Vielä Tsekkiä

Kuva Wikipediasta

Käsittelen vielä tsekkikulttuuria. Toissapäivänä oli aiheena kuvataide, eilen säveltaide ja tänään - mikäs se kolmas taiteenala nyt onkaan - ai niin, tekniikka; autot ja moottoripyörät. Aasinsiltoja aion ajella, niin että palkit kopisevat.

Joskus viime vuosisadan aamuhämärissä saattoi sillanposkessa olla varoitustaulu, jossa seisoi: "Juostenajo sillalla kielletty!" Kerrotaan erään isännän opettaneen hevoselleen ne kaksi tärkeää käskyääntä toisinpäin, ja lainanneen sitten hummaa nimismiehelle, jonka tiesi ajavan sillan yli. Paikalle sattuneet kyläläiset olivat kauhuissaan katselleet hurjaa menoa. Tarina ei kerro, kuinka vallesmanni sai hevosen liikkeelle.

Kuva esittää 1960-luvun Jawa Six Days-pyörää. Mallinimensä se on saanut perinteisen kansainvälisen enduro-kilpailun mukaan. 1950-60-lukujen vaihteessa moottoripyörä Suomen korpiseuduilla oli yleensä Jawa. Keltalätkäinen "Siksteeni" tai "Siketti" oli ehdotonta aatelia. Sillä voitettiin Päijänne-ajokin useasti. Parilla minunkin koulukaverillani oli semmoinen, ja kyytiin pääsin useasti, ajamaan en; eikä kauheasti koskaan mieli ole tehnytkään, moottoripyörämiestä minusta ei tullut, vaikka tuossa pikkukuvassa poseeraankin sukulaisten Jawan seljässä.

Kun matkustimme luokkaretkelle Maarianhaminaan keväällä 1964, huomio kiintyi Turun satamassa olleeseen peltisen näköiseen pyörään, jonka tankissa oli eräänlainen tähtikuvio, joka myöhemmin paljastui japanialaisen pianotehtaan tunnukseksi, kolme äänirautaa. Pyörän nahkatakkisella omistajalla oli päässään nahkainen lippalakki vähän Tom of Finlandin tyyliin,mutta luulen, että kyse ei ollut siitä, vaan pikemminkin Marlon Brandosta. Varsinais-Suomessa elettiin jo uudempaa mp-aikaa.

Jawasta on myös ikävä muisto. Minua pari vuotta vanhempi kaverini sai moottoripyöräkortin 16-vuotiaana ja menetti henkensä ajaessaan metsään. Takaistuimella kyydissä ollut tyttö selvisi hengissä.

Jos Jawa oli moottoripyörä, Skoda oli auto. Viisikymmenluvulla Volkkareita oli keinosiementäjillä, jollakin taksimiehellä saattoi olla dieselmoottorilla käyvä Mersu, yleensä kuitenkin Pobeda, Vanguard, Kaiser, Mercury...no, mutta tavan ihmiset ajoivat Skodalla, jos eivät kehdanneet piikkinokkamossea hankkia. Junnu Vainio laulaa yhdessä biisissään pankinjohtaja Lyytikäisestä, joka oli kova äijä soittamaan Cherokeeta tenorisaksofonilla. Meidän kotikylän pankinjohtaja oli Lyytikäinen, ja hän omisti Skodan. Se taisi olla jopa Felicia - siis sen aikainen avomalli.

Kun Helsinki piti olympialaiset, meidänkin kylältä lähti miesporukka niitä seuraamaan. Matka tehtiin kirkonkylän K-kauppiaan Skodalla.

Lopuksi vielä aiheeseen liittymätön ajankohtainen kuva:

Kohta ovi aukeaa.