Maapallon Eläinkuvasto 1940-50 -lukujen vaihteesta oli ja on vieläkin yksi lempikirjoistani, nahkaselkäinen (mitähän eläintä?) järkäle. Kirjan on toimittanut Lauri Hirvensalo, ja asennetta löytyy. Eläimet ovat viekkaita, älykkäitä, julmia ja omaavat muitakin inhimillisiä avuja. Kirjan ensimmäinen kuvateksti kuuluu muistaakseni: "Neekeripoika nuoren orankin ja simpanssin seurassa". Ei sentään sanota kuka heistä on kukakin. Paitsi neekereistä, kerrotaan myös arabeista, joiden siivottomia asuinsijoja verrataan harjalinnun (Upupa Epops) ulosteiden ja ruoanjätteiden kuormittamaan pesään, jonka hirveydessä poikasraukat elämänsä alkutaipaleen joutuvat viettämään.
Kotimaisista elikoista kaikkein kovimman tuomion saa varpunen, jonka pesät ja poikaset kirjoittaja vaatii ehdottomasti hävittämään aina ja kaikkialla. No, varpunen on aika lailla jo Suomesta hävinnyt, liekö Eläinkuvasto vaikuttanut asiaan.
Jännä on juttu siitä, kun karjapaimenen saappaaseen iskeytyy kalkkarokäärme, ja miesparka menehtyy myrkytykseen. Kaveri perii bootsit, ja eikä aikaakaan, kun tämäkin kannetaan saapasmäkeen. Kun vielä kolmannellekin veikolle käy samoin, saappaita tutkitaan tarkemmin ja huomataan matelijan myrkkyhampaiden jääneen kengänkärkeen kiinni.
Kirjan kuvitus on etupäässä saksalaisperäistä piirrosjälkeä, joukossa Wright-veljesten lintukuvia ja muutamia valokuvia. Kuvat ovat enimmäkseen mustavalkoisia, joten lintujen tunnistaminen niiden perusteella tuottaa vaikeuksia. Värillisiä kuvaliitteitä toki löytyy, ja jos metsässä sattuu vastaan tulemaan jääkarhu, mandrilli tai saksanhirvi, on lajinmääritys kuvan perusteella helppoa.
Olisitko muuten mielummin fenekki vai djerboa?
1 kommentti:
Taisi olla myös että "Neekerille on tyypillistä turpea ja luisu otsa. Aikansa he viettävät ilakoiden lasten lailla. Neekerin suurta herkkua ovat sammakot"
Kanasta muistaakseni mainitaan tyyliin´"Suottapa ei kevytmielisiä naikkosia mainita kanamaisiksi"
//BR// Yufenau
Lähetä kommentti