Musiikin katselua

Lautasten soittajan kannalta sangen minimalistinen on Brucknerin 7. sinfonia, kuten edellisessä kertomuksessa havainnoitiin. Vielä minimalistisempi on John Cagen pianosävellys 4'33", jonka esitän kokonaisuudessaan tuossa videolla. Elävöitykseksi on liitetty muutama luontokuva, ja koska kaupan pakkasaltaasta löytyi vielä edullishintainen kinkku, jolla oli takuuaikaa vappuaattoon asti, lisäsin n. puoleen väliin vanhan sormilorun peukaloputista. Lorun kuvitus saattaa sisältää pahennusta herättävää materiaalia.

Ajan lasku

Komppaan tuossa oikeanpuoleisessa sivupalkissa olevaa Futility Closet-sivustoa. Siinä artikkelissa "Timing" käsitellään lyömäsoittajan työnkuvaa. Esimerkkinä mainitaan Brucknerin 7. sinfonia, jossa on vain yksi lautasten isku. Se sitten senkin kovempana. Soittaja istuu kaikkien muiden kuin sinfonian toisen osan ajan hiljaa paikallaan. Tapoihin ei kuulu syödä voileipää tai näpytellä kännykkää. Kun toinen osa on edennyt tahtiin 170, on aika valmistautua iskemään. Pellit kajautetaan W-kirjaimen kohdalla. Samalla myös triangelinsoittaja alkaa kilistellä. Loppu onkin sitten taas taukoa.

Pienet nuotit ovat avuksi soittajalle, ettei tarvitse laskea alusta 1-2-3-4, 2-2-3-4, 3-2-3-4...175-2-3-4, CRASH! - varsinkin kun tahtilaji välillä vaihtelee kolmeen laskettavaksi - ja onhan kapellimestaristakin hyötyä, koska varmaankin hän näyttää oikean nuotin paikan, tai sitten kertoo konsertin jälkeen, missä kohdin se olisi pitänyt soittaa.

Seuraava video on osa sinfonian toisesta osasta, isku tulee kohdalla 6:19.

Tanska se vasta nasta maa onkin

Monenlaisia työmatkoja tuli virkamiesaikana tehtyä. Ulkomaillekin pääsi joskus. Eniten tuli vierailtua Saksassa, joka kuten tiedetään, on ihan nasta maa. Kansojen välistä ymmärtämystä, ystävyyttä ja luottamuksellisia suhteita sekä avunantoa kehitettiin kulttuurin ja hallinnollisten kysymysten ollessa painopistealueina.

Kohdallani osa reissuista oli esiintymismatkoja musiikkiryhmien kera, osa taas virkamies- ja luottamushenkilöiden seurassa tehtyjä. Varsinkin viimeksi mainitut olivat usein mieliinpainuvia. Luottamusmies-sana tarkoittaa, että mies tai henkilö yleensä luottaa siihen, mitä hallinnointia ja virkoja ammatikseen hoitavat sanovat ja kuinka toimivat.

Saksaakin nastempaan maahan, Tanskaan, matkustimme kerran sitten ihan virkahenkilöporukalla. Laaja maanalaishiihtoluolaprojekti oli suunnitteilla ja toteutumassa, ja kaipasi ulkomaista markkinointia. Tanskalainen pikkukunta Jyllannin länsirannikolla oli pohjoismaisen ystävyysrenkaamme ruotsalaisen ja norjalaisen paikkakunnan ystävä, ja meidän edustajamme kutsuttiin sinne heidän palaverivuorollaan joka toinen vuosi eri maissa pidetyissä kokouksissa.

Lentokoneiden kuvat, MIG 21 ylhäällä videolla ja Starfighter alla komistavat Kuopion ja Aalborgin lentokenttiä. Ylempi muistona YYA:sta ja alempi NATOsta.

Kolmella matkustajakoneella sujui meno ja paluu Jyllannin dyyneille syksyllä. Tyhjänpuoleisessa rantahotellissa hieno hiekka narskui lattialla, kun tuuli sitä kuljetti oven ja ikkunoiden raoista sisään.  

Ensimmäinen kokouspäivä alkoi kunnanvaltuuston salissa n. klo 10. Aamukahvin lisäksi pöytiin katettiin pienet lasit ja pantiin akvaviittipullo kiertämään.
- Tämä on tanskalaista alkoholipolitiikkaa, johtavana virkamiehenä toimiva Burt Lancasterin kaksoisolento sanoi.
Kokoustauon lähestyessä aulasta kuului kilinää. Vahtimestari oli työntänyt sinne tarjoiluvaunullisen Tuborgia, ja mikäs siinä.

Lounaaksi syötiin smörrebrödejä mitä moninaisimmin päällystein. Tanskalaisten mielestä oli oikein ja kohtuullista yrittää polttaa mahdollisimman monta savuketta ruokailun yhteydessä, joten ilma oli aika sakeana, mutta ruoka oli hyvää, eikä juomissakaan ollut valittamista.

Tuloillan juhla pidettiin kaupungilla vanhassa ravintolassa. Ruokailun ja kohteliaisuuksien ja kahvin ja konjakkien jälkeen, kun otsansa pöytään kopsauttanut norjalainen oli saatettu lepäämään, kurkistimme kabinetin puolelle, ja katso, siellä oli vanha flyygeli. Ruotsin mies oli kova laulaja, ja pian Rönnerdahl ynnä muut Tauben tutut laulut kuultiin ystävyys- ja yhteistyöhengessä.

Seuraavana päivänä olimme kiertoajelulla, ja isännät olivat huomaavaisesti varanneet bussiin virvokkeita.

Saksa on nasta maa 4

Papereitten joukosta löytyi valokuvia lokakuulta 1994. Tämän jutun alempi kuva on yksi niistä. Otavan suuresta ja mahtavasta tietosanojen kirjasta etsin taustoja tuolle laidunkuvalle, jonka olin ottanut auton ikkunasta Ruhr-joen yli kulkevan sillan välittömässä läheisyydessä. Kirjalla on ikää jo viisikymmentä vuotta, artikkelin on kirjoittanut fil.maist. Aira Martikainen.

Otavan iso tietosanakirja osa 7 (PYRE-SOSO):

Ruhrin alue [ruur-], saks. Ruhrgebiet, Länsi-Saksan tärkein kivihiili- ja teollisuusalue, Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. Ulottuu pohjoisessa Lippejokeen, etelässä osittain Ruhr-jokeen, lännessä Reiniin ja idässä Hammin kaupunkiin. Ruhrin laaksossa devonikautiset kivihiilikerrostumat ulottuvat maan pinnalle, pohjoisempana ne painuvat liitukerrostumien alle. Münsterin kohdalla kivihiilipatjat ovat jo 1400 metrin syvyydessä. Louhintakelpoisen kivihiilen määrä on arvioitu 1200 m syvyyteen asti n. 65 miljardiksi tn:ksi, josta vasta n. 11 miljardia on käytettävissä. Länsi-Saksan vuotuisesta kivihiilentuotannosta (142,7 milj. tn, 1961) saadaan n. 90% R:n alueelta. Rauta-, teräs- ja koneteollisuuden tarvitsemasta raudasta osa saadaan itse alueelta, osa tuodaan Ruotsista ja Ranskasta. Suurteollisuuden ja louhinnan alkaessa 1800-luvulla R. oli maanviljelysaluetta. Nyk. kaupunkimaisesti rakennettu R. on Euroopan tiheimmin asuttua seutua (1954 1133 as. km2:llä). Tärkeimmät kaupungit Bochum, Dortmund, Duisburg, Essen, Gelsenkirchen, Mühlheim, Oberhausen, Recklinghausen sekä alueen etelälaidalla Hagen ja Wuppertal. A-a M.

Tässä tilanne kaksikymmentä vuotta sitten Euroopan tiheimmin asutulla kaupunkimaisesti rakennetulla seudulla..

Puita ja pakkasta

Otsikkokuvan puurivistö on saanut pakkaskelillä oksilleen huurre- ja lumikerroksen. Puut, joiden nimeä en tiedä, on istutettu tienvarteen useita vuosia sitten. Runko on pronssin- tai kuparinvärinen, keväällä niissä on valkoisia kukkia, lehdet muistuttavat koivun lehtiä, mutta ovat liuskeisemmat.

Kolmekymmentä vuotta sitten nousi suuttumus ja häly siitä, kun kylälle Viitostieltä johtavan tien varrelta kaadettiin isoja lahoja koivuja. Joidenkin mielipiteiden mukaan hieno maisema pilattiin lopullisesti. Kaatamisen jälkeen tilalle istutettiin puita, jotka nyt ovat jo melkein yhtä isoja kuin aikaisemmin poistetut. Niin ne vuosikymmenet vierähtelevät, kohta keskustellaan pitäisikö niistä lahoimpia jo pistää pinoon.

Johnny ja Jaqueline

Sebastianin päivän puhallinmusiikkina tarjottelen Ernest Chaussonin (s. 20.1.1855) Andante et Allegro klarinetille ja pianolle.  Chausson kuoli vain 44-vuotiaana törmättyään polkupyörällä kiviseinään.

Tässä sävellyksen esittävät hongkongilaiset Johnny Fong ja Jaqueline Li. Johnny on Honkong Sinfoniettan ykkösklarinetisti. Orkesterissa soitettaessa joutuu yleensä istumaan suhteellisen rauhallisesti paikoillaan, joten tämmöiset solistiesitykset mahdollistavat monipuolisemman kehon kielen musiikin tulkinnan tueksi. Rock-orkestereilla tämä on viety toki vielä pitemmälle.

Joka tapauksessa esitys on hyvä, alussa hiljaisuudesta kasvava klarinetin ensimmäisen äänen crescendo on huippusuoritus.

Mustaa magiaa

Kun niinkuin toissapäiväisessä tekstissä todettiin, pakkaskautena on kuitenkin asiallisehkoa saaste-ennusteista huolimatta syydellä savupiipusta talvimaisemaan vahingollisia partikkeleita. Partekkelien syntyprosessissa uunin sisäosa ja ulkopinta kuumenevat, ja uuni on valmiina ruoan kypsentämiseen ja kuumentamiseen sisäisesti ja huoneiston lämpötilan kohottamiseen ulkopintansa avulla.

Eilen valmistimme iltapalan ex-mäkihyppääjän ex-vaimon suvun perinteikkäästä pirkanmaalais-hämäläisestä herkusta. Tosin tätä vastaavaa sai jo parikymmentä vuotta sitten Georg Ots-nimisen laivan lounaspöydästä. Se oli aikaa, jolloin tarjoilijat siellä eivät olleet vielä aivan sisäistäneet tapoja ja käytäntöjä, jotka kuuluvat länsimaiseen asiakaspalveluun. Nyt asia on toisin.

Tähän voisi liittää vielä ihan itse keksimäni sananlaskun lukijoiden pyynnöstä huolimatta:
- Ulkopuolinen olo kuin mustalla makkaralla Vartiotorniseuran pikkujoulussa.

Lautanen: Kultakeramiikka
Aterimet: Oy Hackman Ab, Sorsakoski

Silhuetit

Yläkerran ikkunasta vasten auringon siltaa piirtyy C.L.Engelin signeeraaman rakennuksen silhuetti. Mainittu arkkitehti oli 1800-luvun puolivälin tienoilla intendentuurikonttorin päällikkö, ja hänen tehtäviinsä kuului paitsi suunnitella uusia, myös hyväksyä julkisten rakennusten piirustuksia. Tämäkin kirkko voi olla hänen tai hänen alaistensa piirtämä, signeeraus on viran puolesta Engelin.

Silhuetti tai siluetti sai nimensä Ranskan valtiovarainministeri Étienne de Silhouettesta (1709–1767). Kun hänet oli nimitetty virkaansa, ministerin sanottiin säästäneen valtion varoja 72 miljoonaa frangia ennen kuin oli ollut virassaan 24 tuntia. Silhouette muokkasi verotusta radikaalisti: Aiemmin veroista vapautettu aatelisto joutui osallistumaan vararikon partaalla keikkuvan Ranskan pelastamiseen. Ylellisyystuotteille - kuten muotokuville - määrättiin korkeat verot. Halvat pahvista leikellyt profiilikuvat tulivat muotiin ja nimi lainattiin Silhouettelta (Wikipedia).

Syntymäkunnassani oli opettajana 1950-luvulla Eero Manninen, joka perheineen muutti Helsinkiin ja toimi myöhemmin kesäisin Linnanmäellä siluettitaiteilijana, jota työtä hänen tyttärensä Sirkka Lekman jatkoi viime vuosiin saakka.

Eeron leikkaamia siluetteja on meillä useammastakin perheenjäsenestä. Helsinkiin muuton jälkeen saimme säilytettäväksemme heidän pianonsa joksikin aikaa. Kun se sitten vietiin pois, tuli eteen pianon hankkiminen, saavutetusta edusta on aina vaikea luopua.

Partikkelit

Meille puita polttaville on kerrottu vahingollisista partikkeleista, joita savutorvesta tupruaa miljoonittain kun tuli puuta kuluttaa. Ihmishenget siinä ovat vaarassa. Yhtä paljon kuolee porukkaa kuin liikenteen saasteen aiheuttamana. Hengittäminen pientaloalueella on tutkimusten mukaan yhtä epäterveellistä kuin Helsingin keskustassa.

Koulussa opetettiin partikkeleista, että ne ovat apusanoja. Semmoisia, joita Tallinnan Sadama Marketin edessä päivystävä myyntihenkilö käyttää: "Osta kiikari, sillä näet nimittäin."

Kuvassa kuu kurkistaa pakkastaivaan pilviverhon lomitse. Säämetronomien mukaan näyttää siltä, että partikulointia taivaalle suoritetaan lähipäivinä olan takaa.

Ravia

Kaksi ravihevosta ja koira odottelevat tallissa seuraavan päivän kilpailua. Vanhempi hevonen sanoo nuoremmalle: - Pyydän sinulta palvelusta. Tämä on viimeinen kilpailuni, ja jos voitan sen, pääsen eläkkeelle loppuiäkseni hyville laitumille juhlittuna sankarina. Jos taas häviän, edessä on kyyti metvurstitehtaalle. Tiedän, että olet nopeampi kuin minä, ja voitat varmasti, mutta voisitko nyt antaa minun voittaa?
Nuorempi vastaa: - Urani on alkanut loistavasti, yhtään kilpailua en ole vielä hävinnyt. Jos nyt en voita, se herättää spekulaatioita ja epäilyjä kunnostani. Tehtaalle en ehkä joudu, mutta maineeni ja omistajani maine kärsii, ja ne jotka ovat veikanneet puolestani pettyvät. En voi suostua pyyntöösi.

Silloin koira sanoo: - Kuinka saatat olla noin julma ja sydämetön. Uralla tulee väkisinkin notkahduksia. Olet vielä nuori ja sinulla on paljon saavutettavaa tulevaisuudessa. Ei yksi häviö pitkässä ravissa tunnu yhtään missään.

Nuorempi hevonen sanoo vanhemmalle: - Kato, puhuva koira.

Vasili

Vuoden alussa kirjoittelin venäläisestä kulttuurista. Näistä venäläisistä säveltäjistä ei nyt meinaa päästä eroon. Kalinnikovin Vasili (s. 13.1.1866) ehti lyhyen elämänsä aikana säveltää mm. pari sinfoniaa ja tämän hienon jousiorkesteriserenadin. Itse olen enemmän puhallinpuolen miehiä, mutta kyllähän tässä jouset soi - sanoisinko ihan kauniisti. Tämmöistä säveltäisin itsekin, jos osaisin. Nykymittapuun mukaan vain kaikki on jo sävelletty, ainakin tämänkaltainen melodinen. Vasilin vei hautaan tuberkuloosi, kuten monen muunkin merkittävän miehen ja naisen parin viime vuosisadan aikana.

Nuotit kappaleeseen löytyvät täältä.

Sokurpihit

Isäntä puuhailee ulkona liiterin nurkalla, mitäpä puuhailleekaan, polttopuita pienentelee ja pinoihin latoo, mitäpä sitä nyt muuta muuten joutava mies talvella, kun perunat on kellarissa ja emäntä tuvassa - ikkunasta näkyy miehen puuhia tarkkailevan. Nyt heilauttaa kättään jo sen oloisesti, että mentävä on. Olisikohan kahvin aika, vai mitä se meinannee.

- Muistaakos se, että lähetysompeluseura on meillä ylihuomenna? emäntä tiedustaa. - Kirkkoherra ja ruustinna tulevat ja omalta kylältä väkeä paljon.

Ei olisi muistanut, jos ei olisi muistutettu.
- Pakanalapsille villasukkia, isäntä ynähtää.
- Elä siinä kutjaile, huomenna käyt kaupungissa ostamassa tarvikkeita.
- No mitä sitä nyt...
- No mitä! Kahvia, sokuria ja sokurpihit ainakin.
- Sokurpihit, mitä myö niillä?
- Tuolla kun ulkona käyt liiterin nurkan takana asioillas ja sitten samoilla sormilla kopeloit sokuria kuppiin, niin kyllä hävettää, kun vieraita on pöyvässä.
- No suatanhan minä käyvä, ja voipihan sitä jottain muutakin asiata samalla toimittaa. Tuolla halkopinossa on semmonen kolo, joka kaipaa täytettä. Voitais sitten naapurin kanssa käyvä kahtomassa.
- Vai halkopinoja kahtomaan, rovastin aikana ette ainakaan mene - mutta sokurpihit pittää olla kahvipöyvässä!

Seuraavana päivänä iltamyöhään, kun emäntä on jo yöpuulla isäntä palaa reissultaan.
- Toitko pihit? emäntä kysyy unissaan.
- Toin toin, mies vastaa ja kellahtaa sängylle.

Ompeluseura sujuu rattoisasti, rovastikin on kiinnostunut halkopinosta huolimatta ruustinnan vihaisista katseista. Vieraiden poistuttua emäntä tiukkaa mieheltään, minne sokeripihdit ovat joutuneet. Eivät olleet pöydässä koko iltana, kun niitä ei löytynyt mistään.

- Tuonnehan minä vein ne käyttöön liiterin nurkalle.

Nimiä

Hyvää nimipäivää kaikille kaimoille. Päivää vietetään näilläseuduin muutaman asteen pakkasessa ja vähäisessä lumisateessa. Kuvassa oleva varjo ei ole auringon vaan vanhanaikaisen hehkulampun aiheuttama. Tänä vuonna ei aurinko ole vielä näyttäytynyt; onhan tässä toki vielä vuotta jäljellä.

Monet suomalaiset nimet muistuttavat rakenteeltaan toisiaan. Tämänpäiväisestäkin saadaan alkukirjainta vaihtamalla - tai pois jättämällä sekä tytön että pojan nimiä: Ari, Kari, Mari, Sari, Jari, Lari, Tari. Luettelon viimeinen on varmaan näistä harvinaisin.

Toinen tunnettu samanvartaloinen rakenne on Auno, Kauno, Launo, Mauno, Pauno, Rauno, Tauno. Launo oli oppikoulussa liikunnanopettajani, joka tunnettiin myös nuortenkirjailijana. Pauno on kuopiolainen taiteilija.

Mitenkähän nimilautakunta suhtautuisi, jos tässä saunojen luvatussa maassa alkukirjaimena olisi S?

Kevättä kohti

(f4, ISO-1600, 1/13 sek, 40 mm, rajattu GIMP-ohjelmalla)

Kevättä kohti mennään sumussa ja sohjossa. Joulukuuset ja muut kapineet on poistettu muutamaksi kuukaudeksi huoneista ja tanhuvilta. Joidenkin mielestä ihanimmat jouluvalot ovat jouluvieraiden auton perävalot. Kuvan auto ei liity jouluvieraisiin, testailin kameran valkotasapainoa sumuisia valoja vasten asuinkiinteistömme portilla. Jalustan käytöstä johtuen yläreunan piikkiset orapihlajat ovat myös teräviä.

Erään junamatkan kuvaus

Ranskan säveltäjäkuusikko Les Six'iin kuului myös Arthur Honegger, joka tunnustautui höyryveturifriikiksi. Niinpä yksi hänen tunnetuimmista ja soitetuimmista teoksistaan onkin nimeltään Pacific 231. Äkisti sitä luulisi kappaleen nimen perusteella, että ranskalaistaiteilija on viettänyt mukavaa aurinkolomaa kolmattasataa kertaa Tahitilla ja maalailee siitä muistojaan. Pacific viittaa kuitenkin höyryveturiin, jonka akselisto koostuu kahdesta pienestä ohjaspyöräakselista, kolmesta vetopyöräakselista ja yhdestä vetämättömästä taka-akselista, eli 2-3-1. Sivukuva yksinkertaistettuna siis tämmöinen: ooOOOo. Kuten muistamme, ranskalainen varhaisempi veturin pyörästöluokitus poikkeaa amerikkalaisesta Whyten systeemistä, jolla Pacific-tyyppinen veturi määritellään pyörien eikä akseleiden lukumäärän mukaan 4-6-2.

Kappale on sävelletty vuonna 1923 ja siihen ympätyn loistavan elokuvan on ohjannut Jean Mitry vuonna 1949. Alussa autenttista veturin ääntä, ja kun aseman kello on kymmentä yli kymmenen, Honeggerin musiikki alkaa. Musiikista on parempikuntoisia uudempia versioita Youtubessa, mutta kokonaisuutena tämä on hieno taideteos.

Päivänsankarien tuotoksia

Säveltäjä Francis Poulenc (s. 7.1.1899) oli Ranskan Les Six-säveltäjäryhmän jäsen - vähän samaan tapaan muodostettu kuin venäläinen viiden kompositöörin kopla, josta oli juttua viime viikolla. Tässä kuultava huilusonaatti on vuodelta 1956, koko uudemman kamarimusiikin merkkiteoksia.

Poulenc oli myös pianisti, ja aikaisemmin Youtubesta löytyi tämän kappaleen versio hänen ja Jean-Pierre Rampalin (s. 7.1.1922) kanssa. Laitoin sen bogiin muutama vuosi sitten, mutta jonnekin se sitten häipyi. Joka tapauksessa kappale on Rampalille sävelletty. Pianistina on tässä Robert Veyron-Lacroix.

Loppiaiskuvia

Sää on sumuinen, ja on hyvä ulkoiluttaa kameraa, jos lähiseudulla näkyisi merkkejä, joko se talvi on tulossa. Lunta on graafiseksi elementiksi - sen verran kuin akvarellimaalari jättää paperia käsittelemättä. Kaksi alinta kuvaa on Ruutanalammelta, jossa nimensä mukaisesti ruutanat vetävät talvisin hilpeitä unia kehittämänsä alkoholin voimin. Rannan polku, jossa tavallisesti näinä aikoina äheltävät hiihtäjät, on liukas, ja lampea on paras kiertää nurmikkoa pitkin. Latukoneen polttoainetta on säästynyt huomattavasti, joka veronmaksajana myönteisesti todettakoon.

Nicolas ja César

Pietarilaissyntyinen ranskalaistunut taiteilija Nicolas De Staël (s. 5.1.1914) rappasi teoksiaan paksulla värillä. Monet niistä käsittelevät musiikkia, kuten yllä oleva taulu "Orkesteri". Soivasta musiikista venäläisviikon päätteeksi vastaa Kirsikkapuu-trio esittämällä César Cuin pieniä kappaleita.

César kuului venäläissäveltäjäviisikkoon, jonka tinkimättömänä tavoitteena oli luoda omaperäistä venäläistä musiikkia seuraamatta orjallisesti länsimaisia käytäntöjä. Länsimaisista säveltäjistä myös Debussy ja Ravel kiinnostuivat venäläisen "ison kourallisen" käyttämästä pentatoniikasta ja kokosävelasteikosta.

Tässä nuotteja.

Pilven peikot

Aikaisemminkin olen tämän Vladimirskin maalauksen julkaissut. Käsittelin silloin Runebergin runoa "Pilven veikko". Sehän on kertomus supersankarista, joka saapuu paikalle pahimman hädän hetkellä.

Venäjä on ollut huomattava lentokoneiden kehittäjä ja valmistaja. Nimet Iljushin, Mikojan-Gurejev, Tupolev, Antonov ja jopa Sikorsky viittaavat korkealaatuiseen suunnitteluun ja tekniikkaan. Lentäjien, varsinkin pommikoneiden miehistön, moraali on pidetty myös sotatilanteissa korkeana. Tästä esimerkkinä on lehtikirjoitus Suomen Talvisodan ajalta:

Sanomalehtileike on www.histdoc.net sivustolta "Kansan Valta" lehdestä joulukuulta 1939.

Traktoristit

Uudenvuoden ensimmäisellä viikolla tarkastelemme venäläistä kulttuuria. Ensimmäisenä päivänä vilkaisimme nykyisiä matkailijoiden kulkuneuvoja, eilen vuorossa oli musiikki, ja tänään palaamme kulkimien pariin - nyt tosin ei ole huvimatkailusta kyse, vaan ankarasta työstä ja kutsusta sekä velvoitteesta julistetaiteen keinoin itse kullekin tehdä parhaansa yhteisen hyvinvoinnin ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ylemmässä kuvassa vedotaan nuorisoon - traktoreillenne! Kevätkylvöjä avustamaan!
Alempi juliste kutsuu traktoristeja ja kuorma-autonkuljettajia liittymään Avtodoriin, teiden kunnostusprojektiin.

Kuvat ovat Skotlannin kansallismuseon kokoelmista.

Mili ja César

Jatkamme venäläisen kulttuurin merkeissä vuoden ensimmäisellä viikolla. Innoittajana tähän on paikkakunnallamme vuodenvaihdetta viettävä matkailijajoukko, eikä kirjoittajakaan aivan osaton slaavilaisista juurista ole.

Aluksi siirrymme kuitenkin Nevan kaupunkiin, kultatorniseen Pietariin, jonka eräässä vaatimattomassa teehuoneessa tapaamme kaksi mielenkiintoista henkilöä. Eletään armon vuotta 1856.

Miekkoset teelasin ääressä ovat muusikoita, säveltäjiä. Heidän nimensä ovat Mili Aleksejevitš Balakirev ja César Antonovitš Cui - nuoria ja intomielisiä. Mutta hiipikäämme lähemmäksi, viereiseen pöytään, jotta voisimme paremmin kuulla, mistä he antaumuksellisesti keskustelevat vilkkaasti elehtien ja välillä ääntään korottaen.

- Meidän on saatava aikaan muutos, César Antonovitš! Kansallinen arvokas ja perinteinen kulttuurimme rappeutuu länsimaisten vaikutteiden puristuksessa, Balakirev sanoo. - Länsimaisen musiikin sävelkieltä yhdenmukaistava tyyli, kuolettava sääntöjen noudattaminen hävittää kaiken omaperäisyyden, esimerkkinä Tšaikovski, jonka pohjavire kuitenkin on kaikesta huolimatta venäläinen, mutta länsimainen hapatus... hän jatkaa. - Mitä hyvää on länsimaisessa säveltaiteessa ja sen juhlituimmissa tulkeissa? Bach on kankea ja kivettynyt, Haydn ja Mozart naiiveja ja aikansa eläneitä, Chopin kuin seurapiirirouva...  Meidän tulee koota ryhmä, joka ajaa voimakkaasti asiaamme. Kas tässä... olen laittanut muutamia nimiä paperille. Voi olla, veliseni, että tunnet heidät - samanlaisia kuolettavaa oppia saamattomia ja avoimesti säveliä tarkastelevia kuin sinä ja minäkin. Borodin, kemisti, Rimski-Korsakov, merivoimien mies ja Musorgski, sotilas.

- Tällä joukolla meidän tulee saada venäläinen musiikki toistamaan arojemme armottomuutta, metsiemme syvyyttä, virtojemme kuohuntaa, kasakoiden hevosten ja talvisten troikkarekien vauhtia, eteläisten vuoriseutujen ja viinitarhojen helteisiä tunnelmia! Mili huudahtaa ja iskee nyrkkinsä pöytään niin että teelasit helähtävät.
- Älähän nyt, César Antonovitš sanoo - katsovat jo meitä.

Jätämme nuoret veikkoset uudistamaan kulttuuria teelasin ääreen ja kuuntelemme Balakirevin (s. 2.1.1837) cis-molli-toccatan Margaret Fingerhutin soittamana.

Uudenvuoden kuvia

Jos boxeissa on suksia, ollaan oikealla pihalla. Hiihtämisen riemut odottavat 30 metriä hotellin aulan alla. Itäpuolen autoja, mutta ei yhtään Latukkaa eikä Mossea. Ei edes sähkönjohdatinta takapuskurista maahan. Galaxy, Land Rover, BMW, Jeep, Opel, vastakkaisella puolella nokikkain mm. pari Lexusta...

Keskitalven pelikeli hyvä, pelaajia uupuu.

Tuliaseman jäännökset.

Poro vai sputnik?

Hyvää uutta vuotta toivotetaan tässä naapurimaan postikortissa. Siinä pakkasukko ohjastaa avaruusajan troikkaa kosmoksen halki. Tokihan tuommoiset vetopelit tähtisumujen keskellä lienevät varmempia kuin toisen suurvallan lentävät porot. Kuva on linkattu Mazaika-sivustolta, jossa on esitelty kuvankäsittelyohjelmia, joilla voi esimerkiksi luoda mosaiikkeja vaikkapa joulukorteista.

Entiseltä MTV:n uutisankkurilta kysyttiin, mitkä olivat kuluneen vuoden mieliinjääneimmät uutiset. Nokia, Syyria ja Snowden, olivat vastaukset. Itse en osaisi valita, jos kysyttäisiin. Enhän ankkuri olekaan. Toivottavasti en edes riippakivi. Perin outo on tosiaan tuommoisen nimityksen käyttäminen uutistenlukijasta.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille, kohdallani seitsemäs vuosi Bloggerin tähden alkaa.