Ajankohtalaista

Kuvan kissa ei liity aiheeseen.

Helteinen helmikuu kallistuu kohti päätepistettään. Ajassamme tapahtuu merkittäviä asioita, media kertoo ja nostaa kissan puuhun.

O-kisojen avajaisissa oli kuultu Suomi-marssi. Pietarin marssinahan se muualla maailmassa tunnetaan, niin suomalainen sävellys kuin onkin. Itse en sitä nähnyt saatikka kuullut, koska boikotoin avajaisia. Sikäläinen kansa on nimittäin huolehtinut huonosti mm. suomalaisten ihmisoikeuskysymyksistä vv. 1939-1944 ja myöhemmin kaiketi omistaankin. Noudatin kulttuuriministerin käytäntöä ja osallistuin penkkiurheiluun vasta myöhemmin. Jääkiekkoilijoiden kanssa väkijuomien nauttiminen jäi minulta vähemmälle. En taida tuntea ketään jääkiekkoilijaa. Nykyistä kulttuuriministeriäkään en tunne enkä ole tavannut - muutamia aikaisempia kyllä. Työhuoneensakin eräs heistä kerran seurueellemme esitteli. Nahkasohvan yläpuolella seinällä oli suurikokoinen öljyvärityö, joka oli muistaakseni joko Edel- tai Järnefeltin maalaama. Muistan, että eräälle toiselle kulttuuriministerille irvailtiin julkisuudessa siitä, että tämä ei muistanut tekijää oikein.

Toinen kuuma media-aihe on Apulanta-nimisen orkesterin basistina tunnetun Temosen tekemä dokumentti presidentinvaalikampanjasta. Kerrottujen asianhaarojen mukaan itse kohdehenkilö on homman hyväksynyt, mutta vaalikoneisto yskähtelee. On tehty su(r)ullisia sopimuksia, ja julkisuudessa nähdyissä katkelmissa käytetään rumaa kieltä. Annetaan tälläkeinoin ymmärtää, että poliittiseen toimintaan kuten myös vaikkapa urheiluvalmennukseen kuuluu asioita, joita ei sovi julkisuudessa esittää. Kulttuuriministeri saikin pyyhkeitä Norjalta, koska ihasteli norjalaisten urheilijoiden hyvää voitelu- ja lääkintätilannetta.

Helmikuinen iltapäivän aurinko paistaa, ja viherpeipot sirahtelevat pihapuissa, jouluun on enää 10 kuukautta - koetetaan kestää.