Naapurivientiä

http://www.vintag.es/2013/09/colour-photos-of-street-scenes-in.html

Lähtöaamu valkenee. Oli jo aikakin. Pitkään reissua on suunniteltu. Ruokatunneilla porukan kanssa ei juuri muusta puhuttukaan, mitä nyt pakolliset jutut herroista, kalallakäynnistä - ja nuoremmat miehet vielä naisista ja viinasta.

Make on pakannut laukkuunsa omien vaatteidensa alle muovipusseihin käärittyinä sukkahousuja. Ne oli pitänyt hakea toiselta paikkakunnalta, oman kaupan väki olisi ehkä ihmetellyt, ja ties mitä levitelleet kylillä. Tietäähän Make naapurimaan työläisellä olevan kaikkea, mitä yhteisen hyvän eteen ponnisteleva puurtaja tarvitsee, mutta jos kerran haluavat vertailun vuoksi tutustua kapitalistin tuotteeseen, niin mikäs siinä, vapaaehtoisestihan ostavat, rahaa niillä on.

Lähtöaika koittaa, ja ylimääräisen ahneuden peikko iskee vielä viime tingassa. Mies tempaisee naulakosta vähän pieneksi jääneen nahkatakin, käärii sen mahdollisimman tiukalle rullalle ja tunkee laukkuun alimmaksi. Erkin Lada seisoo jo pihatien liittymässä. Työkaverin emäntä vie miehiä linja-autolle. Make on astumaisillaan kyytiin, mutta muistaa sitten jotakin. Passi ja muut matkustusasiakirjat ovat mukana, mutta jotain oli unohtua. Mies kipaisee vielä sisälle ja ottaa jotain piironginlaatikosta ja pistää povitaskuunsa.

- Valmiina ollaan, mies huikkaa, ja matka kohti työtätekevien valtakuntaa pääsee alkamaan.

Linja-automatka sujuu sukkelasti. Joku ennenkin ollut kertoo, kuinka naapurin puolella edellisellä reissulla ostettiin viinaa heti rajalta. Koska pulloissa oli repäisykorkki, vähän niinkuin limsapullossa, piti kaikki juoda melkein yhtä kyytiä, jos ei jaksanut pitää peukaloaan tulppana, ja puutuuhan siinä käsi nyt vähemmästäkin.

Suomen puolella kyselevät hedelmistä ja vihanneksista, ja kaikki kiistävät semmoisia olevan mukana, ja totta puhuvat.

- Leipä on siellä hyvää ja halpaa, sitä kannattaa tuoda, joku sanoo, ja lisää vielä siellä olevan voitakin leivän päälle. Miehet naureskelevat, mutta neuvostotullin ja sen tiukkailmeiset virkahenkilöt nähdessään matkalaiset vakavoituvat.

Kapsäkkejä availlaan ja pengotaan. Maken laukusta vedetään esille nahkatakki. Tullimies kysyy, miksi talvitakki on mukana keskellä kesää, ja käytätkö noin monet sukkahousut tällä matkalla. Make häkeltyy ensin, mutta kaivaa sitten Puolueen Jäsenkirjan taskustaan ja näyttää sitä virkailijalle. Tämä viittaa sermin takaa luokseen kaksi miliisiä, jotka taluttavat Maken pois.

Tunnin päästä mies palaa autolle, jotain muutakin pientä muodollisuutta on sillä aikaa selvitelty, eikä häntä voi syyttää matkan viivastymisestä
.

- Tsajuako tarjosivat, vai ihan votkaa, Erkki kysyy. Muita naurattaa, mutta Make istuu penkille synkkänä aristavalla takapuolellaan.