Kohtaus I
Puisto Roomin kaupungin laitamilla. Muusikerit Luigi ja Alonso nukkuvat kuorsaten. Luigin torvi makaa osin rapakossa, Alonson soitto-pelin päälle on astuttu, ja on se suuresti litistynyt.
Benito saapuu, katselee tovereitaan hetken, ottaa sitten Alonson torven yrittäen sitä suoristaa.
BENITO: (its.) Kautta kaikkein Roomin pyhimysten ja paavein, ovatpa nämä täällä elämää viettäneet. Perin hirveät ovat muotonsa. (kovaan ääneen ja miekkosia ravistellen:) Herätkää nukkujat, soitantomme alkaa tuossa tuokiossa! Ylös kuin pitkäisen leimaus te unisäkit!
LUIGI: Kuka puhuu, ken haastaa... miksi helvetissä revit nuttuani, mies. Katso nyt, siitä hiha puuttuu. Mutta nyt muistankin himeästi, Alonson, kunnon kumppalini kera painia löimme kuin karhut kesäisellä kankaalla Pohjolassa tuolla. Mutta mitä haastelet soitosta?
BENITO: Pyhä Isä on meidät muusikereiksi kutsunut kirkolle. Aika koittaa koht sillään. Ylös ja matkaan kuin Paavali Kreikan-maalle!
LUIGI: Naurattaispa vertaukses, jos pääni tilalla tässä ei olis humiseva ampiais-pesä.
ALONSO: Ja kissa käynyt suussani asiaansa toimittamassa.
Nousevat ylös vielä aika vommassa ja lähtevät horjuen kulkemaan Paavin kirkkoa kohti.
Kohtaus II
Aukio Pietarin-kirkon edustalla. Paavin sveitsiläis-kaarti on asettunut rivistöön päällikkönsä johdolla. Suuri joukko kansaa odottaa seremonian alkua. Muusikerit saapuvat paikalle, ja heidät ohjataan soitto-koroitukselle.
PÄÄLLIKKÖ: Kun annan merkin heilauttamalla kättäni alas näin, soitanto alkakoon. Suoraan virkkaen, ulko-näköänne vilkaistessani harras toiveeni on, että muusiki on parempaa kuin se. Mutta Pyhä Isä, joka on täällä tuossa tuokiossa, ratkaiskoon kohtalonne.
LUIGI: Mutta mitä soitamme me? Jotain muuta kuin linnassa eilen?
BENITO: Paaville on tarkoitus tulohymni kajauttaa fanfaarein kera, luulen mä.
ALONSO: Enhän peijakas vieköön saa ulos minkäänlaista pihausta torvestani tästä.
LUIGI: Rapaa ja santaa on minunkin pelini täynnä. Katsokaat päälle, mitä tuo sotilas-pukuinen mies huitoo?
BENITO: Sappermentti, sehän on aloitus-merkki! Soittakaa!
Kohtaus III
Syrjäinen kuja Roomin kaupungin laidalla. Muusikerit astuvat jalkojaan laahaten kotoa kohti. Varsinkin huilun-soittajan askellus on vaivallista.
LUIGI: Perin huonosti kohtelivat meitä kirkolla tuolla. Kävihän kaarti-päällikkö kimppuumme kuin raivo koira heti ensimäisen soitto-kappaleen aikana. Kumman käskyn sotilailleen antoi.
ALONSO: Älä muuta virka, veliseni. Meidät ensin pois lavalta raahasivat, sitten yrittivät soitto-pelejämme tunkea arkaan paikkaan - no onnistuivat siinä vain pillipiiparin osalta.
2 kommenttia:
Haha, kuulin tämän vitsin joskus 60-luvulla englanniksi: "Poor Jacob, he played the piccolo!"
Löysin sen joskus aikanaan netistä. "Musical jokes"-hakusanalla on tarjontaa partituurin joka rivistä ja vielä soittajan parhaasta ystävästä:
- Soittajat syömään ja tuu siekii rumpal!
Lähetä kommentti