Korppi

Édouard Manet (1832-1883), päivän taidekuvan luonut, oli ranskalainen impressionisti, tunnettu mm. tästä maalauksestaan; kuvitti Edgar Allan Poen runon "Korppi", jonka ilmestymisen vuosipäivää nyt vietämme. Täällä koko runo, tosin Gustave Doren kuvittamana.

Täällä audiovisuaalinen versio.

Täällä toinen tarina korpista, opettavainen.

Pakkasen purevuus

Lämpötila on -25 astetta Celsiuksen asteikolla. Puut alkavat heilua. Tuuli syntyy, kun puut heiluvat. Kun ne kaatuilevat, syntyy myrsky. Silloin pakkanen iskee koko purukalustollaan.

Myös lämmittäminen vaikuttaa luonnonoloihin. Mitä enemmän heitämme pökköä pesään, tai mitä kovemmilla kierroksilla ilmalämpöpumput ulvovat, sitä kylmemmäksi sää muuttuu. Afrikassa on lämmintä, koska siellä ei lämmitetä.

Ylläolevat toteamukset perustuvat sumeaan logiikkaan. Kuvassa keskellä olevien sembramäntyjen odotan rupeavan heilumaan, samoin kuin tuon oikeammalla olevan siperiankuusen, jossa asuu oravia. Sembran heilumisen jäljiltä joudun lumitöihin. Niistä taisteluista onkin jo aikaa.

Wolfgang Amadeus ja Jean-Pierre

Mozartin syntymäpäivän kunniaksi kuunnellaan, kun Jean-Pierre Rampal soittaa. Kappale on huilukonsertto II D, osa I KV 314. Se on alunperin sävelletty oboelle C-duurissa, mutta säveltäjä muokkasi sen tähän muotoon erään huilumusiikkitilauksen osaksi.

Mozart ei rakastanut huilua mitenkään mahdottomasti. Soitin oli hänen mielestään epäpuhdas, jota se varmaan senaikaisena versiona olikin.

Huomatkaapa muuten, että solistilla on nuotit edessään. Puhaltajilla tämä oli aikoinaan käytäntönä - kurssitutkinnoissakin sai osan soittaa nuoteista, kun pianisti- ja viulistiparat joutuivat opettelemaan kaikki ulkoa. Kokemuksesta tiedän, että vaikka nuotteihin ei tarvitsisi vilkaistakaan, soitto katkeaa heti, kun ne viedään pois edestä. Vaikutus on täysin päinvastainen kuin hevikitaristilla, jolla soitto katkeaa, kun nuotit pannaan eteen.

Lisää Rampalia täällä.

- Mikä soi paremmin yhteen kuin kaksi huilua?
- Yksi huilu.

- Mikä on sointu?
- Kolme huilistia soittaa unisono.

Nostalgiaa

Samassa ruskeasta matkalaukusta, josta Teinilehti ja Päijö löytyivät, löytyi myös muutama Jenkki-purkkakuva, filmitähtiä esittäviä ovat.

Olen ostanut aikoinaan purkkaa purkan takia, en kuvien vuoksi. Tai oikeastaan "Uudet aseet"-sarja kiehtoi niin, että liimasin niitä vihkoon numerojärjestykseen; olihan niissä paljon lentokoneita, jotka kiinnostivat. Tuostakaan Marilynistä en ihmeemmin ymmärtänyt, ohi menivät vaikkapa Elvis ja Pat Boone. Beatles-purkkaakin oli sitten myöhemmin, mutta niitä fanitin mieluummin käyttämällä asianmukaisia jalkineita ja harmaata kauluksetonta flanellipukua.

PopuLAARI johdatti tosi aarreaittaan, käykääpä siellä hämmästelemässä.

Aikakauslehtiratsaus XXVI

Aikaisemmin on ratsattu jo valtakunnallinen Teinilehti, mutta nyt sukellamme organisaatiossa teiniyhdistystasolle. Teiniyhdistykset olivat ainakin vielä tämänkertaisen Päijö-lehden aikaan alueellisia, yksittäisistä teinikunnista koostuvia.

Mikkelin lehti on jostakin aikoinaan jäänyt haltuuni, Mikkelin ja Etelä-Savon kanssa minulla ei ole muuta tekemistä kuin Valtion Poikaleirillä olo 1960-luvun lopulla, siis vähän myöhemmin kuin Päijön ilmestymisvuosi.

Toimituskunta käy ilmi kuvaa näpäyttämällä. Toimittajina siis mainitaan Raimo Tuomi ja Erkki Liikanen. Jälkimmäinen ei ole se Evakkoreki-Erkki, vaan se toinen. Lehden mitat ovat 280x390 mm. Sivuja on kahdeksan, joista viimeinen on täytetty ilmoituksilla. Hintaa, ilmestymispäivää, puhelinnumeroja eikä muita olennaisia seikkoja paljasteta.

Etusivulla on katsaus syksyn 1965 tapahtumiin, kaksi mainosta - Nykymies ja Valioasu Oy - sekä Loppukevään hippalista.

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi oli valittu Raimo Tuomi, sihteeriksi Sinikka Koivikko ja taloudenhoitajaksi Kari Laakso.

Kakkossivulla Erkki Liikanen kirjoittaa eduskuntavaaleista:
"Sosialidemokraattisen puolueen triumfiksi muodostuivat eduskuntavaalit. Sen voitto oli odotettu, mutta tällaistä räjähdysmäistä äänivyöryä, 195.000 äänen lisäystä ja eduskuntaryhmän nousua vieläkin suuremmaksi, kuin mitä se oli ennen puolueen 50-luvulla tapahtunutta hajaantumista, lienee harva optimistinen sosialidemokraattikaan odottanut! SDP oli vaalien ainoa todellinen voittaja kaikkien muiden puolueiden kustannuksella.


Keskustapuolueen tulo asutuskeskuksiin ei onnistunut, vaikka Kepu:n ehdokas Olavi Tiusanen sanoi eräässä vaalikeskustelussa muiden puolueiden pelkäävän heidän uutta aluevaltaustaan, koska ne aina kysyvät, kuinka Kepu luulee saavansa ääniä asutuskeskuksissa. Katkera pala kepulaisille oli varmasti myös SPp:n Veikko Vennamon valituksi tuleminen."

Liikanen käy kaikkien puolueiden kuvioita läpi ja tarkastelee julkkisehdokkaiden menestystä. Urheilijoista pääsivät läpi Sylvi Saimo ja Eeles Landström; pois jäivät Pentti Nikula, Timo Mäkinen (ralliautoilija, ei professori; kirj. huom.), Juha Väätäinen, Valto Olenius, Arto Tiainen ja Olli Mäki. Lopuksi Liikanen pohtii eri hallitusvaihtoehtoja.

Samalla sivulla Raimo Tuomi kirjoittaa Ghanan syrjäytetystä presidentti Kwame Nkrumahista ja poliittisten olojen kehittymisestä Afrikassa.

Hallituksen palstalla kerrotaan tulevaisuuden suunnitelmista. Päijöäkin aletaan toimittaa pitkän tauon jälkeen. Lehteä jaetaan ilmaiseksi kaikille Mikkelin teineille. Lukijoita kehoitetaan huomioimaan ilmoittajat suorittamalla ostokset ko. liikkeissä.

Pohjola-Nordenia esitellään. Yhdistyksen puheenjohtaja rouva Bodil Relander on ystävällisesti lupautunut kertomaan tästä järjestöstä.

Helmikuun toisena sunnuntaina 13.2. MiTey järjesti kaupungin juhlasalissa kulttuurikeskustelun aiheesta "Ihminen - kokonaisuus". Paneelimuotoinen keskustelu oli jaettu kolmeen kierrokseen, joiden aiheet olivat:
"Asenteet", "Enemmistö ja vähemmistö" ja "Ihminen ja pelko".

"Kokonaisuutena tilaisuus oli onnistunut, vaikka mitään erityisen antoisaa puheenvuoroa ei kuultukaan. Ihmeteltävää oli, että vaikka keskustelijat näyttivät usein edustavan täysin vastakkaisia mielipiteitä, ei heidän välilleen syntynyt minkäänlaista väittelyä."

No, savolaiset ovat tietysti myönnelleet, että voeha se olla niinnii.

Keskustelusta on kuva, joka esittää 7:ää miestä pöydän takana. Kahdella miehistä ei ole solmiota. Pöydällä on papereita ja kolme Coca-Cola-pulloa. Nimiä ei mainita jutussa.

Seppo Rantonen kirjoittaa koulun taidekasvatuksesta, jota hänen mielestään tulisi tehostaa ja lisätä. Eri taidemuotoja käydään läpi. Musiikista sanotaan seuraavaa: "Musiikillinen ohjaus on tällä hetkellä heikoimmassa asemassa. Syynä siihen on alaluokilla tapahtuva musiikin opetus, joka rajoittuu yksinkertaisiin lauluihin ja pintapuoliseen musiikinteorian opiskeluun. Tällainen opetus, joka useimmiten on vielä kuivuuttaan narisevaa, tappaa oppilaiden kiinnostuksen asiaan. Myöhemmin mielenkiinto sitten herää ja musiikillisen tuntemuksen puutteessa suuntautuu mahdollisimman yksinkertaiseen musiikkiin nk. paremman musiikin jäädessä taka-alalle liian vaikeaselkoisena."

Keskiaukeamalla on MARKKUTAPION runo "sinä, joka elät", M. Komulaisen esittely Omar Khaijamista, Ilari Paakkarin artikkeli Mark Twainin teoksesta "Matkakirjeitä maasta" ja Raimo Tuomen juttu "Miksi kapinaa" - hieman huumoria ja provoa.

Erkki Rantalainen kirjoittaa "Saarna"-otsikolla ihmisen suhteesta lähimmäiseen ja nimimerkki Baker hyvistä tavoista. Viimeisellä tekstisivulla on Pop-palsta, jossa esitellään Jormas-yhtyeen vaiheita. Latinan pika- ynnä iltakurssi on yhden palstan levyinen, sivunmittainen,  sisältäen latinankielistä tekstiä ja sanaston, joka vaikuttaa vähän kieli poskessa tehdyltä.