Silvestre

Sylvesterin päivänä vuonna 1899 syntyi meksikolainen säveltäjä Silvestre Revueltas. Vuoden viimeisen päivän merkeissä soitamme nimi- ja syntymäpäiväsankarin musiikkia.

La Noche de los Mayas-elokuvan musiikki muokattiin säveltäjän kuoleman jälkeen puolen tunnin pituiseksi orkesterisarjaksi, josta videolla on ensimmäinen osa.

Suomalaisessa kulttuurissa muistamme tietenkin Aleksis Kiven viimeiset vaiheet. Kuolinmökillä vierailee monenlaista kävijää.

Eino Leino kirjoittaa runossaan, kuinka "Ovella Sylvester vuottaa".

Hyvää Uutta Vuotta!

Karin keittiö: maakuntain makuja

Tämänkertainen iltapala koostuu Vaasan ruispalasta, Karjalan paistista, Auran juustosta, Etelän hedelmistä ja Tsiilen punaviinistä.

Ohje:

Karjalanpaisti:

Jos Sinulla ei ole mahdollisuutta ns. laittaa lihoiksi omaa nauta- ja sikakarjaa, Sinun täytyy käydä kaupassa ja ostaa sieltä valmiiksi paloiteltuja aineksia. Usea hyvinvarustettu elintarvikeliike myy paistiainekset samassa pakkauksessa, siis sikaa ja nautaa yhdessä. Mikäli olet esimerkiksi maahanmuuttajaperäinen tai jostain muusta syystä koet sianlihan nauttimisen sopimattomaksi, karjalanpaisti ei ole Sinun juttusi.

Lämmitä uuni sopivaksi, sähköllä tai uusiutuvalla energialla. Kuvan lihat on kypsytetty leppäpilkkeiden kuumentamassa vuolukiviuunissa. Kuiva leppä on erinomainen energiamuoto, sanoisin, että voittaa koivun mennen tullen havupuista puhumattakaan, joista jää käsiin pihkaa ja jotka paukkuvat palaessaan. "Kuusi paukkuen palavi, hullu kehuen kulkevi", kuulin erään vanhan miehen sanovan 1950-luvulla.

Kun lihat, joita on paistettu soveliaassa uuninkestävässä astiassa veden ja suolan kera, ovat kypsyneet, annetaan niiden jäähtyä ja vetäytyä hetken. Kun suu ei enää tunnu palavan, lihanpaloja asetellaan rukiisen leipäviipaleen päälle. Voita tai muita levitteitä ei tarvita, sillä suolaa ja rasvaa tulee tarpeeksi ilmankin. Rasvan ja suolan terveellisyydestä lienee parasta katsoa jonkun päivystävän terveysdosentin tämänhetkinen mielipide, jonka kuitenkaan välttämättä ei tarvitse nautintoon vaikuttaa.

Aurajuusto ja muut ainekset:

Juuston suhteen pätee sama kuin paistin; jos Sinulla ei ole omaa juustokypsyttämöä karjasi maidolle, osta kaupasta. Aurajuusto on saanut nimensä Suomen Turussakin virtaavan joen mukaan, joka on taas ainoa Suomen joki, joka on nimetty oluen mukaan. Tässä annoksessa siis helkkyy laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi ja kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa lisättynä Vaasan ruispalan myötä Pohjanmaan kaunottarella: "Miss Laaja-aukee Pohjanmaa". Mitä tuohon leipään tulee, senkin moni osaa valmistaa kotonaan, mutta koska taikinajuuri ym. leivontaan liittyvä vie oman aikansa ja vaivansa, oikaisemme valmiilla tuotteella.

Mikäli kasvatat olohuoneen ikkunalla sitrushedelmiä, on helppo ojentaa kätensä ja poimia sieltä mandariini, satsuma tai klementiini antamaan väriä, vitamiinia ja eksotiikkaa annokseen. Jos taas ikkunasi ei ole auringon puolella, mene siirtomaatavaroita myyvään liikkeeseen ja osta sieltä hedelmiä. Pienten - ja miksei isompienkin - appelsiinin sukulaisten ostaminen on aina riskipeliä. Ne joko ovat happamia tai sitten eivät. Lajejakin on monia. Mainitsin edellä kolme ehkä tavallisinta nimeä. Klementiini on mandariinin ja pomeranssin risteytys, jonka kehitti algerialainen pappi Pierre Clementin vuonna 1902. Heikki Klemetti oli säveltäjä, musiikkihistorioitsija, kriitikko ja kuoronjohtaja, jonka tunnetussa laulussa kuuset eivät pauku palaen, kuten aiemmassa sanonnassa, vaan kuiskivat kummulla. Muzio Clementi oli taas italialaissyntyinen englantilainen pianosäveltäjä. Eräässä henkisessä kilpailussa, joita aikoinaan maaseudullakin musiikin, kuorolaulun ja pianonsoiton harrastajille järjestettiin, tyttö esitti Clementin sonatiinin, jonka kunnan raittiussihteeri kuulutti olevan Klemetin sonaatti, ei sentään Sonaatin klementiini.

Juoma:

Jos olet maahanmuuttajaperäinen, tai jostain muusta hyvästä syystä kaihdat alkoholipitoisia juomia, voit kuvassa olevan viinin korvata jollakin muulla nesteellä. Kuten mainittu, lasissa on tsiileläistä halpaa punkkua, josta löydät asiantuntija-arvion täältä.

Nauttiminen:

Jos täytettä on leivän päällä paljon, siis korkea pino, kannattaa hedelmänlohkot syödä ensin, ikäänkuin alkusalaatiksi, jotta annos mahtuu kunnolla suuhun. Veistä ja haarukkaa emme käytä ruisleivän syönnissä. Kuvassa ei ole edes lautasta, vaan leipä on joulunvärisen muovitabletin päällä. Guten Appetit!

PS. Koska lukijani Hikkaj paheksui kynsilaukan käyttöä aikaisemmassa reseptissäni, en puhu nyt siitä mitään.

Lopuksi vielä aiheeseen liittyvää musiikkia:
      

Kustaan lottoa

Johan Wikmanson, joka syntyi 28. joulukuuta 1753, oli paitsi säveltäjä jä ja muusikko, myös Kustaa III:n aikana perustetun kuninkaallisen rahaloton virkamies. Toinenkin ruotsalainen musiikkimies mainitaan näiden arpajaisten yhteydessä, nimittäin Bellman. Ruotsalaisen kungliga penninglotterietin arvonta suoritettiin 17 kertaa vuodessa ensin Riddarholmenilla ja myöhemmin kuninkaanlinnan edustalla. Yhdeksästäkymmenestä numerosta arvottiin viisi, jotka nosti yleisön joukosta valittu poika.

Wikmansonin tuttava ja kollega oli myös säveltäjä ja musiikkipedagogi G.J. Vogler, jonka tunnettua teosta Suomen kirkoissa veisataan ensimmäisenä adventtina.

Videolla Wikmansonin jousikvarteton ensimmäinen osa, Haydnin mieleen tuovaa tyyliä.

Aatonaatoonaatonajo

Toivottelin hyvää joulua jo edellisessä jutussani, mutta kunnon talvisää kutsui autoilemaan läheiselle mäelle, joita toli savossa riittää. Yllä kuva samasta maisemasta, joka on esiintynyt palstallani jo useasti viime tammikuusta lähtien. Tunnelma on sama huurteinen, mutta laskeva jouluaurinko antaa kuvaan punertavan sävyn. 

Alemmassa kuvassa taas on korutonta kertomaa talviautoilun riemuista. Pakkokielien kannattajana olen vaihtanut tekstin ruotsiksi. Muita vaihtoehtoja ovat englanti, tanska, italia ja ranska. Saksa puuttuu, joka suretti minua kyyditessäni saksalaisia ystäviäni. 

Hyvää joulua

Hyvää joulua

Savossa on tapana toivottaa joulun alla: "Hyvvee jooluva, jos ee nähä" (= Hyvää joulua Teille ja koko perheellenne jo tässä vaiheessa, jos emme syystä tai toisesta sattuisi tapaamaan vielä sitä ennen).

On tietysti hyvä lisätä: "ja vaekka nähtäsiinki".

Aikakauslehtiratsaus XXXIII

Pitkästä aikaa ratsaamme jälleen aikakauslehteä. Tällä kertaa julkaisu on nimeltään Nuorison Joulu 1918. Puutteellisista mediatiedoista käy ilmi, että julkaisija on Arvi A. Karisto-kustannusyhtiö Hämeenlinnassa; toimituskunnasta, hinnasta ym. oleellisista seikoista ei ole tietoa. Tästä numerosta puuttuu takakansi, joten sen myötä voivat uupua myös tiedot.

En tällä kertaa ryhdy ruotimaan lehden sisältöä tarkemmin, suurin osa niistä on kertomuksia; jouluun ja muihinkin elämäntilanteisiin liittyviä. Haastan sen sijaan lukijat osallistumaan alla olevalla sivulla julkaistuun numerosarjatehtävään.

Siis: Valitse lukuryhmistä joku luku tai numero äläkä kerro sitä. Ilmoita sitten, missä ryhmissä se esiintyy. Se voi olla yhdessä tai useammassa. Telepaattisen kykyni johdosta voin sitten kertoa mistä luvusta on kyse. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Jos esimerkiksi olet valinnut luvun 22, se esiintyy ryhmässä 2, 3 ja 5.

Alla rautatieaiheinen sokkelotehtävä. Edellisessä jutussani mainittu raidekonsultaatioryhmä olisi tosi liemessä sen kanssa lumimyräkässä

Lopuksi Alpo Noposen jouluinen runo jugend-grafiikan kera. Veikkaisin kuvan tekijäksi Joseph Alasta?

Uutisointi

Aamuaskareisiini kuuluu televiisiouutisten katsominen. Jos jaksaa herätä tarpeeksi ajoissa, voi samat jutut nähdä viiteenkin kertaan. Puhun tässä vain Yle ykkösen uutisista, Maikkarin puolelle en mene, koska siellä uutisankkuri on pudonnut tuolilta kesken kaiken ja Peter Nymania, jos hän aamulla sattuisi töissä olemaan, ei vielä voi ottaa tosissaan: - MTV3:n saaman tiedon mukaan Tasavallan Presidentti sanoo terrori-iskun olevan... No, olkoon.

Kuten sanoin, katson uutisia, en kuuntele, sillä ääni on poissa. On paljon kehittävämpää miettiä, mitä on tapahtunut pelkän kuvan perusteella.

Tänään ruudussa oli ensin keltapukuinen ankkuritar, jolla oli punaiset helmet kaulassa. Sitten näytettiin irlantilaisia pankkirakennuksia, joista yhden rautaportissa luki jotakin kielteistä, ja portti oli suljettu kettingillä. Asiaa tuli kommentoimaan amerikan lipun viereen henkilö, jonka takana sponsoriseinässä luki "Governement of Justice". Sitten näytettiin merta, ja siellä paloi mustasavuisella liekillä aikamoinen kokko, rannalla oli likaantunut pelikaani. Sitten meri rupesi aaltoilemaan, ja ihmisiä kellui lauttojen varassa aallokossa. Keltapukuinen rouva vilahti taas ruudussa, ja näytettiin kesäistä maaseutua, jonne rakennettiin rautatietä. Sula rata onkin varmasti tarpeen, koska seuraavassa katkelmassa sulateltiin vaunujen pyöriä ja akseleita. Myös keltaturvaliivillinen miesjoukko, jota ennen sanottiin topparoikaksi, mutta joka nykyään on ehkä raidekonsultaatioryhmä, hakkasi lunta ja jäätä kiskojen välissä. Rautateille tarvittaneen kovennettua kiskotusta. Rautatieasiaa näytti joku mies kommentoivan studiossa.

Puhelinhaastattelut uutisten yhteydessä ovat äänettöminä hauskoja, koska jos puhelimen päässä on verbaalisesti ulosantotaitoinen, eikä liian aamu-uninen henkilö, ankkuri saattaa tuijottaa suun liikkumatta televisionkatsojaa kymmeniä sekunteja.

Uutisointi-sana on, kuten tiedämme pakinoitsija Ollin keksintö, tuskin viralliseen käyttöön tarkoitettu. Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturihan se ensimmäisenä uutisoi.

Mauno Ahosestakin voi laittaa äänen pois, aika hyvä niinkin.

Traversoa ja matikkaa

Traverso tarkoittaa musiikista puhuttaessa poikittain puhallettavaa huilua. Nykyisin nimitystä käytetään lähinnä barokkiajan puuhuilusta, jonka jälkeen monien versioiden kautta nykyinen Böhmin kehittämä akseleilla ja läpillä varustettu soitin vakiintui perushuiluksi. Tämän päivän huilusta Theobald Böhm teki ensimmäisen version vuonna 1847, joten se on suurin piirten samanikäinen kuin saksofoni.

Päivän musiikkina on saksalaisen Johann Christoph Demantiuksen, s. 15.12.1567, Tanssi numero IV, joka soitetaan Traversolla.

Demantiuksesta on yhden kirjaimen matka Dementiukseen, joka varsinkin meitä vanhempia ihmisiä vaikkapa stressin seurauksena vaaniskelee. Sitä voi pitää loitommalla aivoharjoituksilla.

Aleksis Kivi kirjoittaa Kihlauksessa kirjeen aiheuttamasta stressistä, jota yritetään lievittää kylmällä kaivovedellä. Konsti sekin voi olla oiva tarpeen tullen.

EENOKKI. Ja mestaris tämän luettuansa rupesi tuumailemaan ankarasti?

JOOSEPPI. Pasteeraili, pasteeraili edestakaisin permannolla, raappien niskatukkaansa.

EENOKKI. Kihelöitsipä miehen päässä; mutta sitä en ihmettele.—Millä tavalla luonnistui asia?

JOOSEPPI. Yölläpä vasta leikki nousi. Kovin levoton oli mestarini. Milloin pasteeraili hän, milloin heitti hän itsensä taasen vuoteelle, mutta samassa pyörähti hän ylös jälleen ja rupesi uudestaan pasteerailemaan raappien aina niskaansa. Kolme kertaa kävi hän valelemassa päätänsä kaivolla. Hän pelkäsi aivoansa, näette.

EENOKKI. Eikä ihme; sillä onpa sitä pehmitetty. Tuumaile ja harkitse, harkitse ja tuumaile joka uusi muudi, leikkaus ja sauma, niin kysytäänpä viimein kuinka on päävärkin laita.

Matematiikka ei ole vahvimpia puoliani, mutta laitanpa tähän nyt laskutehtävän ratkaistavaksenne:

63 × (-9 + 4⁵) 

Neuvon mukaan

Taannoisena aikana Saksanmaalla muuan junkkari, todellinen kelmi ja lurjus, tunsi omantuntonsa painamana tarvetta ripittäytymiseen, kuten kristityn on syytä silloin tällöin tehdä.

Pappi saapui rippituolin edessä odottelevan miehen luo vilkaisten samalla komeaa kultaista kelloaan, jonka sijoitus takaisin taskuun sujui perin onnettomasti; se luiskahti lattialle. Pappi ei arvoesineensä putoamista kuitenkaan huomannut, ja polvistunut ripin suorittaja pisti sen oitis omaan taskuunsa.

- Poikani, mikä mieltäsi painaa, mitä haluat sen keventämiseksi tunnustaa?

- Voi Isä, olen joutunut pahan hengen riivaamaksi. Se pakottaa minut kajoamaan toisten arvokkaaseen omaisuuteen. Aivan äskettäinkin olen ottanut jotain, joka ei minulle kuulu.

- Sinun pitäisi palauttaa se omistajalleen.

- Otatteko te sen?

- En tietenkään.

- Omistaja ei halua sitä takaisin.

- No sitten voit pitää sen itse, jos hän ei sitä halua.

Tämän keskustelun jälkeen seurasi synninpäästö, ja lurjus poistui kultakello taskussaan.

Kuvan rippituoli ei liity kertomukseen.

1880-luvulla julkaistu juttu löytyi täältä monien muiden hauskuuksien ohella. 

Mona Lisa ja joululaulut

Uutinen kertoo, että jos Mona Lisa-maalauksen silmiä katselee sopivassa valossa suurennuslasin kanssa, niistä löytyy koodeja. Tutkijat arvelevat, että niistä saattaa selvitä Graalin maljan kätköpaikka. Toisessa silmässä on kirjainyhdistelmä LV, jonka on tutkimuksissa havaittu melko suurella todennäköisyysprosentilla tarkoittavan taiteilijan nimikirjaimia. Toisen silmän koodit ovat vielä epäselviä:
- Niistä on vaikea saada selvää, mutta siinä näyttäisi olevan kirjaimet CE tai B. Myös numero 72 on nähtävissä tai merkkiyhdistelmä L2, tutkija toteaa.

No, CE on tietysti tuttu koodi, Wikipedia sanoo siitä seuraavaa:

"( CE = Communité Européenne ( Ranska ))

CE-merkintä tuotteessa osoittaa, että valmistaja vakuuttaa tuotteen täyttävän sitä koskevien EU:n direktiivien vaatimukset ja, että tuote on läpikäynyt mahdollisesti vaaditut tarkastukset. Euroopan talousalueella merkintä on pakollinen tietyissä tuoteryhmissä, kuten leluissa, koneissa ja sähkölaitteissa. CE-merkintä tuli ensimmäiseksi EU-maissa käyttöön leluissa vuoden 1990 alusta."

Mona Lisaa voi siis turvallisesti tarkastella, siinä ei ole pieniä irtoavia osia, jotka saattaisivat mennä hengitys- tai ruoansulatuskanaviin, eikä siitä oikein käsiteltynä saa sähköiskuja.

B-koodi johdattaa meidät tietenkin Belgiaan ja Bruxellesiin, L2 tarkoittaa Lagrangen pistettä no 2.

Kuten tiedämme, ja kuten Wikipedia opettaa,

"Lagrangen pisteet ovat esimerkiksi aurinkoa kiertävien kappaleiden, kuten maan ja avaruusalusten kiertoradoilla kohtia, joissa kahden toisiaan kiertävän massapisteen vetovoimat sekä keskipakoisvoimakumoavat toisensa niin, että kolmas, pieni massa voi pysytellä niissä paikoillaan suhteessa kahteen muuhun kappaleeseen. Kahden kappaleen muodostamaan systeemiin liittyy viisi Lagrangen pistettä, joista käytetään merkintöjä L1, L2, L3, L4 ja L5. Näistä L1 on kappaleiden välissä, L2 ja L3 niitä yhdistävän janan jatkeella molemmin puolin (L2 pienemmän ja L3 suuremman kappaleen takana), ja L4 ja L5 tämän suoran ulkopuolella siten, että kumpikin niistä muodostaa kappaleiden kanssa tasasivuisen kolmion.

Lagrangen pisteet voidaan määrittää esimerkiksi Auringon ja jonkin planeetan tai myös planeetan ja sen kuun muodostamalle systeemille. Esimerkiksi Maan ja Kuun välissä on ns. libraatiopiste L1 ja kuun takana L2. Tunnettuja ovat myös Auringon ja Jupiterin muodostaman systeemin lagrangen pisteet L4 ja L5, joissa sijaitsevat troijalaiset asteroidit. Jos kappale sijaitsee lähellä Lagrangen pistettä, sen rata on niin sanottu hevosenkenkärata eli se huojuu Lagrangen pisteen yli.

Lagrangen pisteet on nimetty ranskalaisen matemaatikon Joseph-Louis Lagrangen mukaan, joka keksi ne vuonna 1772 tutkiessaan kolmen kappaleen ongelmaa."

Koodiluku 72 voisi viitata Israelin Jumalan nimien lukumäärään Kabbalan mukaan.

Leonardo oli hyvin perillä avaruustekniikasta, suunnittelihan hän helikopterin ja laskuvarjonkin.

Päivän Youtubena Nat King Cole kertoo Mona Lisasta. Jouluun se ei liity mitenkään. Videolle on ympätty musiikin lisäksi amerikkalaisen elämänmuodon esittelyä ja taidetta.

Kauneimpia joululauluja tuli puhallettua 16-miehisen/naisisen jousiorkesterin kera sunnuntaina puolentoista tunnin ajan, ja homma jatkuu tänään pitäjän toisessa kirkossa soittokunnan voimin. Huomenna onkin sitten vuorossa erään kylän joulujuhla, jossa soittokunta laulattaa joulua maallisemmissakin merkeissä.

Radiossakohan se oli vai telkussako puhuttiin uskonnottomien joululauluista. Jos uskonnottomilla tarkoitetaan niin skeptistä jengiä, että pukit ja tontutkaan eivät mene jakeluun, laulut ovat aika vähissä. No, onkos tullut kesä voisi olla, koska siinä ei puhuta Jeesuksesta eikä tontuistakaan, siinä tosin on harmillinen toivomus ainaisesta joulusta. Se kuitenkin kelpaa kirkon kauneimpiin joululauluihin. Juicen Sikaa ei lauleta kirkossa, mutta siinäkin puhutaan joulun tähdestä, ei käy. Porsaita äidin voisi soveltua sekä Joulu on taas, kattilat täynnä puuroo.

Kuopio näkyi aamu-uutisissa olleen Suomen kylmin kaupunki, täällä puolensataa kilometriä etelämpänä on nyt vain 15 miinusastetta, mutta eiköhän se siitä pakkaseksi muutu, kun odotellaan rauhassa.

Viitapiru

Säveltäjien synttäreissä tänään vuorossa Eemeli Viitapiru (saks. Waldteufel), jonka tunnetuimman valssin "Luistelijoita" sijasta soitan puolalaisen konsonanttiorkesterin tulkintana toiseksi tunnetuimman Iberian niemimaan rahanpyyntöjä odotellessamme.

Luistelijat olisi tietysti olosuhteet huomioon ottaen sovelias kappale, ja siitä on Tuubissa kaksi tai kuusi versiota viisivuotiaan japanilaistytön esityksestä saksalaisen viisikymmenvuotiaan nahkahoususoittokunnan juhlakonserttitulkintaan.

Viisikymmentä vuottahan nyt ei ole mitään puhallinmusiikin saralla. Itse toteutan musiikillista esiintymis- ja sovituskutsumustani soittokunnassa, joka piti 130-vuotiskonserttinsa viime kesänä. Perustajajäseniä ei ole enää mukana, vaikka yhtä toki eppäillään.

Aatu ja Janne

Päivän taidekuvana syntymäpäiväsankari Adolf von Menzelin näkymä "Im Biergarten" vuodelta 1883. Menzel syntyi joulukuun kahdeksantena vuonna 1815 ja pitkän elämänsä aikana maalasi saksalaiseen ja preussilaiseen nationalismiin vetoavan taiteellisen tuotannon. Erityisesti Fredrik Suuren elämää kuvaavat teokset tunnetaan vieläkin hyvin.

Biergarten ei ollut aivan tuntematon juttu toiselle päivänsankarille, joka syntyi tasan 50 vuotta myöhemmin. Kuten aikaisemmin kerroin, päätin lukaista Suomen kapellimestarit-kirjan ja arvelin, että aamupuolelle menee illalla aloitettaessa. Useampi aamu on nyt vierähtänyt ja Sibeliuksen Jannen kapellimestarivaiheet on käsitelty. Seuraavalla videolla pianomusiikkia ja suomalaista kultakauden taidetta Menzelin ajoilta.


Verratkaapa muuten melodiaa Kuusen alkutilutusten jälkeen tähän yltiösiirappitulkintaan. Jälkimmäistä ei ole pakko, jos siltä tuntuu, kuunnella alkua pitemmälle.

Aikanaan hurjuuksissani muokkasin Sibeliuksen kunnianarvoisia teoksia midi-muodossa uuteen uskoon. Kuusen bossanova-versiosta sekoitettuna The Shadow of Your Smileen tuli ihan näppärä biisi. "Sadepisaroita" sovitin koirakuorolle, ja M.A. Numminen uskaltautui soittamaan siitä pienen pätkän eräässä Yömyöhä-lähetyksessään jokunen vuosi sitten.

Kuusiston viuluviikarit kertoivat eräässä haastattelussa muuttaneensa tietokoneella Sibeliuksen viulukonserton duuriin. Oli ollut varmaan raikkaampi.

Wuotoja

Parissakin eilen kuulemassani puheessa mainittiin amerikkalaisen aikakauslehden Suomi-hehkutuksesta. Suomi on maailman paras maa elellä ja työskennellä. Suomalaiset eivät vain osaa ottaa näin mukavaa tietoa vastaan, vaan toteavat, että minkälaista helvettiä elämä muualla sitten olla mahtaakaan, jos tämä on paikka parahin.

Suomalaisten itsetuntoa on kolahduttanut myös se, kun Vikiliikkuja ei ole löytänyt koko maasta yhtään terroristeille soveltuvaa kohdetta. Yksi, nimittäin Koiviston (ei se entinen presidentti) satama on sentään entistä Suomea.

Suomen brandy-toimikunnan tulisi lisätä raporttiinsa liite, jossa lueteltaisiin, tai annettaisiin ymmärtää, että toki meilläkin on kohteita, ettei tarvitse olla vain naapurimaan varassa. Kansalaisten tulisi asiasta ulkomaalaisten kanssa, jotka toisivat asiaintilasta huolensa keskusteluun, puhuessaan vaikka vilkauttaa silmäänsä ja sanoa, että yhtä ja toista, ett och annat, löytyy meiltäkin; tosin salaisuuksia, hemligheter, ne ovat, eikä niitä tavallisille ihmisille, till vanliga människor, ylejään kerrota, skulle inte berättas.

Kuva on Texasin Vesiratkaisujen sivuilta "Korjaa-vuoto-viikko"-artikkelista.

Sininen ja keltainen

Vihreät, De Gröna, ovat keksineet, har funnit upp, käyttää kastroitua kissaeläintä vaalitunnuksessaan. Elikko on Suomen vaakunasta napattu, harvemmin tuhatjärvien maassa, mitä nyt satunnaisesti Ruokolahdella, tavattu.

Vaakunaleijonan käytöstä eri tarkoituksissa on olemassa sääntöjä. Ehkä Vihreät ovat ottaneet asiasta selvää; onhan markkinoilla ollut Vaakunaviina-niminen virvoitusjuoma, jonka etiketissä tuo samainen eläin esiintyi.

Vihreä taustaväri on hyvä ja kekseliäs oivallus, joka on saatu jokseenkin suoraan puolueen nimestä. Uusi Suomi-logo taas viittaa alunperin vanhasuomalaiseen/kokoomukselaiseen sanomalehteen ja saattaa aiheuttaa, ja on aiheuttanutkin, hämmennystä nykyjulkaisun tiimoilta.

Silloin kun Suomessa otettiin käyttöön punakantiset passit entisten sinisten tilalle, oli hätä suuri, kun sinikeltaisesta kuvasta - sinisellä pohjalla keltainen leijona - jouduttiin luopumaan. Passinkansitehtaat käärivät voittoja tuottaessaan irtokansia punaväriä peittämään. Sinikeltaisia tahtoivat monet olla oikeiden vaakunavärien asemesta.

Eräs pakkoruotsia vastustava puolue, melkein kaikkihan niitä ovat nykyään, käyttää sinikeltaisia väriä omassa tunnuksessaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää tasapuolisesti kaikille väriyhdistelmille.

Pähkinänsärkemistä

Olen syönyt Saksan-matkalta evääksi saamiani pähkinöitä suurella nautinnolla. Minulla ei ole pähkinänsärkijää, vaan avaan kuoret H. Rosellin valmistamalla valkosipuliveitsellä. Se soveltuu tuohon tarkoitukseen erinomaisesti. Veitsen, tai puukkohan työkalu oikeasti on, kärki työnnetään saumaan kannan puoleiseen päähän ja sitten kierretään, kunnes puoliskot napsahtavat auki. Kuvausalustana käyttämäni kirjan kannella on puukko ja pähkinöitä, jotka tarkkaan ottaen ovat ranskalaista luomutuotantoa, eri käsittelyvaiheissaan. Itse asiassa pähkinänsärkijän jäljiltä syötävien palojen joukossa on pieniä kuorensiruja, joten käyttämäni tekniikka on siistimpää ja turvallisempaa, kunhan varoo puukonterän lipsahduksia.

Kirjasta tuli minulle IT-teitse tietoa. Kirjaston sivuilla kerrottiin, että tilaamani teos on noudettavissa. Noudin sen tänä aamuna, jonka jälkeen teimme muutaman tunnin retken Keski-Suomeen, ja vasta illemmalla ehdin kirjan lukea. Sivuja siinä on tasan tuhat, eli aamupuoleen saattaa mennä.

Saksassa ruoka-asioista keskusteltaessa tuli puheeksi tietysti kalakukko. Kerroin, että Tsaikovski käyttää Pähkinänsärkijässään sitä pienenä melodianpätkänä seuraavassa biisissä:



Siis: Diiba, daaba, duuba, kalakukko.

Dortmund, Borussia / Tuollasuu, Preussi

Viime viikolla Saksan Dortmundissa, tiedättehän, siellä missä J. Kuoppamäki asuu ja vaikuttaa, kohtasin ylläkuvatun miehen. Tai oikeastaan miehen kuvan, joka esittää taiteilijaa nimeltä Max Beckmann vuodelta 1947.

Kohtauspaikka oli upouusi kulttuurirakennus, jossa taidemuseon lisäksi on teknisen yliopiston, ammattikorkeakoulun ja muiden laitosten toimintoja.

Taidekokoelma käsittää lähinnä saksalaista "nykytaidetta". Esimerkiksi Joseph Beuysilla on oma huone, jossa hän seinälle heijastettavalla filmillä harjoittaa tapahtumataidettaan avustajineen ranteet rautapöytään kahlittuna. Uudemmalla videolla nuori ja kaunis taiteilijatar Freya Hattenberger tyhjentää puolentoista litran vetoisen Coca-Cola-pullon. Cola-Ollin vauhtiin siinä ei päästä, sillä toimenpiteeseen kuluu aikaa yli 7 minuuttia. Hapokasta tuntuu olevan, koska hörpyn jälkeen tulee aina röyhtäys.


Freya Hattenberger - media art from Institut für Kunstdokumentation on Vimeo.


Seuralaiseni kyselivät käynnin jälkeen, mikä oli parasta. Nimesin kolme taiteilijaa, ja kylläpäs heitä (seuralaisiani) nauratti:

- Beckmann
- Nolde
- Schmitt-Rotluff

Rauhaa hieraisemassa

Viikonloppuna pistäydyin ystävyyden, yhteistyön, avunannon ja rauhankin merkeissä Keski-Euroopassa sijaitsevassa liittovaltiossa. Ruhrin alueelta käsin kävin junalla pohjoisemmassa yliopistokaupungissa, jonka tuomiokirkossa on suurikokoinen astrologinen kello, jonka kahdentoista-lyöntiä kuunteli ja katseli suuri joukko kansaa. Lyöntien lisäksi kellon sisältä tuli esiin kahden virsisävelmän myötä Raamatun kertomusten hahmoja.

Päivän taidekuva on Gerard Terbochin vuonna 1648 maalaama teos, joka esittää Westfalenin rauhansopimuksen allekirjoittamista Münsterin kaupungintalolla. Minunkin puumerkkini sieltä löytyy, tosin ei sopimuksesta, vaan vieraskirjasta kuvan esittämässä salissa. Rauhan osapuolten edustajilla on keskisormen lisäksi myös etusormi koholla vakiintuneeseen v- eli valatyyliin. Viiden euron pääsylipulla sai mennä saliin ja kuunnella nauhalta tulevan esittelyn.

Viiden erillisen joulutorin, muutaman kirkon, polkupyörien sekä yliopiston lisäksi vanhassa keskustassa on useita museoita, joista kahdessa pistäydyin kirjoittamassa nimeni kirjaan. Toisessa oli kokoelma vanhempia ja uudempia raamattuja, Qumran-kääröjä, nuolenpääkirjoitustauluja, papyruksia ja olipa siellä Lutherin Martin kirjeitäkin vitriinissä. Kuvia sai ottaa ilman salamaa. Mukanani oli Nokia-merkkinen kamera, jolla voi myös soittaa musiikkikappaleita ja pelata erilaisia pelejä. Puhelimenakin sitä voi käyttää. Kuvassa olevassa kirjeessä on kolme allekirjoittajaa, joiden nimet käyvät ilmi esitelapusta.

Toinen museo esitteli lakkataidetta eri puolilta maailmaa. Hämmentäviä olivat venäläisen Palekh-ikonityylin mukaiset maalaukset 1920-luvulta 1960-luvulle. Vanhat pyhimykset ja kuva-aiheet oli korvattu useassa teoksessa uusilla. Leninin ja hiippalakkisten puna-armeijan sotilaiden myötä härjät ja muut juhdat sekä linnut olivat saaneet antaa tilaa maata möyriville traktoreille ja ilmaa pimentäville pommikonelaivastoille.

Mainita täytyy myös paikallinen panimoravintola, jossa listalla oli niin monimutkaisenniminen snapsi, että todennäköisesti sen voi tilata vain kerran, jos ei käytä nimeä "Ein gleiches"

Tässä kuva Ruhrin rantamilta, jossa peltotietkin on asfaltoitu. Takana häämöttää vino kirkontorni, joka perimätiedon mukaan suoristuu, kun neitsyt astelee vihille. Edellisellä kerralla se meni vinoksi. Kuva on otettu 27.11.2010, ilman lämpötila n. +2 Celsiuksen asteikolla

.        

Jokivarren maisemia

Tämmöistä ennen

Tämmöistä nyt

Ruhr-joki virtailee pohjoisen Saksanmaan maisemissa. Joen ympärille on kehkeytynyt kaivoksien ja terästeollisuuden myötä kaupunkikeskittymä, josta oppikouluaikana opittiin, että se on hiilipölyn ja noen täyttämä, ja jossa ei taida aurinkokaan näkyä maahan asti paksun savun takia.

Nykyään Ruhrin alue on vihreä ja vehreä. Savupiiput eivät enää syökse antimiaan ilmakehään. Ruhr on ollut tämän vuoden ajan yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista, pääkaupungin pääkaupunkina Essen, josta on vanha kuva ylempänä. Alempi otos on Dortmundin näkötornista. 

Suomella on ensi vuonna kunnia pitää kulttuuripääkaupungin titteliä Turussa. Eilen uutisissa näytettiin englantilaista tulitaideryhmää harjoittelemassa tammikuista performanssia. Siinä paksulle rautaverkolle kiinnitettiin poltettavia kuvioita, jotka sitten roihusivat komeasti muodostaen pimeään iltaan liekkikuvia.

Huomenna lennähdän tuonne joen rannalle muutamaksi päiväksi; saksalainen joulunavaus ei ole mitään ilman pohjoisen veljeskansan apua.

Kuumaa hottia

Fallan Manun synttäripäivän kunniaksi Frank Zappan näköinen sellisti vetää Tulitanssin tuhtiin tyyliin.

Eräässä soittokunnassa, jonka taiteellista kutsumusta olin osaltani toteuttamassa, soitettiin sapelitanssia. Sovitukset olivat amerikkalaisia; amerikkalaiset osaavat tehdä torvisoittokunnalle sovituksen mistä tahansa biisistä ja julkaista niitä sitten erivärisissä pienissä ja suurempikokoisissa vihkoissa. Siellä Griegit, Bizetit, Beethovenit, Mozartit ja mainitun Sapelitanssin säveltäjä Chachaturian, kuten nimi amerikaksi kirjoitetaan, sulassa sovussa esiintyvät. Chachaturian oli tietysti suomeksi lausuttuna Kakkaturian.

Panis Angelicuksellakin oli suomalainen lausuntamuoto.

Kuu-ukot

Kuussa on käynyt tähän mennessä 12 miestä, kaikki amerikkalaisia. Seuraavaa käyntiä kaavaillaan avaruusmiesten tietotoimiston mukaan vuodelle 2018.

Täydenkuun aikana voi olla helpompi osua määränpäähänsä. Kuvassa on täysikuu tänä aamuna klo 8. Lämpötila -8 astetta Celsiuksen asteikolla.

Luvuista ja asteikoista tulee mieleen prosentit ja prosenttiyksiköt. Kun BB-talon olkapäistään tatuoitu juontaja yllyttää kansaa antamaan maksullisia plus- ja miinusääniä äärimmäisen jännittävään tilanteeseen, jossa voi tapahtua ihan mitä vain, koska se punaisella oleva on vain kahdentoista prosenttiyksikön päässä edellisestä, mietin, onko hienomman oloista puhua prosenttiyksiköistä kuin prosenteista. Prosenttiyksiköistä puhutaan taas keväällä toisessa viihdeohjelmassa, ennen Tarmo Ropposen, nykyisin Riikka Uosukaisen suulla.

Kyllä siinä pitää puhua prosenttiyksiköistä, koska... 

Heilu ja huilaa

Jussi Puron poika, Wilhelm Friedemann, syntyi marraskuun 22. päivänä 300 vuotta sitten. Lahjakkaan muusikon ja säveltäjän elämä ei sujunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla, ja hän kuoli köyhänä ja unohdettuna.

Videon huiluduossa kaksi nykyaikaisin instrumentein, kultainen ja hopeinen, varustettua soittajaa tulkitsee Bachin teosta.

Kunnianarvoisa, jo edesmennyt soitonopettajani J. Alvas olisi kiinnittänyt huomiota liikehdintään. Ensinnäkin sormien heilumisen pitää olla niin pientä, että sitä ei katsomosta huomaa. Jos sormea nostetaan vain sen verran, että läppä aukeaa, on liike paljon nopeampi kuin pystyyn harotettaessa. Tässä filmissä ei hänen mielestään pahinta olisi se, vaan koko kropan huojuminen.

Jotain soittajaa luonnehtiessaan hän sanoi tämän käyneen erään tunnetun huilistin tanssikoulua.

Bobtail

Viikonloppuna jouduin miltei paniikkiin, kun statcounter tilastoi satoja kävijöitä, jotka olivat käyneet blogissani etsimässä kuvaa Pekka Töpöhännästä. Monesta maasta niitä oli. Pelkäsin, onko kyseessä joku virus, joka houkuttelee lukijoita jollakin hakusanalla, vai mikä. Ei kai nyt Töpöhännällä mikään merkkiviikonloppukaan ole? Aikaisemminkin on satunnaisia kävijöitä sillä aiheella ollut.

Poistin jutun ja kuvan, myös bloggerin albumista, ja tilanne on vähän rauhoittunut, Google näyttää vielä ohjaavan tänne kuvahaussaan. Olisi mukava  saada tietää vaikka joltakin kävijältä, mikä tässä oli takana.

Kuvassa on töpöhäntäinen eläin talvisessa rantamaisemassa.  

Tangon taikaa

"Uusi kultainen tangokirja" (ISMN M-042-09091-6) on ollut tutkailtavanani viime päivinä. Nimestään huolimatta se on julkaistu jo markka-aikana, tosin tämän vuosituhannen puolella.

Kirjassa on kahdensadan tangon nuotit ja sointumerkit. Poiketen ensimmäisistä "Suuri Toivelaulukirja"-teoksista siinä on myös introt ja välisoitot mukana, siis ne, joita ei lauleta, vaan joissa haetaristi, viulisti, huilisti tai klanetisti tai kaikki yhdessä tai sopivin yhdistelmin pääsevät ääneen. Joissakin teoksissa soivat bassoklarinetti ja huilu tosi mageesti muutaman oktaavin päässä toisitaan unisonossa. Melkein kaikki kirjan tangot löytyvät Spotifystä, useimmat lukuisina versioina.

Lauantaisin teksasilainen bloggaaja pitää vanhojen valokuvienjulkaisu-blogissaan tunnistuskilpailua. Lauantai-iltaisin meillä pidetään tunnistuskilpailua Lauantain Toivottujen myötä. Tango kajahtaa yleensä n. klo 18.30.

Lauantain kunniaksi tässä tunnistuskilpailu:

Mistä Unto Monosen tangoista ovat seuraavat näytteet:

Vastaukset kommentteina, ne ja oikeat vastaukset julkaistaan huomenna.

1.

2.

 3.

4.

5.

6.

Prosessi

Mikhail Ippolitov-Ivanovin (s. 19.11.1835) tunnetuin sävellys lienee sarjassa "Kaukaasialisia kuvia" oleva Sardarin kulkue.

Seuraavassa venäjänkielisestä tekstistä Google-käännös suomeksi:

Biografia

Tuleva säveltäjä syntyi Hatsina, Pietarin lähellä. Alkuperäinen musikaali koulutus oli musiikin luokissa nuorille laulajille on Iisakin kirkkoa Pietarissa (1872-1875), sitten Pietarin konservatoriossa vuonna 1882 hän valmistui luokan sävellyksiä Nikolai Rimski-Korsakov. Vuodesta 1882-1893 hän työskenteli Tbilisissä (nyt - Tbilisi) päällikön yksikön hän perusti Venäjän Soitannollinen Seura, ooppera ja sinfonia kapellimestarina ja opettajana musiikkiopisto. Vuodesta 1893, kutsusta Tšaikovski Ippolitov-Ivanov - professori Moskovan konservatoriossa ja 1906-1922 vuosi - sen johtaja. Vuonna 1899-1906 vuosina kapellimestarina Moskovan Private Venäjän Opera Savva Mamontov ja Zimin Opera, ja vuodesta 1925 - Bolshoi-teatteri. Hänen johdollaan alettiin tehdä seuraavat oopperat: "Tsaarin morsian", "Kashchei Immortal" jne. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.

Kalkkuna oljilla

Marraskuun 18. päivänä vuonna 1928 Mikki Hiiri esiintyi ensi kertaa elokuvassa. Steamboat Willie Junior oli filmin nimi, Disney-tuotantoa, animaattorina Ub Iwerks.

Sen jälkeen kun Minni saadaan laivaan, alkaa hillitön musiikkiperformanssi, jossa ei eläinkunnan edustajia säästellä - EVR puuttuisi asiaan jo alkumetreillä.

Soittokappaleena hiiripariskunnalla on alunperin Natchez Under the Hill-niminen viulusävelmä, joka on myöhemmin saanut useitakin sanoituksia. Tässä ehkä tunnetuin, "Turkey on the straw".

As I was a-gwine down the road,
With a tired team and a heavy load,
I crack'd my whip and the leader sprung,
I says day-day to the wagon tongue.
Turkey in the straw, turkey in the hay,
Roll 'em up and twist 'em up a high tuckahaw
And twist 'em up a tune called Turkey in the Straw.

Went out to milk, and I didn't know how,
I milked the goat instead of the cow.
A monkey sittin' on a pile of straw,
A-winkin' at his mother-in-law.
Turkey...

Met Mr. Catfish comin' down stream.
Says Mr. Catfish, "What does you mean?"
Caught Mr. Catfish by the snout,
And turned Mr. Catfish wrong side out.
Turkey...

Came to a river and I couldn't get across,
Paid five dollars for a blind old hoss;
Wouldn't go ahead, nor he wouldn't stand still,
So he went up and down like an old saw mill.
Turkey...

As I came down the new cut road,
Met Mr. Bullfrog, met Miss Toad
And every time Miss Toad would sing,
Old Bullfrog cut a pigeon wing.
Turkey...

Oh I jumped in the seat and I gave a little yell
The horses ran away, broke the wagon all to hell
Sugar in the gourd and honey in the horn
I never been so happy since the day I was born.
Turkey...

Union

Autonvalmistajat ilmoittelevat nykyään aika useinkin asiakkailleen, että olisi syytä tuoda kulkuväline korjattavaksi. Valmistusvaiheessa on jäänyt esimerkiksi jarrut asentamatta. Autoillessani melkein päivittäin eräällä yksinumeroisella valtatiellä, jolla on kalenterista katsottu 80 km/h:n enimmäistalvinopeus, minut ohitetaan ohituskaistojen kohdalla. Ohittajina ovat useimmiten henkilöt, jotka kuljettavat tiettyjä saksalaisvalmisteisia henkilöautoja. 

Auto Union, joka aikoinaan muodostui neljän merkin, Audin, Horchin, DKW:n ja Wandererin yhteenliittymästä, otti tunnuksekseen neljä rengasta, jotka nykyään koristavat kuvassa kiitävän automerkin nokkaa.

Käsittelemätön kuva on peräisin täältä.

Unionia ei enää ole, ja Audi on osa VW-konsernia. Konsernin tulisi kiinnittää vakavaa huomiota nopeusmittareihin ja kutsua kiesit tarkastukseen.

Auto Unionin tilalla meillä on nyt Euroopan Union. Muistelin, olisiko sipuli, onion, Irlannin kansallisvihannes, mutta sehän onkin tietysti apila. Apila nelilehtisenä tuo onnea, varsinkaan jos ei ole hymyhuulia, jotka nyt Eiressä voivat olla harvinaisempi ilmiö.

Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan.
Hymyhuulet parin (baarin) löytävät, ja valat vannotaan.
Onnenapilaa et kaipaa, ne on tuskin tehokkaat.
Kun hymyhuulet sulla on, niin suukon kyllä saat.

Kun lähdetään Irlannista Itään, tulee vastaan Wales ja kansallisvihannes purjo. Wikipediassa sanotaan, että Suomen jääkiekkomaajoukkue ylsi voittoon vuonna 1995, koska ruokavalioon kuului runsaasti purjoa.

Onkohan purjonsyönti vähentynyt sen jälkeen?

Mies, joka löysi Uranuksen

William Herschel oli saksalaissyntyinen englantilainen tähtitieteilijä ja säveltäjä. 15. marraskuuta 1738 syntyneen Herschelin saavutuksista mainittakoon mm. Uranuksen ja infrapunasäteilyn löytäminen ja useiden sinfonioiden säveltäminen. Sinfonioista videolla soi no 8 ja siitä presto-osa. Milloinkahan Suomessa on viimeksi soitettu hänen sinfonioitaan?  International Music Score Library Project (IMSLP), joka sisältää ainakin ruumenkopallisen, jos ei kahtakin, partituureja ja stemmoja, ei Herscheliä tunne. William oli koulutukseltaan muusikko, joka sitten Englantiin muutettuaan innostui tähtitieteestä, ja tunnetaan sillä alalla paremmin kuin musiikintekijänä.

Herschel tutki avaruutta rakentamillaan peiliteleskoopeilla.
(Wikipedia)

  

Lumivalkoisuus valloittaa

Näkymä ulos olohuoneen ikkunasta 14.11.2010 klo 14.00.

Otsikon lause on kuulunut muistaakseni joskus :"Sinivalkoisuus valloittaa". Siinä ei ylistetty suomalaisuuden kaikkivoittavaa väriyhdistelmää, vaan Sini-nimistä pesuainetta. "Sini on oiva pyykkinne hoiva..."

Iltalehden toimittaja on kirjoittanut pöyristyneenä jutun, kuinka lentokoneen kupeeseen on maalattu Suomen lippu väärinpäin. Jutussa on kuvalinkki tuohon törkeyteen. Kuva on koneen oikealta puolelta, nokka siis oikealle, ja lippu on heraldiikan sääntöjen mukaan tankosivu eteenpäin. Jos siis koneen katolla olisi lipputanko, siinä oleva lippu olisi täsmälleen samoin päin, elleivät kapteeni ja perämies olisi vetäneet sitä kiinni väärästä päästä.

Ruumis- ja presidentinkin autossa apumiehen puolelta tienreunasta tarkasteltuna on näin.

Ai niin, tänään liputetaan isien kunniaksi. Isät saavat Reinoja, jääkiekko-ottelulippuja ja kirjoja. Minulla on jo kaikkia noita, paitsi jääkiekkolippuja, enkä niitä suostu ottamaan vastaan, ellen pääse samanlaiseen aitioon ja samanlaiselle tarjoilulle, kuin viime kesänä 60000 henkilön yhteislaulutilaisuuteen Gelsenkirchenin Schalke-stadionille. Jääkiekkoa siellä ei silloin pelattu.

Kun isäni 34 vuotta sitten poistui tuonilmaisiin, olivat maailmankirjat toisin. Jos hän nyt tulisi pistäytymään, suurin juttu hänelle historian tapahtumissa olisi Neuvostoliiton lakkautuminen ja Itäblokin maiden kehitys. Kaitafilmi- ja valokuvausharrastajana video- ja tietotekniikka löisivät miehen ällikällä.

Vuoden 1976 tapahtumista mainitaan Wikipediassa mm. Mao Tsedongin ja Pekka Tiilikaisen kuolema sekä pienen Microsoft-nimisen nyrkkipajan rekisteröinti New Mexicossa.

Oboe

Oboella ja englannintorvella on samanlainen ero kuin viululla ja alttoviululla. Englannintorvi ja alttoviulu palavat kauemmin kuin pienemmät verrokkinsa.

Marraskuun 13. päivänä vuonna 1699 syntynyt Jan Zach on säveltänyt videolla soivan oboekonserton. Myöhäisempää barokkia tyyliltään, lähellä jo Haydnin klassismia.

Alkusoitto ennen sooloa on pitkänlivakka. Tulee mieleen Jaakko Tepon live-esitys, jossa oli myös pitkä kitarakomppi alussa.

- Ihan kohta alakaa, taiteilija rauhoitti kuulijoitaan alkusoiton aikana.

Hevosen torkkupeitto

Naapurikylässä, jossa toimi viime kesänä hippieleiri, on tapahtunut muutakin merkittävää. Vuonna 1808 siellä tehtiin selvää venäläisestä kuormastosta, josta saatiin saaliiksi rahaa ja runsaasti mm. torkkupeittokangasta.

Historiallinen dokumenttielokuva, josta katkelma yllä, kertoo erään hevosen torkkupeiton vaiheista. Tässähän peitto on toki vilpillisesti otettu, ja sinänsä haavoittunutta sotilasta kohtaan tehtyä armeliasta tekoa yritetään selittää edellä mainitulla sotatoimella.

Nyppyyntynyt torkkupeitto

Signac, Paul Victor Jules, joka syntyi marraskuun 11. päivänä vuonna 1863 oli jälki-impressionisti. Hän jätti jälkensä pointillistisina maalauksina, joista yllä paavin palatsia Avignonissa esittävä teos vuodelta 1900. Pointillistit täplittävät maalauspohjan päävärisin pistein, jotka sitten edempää katsottuna näyttävät sekoittuvan uusiksi sävyiksi, sama periaate kuin televiisiossa tai tietämyskoneen näytössä. Ihan läheltä tarkasteltuna voi tulla mieleen vaikka nyppyyntynyt torkkupeitto (snooze coverage).

Tekstiilien nyppyyntyminen näkyy olevan ongelma myös BB-talossa, jossa varsinkin miehet, kun ovat sukkasillaan nyppivät niitä jatkuvasti. Heidän torkkupeittonsa toki näyttävät varsin siisteiltä.

Edellisen juttuni elokuva oli useita päiviä näkymättömissä, ja siihen jopa jostakin tilaamatta ja pyytämättä ilmestyi Youtuben logo oikeaan alanurkkaan. Klikkaamalla tube valitti jostakin väärästä nimestä, enkä siis päässyt ihmettelemään tuotostani laajoille markkinoille. Näitä sivuja avataan täällä öbaut satakunta kertaa vuorokaudessa, satakunnastakin on kävijöitä.

Signacista ei suomenkielinen Wiki tiedä mitään, Cognac lienee tutumpi.

"Sunnuntai"

Puutarhan syystyöt

Viime kuun puolella kirjoitin lehtien toimittamisesta. Koko marraskuun alku on ollut aika virikkeetön, joten päätin viriköittää itseäni ja jatkaa lehtien toimittamista pienistä kasoista isompaan.

Sää on ollut projektille erittäin, tai äärimmäisen, jollaisen hyvyistä iltaa ohjaaja Koivusalo tapasi toivottaa Tuttujutun alkukohell..kohteliaisuuksissa. Semmoisenkin mediahankkeen nauhoituksissa kerran olin erään ryhmän mukana - ai niin ja Bumtsibumissa kanssa, mutta ne nyt eivät kuulu tähän mitenkään.

keli on ollut hyvä siksi, että aikaisempien aikojen sateiden kostuttamat lehtikasat ovat jäätyneet sopivasti, pienemmät pohjiaan myöten, ja isommat saaneet kuoren märkien lehtien peitoksi.

Lumikola täytetään seuraavasti:
- Nosta talikolla lehtikasan jäätynyt kuori varovasti syrjään.
- Mätä talikolla sulat ja märät lehdet kasasta kolaan.
- Nosta jäätynyt kuori kolaan lehtien päälle
- Vedä kola lehtineen varovasti kohteeseensa. Kolaa voi tietysti työntääkin, mutta varsinkin hiekalla se liikkuu huomattavasti paremmin vetämällä.

Fyysinen työnteko ulkosalla virkisti aivoverenkiertoa, ja ryhdyin ajattelemaan ajankohtaisia asioita.

1) Ruotsin kuningas ja ruotsalaisuuden päivä

Mieleen nousi ruotsalainen juomalaulu, jonka suomalainen BigBrother-vaihdokki opetti Slovenian BB-talossa:

"Vi ska dricka hela natten alkohol" menee samalla sävelellä, kuin se amerikkalainen viisu, jossa kerrotaan, kuinka "she is coming 'round the mountain when she comes". She tässä yhteydessä tarkoittanee rautatien myötä Länteen tulevaa junaa. Muitakin merkityksiä voi olla, ja suomeksihan lauletaan kuolemasta ja kaikesta siitä tavarasta, jota vainaja kaverilleen jättää; kitaroita ym.

2) Pyhät miehet ja pyhäinmiesten päivä

Kuopion kirkosta television kautta nähtiin piispan vihkivän neljä uutta pappia. Saarnassaan hän sanoi, ettei Jeesus puhunut sukupuolisesta suuntautumisesta mitään. Uudet papitkin edustivat kahta eri sukupuolta, niitä kumpaakin tavanomaista.

Papeille laitettiin komeat kaavut ylle, varmaankin jonkun tekstiilipartisaanin suunnittelemat.

3) Influenssarokotus

Koska kuulun riskiryhmään, kävin jo neljäntenä vuonna ottamassa piikin. Kampanjan avajaispäivänä joku terveystyöntekijä tuntui arvauskeskuksessa arvelevan, että rokottajia on enemmän kuin rokotettavia, ja minutkin huudettiin käytävältä vauhdista sisään. Piikkejä en pelkää, insuliinia on jo muutaman vuoden ajan pitänyt nahkaansa tökkiä päivittäin.

Se alkoi kun olin KYS:in myrkkytiputusosastolla puolen vuoden jakson, jolloin muiden myrkkyjen myötä annettu kortisoni taudin toi esille.

Lääkäri, joka ei ollut poikanen eikä tyttönen, ja jolla oli kravatti kaulassa, lasit päässä, tukka kammattu, kengät kiillotettu ja takki kiinni, kertoi, että heillä ei ole niin pätevää henkilökuntaa, että ossoisivat sokeritauvvin järjestää terveelle miehelle. No, uskotaan, valelääkäreitäkään ei vielä tuolloin tainnut olla.

Ноя: "Тройка"

Marraskuussa 1907 syntynyt pianisti Lev Oborin soittaa tarkkaavaiselle yleisölle Tsaikovskin Vuodenajat-sarjasta marraskuuta kuvaavan "Troikan".

Troikkahan on, kuten tiedämme, kolmen hevoisen vetämä kulkuväline, joka jo marraskuussa on talvisilla seuduilla soveliaassa käytössä. Troikkaa, jolla voi olla myös poliittinen merkitys vaikkapa jonkun puolueen johtokolmikosta, ei pidä sotkea roikkaan, joka taas on jatkojohto. Puolueessakin voi tietysti johto jatkua, vaikka usein se katkeaakin.

Marraskuun pimeyteen tuo valoa roikkalamppu:

Lehtien toimittamisesta

Lehtimiehen töissä menee tämä viikonloppu. Eilen aloitin ja ehkä tänään saan homman jonkinlaiseen soveliaaseen välivaiheeseen. Vaahterat ja saarnit,  joita tontillamme kasvaa ihan tarpeeksi, tuottavat syksyisin haravoitavaa ainesta olan takaa.

Pari viikkoa sitten satoi lunta, ja olin jo mielissäni, että keväällähän niitä on kumminkin hauskempi haravoida. Keli on tänään pari runtia sitten otetussa kuvassa olevan näköinen, lämpöä on +7 astetta Celsiuksen asteikolla.

Työkaluina kuvassa talikko, harava ja Mikko-lumikola, jolla harjoittelen nyt tulevan talven taistoja.

Lokakuun loppumusiikki liittyy aiheeseen.

Heittoja

Suomi on tulvillaan kilpaurheilulajeja. Heittääkin voi kilvan monenlaisia objekteja. Saapas, lypsyjakkara, kännykkä, autonrengas, olympiapaino ja mitä kaikkia niitä onkaan. Viime aikoina keskusteluun on on noussut myös, voiko jotakin tiettyä kirjaa heittää, ja jos voi, pitäisikö myös jotakin toista kirjaa heittää tasapuolisuuden nimissä.

Kirjaan on aina suomessa suhtauduttu vakavasti. Kirja on viisautta täynnä, ja jos ei osaa lukea, voi katsella kuvia, joita niitäkin on kirjassa usein.

Kirjan heittämisestä voi joutua vaikeuksiin, kuten seuraava esimerkki osoittaa:

JUHANI. Ha'e aapiseni, ha'e a-p-c-kirjani, paikalla! Katsos, likistänpä sinut muutoin niin että rapas lentää. Ha'e Herran tähden se punakansinen aapiseni, sinä junkkari. Katsos näin minä sinulle annan, katsos näin!

TOUKOLAINEN. Älä lyö!

JUHANI. A-p-c-kirja!

TOUKOLAINEN. Tuonnehan sen viskasin pensaasen.

JUHANI. Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä riivattu anna sitä punakansista aapelusta kouraani?

TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni!

JUHANI. A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja!

TOUKOLAINEN. Tässä, sinä hirveä mies.

JUHANI. Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sitä koreasti.

TOUKOLAINEN. Mitä? Suudella?

JUHANI. Oikein nätisti. Ja tee se Herran tähden, mun veljeni, jos selkäsi syhyy ja henkesi on sinulle rakas. Tee se, tee se, muutoin huutaa jo tällä hetkellä sun veresi kostoa mun päälleni, kuin ennen hurskaan Aapelin veri. Sillä sinä näet, että olen vihasta kasvoiltani musta kuin saunan tonttu. Sentähden suutele aapistani. Minä rukoilen sinua meidän molempain puolesta!—Kas niin.

TOUKOLAINEN. Oletko tyytyväinen?

Suomen ja Viron kielessä on paljon ns. ongelmasanoja; home on viroksi hallitus jne.

Mikäli kirjanheittokilpailuja aletaan järjestää, toimenpide pelivälineelle on viroksi raamatu viskamine.   

Siltasotia

28. lokakuuta vuonna 312 Konstantinuksen ja Maxentiuksen joukot ottivat yhteen Tiber-joen ylittävällä Mulviuksen tai Milviuksen sillalla. Konstantinuksen kerrotaan nähneen näyn voittoisasta tunnuksesta, rististä, jonka hän maalautti sotilaittensa kilpiin. Maxentiuksen armeija lyötiin täydellisesti, ja Konstantinuksen joukot marssivat Roomaan kantaen vihollisjohtajan päätä keihäänkärjessä.

Ylempi kuva on Rafaello Santin näkemys tapahtumasta. Fresko on 1520-luvun alusta.

Alempi näkymä on venäläisen majuri Thesleffin näkemys Koljonvirran taistelusta 27.10.1808. Kuva on kopsattu Hesarin artikkelista

Tätä miestä ei kuvassa kuitenkaan liene:

Ei aikaakaan, niin saakin hän jo niitä osoittaa,

kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa.

Yks toisen perään rynnähtää, mut heistä joka mies sai

oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties.

Käsinpä tät karhua ei voitu kukistaa,

ja lähin mies se luodilta hänt' aina varjoaa;

mut ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee;

nyt Sandels saapuu, huomaapi, kuin Dufva ottelee.

"Hyv' on", hän huutaa, "niin, kas niin, sa poika urhoinen,

äl' yli päästä perhanaa, niin, vielä hetkinen!

Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi.

Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti."

Amerikan taidetta

 

Päivän taidekuvina Lee Krasnerin ja hänen miehensä Jackson Pollockin maalaukset. Krasner, joka syntyi 27. lokakuuta 1908 on maalannut ylemmän teoksen nimeltä "Noon". Pollockin käsialaa tai liikealaa on alempi teos "Nimetön 3". Maalauksen vaiheista voi lukea täältä.

Pollock-Krasner Foundationin sivuilla esitellään muutaman nykytaiteilijan tuotantoa. Suosittelen lämpimästi niillekin, jotka yhtyvät seuraaviin mielipiteisiin amerikkalaisen taiteen näyttelystä Suomessa vuonna 1954:

 Oiva Pollari kirjoitti Pollockin teoksista:

»Omasta puolestamme kieltäydymme ehdottomasti pitämästä tällaista taiteena, sillä jos se kuitenkin sitä on, silloin myöskin kaatuneen mustepullon tahra pöytäliinalla on taidetta!»

Uuden Suomen taidekriitikko E. J. Vehmas kirjoitti:

»Niissä on vaikea nähdä mitään järkevää tarkoitusta eikä siihen ole kai pyrittykään, sillä taulut ovat saaneet osin maalata itse itsensä värin valuessa. Ne ovat siis kuin surrealistisen ajan automatismia, kun paperille kaadettu musteläiskä sai levitä haluamaansa muotoon paljastaakseen tuntemattoman maailmansielun salaisuuksia. Ilmeisesti tässä on menty jo niin paljon rajan yli, että edessä ei ole muuta kuin väistämätön palaaminen taaksepäin. Pollock on siis tavallaan virstanpylväs modernissa maalauksessa. Hänen varhaistyössään ”Naarassusi” voi kuitenkin nähdä maalarin taipumuksia.»

Nimimerkillä Tuomaantytär esiintynyt Marjatta Väänänen kirjoitti:

»Modernin maalauksen äärimmäistä äärimmäisyyttä edustanee Pollock, joka yhdeksättä neliömetriä laajoissa sommitelmissaan on antanut taulun itse maalata itsensä värin saadessa valua ja muotoutua kankaalla sitä mukaa kuin sitä on käännelty eri asentoihin.

(Wikipedia)