Tästä alkoi Citroën-kausi. Kokonaista 5 kpl perätysten. Kuvan esittämä malli, Dyane 4 oli punainen, ei siis tämä auringonkukkataustainen. Dyanea seurasivat 2CV6 ja kolme Visaa. Sitten katsoin jo Andren tuotantoa tarpeeksi tukeneeni. Dyane oli katto auki ajettaessa vähemmän vetoinen kuin tavan rättäri, johtuen tasaisesta katon muodosta. Toisaalta se tarvitsi myös kankaan reunoihin kiinnitysnepparit, koska kaarevuus ei kiristänyt katetta tarpeeksi.
Jotkut henkilöt toivat joskus julki ihmetyksensä talvipakkasilla ajosta ja kangaskaton suhteesta siihen. Oli vain kysyttävä, eikö utelija mieluummin pukeudu kankaisiin kuin peltisiin asusteihin kylmissä olosuhteissa.
Tässä laitteessa, kuten myöhemmässä 2CV6:ssakin oli vielä rasvanipat vetoakseleissa ja vaseliinia kehotettiin lisäämään hellävaroen käsipuristimella, jousitus oli järjestetty kynnykoteloiden luona olevilla pitkittäisillä kierrejousilla ja massaiskunvaimentimilla, jotka jo kutosessa muuttuivat teleskooppimallisiksi.
Kulutus oli kohtuullinen; tosin minkä bensassa säästi, sen eväissä hävisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti