Vielä 1950-luvulla ei tunnettu alkuperäiskansojen someraivoa. Pelottavan rohkeasti esiinnyttiin vieraisiin kulttuureihin viittaavissa asusteissa. Ylemmässä kuvassa keskisuomalaisen entisen suojeluskuntatalon pihassa poronkuljettajan sininen takki on somistettu saamelaiskirjailuin ja hänen käsineissään toistuu sama teema. Neljän tuulen lakki toki puuttuu. Alemmassa kuvassa, jossa poro yrittää ruokapalan otettuaan syödä vielä peukalon, huomaamme saman kuvioinnin hänen valjaissaan. Syöttäjän US Army-mallinen turkislippalakki on somistettu edelweiss-merkillä, joka yhdistetään Saksan alppijääkärijoukkoihin.
Alimmassa kuvassa onkin sitten jo Amerikan alkuperäiskulttuuria. Alushousun kuminauhalla päähän sidottu kanan- tai varislinnun sulka ei taustakasvillisuuden seasta erotu kunnolla. Jousen kaaren taipumattomuuden korvaa sama materiaali, jolla sulka on kiinnitetty. Joustavasta materiaalista tehtiin myös Inka-olkaimet, ja taisi kuminauhakin olla Inkaa, UGH!
4 kommenttia:
Tuohon kauheaan rasistiaikaan puhuttiin tietys vielä neekereistäkin! Ja mustalaisista...
Hyvä alkuperäneutraali kariav
Meikäläinen karjalaispoika, evakossa Juvalla syntynyt, voisi varmastikin ketään loukkaamatta osoittaa kosmopoliittisuuttaan ja globalisotuneisuuttaan pukeutumalla karjalaisvärejä, siis punaista ja mustaa, markkeeraavaan univormuun:
Punaisuutta markkeeraisi punanahkain perinnepäähine ... ja mustaa afrikkalainen perinneasu, masai-heimon punainen hamonen !
Tuskin kukaan nuin suvaitsevaisesta pukukoodista voisi närkästyä.
Semmoistahan se oli siihen aikaan... On hyvä, että nykyään osataan asioihin ja käsitteisiin suhtautua asiallisesti ja puhua loukkaamatta toisia, mutta joskus aina jollakin ei piimä pysy kannussa - puolin ja toisin.
Minä taas 1/4-ryssänä voisin pukeutua Nikolai Kakkosen tyyliin koppalakkiin, jazz-saappaisiin ja valkoiseen laivastouniformuun. Olisi siinä mahd. kaukaisella sukulaisellani Volodjalla ihmettä kerrakseen tavatessamme.
Lähetä kommentti