Varpunen

Tämä on pikkuvarpunen, kuva ei liity tekstiin mitenkään.

...jatkoa tälle...

Katariina Varpunen on alueellisen sanomalehden kulttuuri- ja kunta-asioiden toimittaja. Huutokauppakeisari kertoo tekevänsä työtään isänsä jalanjäljissä, ja niin tekee Varpusen Katakin. Hänen isänsä oli yksi niistä yritteliäistä miehistä, jotka kiersivät Suomea 1950-60-luvuilla perustaen paikallislehtiä sinne, mistä ne vielä puuttuivat. Kansan yhteiskunnallinen valistaminen oli usealla johtoajatuksena. Kunnallisten päätösten lisäksi kerrottiin tupailloista, hautajaisista, urheilu- ja henkisistä kilpailuista, heinänteon edistymisestä, kauppojen avajaisista, jättiläisjuureksista, tulipaloista ja muista lukijaa kiinnostavista aiheista. Useimmissa lehdissä oli periaatteena paikallisuus, naapuripitäjän tapahtumista ei kerrottu, puhumattakaan eduskunnan tai vaikkapa Neuvostoliiton meiningeistä.

Katariina joutui jo hyvin nuorena osallistumaan isänsä avustajana mediatapahtumiin. Äiti, Bertta Varpunen oli lähtenyt kiertävän hypnotisoijan matkaan, ja Kata jäi isänsä hoiviin. Hyvin sitä silti pärjättiin - Kata tosin otti käyttöön aitinsä sukunimen isänsä kuoltua. Hänestä Varpunen oli kauniimpi kuin Alaviita. Vanha nimi toi sitä paitsi mieleen Violetta Parran laulun, jota Arja Saijonmaakin esitti.

Monissa konserteissa, iltamissa ja muissa tärkeissä tapahtumissa tyttö raahasi olalla kannettavaa salamalaitetta, jonka isä sitten tarvittaessa kiinnitti johdolla kameraansa. Laite oli tiiliskiven muotoinen ja -kokoinen, ja sen akku piti ladata aina ennen juttumatkalle lähtöä. Salaman toinen pitempi seinä oli läpinäkyvä, ja siitä saattoi tarkastella akun varaustilaa. Pienet punaiset muovihelmet nousivat nesteen pinnalle, kun varausta oli tarpeeksi. Ennen kuvan ottoa laitettiin virta päälle, ja laite alkoi vinkua, jota jatkui niin kauan kuin se latasi virtaa lampulle. Ulina oli melko äänekästä, ja joskus se aiheutti närää varsinkin tärkeiden juhlapuheiden aikana, musiikkiesityksiin se sen sijaan tuntui soveltuvan paremmin, juhlassa esitetty musiikki tai kuorolauluhan antaa yleisölle hetken aikaa vapaaseen seurusteluun ja puhujien sanallisen annin kommentointiin.

Katariina opiskeli lehdistöalaa, ja nousi isänsä lehdessä työskenneltyään alueellisen lehden leipiin, keskiportaalle. Isot mediakonsernit omistavat lähes kaikki lehdet nykyään. Valtakunnallisten lehtien levikkialueet jakautuvat maakuntalehtiin, aluelehtiin ja paikallislehtiin.

Katariinalla on ikää jo sen verran, että eläkevuodet siintelevät kullanhohtoisina lähitulevaisuudessa. Lapsia ei ole, ja naimisiinkin mentiin vasta äskettäin monikymmenvuotisen ystävä Marketan kanssa. Kata ja Marke ovat luonnonsuojeluhenkisiä, feministejä ja vähän hipstereitäkin.

Varpunen hakee kameran, mutta pyytää kuitenkin Sepolta pullon itselleen.
- Otan siitä kuvan huomenna toimituksessa, ja vien sen sitten tutkittavaksi. On ehkä parempi, että lehdistön. lähdesuojaa käytetään tässä tapauksessa, hän perustelee.

Kata saa pullon ja menee kotiinsa.
- Mielenkiintoista, mielenkiintoista! hän hihkaisee Marketalle.

...mitäpä sitten sattuikaan?...