Matkakertomuksia VII

Veturin kuva linkattu täältä: http://chiricahuaskyislandrodeo.blogspot.fi/2011/11/union-pacifics-steam-locomative-no-844_10.html

Arizona

Arizonan Phoenixissa tapaan jälleen pelifirman miehet. Olen matkustanut tänne San Fransiscosta, jossa poikkesin uudelleen suunnitelmieni mukaan katsomaan, onko hippie Korhonen vielä mukana kuvioissa. Vietin kaupungissa vuorokauden, mutta miehestä ei näkynyt jälkeäkään. Kaiken lisäksi julkisten palvelujen alasajo on sulkenut puistot, joissa hippejä saattaisi vielä tavata.

Kalifornian ja Arizonan välisellä junamatkalla tutustuin saksalaiseen herrasmieheen nimeltä Doktor A. Siegheil, joka oli kiertämässä USA:n saksalaisyhteisöjä ja luennoimassa EU:n nykytilanteesta. Useimmissa suurissa kaupungissa niitä on - toisissa toiminta on vilkkaampaa, toisissa hiljaisempaa, aivan kuin yhdistyselämässä yleensäkin. Muistelimme Suomen ja Saksan yhteisiä historianvaiheita ja puhuimme mm. Kolmannen valtakunnan ajoista ja tavoista. Natsitervehdystä ei hänen mukaansa kukaan järkevä ihminen voisi tehdä ainakaan julkisesti. - Sama on Suomessakin, vaikka mikään laki ei sitä kielläkään, sanoin. - En usko, että esimerkiksi missään arvovaltaisessa kokouksessa voisi joku ns. "tuulettaa kainaloaan", lisäsin. Kerroin saksalaisista paikkakunnista, joissa olen käynyt, ja Siegheil muisteli tuntevansa jonkun tuttavistani.

Majoituin Phoenixiin hotelliin, jossa tapasin ystäväni. Koska myös Grand Canyon on suljettu, jätämme sen väliin ja ryhdymme suunnittelemaan matkaa kohti New Mexicoa ja Texasia.

Hotellissa luen lehteä, jonka uutinen kertoo kansaslaisen viina- ja tupakkakaupan omistajasta, jonka liikkeeseen joku asiakas oli unohtanut isoäidin tuhkaa sisältävän muovipussin. Pussissa oli ollut vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika, joiden perusteella oli selvitetty tuon Helenin olleen ehkä kotoisin Arizonasta. Liekö mummo eläessään kuinka laajalti Amerikkaa kierrellyt - nyt ainakin oli päässyt Kansasiin asti.

Me sen sijaan emme lähde vielä Kansasiin, vaan New Mexicoon, kuten sen suomenkielinenkin virallinen nimi nykyään kuuluu. Pelifirman helikopteri ei ole käytettävissämme tällä kertaa, pääjohtaja on varannut sen itselleen, ja päätämme matkustaa bussilla ja junalla Santa Fe'hen. Henkilöautolla matka kestäisi 8 tuntia ja arvion mukaan tulisi maksamaan 75$, kun taas juna- ja bussilippu maksaa 81$ matkan kestäessä 11 tuntia. Valitsemme kuitenkin kalliimman ja pitkäkestoisemman tavan mukavuuden vuoksi, raha tai sen puute eivät ratkaise. Junan osuutta ei matkassa tosin ole kuin vajaa pari tuntia Albuquerquesta perille, mutta bussitkin ovat mukavia ja ilmastoituja.

Linja-autoilla on neljä vuoroa päivässä, ja päätämme lähteä matkaan heti seuraavan päivän ensimmäisellä.

Vietämme iltaa ja nautimme palasta City Grillissä.

"Awesome catch tonight! Chile dusted mahi with roasted cauliflower, sautéed kale, and peach jam. Yum'" - mainostetaan päivän annosta. Dolfiinia ei saa saaliiksi Arizonan alueelta, merikalaa kuitenkin on lautasella, kylmäketju toimii.