Herrojen Eevan myöhemmät vaiheet 1

Aleksis Kiven näytelmä päättyy haikeaan loppukohtaukseen. Eevan lähtiessä Aapeli ja Eenokki jäävät tanssimaan Joosepin laulun tahdissa. Entäs sitten? No, eikö vaikka:

EEVA: (Seisoo pihalla nyyttinsä kanssa ja katselee tien suuntaan) Hullu olin, kun herrojen luota läksin. Ensimäistä kertaa oikeasti uhkaukseni toteutin. Koetella nyt tulee luontoani ja herrojen luontoa, kuinka tämän solmun avata taitaa.

Talossa laulu ja tanssi hiljenee, ja Jooseppi tulee ulos.

JOOSEPPI: Kas. mitä näen ma! Eeva Helander vielä pihassamme. Noh, mitkä nyt on aikeet?
EEVA: Se ei kuulu sulle, tarhapöllön poikanen!
JOOSEPPI: Ei kuulu, ei. Ovatko herrat tulossa emännöitsijäänsä kotiin noutamaan?
EEVA: Sekään ei ole sun afääris.
JOOSEPPI: Niin, mietin tässä vain, että noin komean neidin ei tarvis olisi tuommoisiin vanhoihin-nuoriinmiehiin turvautua, jos kerran herra-säätyä ei avio kiinnosta.
EEVA: Mitä mököttelet, itseeskö mulle tarjoomassa olet?
JOOSEPPI: Mököttelen mitä mököttelen, nuorempi ainakin olen kuin nuo kaksi tuvassa tuolla.
EEVA: Ha ha, nuo sentään ovat kraataria, mestaria kumpainenkin, mutta mikä sinä olet, oppipoika, jolle vast-ikään mestaris isän kädestä antoi, kun makkarasopan padasta yli kuohutit.
JOOSEPPI: Ehkä kuohahti keitos, mutta sanonpa sulle, että kisällikirjani kohta valmis on, ja sittenpä muutan Hämeenlinnan kaupunkiin Gullströmille, jossa hienoimmat herrain ja naisten asusteet viimeisten muudien mukaisesti tehdä taidetaan.
EEVA: Hämeenlinnan kaupunkiin! Minä olen ollut palveluksessa Helsingissä, joka sentään on kaupunki pahaisen Hämeenlinnan rinnalla. Mutta sinnehän sinua varatonta mies-rukkaa ei kukaan kraatari töihin ottaisi.
JOOSEPPI: Enpä olekaan niin varaton kuin luulet. Kotikylässäni ja ympäristössä siellä olen tunnettu Josef Orimattilaisena, varakkaan perheen perijänä, joka maailmalle onneansa koettamaan lähtenyt on, ja vaihe tämä on nyt vaelluksessani, koska kunnon ammatin itselleni hankkia tahdon, ja perintörahani visusti takanani tallessa pidän.
EEVA: "Rahaa sitä on munkin takanani", sanoi kerjäläinen, kun pankin seinään nojasi. Mutta nyt hyst, rattaiden ääni kuuluu mäen takaa tuolta.

Tietä pitkin tulevat rattaat, joilla istuu kaksi herraa.

EEVA: Katsos, poika, niinpä tulevat he minua noutamaan. (Ottaa nyyttinä maasta ja menee pysähtyneiden rattaiden luokse.
ENSIMMÄINEN HERRA: No, mutta kraatarin tuleva rouva, mitä kuuluu, joko kihlajaiset ovat lopussa?
EEVA: Ei mitään kihlajaisia, päästäkäät minut rattaille.
TOINEN HERRA: So so, neitini, ei niin kiireesti. Muistaakseni kontrahtimme on loppunut, ja olemme nyt matkalla Helsinkiin palkkaamaan uutta emännöitsijää. Professori Ahlqvist sieltä preivin meille lähetti ja kutsui kyläilemään, ja samalla kirjoitti hän pätevän henkilön apulaiseksemme tietävänsä. Tämä kuulemma osaa hoitaa myös raha-asioita ja toimia sihteerinä kirjoitus-töissä.

JATKUU...