielen eri murrealueilla ja ihan yksittäisissäkin tapauksissa vaihtelee. Nimet kuten Aarre, Pilvi, Satu, Tuuli, Ilta, Kunto ja Impi ovat tästä esimerkkejä. Aarteen päivä on 12. lokakuuta mutta Kunnon päivä taitaa puuttua kalenterista. Tyttöbändin rumpali Impi pahoitti mielensä kun kalvo puhkesi. Immellä oli onneksi varakalvo virveliin. Pilvin pimein päivä oli perjantai.
Jos henkilön nimi on Petteri, hän on Savossa Petter, ja jos nimi on Eerik, se on Hämeessä Eerikki. Taannoinen formulakommentaattori Tsei Tsei Lehto lisäsi kaikkiin konsonanttiloppuisiin kuljettajien nimiin iin loppuun. Michael Schumacher oli Maikkeli ja Wurtz oli Vurtsi.

Stilleben

Amerikkalainen taidemaalari Ralph Goings on tunnettu muun muassa asetelmistaan, joista tässä esimerkki. Heda maalasi oma aikansa pöydänantimia, Goings omansa. Maalauksessa on kuvattu esineitä, joilla on erilaisia pintamateriaaleja, kiiltävää metallia, lasia, kangasta ja näillä olevia heijastuksia ja varjoja. Taiteen historiassa kesti aikansa ennenkuin opittiin maalaamaan oikeasti lasikulhon näköinen lasikulho.

Luulisin, että Goings on käyttänyt apuna valokuvaa, tuskin Amerikan Exxonin baarissa hänellä on ollut teline pystyssä. Ryhdikäs hieno asetelma, huomattava myös epäterävä tausta, joka antaa syvyyttä ja tunnelmaa parine henkilöhahmoineen kahvikupin ääressä.

Kermakannun kylkeen heijastuu valkopukuinen hahmo ulkoa tulevan valon keskellä. Taiteilija itse kameroineen?

Mittasuhteita

Kurkun käyryys ei ole ainoa asia, josta meillä EU:ssa ollaan tarkkoja. Kuvasta näkyy, kuinka virallinen euron tunnus muodostetaan. Sopii kauppojen somistajienkin olla tarkkana tusseineen. Tarkkana voi olla myös siinä, mitä numeroita merkin eteen piirtelee.

Sing sing (sing)

Tämän päivän historiapläjäys sivupalkissa kertoo Singaporesta. Singaporen tunnetuimpia tuotteita lienee Singapore Sling, joka huurteisena esittäytyy kuvassa. Kuva on Raffles-hotellin esitteestä, Raffles taas oli britti, joka 1800-luvun alkupuolella rantautui niihin maisemiin.

Otsikossa on kaksi asiaa vähän niinkuin päällekkäin. Sing sing oli tunnettu vankila, ravintolana nyt kai toiminee ja Sing sing sing on tunnettu soittokappale Benny Goodmanin orkesterilta, jossa rumpalisti G. Krupa pääsi takomaan oikein henkens takaa, kuten Lohjan seudulla sanotaan.

Singaporeen kohdistui yleinen mielenkiinto pari vuotta sitten, kun australialainen nuorukainen hirtettiin siellä huumeiden salakuljetusyrityksestä. Purkan kadulle sylkemisestä voi joutua putkaan, niin johan nyt huumeista henki pois.

Tapauksen jälkeen eläkkeelle jäänyt pyöveli, pulska ystävällisesti hymyilevä veijari kertoi työstään, esimerkiksi kuinka köyden tarkka pituus on tärkeä. Liian lyhyessä köydessä asiakas ei saa tarpeeksi alkuvauhtia ja henki lähtee kivuliaasti tukehtumalla. Liian pitkä naru taas antaa liikaa kyytiä, ja siinä voi pää irrota kokonaan. Näinhän muuten Saddamille oli käydä. Niinpä hirttopäivän aamuna pyöveli käyttää asiakkaan vaa'alla, jotta päästäisiin parhaaseen tulokseen.

Singaporelainen kertoi parhaina päivinä hoidelleensa toistakymmentä asiakasta päivässä pois elävien kirjoista. Pyövelin paikka oli haastattelun teon aikana auki, oli ollut joku hakijakin, joka kuitenkin oli vetänyt paperinsa pois.

Myös jälkihoito on varsin korkeatasoinen. Hirtetty australialainen oli vankilan luottohautaustoimiston toimesta putsattu ja puettu ja laitettu arkkuun katoliseen kappeliin, josta omaiset hänet saivat noutaa. Alussa mainitussa Sing singissä teloitetut haudattiin enimmäkseen vankilan omalle hautausmaalle.

Toisaalta koomista, toisaalta ihan helvetin hirveää. Amerikassa vanginvartijat valittavat, kun monissa osavaltioissa teloitukset suoritetaan aamuyöllä, jolloin työntekijöillä on kova väsy ja uupumus. Lailla pitäisi kieltää yöteloitukset. Entäs jos kiellettäisiin ne kokonaan?

Ruuneperi naula päässä seisoo aina joka säässä

Runebergin päivänä viisikymmentäyksi vuotta sitten Georgiassa, siis Amerikan Georgiassa , tapahtui lentokonekolari. Pommikone ja hävittäjä sattuivat samalle kohdalle ilmassa. Hävittäjän pilotti hyppäsi laskuvarjolla eikä pommikonekaan vaurioitunut kovin pahasti. Ikävämpi juttu oli, että lastina oli kolmen ja puolen tonnin vetypommi, joka turvallisuussyistä pudotettiin kahden kilometrin korkeudesta mereen Tybeen saaren lähistölle. Koneen miehistö ei havainnut räjähdystä. Voisi olettaa, että tuon kokoinen pommi räjähtäessään saattaisi näkyä ja kuulua kauemmaksikin.

Pommia on yritetty etsiä vuosikymmenien aikana, mutta siellä se edelleen piileskelee.

Kuva yllä ei esitä pomminnaarausalusta, vaan laivaa nimeltä J.L. Runeberg, joka seilailee Suomenlahdella.

Kun tuossa sivuttiin Amerikan historiaa, annetaan Barack Googlen kääntää Suomen epävirallinen kansallishymni Maamme/Vårt Land englanniksi. Epävirallinen, siksi, että kansallislaulua ei ole lainsäädännöllä vahvistettu viralliseksi, kuten on laita lipun ja vaakunan kanssa.

Our country, Finland, synnyinmaa;
rings, the golden word!
Not Valley, not the hill,
not of water, shore, rakkaampaa
than its home country the Northern,
March kallis fathers.

It is our country's poor, therefore, remains to
if gold digging.
As a guest hylkäjää yes,
but for us the most expensive country to understand
its salot, islands, the continent
they meist 'is golden.

Whether we rakkahat
koskemme kuohuineen,
immortalize honkain huminat,
täht'yömme, summers kirkkahat,
kaikk ', with pictures and lauluineen
mi painui heart.

Täss' Auroi, miekoin, miettehin
our father warring.
When the day piili pilvihin
or a big fortune paistehin,
Täss' Finnish people the hardest
they felt upset.

People from the fighting what you will
they are telling about, ken?
When the war in the valley ring
frost and hunger, the pain was,
ken measured its hurmehen
and suffering it?

Täss' is the blood flowed
in favor of ours,
Täss' iloaan has enjoyed
and in this concern huokaillut
its people, whom muinahin
kuormamme pantihin.

Here 'meill Feeling "is a matchless
and all positive:
vaikk 'blessing which tulkohon,
Monday, the homeland we have.
Mi maailmas' is armaampaa
and what is more expensive?

And here, Täss' on this land,
the eye can see;
hand, we can stretch out
and water, shore, show
and say, kas tuoss' is
March armas isäimme!

If the light we saatettais
vaikk 'kultapilvihin,
miss' is not crying huoattais,
but tähtein riemun soul sais,
ois this poor kotihin

However, our desire.
Truth, the poem of the home,
March one thousand Järvinen,
miss' the protection of our lives can be obtained,
memories sa, sa, I hope the country
ain 'ollos, onnees tyytyen,
free and happy.

Sunday kukoistukses kuorestaan
once an outbreak;
viel 'lempemme be hehkullaan
Sunday Toivonen, riemus stand up,
and once laulus, synnyinmaa;
korkeemman receives an echo.

Adler und Licht

Valon päivä, ihan konkreettisestikin. Vähän kylmää tosin, mutta kyllä se siitä. Kuten tiedämme, Adler oli jalo automerkki germaanien maasta, ja kotkaa sen nimi tarkoittaa. Öylössä päivänä näköradiosta tuli ohjelma Göringin Herkosta, joka paitsi ajeli Adlerilla (ei kuvan kansanautomallilla) myös esiintyi pienen hetken Suomesta kotoisin olleiden koulutettujen kotkien (lintujen) kera.

Jossakin aikaisemmassa tekstissäni olen maininnut silminnäkijätaholta kuulleeni kerrottavan Kainuussa 1930-luvulla sijainneesta saksalaisesta eläintarhasta, jossa oli ainakin susia ja kotkia. Kotkat koulutettiin Saksaan vietyinä istumaan paraateissa kannettavien standaarien päällä siivet kohollaan.

Eläintarhan saksalainen johtaja poistui maasta vuosikymmenen lopulla, liekö ollut muitakin bisneksiä tekeillä kuin vain eläinten tarhaus.

Jossakin vanhassa Suomen Kuvalehdessä on ollut asiasta artikkeli. Mahtaisikohan kukaan tietää asiasta lisää?

Pearl moon

- Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget, pakkasherra nurkissa jo paukuttaa, lauletaan laulussa. Les Très Riches Heures du duc de Berry-teoksen kuvituksessa näyttää olevan talvi ihan aikuisten oikeasti. Alaikäisille tämä kuva ei sovellukaan, sillä peräkammarin puolella itseään lämmittelevät alushousuttomat ovat vetäneet paidanhelmaa ylös, ja etualan neiti sitä kainon näköisenä suunnittelee. Onhan hyvä tuikeassa kelissä saada lämmikettä myös helmojen alle. Pohjanmaalla käytettiin läkkipeltisiä lyhtyjä kirkossa hameenaluksia lämmittämään. (Kuva suurenee klikkaamalla.)

Lumi on tullut niin äkkiä, että heinä on vielä jäänyt seipäälle, eikä lammaskarsinan kattoakaan ole ehditty paikata. Eriskummallisen näköinen on vitsaksista punottu savupiippu - ei menisi nykyisessä palotarkastuksessa läpi.

Lampaat on ajettu karsinaan, ja aasi vie kirkolle polttopuita, joita metsuri tekee. Herttuan linnoja ja muita arkkitehtuurin ihmetyksiä ei ole tällä kertaa näkyvillä, hiljainen talvipäivä vain. Mikähän muuten on tuo AIV-tornin näköinen pyöreä rakennelma?

Helmikuussa on yleensä 28 päivää, paitsi karkausvuosina niitä on 29. Neuvostoliittolaisessa vallankumouskalenterissa olivat kaikki kuukaudet 30 päivän pituisia. Kalenteri oli käytössä vuodesta 1929 vuoteen 1940.

Wikipedia aiheesta: "Vuosi jakaantui 12 kuukauteen, joissa kussakin oli 30 päivää. Ylimääräiset päivät olivat lomapäiviä ja ne oli siroteltu ympäri vuotta. Uskontoon perustuvan seitsenpäiväisen viikon tilalle otettiin viisipäiväinen työviikko, eli kukin kuukausi koostui kuudesta viisipäiväisestä viikosta. Työläiset jaettiin viiteen ryhmään, joista kullakin oli vapaapäivänään yksi viikon päivistä. Tarkoitus oli lisätä työtehoa, kun tehtaiden ei tarvinnut koskaan seisoa. Nimien sijasta päivillä oli värit."

Nykykalenterikin kannattaisi uusia viikonpäivien nimien osalta, pois auringoista ja kuista ja vanhoista viikinkijumalista. Väriajatus on ihan hyvä, maanantai voisi olla harmaa, tiistai violetti, keskiviikko keltainen, torstai oranssi, perjantai punainen, lauantai vihreä ja sunnuntai sininen.