Näppärä talonpoika

Asuvatpa ukko sekä eukko, elävät, huokuvat ja hengittävät pienessä lämpimässä tiili- ja harjakattoisessa tupasessa.

Eräänä päivänä, kun talvi tekee tuloaan, eukko puhuu ja ukollensa sanoo, että tämän pitää kauppaan ostoksia tekemään lähteä. Ukko myötäilee, lähteä pitää, sanoo, ja reppua jo kaapista selkäänsä hamuaa. "Kokeilenpa", se sanoo, "jos neljäkolmatta korttelia Keravalla pantua ohrajuomaa seljässäni kantaa saattaisin."

Ulos menee ukko, kulkee, köpöttelee tyhjä reppu seljässään. Tiellä on vitilunta vajaan tuuman vahvuudelta. Ukko hyräilee laulua, jossa kerrotaan tanskalaisesta talonpojasta, joka lähti olutta ostelemaan. Tanskassa on ukko kerran käynyt. Matkan ensimmäinen lentokone lähtee Suomesta kentältä, jonka parkkipaikkaa koristaa jalustalle asennettu neuvostovalmisteinen hävittäjä, ja kolmas - matkan viimeinen kone - laskeutuu kentälle, jonka parkkipaikkaa koristaa jalustalle asennettu yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjä.

Tanskassa Jyllannin rannalla hiekka narskuu hampaissa. Illanvietossa suomalais-norjalais-ruotsalais-tanskalaistunnelmissa pianosta ukko löytää ruotsalaisten kanssa yhteisiä säveliä, osa norjalaisista on kannettu jo pois.

Kaupankäynti sujuu hyvin, kortti toimii, ja neljäkolmatta korttelia ohrajuomaa reppuun hyvin paketissa mahtuu. Ukolla on muitakin suunnitelmia. Ensiksi se lähtee sekatavarakauppaan, jonka nimi muistuttaa suurta tavarataloa, mutta josta on jätetty tavallisen kansalaisen ääntämyksen helpottamiseksi suhukerake alusta ja ulkomaan kielen mukainen toinen kerake, josta ei tiedä, pitäisikö se ääntää ässänä vai koona, pois.

Sekatavarakaupassa ukko kysyy, onko niitä kellokytkimiä tullut, joita luvattiin ulkokäyttöön kaksi vitosella. Ei ole tullut, asiakas poistuu.

Pieni matka on siirtyä kirjastoon. Ukko istuutuu tietokoneen eteen. Neljäkolmatta korttelia olutta selkärepussa vaikeuttaa asettautumista, mutta näytöltä selviää, että Jukka Tarkan "Karhun kainalossa"-kirja on lainassa ja palautuu vasta yksitoista päivää itsenäisyyspäivän jälkeen. Ukkoa harmittaa, kun ei napannut kirjaa edellisellä käynnillä, kun se oli näytteillä. Silloin sitä tuli selattua, ja semmoinen kohta avautui, jossa Paasikiven Jussia v***tti, kun olivat myöntäneet Leninin kunniamerkin. Ukko tilaa sitten Ilkka Kuusiston "Sävelten siivilän".

Kuusistot ja Koivistot tahtovat meediassa mennä helposti sekaisin, varsinkin Maunot ja Ilkat. Ukko on jo niin vanha, että muistaa, kuinka näköradion kuuluttaja kertoi Mauno Koiviston laulavan. Tirskahdushan siinä sitten kuuluttajattarelta pääsi, eikä siinä mitään, voisihan se Ilkka Kuusistokin johtaa eläintarhaa siinä missä oopperaakin.

Kaisan kalja(ma)t

Kuten muistamme, Kaisan, Katrin ja kaikkien muiden samankaltaisten nimijohdannaisten päivä on vanhan kansan viisauksissa määritelty livettävän kelin päiväksi. Tänään ainakin Savonmaalla liukkaus puuttuu, mutta pimeää ja märkää on sen sijaan ihan omiksi tarpeiksi.

Mehr Licht! huudahti jo von Goethen Jussi aikoinaan Saksassa ja Kekkosen Urho myös siellä myöhemmin. Ensimmäinen lie tarkoittanut Licht-sanalla järkeä, Kekkonen taas ainakin ulkonaisesti ihan konkretiaa päivällispuheessaan.

Pimeyden voimien torjumiseksi ripustelin pari päivää sitten talon nurkalle valoja. Viritelmä koostuu 40:stä pienestä hehkulampusta, jotka suureksi hämmästyksekseni syttyivät kaikki, kun olin vetänyt ne kellarin oven päältä viereiseen vaahteraan. Sisällä kokeillessa oli 10 sammuksissa. Nypin kaikki pimeät irti ja kokeilin vuorotellen toimivan lampun kantaan. Kaikki olivat ehjiä, mutta eivät suostuneet palamaan omilla paikoillaan vasta kun ulkona.

Toinen puolikas valoshowsta käsittää 40 lediä. Molemmat köynnökset on kytketty yhteiseen muuntajaan, johon kellokoneisto syöttää virtaa klo 15-9.  Päivän lyhetessä aikaa pidennetään, kunnes taas kevään koittaessa säädetään toisinpäin.

Kuvan oikean puoliskon alareunassa risukon takaa näkyy ohikulkevan auton perävalot.

Kuvan valotusaika 10 sek, ISO 250, polttoväli 23mm (+2xdigizoom), aukko f/11. Käsitelty GIMP 2-ohjelmalla.

J-tape

Musiikin säestämissä kuvissa esiintyy enkeli, joka on istunut jo puolitoista vuotta viemärin tarkastus- ja ilmastointiaukon paikkaa osoittavan tangon päässä.

Kuten laajalti lie tunnettu, teippiä, jolla sen kiinnitys on varmistettu, kutsutaan jeesusteipiksi. Miksaajat, roudarit, käytettyjen autojen myyjät ja useat muut ammattikunnat tietävät sen pelastavat ominaisuudet.

Kolme vuotta sitten, marraskuun lopun perjantaina oli kirkossamme Kari Tapion konsertti. Paikallisen tuottajan ominaisuudessa kävin kiinnittämässä opasteita sivuoviin - käynti sisään vain pääovesta. Naulata ei voinut Lutheruksen tyyliin, no, olihan minulla j-teippiä. Sepä ei kirkon oveen tarttunutkaan, maali oli himmeää ja hiukan kalkkisen tuntuista. Karvaan kalkin ratkaisin kuitenkin jollakin lailla, kansa tuli sisään sieltä mistä pitikin, eihän toki lukituista ovista olisi päässytkään.

Saatoin sanoa kirkkoherralle, että jeesusteippi ei tartu kirkon oveen, tai sitten en.

Huomenna perjantaina perinteisessä konsertissa esiintyvät Tomi Metsäketo ja Jouni Somero. Sopimus tehtiin tämän vuoden alussa, mutta nyt vain osallistun kuulijana, en teippaa.

Enkelin taustamusiikkia soittaa Kontakt-duo huiluin ja harpuin.

Mitalipäivä

Vietämme parhaillaan, mikäli mediaa on uskominen, ajatteluviikkoa, ja miksi emme uskoisi - mikäs siinä, vietetään vain. Ainahan on hyvä ajatella, ettei aivan ajattelemattomuuksiin sortuisi sanoissa ja teoissa.

Viikko huipentuu ensi perjantaiseen mitalipäivään. Silloin maamme metropolien toreilla, kirjastoissa ja muissa soveliaissa julkisissa paikoissa on jaossa erilaisia mitaleja/leita, joita voi sitten jakaa ihmisille, jotka ovat sen jakajan mielestä ansainneet.

Mikäli et asu metropolissa, kuten esim. Helsingissä, Lahdessa tai Jyväskylässä, voit askarrella mitalin itse. Noudatin eilen iltapuhteella neuvoa, ja sain aikaan kuvan esittämän jalkaväen ristin. Koska omat sotilaskunniamerkkini jäivät aikanaan niin sanotusti varusvarastolle, aion luovuttaa sen perjantaina itselleni.

Palvelukseenastumislääkärintarkastuksessa lääkäri katsoi jalkojani ja kysyi, pystynkö niillä kävelemään. Vastasin myöntävästi - olen myöhemmin miettinyt, mitä kielteisestä vastauksesta olisi seurannut.

Maanisiä ja äitikin

Edellisessä jutussani lupasin palata asiaan presidenttipelin merkeissä. Kaikkihan sai alkunsa siitä,kun sain kutsun tulla esittämään viihdettä seurakunnan ja kunnan yhteiseen tilaisuuteen. Kyse oli vuonna 1949 syntyneiden yhteisestä juhlasta, jossa annettiin ymmärtää, että ette te enää niin kovin nuoria ole, jos ette järin vanhojakaan. Yhteiskunta kaipaa vireitä vanhuksia hoitamaan viidennen kolonnan vai oliko se nyt kolmannen sektorin asioita.

Kuten mainitsin, olin edellisvuonna antanut tilaisuudesta ystävällismielistä palautetta, ja ohjelman suunnittelijat sitten ottivat yhteyttä. Musiikin, jota soittokunnan toiseksi pienin kokoonpano esitti, lisäksi oli Suomen Tasavallan presidentteihin liittyvä tietokilpailu. Pisteitä ei jaettu, ja oikeat vastaukset selvitettiin pienen miettimis- ja keskustelutauon jälkeen hyvässä Ystävyydessä, Yhteistyössä ja Avunannossa.

Tehtävänä oli arvata, kuka Suomen yhdestätoista presidentistä (Relander kuoli jo 58-vuotiaana) oli täyttänyt 63 vuotta sinä vuonna kun:

1. Petrograd nimettiin Leningradiksi
Adolf Hitler tuomittiin vallankaappausyrityksestä viiden vuoden vankeuteen
Ilmari Kiannon Ryysyrannan Jooseppi ilmestyi

2. Pieksämä erotettiin Pieksämäen kunnasta itsenäiseksi kauppalaksi.
Ilmalaiva Graf Zeppelin vieraili Helsingissä.
Neil Armstrong, Sean Connery ja Jorma Panula syntyivät.

3. Suomesta tuli Volvon ensimmäinen vientimaa
Coca-Cola saapui Eurooppaan Amsterdamin olympialaisten aikana.
Kalevi "Häkä" Häkkinen, Shirley Temple ja Hosni Mubarak syntyivät.

4. Ensimmäinen nykyaikainen havainto Loch Nessin hirviöstä.
Haagin kansainvälinen tuomioistuin päätti Grönlannin kuuluvan Tanskalle ja tuomitsi Norjan maihinnousut.
Ratsuväenkenraali C. G. E. Mannerheim nimitettiin sotamarsalkaksi.

5. Edvard VIII ilmoitti pääministerille aikovansa naida Wallis Simpsonin.
Solmittiin Italian ja Saksan ystävyyssopimus, ”Rooman-Berliinin akseli”.
Niilo Rauhala, Sulo Aittoniemi ja Yves Saint-Laurent syntyivät.

6. Elisabet II nousi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningattareksi.
Pohjoismaiden välinen passivapaus astui voimaan.
Aulis Rytkösestä tulee ensimmäinen suomalainen ammattijalkapalloilija.

7. Jugoslavia julistettiin sosialistiseksi tasavallaksi ja Josip Broz Tito sen elinikäiseksi presidentiksi.
Yleisradio aloitti Sävelradion.
Orjuus julistettiin laittomaksi Saudi-Arabiassa.

8. Alajärvi, Jämsänkoski, Kannus, Kauhava, Keuruu, Kuhmo, Laitila, Orivesi, Saarijärvi ja Ähtäri muuttuivat kaupungeiksi.
Martti Vainio vapautettiin elinikäisestä kilpailukiellosta.
Keskustapuolue valitsi ulkoministeri Paavo Väyrysen presidenttiehdokkaakseen

9. Vladimir Putin valittiin Venäjän presidentiksi.
Helsingin ja Tallinnan välillä 20 vuotta liikennöinyt autolautta Georg Ots teki viimeisen matkansa.
Jääkiekkoilija Teemu Selänne tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta lähes 260 000 markan sakkoihin

10. Maailman väkiluku ylitti 6,5 miljardia
Suomen Lordi voitti Kreikan Ateenassa pidetyt Eurovision laulukilpailut.
Nobelin kirjallisuuspalkinnon sai Orhan Pamuk


11. Viro otti käyttöön euron
Suomalaiset urheilutoimittajat valitsivat suunnistaja Minna Kaupin vuoden 2010 parhaaksi suomalaisurheilijaksi.
Miinalaiva Pohjanmaa pysäytti merirosvojen tukialukseksi epäillyn aluksen ampumalla sen eteen useita varoituslaukauksia Arabianmerellä.


 

Päiväkirjanomaisia merkintöjä viime viikonlopusta

Pe 9.11.2012

Vanhempi lapsi tuli viikonlopuksi käymään. Nykyajan liikennemeininki kummastuttaa, sillä pikavuorolippu Jyväskylästä Varkauteen maksoi vain 5 (viisi) euroa. Kysyn niinkuin ne Stradivariuksia polttavat rikkaat deoksiribonukleiinihapon lyhenteellä markkinoidussa (sorruin tässä omaan näppäryyteeni; Saunalahti se on, eikä DNA) teleoperaattorimainoksessa, että onko tuo joku hinta. Matka oli tosin pitänyt varata etukäteen netistä. Meidän auto raavittiin lumesta ja jäästä Varkauden-matkaa varten. Polttoaineenkulutus 50 km:n edestakaiselle noutoreissulle maantie- ja kaupunkiajoineen oli n. 3,5 litraa, hinta n. 6 (kuusi) euroa.

La 10.11.2012

Olimme soittokunnan keikalla kunnan ja seurakunnan järjestämässä 63-vuotiaiden syntymäpäiväjuhlassa. Puhallinorkesteri esiintyi toiseksi pienimmässä kokoonpanossa, huilu ja klarinetti.

Kun olin itse juhlakaluna viime vuonna, tulin antaneeksi ystävällistä palautetta järjestäjille ohjelmasta. Siitä seurauksena sain kutsun tulla esiintymään tänä vuonna. Näin se joskus käy. Soitimme mm. Beatlesin kappaleen, joka nimensä puolesta vastaa nykytilaani ja juhlittavia ensi vuonna. Lisäksi laadin tietokilpailumonisteen, jossa kysyttiin kuka Suomen presidenteistä on ollut 63-vuotias, kun tiettyjä lueteltuja asioita on tapahtunut. Vuosia ja kysymyksiä oli yksitoista, koska Relander - jolla on muuten katu Varkaudessa - kuoli jo 58 vuoden ikäisenä. Palaan kilpailuun myöhemmin.

Illalla televiisiossa sekä YLE-leaks, että Uutisvuoto käsittelivät kaivostoimintaa Kainuussa. Ei voi mitään, Stan Saanila totesi.

Su 11.11.2012

Vanhempi lapsi lähti Ylläkselle. Hänet otti kyytiinsä tuttavapariskunta, joka työskentelee siellä teeveestä tuttujen Sampon ja Jounin kylässä. Muutaman päivän oleskelun jälkeen paluumatka Jyväskylään tapahtuu bussilla, vaihto Oulussa, hinta - no pari kolme kymppiä netistä varattuna, pitkälti toista sataa ovelta...

Katsoin kolme ohjelmaa näköradiosta, tai oikeastaan viisi, jos Tanssii Tätien Kanssa ja BB-jööteri lasketaan.

Nuo kolme kertoivat H-alkuisista miehistä: - Hitler, Adolf, valtakunnankansleri, Hynninen, Jorma, baritoni ja Häyhä, Simo, tarkka-ampuja.

Näistä yhden olen tuntenut kolmekymmentä vuotta, ja useita yhteisesiintymisiä edellä mainitun soittokunnan kanssa on ollut. Maarit Tastulan haastattelussa hän kertoi ajatuksiaan ja tunteitaan kipeistä asioista liittyen tänä vuonna ilmestyneeseen Pekka Hakon kirjoittamaan kirjaan. Muutamasta myötähäpeää herättävästä hölmöstä kysymyksestä huolimatta tyyliin: "Miltä sinusta tuntui, kun kuulit, että pojallasi on Aids?" keskustelu sujui hyvin. On väärin ottaa uskonto ihmisten vallankäytön välineeksi, oli mielestäni palaverin perimmäinen viesti.

Mitä taas valtakunnankanslerin viimeisiin vaiheisiin tulee, Fox-kanava todisti usean todistajan voimin, että hän ei paennut sukellusveneellä Argentiinaan, eikä piileskellyt länsivaltojen suojissa Stalinin epäilyistä huolimatta. Kultahampaat ja kallonpalakin esiteltiin. Voimme olla aivan rauhassa - aika ikämieshän hän toki jo nykyään jo olisi ja aika seniili,kun kädet vapisivat jo pahasti bunkkerissakin. Puna-armeijan sotilaat kuljettivat ohjelman mukaan hänen puutarhasta löytyneitä jäännöksiään ammuslaatikossa, jonka hautasivat ja kaivoivat esille ainakin kahdeksan kertaa toiselle paikkakunnalle siirtyessään, kunnes polttivat ja heittivät tuhkan jokeen.

Kolmas hoolla alkava, tarkka-ampuja Simo Häyhä, nitisti tilastoista riippuen 200-500 vihollista pystykorvakiväärillä Talvisodan aikana.

Kun 1960-luvun lopulla olin Valtion Poikaleirillä silloisen Mikkelin läänin pääkaupungissa, ei tarkka-ampujista puhuttu halaistua sanaa. Palvelin toki kranaatinheitinkomppaniassa, ja pääaseen tulivoima kohdistui laajempiin joukkoihin kuin yksittäisiin sotilaisiin. Myöskään ei missään koulutuksen vaiheessa puhuttu, että asutuskeskuksissakin voitaisiin sotia. Aina oltiin korvessa, ryteikössä, suolla tai muuten epämiellyttävässä maastossa ja kuunneltiin mistä päin vihollisen "molotusta" (kouluttajaylikersantin käyttämä termi) alkaisi kuulua.

Kunnallisen työurani aikana jouduin kerran pistäytymään Kontiorannassa, jossa kunnalla on ns. kummikomppania. Kotiutusjuhlasta oli kyse. Koska olin hyvissä ajoin paikalla, sain nähdä henkilökunnan tiloissa opetusfilmin kaupunkisodankäynnistä. Siinä jääkärit kiipesivät kerrostalon ikkunasta sisään, pistivät moottorisahalla asunnon väliseiniä sileäksi ja työnsivät kirjahyllyn ikkunan eteen suojaksi. Onneksi hyllyssä oli kirjoja, eikä pelkkiä hiihtopalkintoja tai tyhjiä Kanarian-pulloja.

Nykyiset tarkka-ampujat toimivat kahdestaan toisin kuin белая смерть. Toinen tähystää kaukoputkella ja suosittelee kohteet kaulusnappien mukaan...

Tanssiohjelmasta vielä sen verran, että jos liikunnasta ei piittaa,kannattaa ainakin kuunnella erinomaisesti sovitettua ja esitettyä musiikkia. Eilen bändi soitti ja lauloi sikermän 60-lukua, ja Beatlesillahan se alkoi, kuten meidänkin osuutemme synttärijuhlissa. Toisella kitaristilla oli vielä merkkiuskollisesti Rickenbacker.    

Bra sil - hyvää silliä

Brasilialaisen säveltäjä Ary Barroson syntymäpäivän (7.11.1903) kunniaksi yllä oleva opetus- ja matkailuelokuva. Samba "Brasilian vesivärit" - tai lyhyesti "Brasil", josta on sittemmin muokattu suomalaisten jatsi- ja muun renkutusmusiikin soittajien slangiin otsikossa oleva nimi. Toisenkin säveltäjän, Z. Abreun, tunnettu biisi filmissä myös kuullaan ja nähdään. Saa nähdä, antavatko Disneyn miehet tämän olla nähtävillä netissä.

Heja!

Heja, alla! I dag firar vi Svenska Dagen också här i Östra-Finland. Man kan se blåkorsflaggor våga i polar att minns om vårt språkminoritet.

Jag firade festdagen med en promenad till ISLAB-laboratoriet och tillbaka, tillsammans två kilometer. Is i början av ordet menar inte fast substans av vatten, utan det är förkortningen för "Itä-Suomi." På svenska alltså ÖFLAB. I väntsalen, var jag var den ända patienten, fick jag nummer 77, som den äkta rikssvensktalare uttalar "huttihuu", med mycket smala h-konsonanter. Jag hade inte tid att utöva det tillräckligt, då de kallade mig in och sköterskan tog blodprovet för kaliumvärde. Jag har njutit blodtryckmedicin över tjugo år, och senaste gång på läkarmottagning skrev doktorn mig kaliumtabletter, och nu ska man se hur de verkar.

För att jag själv kunde förstå, vad som jag har skrivit, får Gustaf Emil Googleheim översätta den på finska:


Ruotsin päivä täällä Itä-Suomessa. Yksi voi nähdä blåkorsflaggor rohkeutta napa muistaa meidän kielivähemmistönä.

Olen vietetään juhlaa päivän kävelymatka ISLAB laboratorioon ja takaisin pitkin kaksi kilometriä. On sanan alussa ei tarkoita kiinteää vettä, mutta tämä on lyhennys sanoista "Itä-Suomi." Ruotsin sanat ÖFLAB. Odotushuoneessa, jossa olin ainoa potilas, olin numero 77, koska todellinen kansallinen ruotsinkielisille ääntää "huttihuu", hyvin kapea h. konsonantit. Minulla ei ollut aikaa harjoitella tarpeeksi, he kutsui minua ja sairaanhoitaja otti verikoe kalium. Olen nauttinut verenpaine lääkitystä yli kaksikymmentä vuotta, ja viimeisen kerran leikkauksen lääkäri kirjoitti minulle kaliumia tablettia, ja nyt sinun pitäisi nähdä miten ne toimivat.


Och sedan lite kultur:

Professor August Ahlqvist, som kämpade till förmån för finska språket (och mot Alexis Stenvalls Sju bröder) verkar också vara Sveriges vän. Här är hans dikt "Valtiollista" från samlingen "Säkeniä" - aktuellt?


Ja sitten vähän kulttuuria:

Professori August Ahlqvist, joka taisteli puolesta Suomen kielen (ja vastaan ​​Alexis Stenvalls Seven Brothers) näyttää myös olevan Ruotsin ystävä. Tässä on hänen runo "Valtiollista" kokoelmasta "Säkeniä" - tähän mennessä?


Valtiollista.

(v. 1865.)

"Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies;
Hän viekastaa ja pettää,
Vaikk' ystävyksiä on;
Hän kielen sulta sorti,
Ol' sortaa mielenkin;
Äl' usko Ruotsalaista
Sä, suora Suomen mies!"

Kyykäärmehet näin kuiskaa
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. —
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.

Ne on kuin kuus' ja koivu,
Jotk' yhteen kasvoivat:
Yks' tähti yltä tuikkaa,
Yks' juurten all' on maa;
Jos koivun lehvät liehaa,
Vaan kuusen humajaa,
Niin äänensä omansa
Se kuuluu kummaltai.

Yks' Kaarle meitä johti,
Yks' Kusta kumpaakin,
Yhteinen Lützin kenttä
Ja Narvan tanner on;
Ain yhdet virrat verta
Ne huuhtoi kummankin,
Ja vierekkäinpä viertiin
Pultavan hautaankin!

Niin miksi meidän kiistää
Vieraita syitä vaan!
Ei kiistä kaksi virtaa
Ves'jaosta alkaneet,
Kut kumpikin on lapset
Tään yhden lähtenen,
Vaikk' onkin äyräät toisin,
Tie toinen kummallai.

Jos Suomen kieli sortuis
Ja kansa hukkuis pois,
Ei Ruotsi rangaistusta
Ja syytä siitä sais;
Syy ois se Suomalaisten,
Jotk' itse torkkuvat,
Tai turhin syin ja mielin
Yks' toistaan sortavat.

Siis, veikko Ruotsalainen,
Sä, vanha ystävä,
Pois kiista keskeämme!
Ja liitto lyökämme:
Jos sulta taikka meiltä
Katoisi ystävyys,
Niin silloin sydämemme
Rinnasta ratketkoon!

Primera, peruskoulu ja Prokofjev

Autoni asiakirjakansiota tutkiessani panin merkille, että aika on tullut viedä se lakimääräiseen vuosikatsastukseen. Mikäpäs siinä, aloitin operaation pudistelemalla matot kuivista lehdistä. Kumisten mattojen alla huovalla päällystetyllä lattialla oli kiviä ja hiekkaa, joista sain suurimman osan heiteltyä pois. Kauppakuitteja ja rypistettyjä talouspaperitolloja löytyi myös, sekä kaksi vajaata tulitikkulaatikkoa. Arvelin tämän puhdistusoperaation riittävän nykyajan katsastusmiehelle. Varhaisemmassa historiassa olisi pitänyt varmaan olla tarkempi. Jätin myös navigaattorin kiinni tuulilasiin. Käytän sitä jatkuvasti, koska siitä on mukavampi katsoa nopeutta kuin hölmösti keskellä kojelautaa sijaitsevasta mittarista, ja sitä paitsi se näyttää tarkemmin, ja eihän sitä tässä iässä koskaan tiedä milloin demis (ei Roussos) iskee, eikä sitä muista missä mennään.

Seuraavaksi katsoin valot, kaikki näkyivät toimivan, myös vasen takavilkku, jonka johto on pahalla mutkalla takalampun takana, ja joka ajoittain jää toimimatta. Vanha vitsihän kertoo pankinjohtaja AK:sta, jonka autonkuljettaja pyysi katsomaan suuntavalojen toimintaa: - Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi, oli raportti. Tämä takavilkku täytyy silloin tällöin avata ja väännellä johtoa parempaan asentoon.

Menomatkalla lähikaupungin yhdelle kolmesta katsastustoimipisteestä radiossa kerrottiin peruskoulun alkuvaiheista. Entinen oppikoulunopettajani, joka sittemmin oli päätynyt toisen koulun rehtoriksi, kertoili muistojaan. Opetussuunnitelman ja kirjojen puute olivat hänen mielestään suurimmat epäkohdat uuden koulumuodon alkuvaiheessa. Keskustelussa kävi ilmi myös, että hulinointi tunnilla lisääntyi, kun joistakin opettajista tuli viihdyttäjiä.

Vettä tuli taivaalta tuulilasille muutama pisara, ja panin pyyhkijät heilumaan. Kokeilin sitten pissapoikaa, ja sieltä ei tullut mitään. No, vesi on lopussa, ja katsastusaseman lähellä on kaupungin niminen portti, josta saa ilmaista vettä. Ajoin sinne ja avasin konepellin. Näin, että pissasäiliön kansi on poissa. Niinhän se on ollut jo kauan aikaa. Se tarttui kerran konepellin pehmustukseen ja häipyi sitten teille tietymättömille. Säiliöön voi kaataa vettä ilman tulppaakin, itse asiassa se on helpompaa.

Kaadoin tötteröön puoli kannullista vettä, en laittanut täyteen, koska tulevien viikkojen säätila voi vaatia veden sekaan alkoholipitoista nestettä. Laitoin virran päälle ja ruiskautin. Toisesta suuttimesta tuli pieni tippa vaahtoa, toisesta ei mitään. Lisäsin vettä ja kokeilin uudestaan. Nyt ei tullut vaahtoakaan. Runsas suihkaus tuli takaikkunaan, kun testasin sitä toimintoa. Tuullasiin ei mitään. Avasin konepellin uudestaan ja tutkin suuttimia. Ne on asennettu konepellin takareunan alle, ja niiden ja tuulilasin välisessä syvennyksessä oli lehtikuusen neulasia, joita pihapuustamme syksyisin varisee niin, että auto on joskus kuin kevyesti aavikkosotaa varten naamioitu. Pyyhkijöiden kumien alle joutuessaan ne nostavat niitä sen verran lasista irti, että ikkunaan jää kaarevia vesiraitoja.

Muistin, että kerran aikaisemmin kakkosautomme Honda Civic oli narahtanut katsastuksessa pissapojasta. Silloin oli vesi jäässä. Muutakin vikaa listalla taisi olla.

Mietin, jätänkö väliin, vai menenkö arvuuttamaan. Voi olla, että muutakin löytyy. Ongelma oli myös, mitä sanon katsastusmiehelle, jos hän mainitsee asiasta.
a) - Säiliö on varmaan tyhjä, tyhjeni tulomatkalla, kotona toimi.
b) - Kyllä siellä vettä on, Varkauden Portissa täytin ja se toimi, ehkä jäätyi tässä 300 metrin matkalla.

Menin sitten kuitenkin. Toimistorouva veloitti 77 euroa, koska pakokauhumittausta ei oltu tehty etukäteen. Maksoin, ja rouva kehoitti nauttimaan kahvia termoksesta pahvimukin avulla. Kaadoin sekaan rasvatonta hylamaitoa, sokeria en käytä.

Kävin kahvimukin kanssa ulkona tutkimassa pesimen suutinreikiä, ja sain idean. Menin sisälle ja kysyin, olisiko rouvalla lainata nuppineulaa. Arvelin, että konttorirouvilla saattaa olla pöytälaatikossa kaikenlaisia tarvikkeita. Sain kieltävän vastauksen ja alistuin osaani.

Jonotusta hidastutti kirkkaankeltainen ympäriinsä puoliväliin kylkiä ruostunut Opel Kadett, jota tutkittiin tavallista hartaammin. Vihdoin Primera ajettiin sisälle ja menin viereen kuuntelemaan, mikä on meininki. Jarrut toimivat erittäin täsmällisesti, samoin iskarit ravistuskoneessa, kaikki valot paloivat tarvittaessa, jopa rekkarilamput, joiden vuoksi jouduin viime vuonna näyttämään niitä uudelleen. Auton vikamuistikin oli tyhjä.

Konepelti avattiin, ja katsastusmies huomautti lasinpesusäiliön kannen puuttuvan. Kerroin sen tarttuneen kerran konepellin pehmusteeseen ja häipyneen sitten teille tietymättömille. Mies arveli tuommoisen pienen muovilätkän maksavan merkkiliikkeessä julmetusti, jonka jälkeen totesimme tilalle sopivia purkin kansia löytyvän.  Pissapoikaongelma kuittaantui tähän, sillä noston ja alustan kopeloinnin jälkeen todettiin kulkupelin olevan hyvässä kunnossa, ja toivotettiin tervetulleeksi taas vuoden päästä.

Ajelin kotiin tyytyväisenä ja kuuntelin radiosta Sergei Prokofjevin viidettä sinfoniaa. Kuukaudessa se oli sävelletty Neuvostoliiton säveltäjälle takaamissa rauhoitetuissa olosuhteissa vuonna 1944.

Venäläisestä Wikistä suomeksi kääntänyt Josif Googleniovitsh:

Ensimmäinen liike sinfonian on kirjoitettu sonaattimuotoon. Se nähdään laaja eeppinen määritellään verkkaiseen käyttöönoton musiikkia, virtaa kuin sankarillinen kappaleen ja perustuvat tekniikat useiden toistuminen temaattista materiaalia.Toisessa ja kolmannessa osassa injektoidaan suoraan maailmaan dramaattisia toimia, soveltamisala silmiinpistävin kontrasteja, napa opposition kuvia.Toinen osa - Scherzo - kirjoitettu monimutkainen kolmiosaisen lomakkeen ja perustuu jyrkästi rytmisesti impulsiivisuuden teema kuulostaa dramaattiselta, ja joskus uhkaavia tai outoa musiikkia kiehtovan melodista ja kevyt. Inspired kolmanneksi täynnä syvää tragedia, kuulostaa intohimoinen ilmaus kärsivien joka kohtasi tutkimuksissa. Se erottuu emotionaalista rikkautta ja valtaa orkesterin inkarnaatio. Sinfonia päättyy voitonriemuinen Apotheosis, vakuutus valon ja elämäniloa. Yhdistää eleganssia ja helppous finaalissa vahva mittakaavassa ja monumentaalisuutta.

Italian poikia

Benvenuto Cellini ja Vincenzo Bellini syntyivät 3. marraskuuta, edellinen vuonna 1500 ja jälkimmäinen 301 vuotta myöhemmin. Alla näyte kummankin taidoista. Kirjoitin pari juttua sitten tattaripuurosta, josta tulee oikein hyvää, kun siihen laittaa tarpeeksi suolaa ja voita. Vielä parempaa siitä varmaan tulisi, jos puurolautasen vieressä olisi kuvan esittämä Ranskan-kauden suola-astia, design by B. Cellini.

Kuvatekstin linkki ohjaa sivulle, jolla olevan tekstin on kääntänyt suomeksi Silvio Googlesconi:

Ranskan kausi kuuluu myös kuuluisa suola kellarissa kulta Francis I, Ranskan kuningas, nyt Kunsthistorisches Museum Wienissä, todellinen "taulukko muistomerkki", kuten on määritelty ja tulla alas meille lähes ihmeellisesti, onneksi säästyi täydeltä tuholta Toisin kuin monet tuotteet dell'orificeria. Luvut, jotka koristavat suolaa lepää pohja soikea, eebenpuu, missä he istuvat, aggrontate, kaksi lukua kultaa Neptune, joka henkilöityy meri ja maa, ehkä Gea tai nymfi.Asema kahden divintià on sellainen, että suuret jalat ristissä, tai pikemminkin saman Cellini: "s'intramettevano jalat niin tiettyjen alojen kuin se tulee meren alla maan, ja maa alla että meren."

Suolakuppi varastettiin Wienin Taidehistoriallisesta Museosta vuonna 2003, mutta se löytyi ja saatiin takaisin kolme vuotta myöhemmin.

http://www.scultura-italiana.com/Biografie/Cellini.htm

Toisena visuaalisena ja auditiivisena kohteena on Vincenzon Norma-oopperan aaria "Casta diva", eli "Heittäkää diivaa"
Tällä kertaa sen esittää reikälevy. Bellini ehti lyhyen elämänsä aikana säveltää useita oopperoita, jotka edustavat italialaista romantiikkaa parhaimmillaan.

Hernettä ja katkaa

Tänään tattaripuuron lisäksi olen nauttinut myös salaattia, joka muodostui katkaravuista, salaatinlehdistä, päärynöistä, kananmunista ja herneistä, kostukkeena sitruunamehua. Kuvassa lautasen ja ruoka-annoksen lopun lisäksi on myös Ab Hackman Oy:n valmistama Savonia-haarukka. Saksalainen muotoilija Adolf Babel suunnitteli sen aikoinaan. Nykyään Keski-Euroopassa suomalaisia ruokailuvälineitä pidetään liian pieninä EU:laiseen suuhun.

Meidän pitäjän ihmiset kun sattuvat ravintolaan, kääntelevät aterimet salavihkaa ympäri etsien leimoja tuotantopaikasta...

Lukijakyselynä tiedustelen, millä haarukan piikillä on luontevinta mielestänne poimia yksi herne kerrallaan lautaselta. Reunimmaisilla - vasen vai oikea - jommalla kummalla keskimmäisistä, vaiko varmuuden vuoksi useammalla yhtä aikaa?

Turkki ja Tattari

Olen tänään taistellut turkkia ja tattaria vastaan, kuten kohta taas ajankohtaisessa musikaalissa sanotaan. Jos tarkkoja ollaan, turkkia vastaan en, mutta tattarin olen kohdannut kahdella rintamalla.

Ruokakaapista löytyi paketti tattarihiutaleita, joita on ostettu joskus erään perheenjäsenen keliakiaepäilyjen vuoksi. Kiehautin niistä aamupuuron, ja hyvälle maistui, kun laittoi pöperöön runsaasti suolaa ja voita.

Toinen tattaririntama oli ulkona kuvan esittämässä paikassa. Siinä kukoistaa kesäisin juhannustatar, mutta kuten monilla muillakin kukoistavilla, sillä on aikansa. Napsin oksasaksilla varret poikki, ja pehkon seasta paljastui pakituslippu. Se muodostuu muovisesta sähköputkesta, jonka sisään on työnnetty Honda Civicin teleskooppiradioantenni. Radioteleskoopin kanssa sillä ei ole hienosta yhdyssanasta huolimatta mitään tekemistä. Rakennelma on varustettu vielä hopeanvärisestä pehmustuspussista leikatulla merkkiviirillä ja säädetty niin, että se näkyy auton takaikkunasta peruutettaessa, kun muoviputki kopsahtaa takapuskuriin.

Kuten kuvasta näkyy, nämäkään eivät olleet vielä pysyviä lumia. Ehkä Nolian Lumia on pysyvämpää laatua.

Marraskuuta

Taas on yksi kuukausi vierähtänyt pois niskoiltamme. Jouluun on enää runsaat 50 päivää aikaa, pikkujouluihin vielä vähemmän.

Synkän marraskuun kunniaksi Kontakt-kvartetti esittää synkeän ja alakuloisen sekä kirpaisevan ja riipaisevan lyhyen teoksen. Joku noista soittajista lienee sen säveltänyt, tosin kukaan ei tohdi tunnustaa.

Pianossa on mustia ja valkeita koskettimia. Kun niitä lasketaan vaikkapa avaimenreikäceestä vasemmalle tai oikealle yhteensä kaksitoista kappaletta, saadaan kaikki, mitä länsimainen musiikki pystyy nuotin niminä tarjoamaan. Leif Segerstam tosin kertoi kerran näköradiossa, että mieli tekisi jakaa tietty sointialue vaikkapa viiteen yhtäsuureen osaan, ja mikäpäs siinä, jakakoon vain, varmaan viulistina osaa sen soittaakin.

Dodekafoniaa - usein dodekakofoniaa - orjallisesti noudatettaessa, siis kaikki kaksitoista säveltä vuorotellen, tuottaa usein moniäänisyydessä yllättäviä sointuja. Marraskuun pimeään ja sulavan lumen sohjoon ne sopivat hyvin.