J.y.n.t.k.: Robert

8.6.2010

Robert

Tänään tulee kuluneeksi 200 vuotta Robert Schumannin syntymästä. Alle 50-vuotiaana tästä maailmasta poistunut ehti kuitenkin säveltää huomattavan määrän teoksia.

Hänen kuolemansa jälkeen hänen vaimonsa ja Johannes Brahms yhteistuumin hävittivät osan viimeisistä opuksista, koska arvelivat niiden saaneen vaikutteita säveltäjän mielisairaudesta.

"Im wunderschönen Monat Mai" aloittaa vuonna 1840 sävelletyn "Dichterliebe"-sarjan Heinrich Heinen sanoihin.

Düsseldorfin kaupungin musiikinjohtajana aikanaan toiminut Schumann ei ollut Wikipedian kertoman mukaan kovin taitava kapellimestari. Viippaus oli joskus jatkunut vielä kappaleen päättymisen jälkeenkin.

Toista maata oli Jyväskylän kaupunginorkesterin kapellimestari Ahti Karjalainen. Kerran oli tullut kiistaa orkesterin kanssa Beethovenin viidennen alun lyöntityylistä. Karjalainen piti kiinni omasta tavastaan ja kertoi soittaneensa Beethovenille ja kysyneensä häneltä.

3 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...: Dichterlieben lyyrinen ironia on vertaansa vailla! Fischer-Dieskau saa siitä varsin hyvin kiinni. Mutta koko Heinen Buch der Lieder on valtava aarre! Nuori Leino ahmi sitä, ja kirjoitti omia parafraasejaan ensimmäisiin kokoelmiinsa. Eivät ihan huonoja nekään.; 22.55
Kari Rydman kirjoitti...: Tuosta Schumannin mielisairaudesta tuli mieleen, että kun hänen sairautensa aikainen viulukonsertto esitettiin ensi kerran Suomessa, minun piti tehdä radiolle kommentti. Pengoin kirjallisuutta ja kuuntelin konserttoa. Minusta siitä oli etsimällä etsienkin vaikea löytää mitään sairasta. Ei mitään yllätyksiä, kaikki toimi sujuvasti. Ainoa mikä ehkä puuttui oli tietty melodinen kukkeus, eli että musiikki tuntui hiukan rutiininomaisesti tehdyltä. Se oli ikään kuin liian siistiä ja huoliteltua... Oliko tämä sairauden vaikutusta, vaiko väsyneisyyden, jäi minulle epäselväksi.; 11.27
kariav kirjoitti...: Kiitoksia kommenteista, olen ollut vähän huono vastailemaan, kun työkin vaikeuttaa harrasteita.

Heinen Dichterliebe muuten löytyy kahtenakin suomennoksena Gutenberg-sivustolta. Olen kuullut sen livenä laulettuna - saksaksi tietysti - viimeksi jokunen vuosi sitten Joroisissa Lehtipuun esittämänä.

Oskar Uotila:

Kun ihanuuteen toukokuun
Jo aukes kukkain kuori,
Mun silloin puhkes rinnassain
Myös lemmenliekki nuori.

Kun ihanuutta toukokuun
Jo kaikki kilvan silmi,
Ma silloin hälle lausuneeks
Sain ikäväni ilmi.

Valter Juva:

Ihanaan aikaan Toukokuun,
Kun puhkes kukkain kuori,
Mun silloin sydämessäin
Se heräs, lempi nuori.

Ihanaan aikaan Toukokuun,
Kun lintuin laulut soivat,
Ma silloin hälle virkoin
Tän kaihon ja sen hoivat.

Loppuosa Juvan käännöksen esipuheesta:

"Tässä suomennoksessa on Oskar Uotilalta joskus lainauksia tehty, milloin
yksityiskohdissa, milloin loppusoinnuissa, harvoin kokonaisissa
säkeissä. Yksi runo on otettu kokonaisuudessaan Uotilan kokoelmasta.
Muilta suomentajilta on tilapäisiä lainauksia tehty, Suoniolta, Aino
Suoniolta ja Severi Nyman'ilta.

Käytetystä runokielestä sananen. Heine suosii kolmitavujalkoja, joita
hän vapaasti supistaa kaksitavuisiksi, niin että usein jää
epätietoiseksi, kumpaako jalkaa hän leikkivissä säkeissään oikeastaan
pitää peruspoljentona.

Heinen tapa käyttää kolmitavujalkoja, joka alkujaan on lainaus Saksan
kansanrunoudesta keskiajan lopulta, on tehnyt voittoretkensä kautta
Euroopan uudemman runouden.

Suomessa, jossa nykyajan kansanrunous olisi voinut antaa mainioita
ohjeita samaan suuntaan, ei tätä tapaa yleensä ole suosittu.

Suomennoksessa on usein -- liiankin usein -- täytynyt kielellisistä
syistä laajentaa Heinen tyynestä alkavia, väijykkeitä varustavia
kaksitavujalkoja, joten hänen vauhdikkaat, ilkkuvat loppusäkeensä eivät
ole päässeet täyteen arvoonsa, taikka taas -- Heine on vaihteleva kuin
värivivahdus saippuakuplan pinnalla -- on täytynyt panna runon
loppusäkeisin hätiköiviä kolmitavujalkoja, silloin kuin Heine itse
lopettaa runonsa ilkeän maltillisesti kaksitavujaloilla.

*Suomentaja.*; 8.28

Lähetä kommentti

8.6.2010

Robert

3 kommenttia:

Aiheutetut