Kuvassa on liiketunnistimella varustettu valaisin. Kuten voitte nähdä, siinä on vielä - voi kauhistus - harmaalasinen hehkulamppu. Kiellettyjähän nuo ovat Unionissa. Pian varmaan sieltä tulee tarkastaja katsomaan, missä valossa täällä töitä paiskitaan. Saattaa olla, että entisistä näköradiolupatarkastajista tehdään lampputarkastajia.
- EU:sta tarkastaja Rahikainen, iltaa. Minkäslaiset lamput teillä on käytössä? Vai että Tilleyllä pärjäätte? Mikäs tämä nappula tässä ovensuussa on? Ettei vaan hehkulamppu olisi tuo tuossa yöpöydällä?
Kun liikun kolan kanssa valaisimen vaikutusaluella, lamppu palaa. Kun kesken työn seisahdan lepäämään tai muuten miettimään jotain asiaa, lamppu sammuu tietyn ajan kuluttua. Silloin tiedän, että on aika jatkaa uurastusta. Mitä nyt kadulla kulkijatkin ajattelisivat, kun lamppu ei pala, ja mies seisoo paikallaan lumikolan kanssa.
Äsken muuten liittymää traktorin jäljiltä avatessani kommunikoin parin ohikulkijan kanssa. Ensin tuli mies, joka totesi, että lumentulo hänen puolestaan riittäisi:
- Kun kulen metällä, pehmeetä lunta on kuuskymmentä senttiä. Ei siinä koerrakaan piäse minnekään.
Toinen kulkija, tai oikeastaan ryhmä, muodostui naishenkilöstä, kolmesta lapsesta ja koerrasta. Viimeksimainittu teki ylioppilaslehdet jalkakäytävälle, ja ajattelin, että mitenkähän..., mutta sitten nainen kaivoi kakkapussin taskustaan, pisti koiran kansantuotteen sinne ja pussin solmuun.
En voinut hillitä itseäni, vaan lausuin kiitokset hyvästä teosta. Seurue hymyili ystävällisesti, ja pussittaja totesi näin pitävän tehdä. Muutaman kymmenen metrin päässä on keräilylaatikko, jonne käytetyt pussit jätetään.
Lumikola, jota käytän on nimeltään Mikko. Sen on valmistanut Hakkarainen Ky Rauman maalaiskunnassa. Ikää sillä on ainakin 22 vuotta, mutta aisa ei ole katkennut eikä kuuppaosa haljennut tai kärsinyt muita vaurioita. Luiston edistämiseksi pohjassa on pitkittäissuuntaisia kohoumia, jotka vastaavasti näkyvät sisäpuolella syvennyksinä.
Kun umpihankeen on saatu ensimmäinen ura työnnettyä koko leveydellä, on hyvä lumen paksuuden ja työnnettävän matkan suureiden mukaan arvioida seuraavan siivun leveys käyttämällä hyväksi uria. Paksussa lumessa työnnetään vain reunalla 1-2 uraleveydellä, ohuemmassa voi lykätä jo puolikkaallakin. Työnnön edistyessä lumi leviää reunasta tasaisesti koko kolaan. Jos jokainen suoritus tapahtuisi koko leveydellä, lumi tulvisi reunojen yli, ja tuottaisi lisätyötä. Raskastakin olisi, eikä nopeuttaisi suoritusta.
Myös lumen laatu vaikuttaa työn tulokseen. Tänä talvena on satanut enimmäkseen hyvin kevyttä pakkaslunta, joka on myös kevyttä kolata, mutta se ei tahdo pysyä kolassa suurina annoksina. Jos taas keli on melkein nollassa ja lumi hiukan kosteampaa, se mahdollistaa suuremmat annokset, mutta ei ole vielä liian painavaa lykätä n. 2 venäjänarsinan korkuiseksi kasvaneen lumenkasauspaikan päälle ja reunalta alas. Märkään ja paksuun nuoskalumeen en ole tänä talvena vielä saanut kosketusta. Ehkäpä senkin aika vielä tulee.
6 kommenttia:
Mielenkiintoinen esitys lumitöistä, mutta mihinkä varastoit tahi kasaat lumen? Lapsuudenkodissa oli piha semmoisella törmällä, ja lumet saattoi lykätä hunttaan alapuolella (ymmärtänet substantiivin huntta). Keväisin siinä rinteessä, joka muuten oli vielä pohjoiseen päin, oli vielä lunta pitkään sen jälkeen, kun muualta ne olivat sulaneet.
Pihan toisessa päässä ne työnnettiin kasaan, joka tietenkin kasvoi ajan myötä. Tulipa sinne tehtyä sellaisia lumiluolia, vaan koskapa tässä keikutaan, ei sellainen koskaan sortunut. Nykyisiä pienokaisia kyllä kieltäisin ehdottomasti lumiluolia kaivamasta.
Aikaisempien talvien kokemuksista viisastuneena aloitin sijoitussuunnittelun jo ensimmäisten hiutaleiden tultua. Työnsin pihasta lumen suhteellisen kauas omenapuiden juurelle, jossa se kaiken lisäksi peitti maasta poimimatta jääneet omenat. Ensimmäinen lumi tosin suli välillä, mutta samaa käytäntöä jatkoin, ja kahdesta suunnasta. Niinpä nyt puiden juurella on mainittu kahden venäjänarsinan korkuinen loivanousuinen lumikasa, johon mahtuu vielä paljon lisää. Pihan toisella puolella on myös lumenkasauspaikka. Pienokaisia ei meillä ole, mutta aikanaan laskivat liukurilla kasan päältä, eivät kaivelleet.
Komea kasa, suojaa varmasti omenapuiden juuria tuikeammiltakin halloilta! Jos tätä menoa pääsinpäivään saakka lunta tulee, mahtuupa lähes kolmiarsinainen mies kasan taakse piiloon, jos itsensä maata myöten lumeen kaivaa. Sen jos teit, niin tunsitpa kosteutta paidanhartioissas!
Keväisin, kun aurinko alkaa noita kasoja sulattaa, on mukava lohkoa lumilapiolla paloja tai heitellä pesistä tuhkaa tehostamaan auringon vaikutusta. Sala- tai julkiojituskin on noilla kuutiomäärillä hyvä olla kunnossa.
Ylväänä saa lumimies katsella kasansa huipulta alas pitäjän laaksoon, ja jos talossa koerra olisi, semmoinen pystykorva, niin varmalla se mielellään siellä lumikasan päällä istuisi ja katselisi kylän elämää päästäen ärhäkän haukun aina kun aihetta on, välillä jotkut yksilöt jopa ilman aihettakin, kuin varmuuden vuoksi.
Meillä täällä lännessä pärjää mainiosti lumilapiolla, mitäs kun ei luotavaa alaa ole kuin noin 1/15 kapanalaa, jos sitäkään. Auramiehet eivät lumilinkoa tai edes puskulevyä käytä, perälevyllä kokee tuo tämänkin pihan urakoitsija tehtävästään selvitä.
Niin erilaista se on armaan Suomemme eri puolilla.
kavi
mie oon ensimmäistä talvea ulkona noista lumitöistä. Sain sen verran järjeteltyä perheen hommia, jotta delegoinnissa lumenluonti jäi vaimolle!
Niin osas käyvvä, vaikken oo ees savolainen.
Mutta asiaan, jota oon monta vuotta pohtinu ja nyt esitän: kyllä koiran kakat pussiin kerätään, mutta miksei koiran kuset - nehän ne vasta haisoot ja häirihtöö!
Peilari vaan kouraan tai sorsa taluttajan kylykeen roikkumaan niin hädän tullen ois tempastavissa. Ja miten mukava ois kuunnella sitä kilinätä ja kalinata muanteillä - tulis entisaikojen hevosajat mieleen, ne kun aisakellot helekki.
Käytännöllinen vois olla myös mukana kannettava imukykyinen kusetuspuu, tehty vaikka entisajan oikeesta pesusienestä. Tarpeen tullen tienposkeen pystyyn, ja siihenpä sitten elukka ruikkais, niinkuin hänellä tapana on. No tyttökoirat tekee toisin, mutta kävishän se sitten puun vaaka-asennossakin. Kotona sitten puristettais sieni kuivaks.
kavi
asiasta toiseen: ihan säikähin - ootta käyny aivolokerokuvvauksessa!
Lähetä kommentti