 |
| Rubens: Pyhä Teresa |
Etunimien lisäksi ihmisillä oletetaan nykyään olevan myös sukunimi. Täällä itäisessä Suomessa ne olivat käytössä aiemmin kuin lännessä, jossa Matit ja Heikit olivat Heikkilöitä tai Mattiloita talon nimen mukaan. Aikanaan otettiin sitten käyttöön nen-päätteiset sukunimet luonnonkohteiden mukaan. Pelto, aho, virta, lahti, mäki, järvi, koski mm. olivat käypiä sukunimen alkuja. Metsänen taitaa olla harvinaisempi, olisiko liian metsittynyt sävy, "metsäläinen"? Korpisia sen sijaan on. Merinen lienee myös harvinainen, johtuneeko sitten rannikon ruotsinkielisestä asutuksesta?
Itä-Suomen nen-päätteiset kuvaavat usein paikkakuntaa, kansaa tai heimoa: Jääskeläinen, Virolainen, Savolainen, Karjalainen, Ruotsalainen, Venäläinen, Vepsäläinen, Hämäläinen, Lappalainen, Pohjolainen.
Täällä Keski-Savossa on runsaasti k-alkuisia nen-loppuisia nimiä, kuten: Kansanen, Kervinen, Kauhanen, Kuokkanen, Kinnunen, Kosunen, Koponen, Karttunen, Keinänen, Kokkonen...
Monet ruotsinkieliset nimet ovat kaksiosaisia. Alkuna voi olla vaikkapa puu: ahl, alm, lind, lönn, björk, gran, tall, hägg osv. ja loppuosana blad, kvist, bom, blom, rot, gren, lund, fors, ström. Mainittakoon, että entiseen Leppävirran emäpitäjään kuuluneessa Varkauden nyk. kaupungissa toimi vielä 1980-luvulla Ahlström (suom. Leppävirta)-niminen yritys.
Tämä alustukseksi, seuraavassa jutussa lisää nimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti