 |
| Lumitilanne 16.12.2014 klo 14.00 |
Ajoin tänään autolla. Kuuntelen aina radiota autoillessani. Kanava on Ylen Ykkönen, Suomi silloin, jos sieltä tulee Tähtisumua. Tällä kertaa menomatkalla n. 60 km:n päähän
Soisalon saaren läpi kuulin pari mielenkiintoista asiaa. jotka kätkin sydämeeni. Kesken Claude Debussyn pianomusiikin tuli vaaratiedotus. Ajattelin, että
karhu riehuu taas jossakin aiheuttaen verta, hikeä ja kyyneleitä ihmisissä ja niiden kotieläimissä - aivan kuten viime kesänä. Arvaukseni oli kuitenkin väärä. Vaara aiheutui Soneran rikki menneestä puhelinverkosta. Puhelimet eivät toimi, todettiin. Katkoksen pituudesta tai syystä ei ole vaaleanharmainta aavistusta. Jos on asiaa hätänumeroon, pitää Soneran sim-kortti poistaa ennen soittoa. Akku pitänee kuitenkin laittaa takaisin niissä puhelinmalleissa, joissa kortti on akun alla, kuten minulla. Hetken kuluttua hämmästyksekseni kyseisellä vaarakortilla varustettu puhelimeni soi, ja ryhdyin kaivamaan sitä farkun taskusta. Se oli aika tiukassa, enkä voinut käyttää toista kättä apuna, koska pidin sillä kiinni ohjauspyörästä mutkaisella ja liukkaalla tiellä. Kun sain puhelimen esille, soitto oli jo loppunut. Kilautin kaverille, ja sovimme huomisen keikan matkajärjestelyistä. Kohta alkoivat uutiset, joissa kerrottiin samasta vaarasta.
Uutisissa kerrottiin toinen sykähdyttävä asia. Opetushallitus on määritellyt, että yksi virsi ei muuta koulun juhlaa uskonnolliseksi tilaisuudeksi. Oopeehoon mies sanoi, että hoosiannaa saa veisata ihan vapaasti. Tarkastaja tai opetusministeri ei siis käy rehtorin kimppuun, jos veisataan. Kun muistelen omia joulujuhliani kansa-, oppi-, ja myöhemmin katederin puolella peruskoulussa ja lukiossa, en muista, että hoosiannaa niissä olisi vedetty. Aasi ja Härkä toki seimen ääreen kuuluvat, mutta ratsastamaan vastasyntynyt on aika pieni. Jotenkin tuntuu, että eri virttä siellä laulettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti