Seuraavana aamuna laskeuduimme onnellisesti Alaskan rannikolle Sitkan satamaan. Sää oli huomattavasti kylmempi kuin saunoessamme Tyynellä merellä; lämpöä oli viitisen astetta Celsiuksen asteikolla. Suomalaissukuinen koneen ostanut miljonääri oli meitä vastassa ja tervehti minua innostuneesti. Kun hän kuuli, että aion kirjoittaa matkastani blogiini, hän kielsi ehdottomasti mainitsemasta nimeään, ja tuntui, että hän olisi sen jälkeen suhtautunut minuun varauksellisesti, vaikka kutsuikin kalaravintolaan runsaalle aamiaiselle.
Ruokailu sai historian oppitunnin sävyjä, kun isäntämme kertoi Sitkan taistelusta, jossa Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian kuvernööri Baranov, jonka sukulainen "hää on Baranovin poika" mainitaan Väinö Linnan Sotaromaanissa, voitti intiaanit, joiden kaappaamista venäläisistä panttivangeista hän oli pari vuotta aiemmin joutunut maksamaan 10 000 ruplan lunnaat. Voiton jälkeen seudulle rakennettiin linnoitus, joka sai nimekseen Новоархангельск.
Sitkassa, eli Baranovin saarella, on myös olutpanimo ravintoloineen. Iltapäivällä poikkesin sinne miettiäkseni seuraavaa siirtoani. Tilasin ateriaksi pihvipaninin chipsien kera sekä lasillisen Medvejie-stoutia. Baranofin panimosta voi ostaa olutta myös mukaan erisuuruisissa astioissa. Rajoituksena on "5 gal limit, per person, per day".
Viereisessä pöydässä istui nuoria nörtin näköisiä miehiä läppäreineen. Näin heidän lukevan jotain blogia ja keskustelevan siitä innokkaasti. Kysyin luvan, saanko tulla seuraan, ja hyvinhän he ottivat minut vastaan. Kävi ilmi, että he omistivat peliyhtiön, jolle olivat suunnittelemassa USA:n maantietoon liittyvää peliä. Kerroin olevani Suomesta, Angry Birdien ja Nokian kotimaasta. He sanoivat, että tietokonepeleihin on jo kyllästytty, ja että sosiaalisuutta pelaamiseen tarvitaan muutenkin kuin median kautta. Olisi ehkä kehitettävä uusia seurapelejä, sellaisia, joihin koko perhe voisi osallistua.
Kerroin, että Suomessa on aikoinaan kehitetty Afrikan Tähti-niminen seikkailupeli, joka on säilyttänyt suosionsa jokymmeniä vuosia. Sitten kerroin matkasuunnitelmastani, ja sanoin, että Afrikan sijasta voitaisiin retkeillä arpakuution ja leikkirahan keinoin Pohjois-Amerikassa. Vähän mietittyään miehet totesivat ideani loistavaksi ja pyysivät minua mukaansa yhtiönsä päämajaan Kaliforniaan.
Panimon takapihalla seisoi heidän heikopterinsa, ja koska minulla ei ollut parempaakaan matkasuunnitelmaa, kiipesin koneeseen heidän kanssaan, ja matka kohti etelää alkoi.
Viereisessä pöydässä istui nuoria nörtin näköisiä miehiä läppäreineen. Näin heidän lukevan jotain blogia ja keskustelevan siitä innokkaasti. Kysyin luvan, saanko tulla seuraan, ja hyvinhän he ottivat minut vastaan. Kävi ilmi, että he omistivat peliyhtiön, jolle olivat suunnittelemassa USA:n maantietoon liittyvää peliä. Kerroin olevani Suomesta, Angry Birdien ja Nokian kotimaasta. He sanoivat, että tietokonepeleihin on jo kyllästytty, ja että sosiaalisuutta pelaamiseen tarvitaan muutenkin kuin median kautta. Olisi ehkä kehitettävä uusia seurapelejä, sellaisia, joihin koko perhe voisi osallistua.
Kerroin, että Suomessa on aikoinaan kehitetty Afrikan Tähti-niminen seikkailupeli, joka on säilyttänyt suosionsa jokymmeniä vuosia. Sitten kerroin matkasuunnitelmastani, ja sanoin, että Afrikan sijasta voitaisiin retkeillä arpakuution ja leikkirahan keinoin Pohjois-Amerikassa. Vähän mietittyään miehet totesivat ideani loistavaksi ja pyysivät minua mukaansa yhtiönsä päämajaan Kaliforniaan.
Panimon takapihalla seisoi heidän heikopterinsa, ja koska minulla ei ollut parempaakaan matkasuunnitelmaa, kiipesin koneeseen heidän kanssaan, ja matka kohti etelää alkoi.
4 kommenttia:
kavi
ettei vain öljyn hajua olisi tuoksahtanut nokkaan siitä helikopterin keskipystytapista, jollainen ainakin Sortavalasta Valamoon vieneellä miehistökopterillamme oli pari vuosikymmentä sitten?
Siisti peli oli nörttikopteri. Pystytapista ei tietoakaan.
kavi
kopter puonnu? kuapattu? ropel rikki?
Eipää hättäellä... Laaja maa, laaja aikakäsitys.
Lähetä kommentti