- Käskepä käämään meillännii.
 |
| Indonesialaista ruokaa tarjolla. |
Matkailu avartaa. Lauantaina ajoin sateisesta Savosta aurinkoiseen Kuokkalaan. Miksikö sinne? No, siellä oli perinteinen kirpputoribasaaritapahtuma. Paikalliset yhdistykset olivat laittaneet tarjolle monenlaista ohjelmaa, mm. suomalaista tanssiyhtyemusiikkia, didgeridoon soittoa, afrikkalaista a capella-laulua ja iranilaisen riisinseulontatanssin, josta alin kuva. Yleisönä ja järjestäjien joukossa oli runsaasti väkeä idästä ja etelästä. Tanssiesityksen toteutti kolme maahanmuuttajien parissa työskentelevää naista, joista yksi oli iranilainen.
Alun perin tarkoitukseni oli viedä rock-muusikko Savosta Keski-Suomen-asunnolleen, ja veinkin, mutta kun kaupungilta sitten soitin yhdelle noista tanssijoista kysyen hänen kotonaolotilannettaan, kuulin tapahtumasta ja lupasin tulla Kuokkalaan katsomaan tanssiesitystä. Harmittaa, kun parempi kamera jäi kotiin, ja piti turvautua Lumiaan, jonka näytöstä ei auringonpaisteella saanut juuri minkäänlaista tolkkua. Tummat möhkäleet taustalla eivät johdu Lumiasta, vaan ovat puukirkko ja kellotapuli. Sinisessä teltassa oli paikallisen pyöräyhdistyksen kaksipyöräisiä pitkiä tavarapolkupyöriä, joista yhteen oli rakennettu kirjahylly - kirjastopolkupyörä, oivallinen tapa ottaa rentoutumis- tai opintoaineisto mukaan pitkille matkoille.
Yhdessä teltassa oli lasinen mullalla täytetty astia. Mullan seassa oli lieroja kaiveluhommissa. Kysyin esittelijähenkilöltä, mitä hän luulisi tapahtuvan, jos lieroille syötettäisiin vehnäjauhoja. Kerroin hänelle, kuinka pikkupoikina pidimme eläintarhaa, ja ruokimme anakondia - kastematoja - jauholla. Sananmukaisesti ne halkesivat keskeltä, kun jauho turposi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti