Autot joilla ajoin 6.1

Äijäblogin autoremppapäiväkirjan innoittamana pureudun syvemmälle "Autot joilla ajoin"-sarjan osaan kuusi. Olkoon tämä nyt siis kuusipisteyksi.

Ostettiin pojan käyttöön auto. Paikkakuntalainen mies oli erikoistunut Honda Civiceihin, joita osteli, korjaili ja myi edelleen. Kahdesta vaihtoehdosta päädyttiin vuoden 1991 malliseen sedaniin, jossa oli mm. sähköikkunat, keskuslukitus ja kuusitoista venttiiliä. Venttiilien lukumäärä ilmoitettiin takaoviin liimatuissa tarroissa. Citroën-merkkinen radio oli kulkupeliin asennettu, sekin oli kotoinen ent. viiden sitikan omistajalle. Myös ruostetta oli vähän ja paikoitellen röpelöistä maalipintaa, mutta ruostuuhan Mersukin. Sen kuulin nimittäin, kun kerran vaihdatin huoltamossa renkaita Skoda Felicianoon, ja etupäätä nostettaessa ei toinen etupyörä noussutkaan irti maasta. Iskarin laippa oli ruostunut, eikä pysynyt enää kiinnikkeissään.

- Mersuissa tapahtuu myös tämmöistä, korjaamon mies lohdutteli. Mutta Hondaahan sanottiin aikoinaan Japanin Mersuksi. Niillä taisi olla sama maahantuoja.

Lähdettiin sitten ajamaan, ja melkein heti kojelautaan syttyi keltainen, moottorin muotoinen valo. Kysyttiin myyjältä, joka totesi, että ei haittaa, antaa mennä vaan. Huollossa kuitenkin halusivat vaihtaa anturin, ja valo ei enää palanut.

Myyjä oli hankkinut auton vakuutusyhtiön varastettujen autojen osastolta, ja sen sisäpeilissä riippui musta samettityyny, johon oli keltaisella langalla kirjailtu arabialaista kirjoitusta. Otin tyynyn pois, koska arvelin sen aiheuttavan aggressioita, vaikka silloin ei vielä kai vihapuheita pidetty.

Poika lähti työkeikalle Helsinkiin, ja soitti jonkun ajan päästä, että auto oli pysähtynyt keskelle katua. Korjaamolla selvisi, että vetoakseli oli irronnut. Edelliseltä asentajalta oli unohtunut joku sokka laittamatta.

Toisella soitolla meille kerrottiin, että sivikki on pöllitty. Poliisille oli ilmoitettu, ja sitten seuraavana päivänä poliisi soitti auton löytyneen. Se oli viety Kalliosta työkämpän läheltä Herttoniemeen, jossa se oli jätetty kerrostalon parkkiruutuun. Herttoniemeläiset ovat tarkkoja ruuduistaan ja siitä minkälaisia vehkeitä niissä pidetään. Valppaan asukkaan ilmianto toi auton takaisin, mutta ei takaluukussa olleita kaverilta hommattuja poppivehkeitä, jotka oli määrä asentaa paikoilleen eikä kaikkia omia ja työvaatteita. Kalliit työkalut olivat sen sijaan tallessa. Lukoissa oli pieniä naarmuja, joita vakuutustarkastaja valokuvasi.

Sitten taas kotisuomessa soi puhelin työpaikalla, ja poika soittaa, että poliisit ottaa rekkareita pois. Ajoin paikalle, ja siellä oli toinen poliisi polvillaan auton edessä ruuvimeisselin kanssa.

- Tätä ei ole katsastettu, laatat viedään katsastusasemalle, josta ne saa sitten tarvittavan toimenpiteen jälkeen, sanottiin.

- Tietokone näyttää, että näin tehdään, ja lisäksi tulee rikesakko ilman turvavyötä ajamisesta.

Seuraavana päivänä, joka oli muistaakseni perjantai, ajoin 20 km katsastusasemalle laatattomalla autolla. Käskivät näyttää paperia, jos joku viranomainen olisi kiinnostunut.

Menin tiskille ja kerroin asiani. Virkailijarouva katsoi tietokonettaan ja totesi, että ei tätä tarvitse katsastaa, koska sille on tehty uusi rekisteröinti ja käyttöönottokatsastus, joka on voimassa pitempään kuin rekisteriin merkitty.

- Poliisilla on sama ohjelma kuin meillä, mutta he eivät (arvaa loppulause).

Sain laatat, mutta jouduin maksamaan niistä kympin, koska niillä on semmoinen laki ja luovutusmaksu.

Kyselin, joutaisiko joku ruuvaamaan niitä paikoilleen, mutta kiirettä tuntui olevan. Sain kuitenkin meisselin lainaksi toimenpidettä varten.

Soitin Liikkuvaan Poliisiin ja puhuin rauhallisesti puhelimeen. Poliisille on hyvä puhua rauhallisesti. Selitin tilanteen. Sieltä kerrottiin, että toimenpiteen tehneet poliisimiehet ovat jo viikonlopun vietossa, mutta paikalla oleva henkilökunta yrittää selvittää tilannetta. Puhelu siirtyi mieheltä ja naiselta toiselle, kunnes joku löysi lakikirjan ja sieltä katsastukseen liittyviä asioita.

- Kyllä te olette oikeassa, tuli sitten kohta. 

- Asia mitätöidään ja rikesakko muutetaan kotona suoritettavaksi puhutteluksi.

Kysyin kotona, millaisia poliisit olivat.

- Toinen oli mukava ja toinen vittuili.

Ikimuistoisa oli myös retki sukulaisiin Hämeeseen, kun ohjaus alkoi ravistaa hillittömästi. Pysähdyttiin huoltamon pihaan ja huomattiin, että toinen etupyörä - vanne - oli tulikuuma. Heitin ikkunanpesuämpäristä vettä, ja pyörä sihahti kuin kiuas sankan höyrypilven kera. Jarrumännät olivat jumiutuneet. Vika saatiin myöhemmin korjattua.

Osassa 6 mainitsen laturista ja jäähdyttimestä. Laturia etsin netin kautta ja tilasinkin sen jostain, mutta vääränlainen se oli. Joku sitten osasi kertoa kuopiolaisesta autosähköliikkeestä, ja siellähän oli pitkä rivi sähkömyllyjä hyllyllä. Tein vaihtokaupat ja maksoin vähän väliä. Kun sitten alkoi tuntua, että joutuu maksamaan vähän väliä, muistin egyptiläissyntyisen tuttavani, jolle meilasin mustan tyynyn kuvan ja kysyin, mitä siinä lukee.

- Toisella puolella Allah ja toisella puolella Muhammed, oli vastaus.

Vein tyynyn hanskalokeroon.