Nämä kuvat ovat ajalta, jolloin tulitikkulaatikot olivat puuta ja miehet rautaa. Askissa oli keskimäärin, i medeltal, 50-tikkua, ja ne syttyivät kunnolla, eivät katkenneet raapaistessa, puhumattakaan siitä, että niistä olisi sinkoillut palavia rikkipäitä ympäristöä tuhoamaan.
Huomattakoon, että tikut on valmistettu Suomessa, in Finland, vaikka etiketit kertovatkin eksoottisista paikoista maapallollamme.
Joissakin etiketeissä on tulitikkumerkin nimi, jotkut mainostavat jotain muuta tuotetta.
Vako Oy oli Vienassa, Aunuksessa ja Karjalassa sotien aikana toiminut tukkukauppojen muodostama liike.
Auton kuvia ei ollut ainoastaan Pauligin kahvipaketeissa.
Vieläköhän Samin halpamyymälät ovat pystyssä?
Norjassakin sytytettiin suomalaisilla tikuilla
Tässäkin lukee Tukkukauppojen Oy, kuten Vako-askissa, mutta ei taida sama firma kuitenkaan olla kyseessä. Alus lienee joku Bore; autolauttoja edeltänyt oikea laiva.
Odd Fellows - Oudot Tyypit sananmukaisesti käännettynä. Hyväntekeväisyyttä nykyään myös suomeksi.
Olisiko tämä Brittein saaristosta. Kuski ainakin näyttäisi istuvan vasuriliikenteen mukaisesti.
Atte Laitilan maalaus on tässä Keskon tulitikkurasiassa.
Raavitaan sitä suomalaista haapaa itäisilläkin mailla.
Butler sisältää peräti 60 kpl.
Sitten se tulitikkutemppu:
Muodosta tulitikuista neliö yhtä (1:htä) tikkua siirtämällä.
10 kommenttia:
Jo vain oli hienoja tikkuaskeja. Taisi se Vaajakoskella ollut Finn-Match (vai oliko se muinaisella Haapakoskella?) tulla lopetetuksi sinä aikana, kun maastamme eurokelpoista sorvattiin.
Tehtävää en kykene ratkaisemaan.
Lisäsin juttuun äsken linkin Wikipediaan. Siellä kerrotaan Suomenkin tulitikkuteollisuudesta.
Tosi hienoja etikettejä. Tuli mieleen nuoruus ja menneet ajat.
Kaikki alkoi muuttua siinä vaiheessa, kun askissa ei enää ollutkaan 50 tikkua keskimäärin.
Tuli selalinen huijatuksi tulemisen tunne ja ainakin minä halusin tietää, miksi niitä on nyt vähemmän, vaikka askiin mahtuisi ne 50 ?
Itse en koskaan aloittanut näiden keräilyä, vaikka kaikkea muuta on tullut kerättyä
Isäni oli Vakon palveluksessa, ja olen tutustunut tähän mielenkiintoiseen firmaan monien vihkosten ja dokumenttien avulla. Saanhan kopsata kuvan ja sijoittaa sen tulevaisuudessa tehtävään isäni elämänkergtaan?
Tulitikkutehtävä on HELPPO, hyvä Äijä! Eikä paljon tartte siirtää, nääs! :)
Kari R: Ollapa hyvä vain. Kaikki nämä ja paljon muita on liimattuna vihkoon, jonka pitkästä aikaa löysin arkistoistani. Tuo Vako-etiketti lienee sotatuliaisia. Vakosta ei netissä löytynyt tietoa kovinkaan paljon, olisi mukava lukea siitä lisää.
En minäkään etikettejä ole varsinaisesti kerännyt; vihkoon olen liimannut niitä joskus 1950-luvulla.
Naisihminenkin ratkaisee tuon yhden tikun siirron pikkusormen vienolla työntäisyllä.
Hienot on etiketit. Itselläni on muistaakseni Porin Karhun tikkuaskeja pari kappaletta, kunniapaikalla pyyheliinatelineen päällä, lehmänsarvien vieressä.
Harmi kun eivät vuosilukuja laitelleet noihin rasioihin.
ps autetaans Äijää:
nykäse mitä tahansa tikkua tikun verta eteen päin ja katso jälkeesi!
Tehtävä sopii hiihtoniiloille, ladun puutteen valittajille, jotka eivät voi hiihtää kun ei oo latua. Hiihtäisivät ensin ja vilkaisisivat sitten taaksensa: ja Katso! LATU!
Ei ei eiii... mitä tahansa tikkua vaan...
Vako Oy oli Itä-Karjalan sotilashallinnon alainen yhtiö, jonka muodostivat silloiset tukkukaupatTukosta ja Keskosta OTK:hon. Sen tehtävä oli jälleenrakentaa infrastruktuuri, kaupat, tavarankuljetus ja jopa koulut kuntoon, jotta alue sitten voitaisiin liittää tynkä-Suomeen. Sattuneesta syystä Vakosta vaiettiin YYA:n aikana, mutta yllättäen sen historia kuitenkin kirjoitettiin jo 70-luvun lopulla, jos oikein muistan. Teenpä siitä joskus blogijutun.
ai ninpäs olikin: ala siis paksuutensa verta. pah!
Lähetä kommentti