Naapurituontia

Sjöhistoriska Institutet, Åbo

Uusi, iso ja hieno autolautta Skandia kyntää merta. Kummikuntavierailulta ovat palaamassa niin tanhu- kuin naisvoimistelujoukkue. Nuoria ihmisiä, mukana jokunen vanhempi ohjaaja ja johtaja ja linja-auton kuljettaja. Viimeksimainittu on tehnyt töitä olan takaa. Tukholman kaupungissa vasemmanpuoleisessa liikenteessä raitiovaunujen seassa ajelu oli maalaismiehelle ikimuistoinen elämys, jota syvensi vielä oikeanpuoleisesta sivuikkunasta sisään tunkeutunut raitsikan sivupeili. Sirpaleilla siitä selvittiin kuitenkin. Skootterilla ajavat kaupunkiluotsit johdattivat auton sitten turvallisemmalle tielle kohti määränpäätä. Kummikunnassa on nyt käyty, tanhuttu ja voimisteltu. Turun satama lähenee ja matkalaiset nousevat lepotuoleiltaan savupiippua muistuttavassa näköalakabinetissa laivan ylimmällä kannella.

Keskustellaan tuomisista; viina- ja tupakkamääristä. Joillakin tuntuu olevan vähän liikaa, mutta matkanjohtaja vakuuttaa kokemuksellaan, että kaikki kyllä voidaan järjestää kotiinpäin. Hän keskustelee linja-autonkuljettajan kanssa, ja tämä nyökyttelee ymmärtäväisen näköisenä.

Turun tullissa matkustajat istuvat autossa, ja tullimiehet tulevat sisään. Eräällä miehellä on uusi kiikari kaulassaan ja hänen vierellään istuvalla pojalla samoin. Kiikareiden hihnaan on raaputettu hätäisesti nimikirjaimet. Tullimies vilkaisee ohimennen, mutta ei kysele mitään. Tanhuporukkaa säestävä haitaristi kaivaa laukustaan teräskattiloita, joita on ostanut, ja kertoo niiden olevan lahjoja ruotsalaisilta ystäviltä.

Auton moottori on käynnissä, tullimies käskee sammuttaa sen ja avaa kuljettajan vieressä olevan moottorin kotelon.

- Onpa hyvä, että katsoin tänne, hän sanoo. - Pilallehan tuolla viinat ja tupakat menevät. Kuumenevat liikaa ja voivat joutua rattaiden väliin. Vienkin ne pois, niin ei sitä vaaraa ole.