Alkukesä kukoistaa Karjalassa. Pienen kaupungin sementtitiilisen kerrostalon pihalla kukkivat tuomet. Tuomenkukkien tuoksu tulvii sisään avoimista ikkunoista. Puiden alla seisoo ruostunut Lada-henkilöauto, sen vieressä on kaksipyöräinen lava-ajoneuvo, maitokärry.
Oksana Grigorieva, jo keski-iän ylittänyt naispuolinen kansalainen, on kantanut maitokärryyn vaatteita. Hänen tavoitteenaan tälle päivälle on mennä pyykille joenrantaan, jossa on talon asukkaiden yhteinen pyykkipata. Hänen miehensä, Oleg Aleksandrovitsh on ollut eläkkeellä jo pitemmän aikaa. Pariskunnan lapset ovat muuttaneet pois kotoa, tytär opiskelee kauppamerkonomiksi Pietarissa ja poika on suomenkauppaa tekevä liikemies. Pojasta on ollut hieman harmia, sillä miliisi on ollut useasti kiinnostunut tämän tekemisistä. Joka tapauksessa vanhemmat rakastavat lapsiaan ja toivovat näille kaikkea hyvää. Pojan Suomen-suhteilla Oksana Grigorieva on saanut maitokärryn, jolla pyykkiä – ja joskus Oleg Aleksandrovitshiakin – on kätevä kuljettaa.
Poika on kertonut paljon Suomesta, sen siisteistä kaupungeista ja kylistä, aivan muunlaista kuin täällä. Oksanaa ihmetyttää suomalaisten into tulla tänne takapajulaan muistelemaan menneitä aikoja. Kun kerran pois ovat päässeet parempiin oloihin, miksi näitä ihannoivat?
Joskus vielä Neuvostoliiton aikoina suomalaiset toimittajat julkaisivat kirjan naapurimaan oloista. Siinä ihannoitiin esimerkiksi täkäläisiä ankaria ympäristönsuojeluperiaatteita. Suomalaiset kirjoittivat, että jos jonkun tehtaan kuorma-auto valuttaa öljyä maastoon tai tehtaan pihaan, voi seurauksena olla potkut tehtaan johtoportaalle. Tätä oli eräs suomenkielentaitoinen tuttava lukenut kolhoosin ruokalassa, ja kaikki kuulijat olivat ihmetelleet. Samassa kirjassa esiteltiin tavallinen työläisperhe Leningradista. Jutun mukaan tarjoilu oli hyvä, ja olohuoneen nurkassa oli televisiovastaanotin. Ihmetytti, miksi näistä oli tehty huomionarvoisia seikkoja, kyllä kai Suomessakin syötiin ja juotiin hyvin ja katseltiin televisiota. (Jatkuu)
1 kommentti:
Hei !
Sain meemin, johon vastasin ja nyt jatkan sitä eteenpäin ja haastan sinut mukaan.
Olet varmaan tehnyt jo monta kertaa tämän, mutta ainahan satunnaisuudet muuttuvat
Meemin löydät täältä
http://tillman-maailma.blogspot.com/2009/03/sain-meemin.html
Lähetä kommentti