Vuodet vieriskelevät

"Vuodet ne vierivät vaan", oli edellisissä teksteissäni mainitun juhlakantaatin otsikko. Niinhän ne tekevät. Vuosi sitten kirjoitin auton katsastuksesta.

Öylössäpäivänä temppu oli taas tehtävä. Tällä kertaa varasin ajan netistä etukäteen, koska älysin silläkeinoin säästäväni kympin. Käytin nyt siitä syystä eri firman katsastuspistettä kuin parilla edellisellä kerralla. Aamulla lähtiessäni ikkunat olivat lievästi jäässä, mutta kun lämpötila nousi ja tuli sade, ne eivät jäätyneet enää uudestaan raapimisen jälkeen.

Autolla ajoon kuuluu radion kuuntelu. Jotkut eivät epäkaupallisista, poliittisista tai muista inhimillisistä syistä halua kuunnella radiota ollenkaan, ja ovat jopa irroittaneet toosan autostaan. Nissa-nissa on koje kätketty näkymättömiin kojelaudan sisälle. Sen saa toki suljettua, jos niin haluaa.

Koska oli aikaisehko aamu - yhdeksän paikkeilla - radiosta tuli Muistojen Boulevardi, jossa parhaillaan Piafin Edith kurlasi ranskaksi haetarinsoettajasta.

Olin katsastuspaikalla melkein puolta tuntia ennen määräaikaa. Istuin silmäilemään alueellista sanomalehteä. Sunnuntain numerossa oli komea puolen sivun kuva lauantaisesta konsertista. Jutussa kerrottiin lavalla olleen yhtäaikaa n. 160 esiintyjää.

Viereisellä tuolilla istunut vanhempi naishenkilö ponnahti äkkiä ylös ja huudahti: - Onko tuo ambulanssi? Myönsin näin olevan, sillä semmoinen ajoi asiakasruutuun. Sitten rouva rauhoittui ja totesi myös ambulanssien tarvitsevan katsastusta. Olin samaa mieltä.

Keskustelu ei jatkunut pitempään, sillä katsastusmies tuli etuajassa hakemaan avaimia. Hän kertoi ajavansa pienen lenkin, jonka jälkeen voisin tulla halliin tarkkailemaan suoritusta.

Hallissa tehtiin pari mittausta pakokaasuille ja jollekin muulle. Sitten katsottiin valot. Kaikki oli hyvässä kunnossa tähän asti. Jarrutkin olivat toimineet. Auto nostettiin ylös ja tarkasteltiin alapuolta.

- Onkos sulla jotain valittamista tästä? katsastaja kysyi ja jatkoi sitten: - Mulla ei ainakaan. Vikoja ei löyvy millään, vaikka kuinka ehtis.

Melkein hämmennyin, sillä muistin monopoliaikaa, jolloin saman firman mies oli vihaisen oloisena rautakangella väännellyt Citroënin olkaniveliä, jotka tuntia aikaisemmin oli korjaamolla todettu kunnollisiksi. Rautakanki tehosi niin, että ne jouduttiin uusimaan.

Iloissani ostin toisesta monopoliliikkestä pullon Sinebrychoffin ja Brooklyn Breweryn yhteistyönä panemaa Two Tree-portteria, jossa mausteena on käytetty vaahterasiirappia ja kuusenkerkkäuutetta. Päätin kokeilla, minkälaisen tujauksen antaa, jos sekaan lorauttaa vielä vuorenkilpijuomaa.

Parempaa oli ilman.