Korppi nimeltä Korhonen (nimi muutettu) lensi 38,53 metrin korkeudessa pikitien yllä pohjoisessa. - Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo, heijallerii hei tuijalleraa, se lauloi innoissaan. Se oli kohdannut elämänsä naisen, jonka kanssa nyt rakennettiin pesää kalliolouhikossa törröttävään kelopuuhun.
Korppi oli ruoanhankintamatkalla. Se siunasi mielessään autoilijoita, jotka litistivät tielle jäniksiä, myyriä, sammakoita käärmeitä ja muita herkkuja nokittaviksi. Myös parkkipaikkojen jäteastiat pursusivat hyvää syötävää.
Korhonen laskeutui parkkipaikan pöydälle ja katseli ympärilleen. Äskeiseltä porukalta oli tipahtanut maahan Reissumies-täyteleipä kinkulla ja juustolla. Lintu hypähti maahan ja otti leivän nokkaansa.
- Tämän vien kotiin iltapalaksi, se ajatteli, mutta näki samassa ketun hiipivän paikalle.
Korppi muisti vanhan jutun, kuinka kettu oli muka houkutellut korpin laulamaan ja samalla pudottamaan juustonpalan suustaan. Korhonen piti juttua äärettömän typeränä. Kuka nyt ruoka suussa laulaisi.
Lintu ajatteli ensin lentää pois niine hyvineen, mutta siirtyikin männyn oksalle katselemaan kettua.
- Terve, kettu sanoi, hieno ilma - ja hieno leipä sinulla suussa. Itse asiassa tämä paikoitusalue on minun ruoanhankintareviiriäni, joten ole hyvä ja anna se leipä tänne, ellet halua ikävyyksiä.
Korppi piti nokkansa tiukasti kiinni.
- Kuulin tuossa juorun vaimostasi, kettu sanoi. Jos heität leivän, en lähde levittelemään sitä.
Korhonen pudisteli päätään ja oikoi kaulaansa, mutta piti tiukasti leivästä kiinni.
- No, viikonloppubileissä pomosi oli kähminyt sitä. Luotettavan tahon tieto.
- Mitä helvettiä, korppi raakkui, ja leipä putosi ketun suuhun.
- Opetus, ystäväiseni, on: Jos tiedät pomosi kähmivän vaimoasi, pidä suusi kiinni, niin pysyt leivässä, kettu virkkoi ja katosi metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti