- Hulluja nuo roomalaiset, totesivat peliyhtiön Mutt ja Jeff Italian-Davysta. Jeff kertoi vielä olevansa kaukaista sukua Crockettille ja vakuutti lopettavansa pizzan ja pastan syönnin, sekä myyvänsä välittömästi ainakin yhden Ferrareistaan.
Keskustelimme kulttuurin muutoksesta ja nostalgiasta. Oma ikäluokkani muistelee mielellään 1950-60-lukujen asioita; sarjakuvalehtiä, elokuvia, TV-ohjelmia. Niitä vedetään esille mediassa ja tietysti internet sisältää huomattavan osan siitä tillbehöristä, joka on nuorena meille ollut tärkeää.
Millä tavalla vaikkapa 1910-luvun kuusikymppiset nostalgoivat 1800-lukua? Millaisia muistoja nuoruudesta oli haettavissao oliko silloin fiftari- tai kasarimuotia muutaman vuoden välein? Nykyajan media on tuonut muutoksen aikaisemmin jo kuin Muutos 2011-puolue.
Näytin kavereilleni läppäriltä Suometar-lehteä vuodelta 1855. Siinä oli mm. vepsänkielisiä arvoituksia myös suomennettuina.
Mitäpä mahtaa tämä tarkoittaa:
Päiwal rippub, a yol reighu? (Päiwällä riippuu, waan yöllä reikään?)
(akah nevo :suatsaV)
Kerroin vielä suomalaisen "myytillisen tarinan", jonka kaltaisilla pimeinä iltoina lapsia ja herkkäuskoisia peloiteltiin:
Räätäli oli ompelemassa, ja huomasi, että neula oli hävinnyt.
- Piruko sen neulan nyt vei, hän murahti vihoissaan.
- En minä sitä vienyt, tuossa se on pöydän jalan vieressä, kuului lattian alta.
Päivitettynä nykysuomalaisena versiona se menisi seuraavasti:
Osastopäällikkö tuskaili tietokoneen äärellä:
- V***uunko mä sen muistitikun nyt työnsin!
- Et, tuossa se on pöydän jalan vieressä, sihteeri sanoi.
1 kommentti:
kavi
räätäleistä ikivanha ja ihanin vitsi:
"- Mikä putosi? kyseli räätäli kun pöydältä putosi."
Lähetä kommentti