Pertti ja Aino

"You broke my heart, ’cause I could not dance,
You didn’t even want me around.
But now I’m back to let You know,
that I can shake them down.”

(Brian Poole and The Tremeloes: Do You Love Me?)

Laiva oli kreikkalainen saaristoalus. Pertti nojasi reelinkiin katsellen laiturin lähenemistä. Pertti oli valtion virkamies ja lomalla. Kreikka viehätti heitä kumpaakin – Perttiä ja Ainoa – lämmön ja ihmisten ystävällisyyden vuoksi. Kotimaan kohteet eivät kiinnostaneet; pitemmälle suuntautunut lomamatka erkaannutti työasioista.

Laivan kaiuttimista tuli kuulutusten lomassa vanhaa rock-musiikkia, mikä miellytti erityisesti, sillä se toi mieleen muistoja nuoruudesta ja festareista, sateisista mutavellijuhlista. Pertti oli kiintynyt nuoruuteensa etsien sitä usein internetistä selailemalla esiin 50-luvun automalleja, Packardeja ja Hudsoneja, Panhardeja ja Jowetteja sekä vanhaa rokkia. Erityisen tyytyväinen hän oli löydettyään sanat Tremeloesin hittiin ”Do You Love Me”. Kymmenet vuodet kappaleen alun puhuttu teksti oli askarruttanut; Brian Poole kertoi siinä särkyneestä sydämestään; hän ei osannut tanssia ja ystävätär ei huolinut tätä pyörimään ympärilleen. Tekstin loppu ei kuulostanut levyllä selkeältä, mutta netistä sanat löytyivät. Pertti vertasi kertomusta omaan elämäänsä. Näytönhalu naisille syntyi, kun lukion kaunotar teki hänet naurunalaiseksi koulutansseissa. Pertti jäänyt parittomaksi tanssilattialle tytön kävellessä pois toisten naureskellessa.

Aino oli tullut Pertin puolisoksi vasta muutama vuosi sitten. Kumpikin oli ollut aikaisemmin naimisissa, mutta kummallakaan ei ollut lapsia, eikä niitä ollut tarkoitus hankkia nytkään. Sinkkuparina, kuten he itsensä esittelivät, elämä oli heidän mielestään kyllin itsenäistä ja vapaata. Aluksi rakkaus vallitsi, ja puolisot vakuuttelivat toisilleen ikuista uskollisuutta.

Edellisessä avioliitossa Pertti ei jaksanut olla uskollinen. Jo nuorena hän oli tottunut iskemään naisia osakunnista, ravintoloista, rock-konserteista. Naimisiin meno ei tahtia haitannut, ja ero tuli jo parin vuoden jälkeen. Ainon ensimmäinen mies oli puolestaan usein juovuksissa ja pahoinpiteli vaimoaan säännöllisesti. Pertti oli kerran viikonloppuiltana sattunut paikalle, kun mies oli raastanut tätä kadulla hiuksista. Hän oli mennyt väliin, tönäissyt miehen kumoon, ja Aino oli tarrautunut Perttiin kiinni – pysyvästi.

Aino oli vaikuttanut Pertin käyttäytymiseen hillitsevästi. Naisseikkailut loppuivat, ja vihkimisen jälkeen hänestä oli tullut rauhallinen ja kotona viihtyvä. Aino palvoi uutta miestään kiittäen onneaan kypsästä ihmissuhteesta.  Vuosien mittaan omistamisen halu sai mustasukkaisia piirteitä, ja hän alkoi vahtia miehensä kaikkia menemisiä. Perttiä se ei aluksi haitannut, mutta vähitellen uskollisuuden vakuutukset ja perässä riippuminen alkoivat kyllästyttää ja silloin tällöin hän tuli tiuskineeksi vaimolleen.

Pertti oli matkalla yksin. Aino oli sairastunut ja joutui peruuttamaan matkansa, mutta Pertti jääräpäisyyden puuskassaan päätti matkustaa kaikesta huolimatta.

Ensimmäisenä matkapäivänä hän oli soittanut kotiin tiedustellakseen vaimonsa kuulumisia. Kotoa ei kuitenkaan vastattu, ja huolestunut mies vietti unettoman yön hotellissaan. Seuraavana päivänä hän sai yhteyden Ainoon, joka kertoi Pertin ottaneen vahingossa hänen pankkikorttinsa. Myöhemmin iltapäivällä vuoristoretkellä ampiaisparvi hyökkäsi Pertin kimppuun pistäen useita kertoja käteen ja kaulaan. Pertti oli allerginen, käsi ja kaula turposivat, ja hän joutui käymään ensiapuasemalla, jossa lääkäri leikkasi ahtaaksi käyneen sormuksen pihdeillä poikki. Samoin Ainon kuvan sisältävä medaljonki otettiin pois turvonneesta kaulasta. Korut Pertti laittoi lompakkoonsa ja päätti korjauttaa sormuksen kotimaassa kultasepällä. Turvotus laski kuitenkin pian, ja hän meni illalla rantakahvilaan pyytäen siellä tapaamaansa suomalaista naista ottamaan kuvan, jonka Pertti lähetti sitten kännykästään Ainolle. Seuraavana aamuna hän soitti kotiin.  Aino kertoi vointinsa huonontuneen ja kyseli itkuisella äänellä, miksi kuvassa ei näkynyt sormusta eikä kaulakorua. Pertti vakuutti molempien olevan tallessa ja päätti palata kotiin mahdollisimman pian.

Matkatoimisto järjesti liput laivalle Ateenaan, josta lähtisi seuraava Suomen-lento. Liput, passi ja lompakko olivat turvallisesti hänen puseronsa rintataskussa, ja laiva valmistautui kiinnittymään laituriin.  Hetkeä aikaisemmin Pertti oli istunut laivan kahviossa, ja hänen pöytäänsä oli tullut sama naisturisti, joka oli ottanut kuvan. Pertti kertoi nuoruutensa festivaaleista ja huomasi voivansa hyvin ensimmäistä kertaa matkan aikana. Hän oli kuitenkin lähtenyt seuraamaan laivan saapumista laituriin, ja nainen jäi pöytään hymyilemään hänen peräänsä. Aluksen ohjauksesta vastaava miehistö ei tuntunut olevan tehtäviensä tasalla, sillä laiva iskeytyi liian kovalla vauhdilla rantaan. Täräys vavahdutti alusta, ja partaaseen nojailleva oli pudota kokonaan Ateenan satama-altaaseen. Suurin osa hänestä kuitenkin jäi, vain rintataskun sisältö silpoutui potkurivirrassa. Pertti kohautti hartioitaan ja palasi pöytään naisen seuraan.