Päivän taidekuvana Pekka Halosen maalaus mannerlaatan päällä sijaitsevasta kohoumasta. Poliittinen suuntaus on kohti Halosia ja kumppaneita pois postmodernismista.
Silloin kun Euroopan Unioniin liittymistä perusteltiin, oli yhtenä kriteerinä tämän jutun otsikko. Unionissa valtioiden rajoja olennaisemmiksi tulevat vähitellen alueet, kulttuurilliset. Näin muistaakseni oli puhe. Suomessa siis tarkoitetaan tällä maakuntia, joita sitten onkin enemmän ja vähemmän. Varsinkin pohjalaiset tarvitsevat monta maakuntaa, kun meille savolaisille riittää kaksi.
Jokaisella maakunnalla on oma laulu. Kansakoulun neljännellä luokalla niitä opeteltiin laulukirjasta "Sonninen-Räisänen-Naukkarinen". Paitsi maakuntalauluja, siinä oli myös "Nouse Inkeri", "Mustalaisen laulu", "Keltainen työmies, vapautta vaadi" ja monta muuta hyvää biisiä. Sivujen alamarginaalissa opetettiin musiikin teoriaa; nuotteja ja muuta tarpeellista. Joskus tuli väärinkäsityksiä, ja joku kerran yhdisti teoriaosuuden yläpuolella olevan uusmaalaisten laulun sanoihin: "siellä kukkaan pujotellen, sujutellen".
Alla on tiivistelmä maakuntalauluista. Puolestani saa käyttää vaikka peruslauluna missä maakunnassa hyvänsä. Koosteessa on säkeitä Savon, Karjalan, Nälkämaan, Vaasan, Uudenmaan, Satakunnan, Kymenlaakson, Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen lauluista. Ahvenanmaata en uskaltanut liittää mukaan.
Sodan pauhut, vainon kauhut,
kolkot vuodet katojen,
kun vaimot, lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin.
ja miehet sortui sotihin.
Kansa sorron ikeen alta nousi
turvaks armaan synnyinmaan.
maan eestä vaikka kaatumaan,
niin kuolemaan me taistellaan.
Täällä on naapuriheimoni verta,
entistaistojen tanner
toi kunnias, kuntosi julki
töin, toimin ja taisteloin.
töin, toimin ja taisteloin.
Näytä nyrkkiä maailmalle
niinkuin karhu korjustansa
valppahana vainon torjuu,
oikeus turvanansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti