 |
| Kävin eilen Kaarisairaalassa. Tänään menin Pääsairaalaan. Päähän olennaisesti liittyvää kuuloaistia oli siellä tarkoitus tutkia. Parkkitalon vieressä oleva Kaarisairaala on kuitenkin arkkitehtoonisesti niin mielenkiintoinen, että eilisen sisäkuvan lisäksi kuvasin pätkän sen kirjavalla lasilla päällystettyä ulkoseinää. |
 |
| Kirjoitin eilen kommentin kommentiksi, että minulta jäi yksi kuva sisätiloista ottamatta. Tässä se on. Sairaalan piano oli asetettu hassusti porrasnousun alle. Noin päin se vie vähiten tilaa, mutta ellei siinä olisi pyöriä, soittaminen olisi perin hankalaa. En päässyt sijoittelusta johtuen katsomaan merkkiä, mutta tuntien kuntien soitinhankinnat, se on Fazer. Aikaisemmin suomalaiset suklaan mukaan nimensä saaneet merkit Fazer ja Hellas kilpailivat paremmuudesta. Käsittääkseni niissä oli sama koneisto, mutta toinen oli varmaan samanverran halvempi kuin toinen oli kalliimpi. |
 |
| Pääsairaalan pääsisääntuloaulan vessassa oli kuvan esittämä kyltti. Koska asioin miesten puolella, narulla tarkoitettiin paperin edessä riippuvaa valkoista nyöriä. Liekö moni testannut vartijan hälyvalmiutta. Aikoinaan oli mainos, jossa kehoitettiin: - Vedä narusta, nauti kesästä. Se saattoi olla Evinruden, vai olisiko ollut Tampaxin. |
Mutta sitten asiaan:
Sairaalan kuulokeskukseen on tullut kutsu. Kirje on hukassa, ja pitää soittaa sinne ja kysyä, onko kalenterimerkintä oikein. On se, tervetuloa vaan.
Uuden sairaalarakennuksen jälkeen vanha näyttää ahtaalta ja vanhanaikaiselta. Täällä ei ole robottiakaan, joka lukisi KELA-kortista tiedot, vaan pitää istua odottamaan, kuten seinällä olevassa lapussa edellytetään. Raidallisesta lasista tehty luukku on kiinni, eikä takana näy ketään. Istutaan tuolille vastapäätä. Tuoleja on kaksi, matala ja korkea. Matalalla tuolilla istuu vanha rouva. Kysytään häneltä, onko täällä joku jonotuslappujärjestelmä. Ei ole, pittää vuan oottaa.
- Voi vaikka koputtoo luukkuun, hän sanoo, nousee ja menee koputtamaan. Luukku ei avaudu. - Ruokatunnilla varmaan on, hän sanoo, ja käskee koputtamaan kohta uudestaan.
Palveluhenkilö tulee kohta lasin taakse. Tarjotaan rouvalle vuoroa mennä luukulle, mutta hän sanoo odottavansa taksia.
Luukku aukeaa koputtamatta, ja asiakasta pyydetään istumaan televisioaulaan odottamaan.
Televisio on kiinni, ja katsotaan kännykästä, vieläkö eilen löytynyt vieras-Wlan toimii. Toimii se, ja katsotaan onko kukaan kommentoinut blogia aamupäivällä.
Lehtitelineessä on Valitut Palat. Kolmeenkymmeneen vuoteen ainakaan ei sitä ole tullut luettua, eikä lueta nytkään, vaikka siinä on uusinta tietoa syöpätutkimuksesta. Lehti on vuodelta 2008.
Uudempaa tietoa on Savon Sanomissa, jossa kerrotaan Fingerporin uhkaavan jäädä ilman valtionapuja. Siinä kaupunginjohtaja soittaa raivostuneena valtionvarainministerille. Hän uhkaa olla huolimatta penniäkään valtionrahaa, ellei saa heti tiettyä summaa kaupungille.
Kutsutaan kuulokokeeseen. Luurit pannaan päähän ja käteen tötterö, jonka päässä olevaa nappia painetaan aina kun korvassa kuuluu piippaus. Niitä kuuluu aikansa, ja välillä vaihdetaan toisenlaisiin kuulokkeisiin, joista toinen piippaa korvan takana ja toinen kohisee toisessa korvassa.
Välillä hoitaja pyytää ottamaan sormen pois napin päältä. Selvää lienee, että jos koko ajan painetaan, ei saada vertailukelpoisia tuloksia. Samassa sairaalan aulassa, käytävän vastakkaisella puolella on käyty painamassa nappia näkötutkimuksessa. Aina kun näkökentän rajoille ilmaantui kirkas piste, piti painaa. Silloinkin kuului piippaus. Hoitajalta tiedusteltaessa, johtuuko piippaus valon syttymisestä, annettiin kielteinen vastaus. Kuuloaistilla ei voi hämätä.
Lääkäri kutsuu tarkastelemaan kuulokäyrää. Korkeimpien äänien kohdalla se putoaa alas kuin nautaeläimen häntä, oikea korva on vähän huonompi. Yli viisikymmentä vuotta kestänyt huilunsoitto, harrastuksenakin, erityisesti oikeaa kuuloelintä rasittava, on varmaankin osaltaan vaatinut veronsa.
Eilen kotimatkan alkaessa Laila Kinnunen lauloi radiossa. Tänään siellä haastateltiin oppikoulun luokkatoverin vanhempaa veljeä. Mielenkiintoisia muistoja diplomaattiuralta ja ETYKin järjestelyistä.
2 kommenttia:
Hyvä audibilis-testattu kariav
( tarkoittaa että oot testannut Audi-merkkistä autoa ! )
Hajahuomioita Pohjois-Savon pääkaupungista :
1) Seinävärin valinnassa katsojalle on jätetty vastuu.
2) Väärin päin olevan soittopelin viivakoodi on niin helppo, että tyhmempikin varas voi sen jäljentää. Ja eiku Fazerille.
3) Soittopelin käyttöohje on toisaalta konstikas. Ei siis soi ilman pyöriä.
Pitääkö niitä toisellä käellä veäntää ? Vai työnnettäväkö on peliä pitkin auditoriota ?
4) Narunvetohälytys on kuin suoraan Tuntemattomasta. Kun vanja ampui Hauhian, piti naapurivartijan tulla vetämään hälytysnarusta.
Miten on Kuopijossa varavetäjän roolitus hoijjettu ?
Varapiällymieskö kuhtutaan ?
On sitä varten eri naru ?
Napilla ei Savossa siis pelata niinku muuallapäin.
Vaasassakin on vessassa nappi, josta painamalla vartija juoksee paikalle.
Tai taitaa olla kaksikin nappia; finskijäveleille ja hurreille omat napit.
5) Onneksi auditiivissa testissä on kuitenkin narun sijasta nappi.
Ettei käy testissä vahinko.
Kun on käymälässä jo ehdollistettu narunvetohommiin.
6) Kuulokäyrä se vanhemmiten alkaa muistuttaa aivokäyrää.
Kun nollataso on saavutettu, suoraa viivaa piirtää.
Oman aivokäyränsä innoittamana Ryynekreenikin kirjotti sen Pohjanmaata ( ja pikkasen muutakin Suomea ) deskriptiivisesti ylistävän laulun:
... ei laaksoa, ei kukkulaa ...
Vai olikos se kuiteskin Peethooveni, joka kuulokäyräänsä katseli !
7) Sitä on kariav viettänyt aikaansa leivättömänkin pöyvvän ääressä. Niin on sananvalinta auditiivisen opintien myötä taidokasta !
Vain juristipa menisi sanomaan, että " Selvää lienee " !
Näin ehdoton ehkä se seuraa sokeaa laintulkintaa kuin Warre Audia !
Onneksi ei kuuroa !
Hajanaisia huomioita kommenteista:
1) Vastuullinen seinäväri ei ole aiheuttanut vastustusta. Kukin katsoja saa siitä valita oman näkökulmansa, varsinkin katsottaessa lasin alle piilotetuista ikkunoista ulos. Kukikkaiden verhojen hankintahinnassa ja pesukuluissa on säästetty.
2) Viivakoodi noudattelee terveydenhuoltolaitosten kulttuurinedistämishyödykkeille asetettua järjestelmää ja sen mahdollinen väärinkäyttö on kohtuullisen helppoa paljastaa oman henkilökunnankin (vrt. kuva 3) voimin tarvitsematta välttämättä turvautua virkavallan apuun.
3) Pyörät helpottavat soittimen kääntöä tai peräti kuljetusta pois porrassyöksyn alta, jolloin operointi koskettimistolla onnistuu kookkaammaltakin soittajalta. Tarkemmin katsottaessa pianon takaosassa on myös nostokahvat, joiden samanaikainen hyödyntäminen sitoo kaksi (2) henkilöä, ja saattaa väärällä nostotyylillä vaurioittaa selkää.
4) Sairaalan tiloissa liikuttaessa tulee naruihin kohdistaa ehdoton tarkkaavaisuus. Myös useat ovet, kuten artikkelissa käsitellyssä kuulokeskuksessakin on asian laita, aukeavat narusta vetämällä. Tärkeää on huomata ero, milloin ovi aukeaa, ja milloin tulee vartija.
5) TEHO-aikaan vessassa vedettäessä tuli pönttöön vettä, nyt tulee vartija.
Nykypöntöissä on kaksitoiminen nappi, toinen suurempaa ja toinen pienempää tarvetta varten.
6) Käyrän tasoituttua voidaan todeta kaiken tulleen jo kuulluksi.
7) Ei se ihan onnistunut, potentiaali jäi pois ja että-alkuinen lausekin on vähän kökkö. Näin se piti olla:
Selvää lienee, että koko ajan painettaessa ei saatane vertailukelpoisia tuloksia.
...ei saatan...
Lähetä kommentti