Kävin katkaisemassa muutaman kadun ylle kurkottavan saarnipuun oksan, toin ne pihemmalle ja nypin niistä lehdet irti ja pienensin monihaaraiset oksanrangat. Saarnin lehdet ovat vähän kuin pihlajassa, paljon suuremmat vain ja tulevat myöhemmin keväällä. Ne pysyvät vihreinä kauemmin kuin missään muussa meidän pihapuussamme, lukuunottamatta nyt tietysti havupuita.
Lehtiä nyppiessäni pihaan ilmestyi alemman kuvan piikikäs olento. Annoin sille kermaviiliä ja hyvin maistui. Siilejä on meillä kahta lajia, toiset tykkäävät enemmän viilistä ja toiset kissanmuroista. Piikkiniekkoja pitää syksyn edetessä syöttää olan takaa, että ne pärjäisivät talven yli rasvakerroksensa turvin.
2 kommenttia:
kavi
jossain luki jotta jos on liian siisti piha niin ei ole siilejä.
Meilläkin on - siilejä.
Ja jos on liian siisti koti, ei ole villakoiria sängyn alla eikä pölyä ovenkarmin päällä. Kirkkoherra Karhu oli aikoinaan taloon tullessaan vetäissyt sormellaan karmin päältä; lähinnä kai oli huumoria, mutta emännät ei muistaneet hyvällä. Hauska tapa kokeilla nykyäänkin. Andy olis voinnu testaa BB-talos.
Lähetä kommentti