Leif ja Bernie

Uutisissa ja loebeissa kerrottiin, että Leif Ecclestone ja Bernie Segerstam, vai mitenkä päin nyt nuo etu- ja takanimet ovatkaan, ovat molemmat menneet taas naimisiin. Eivät suinkaan toistensa kanssa, vaan toinen on nainut savolaisen, toinen salaa kaunottaren. Kumpaakaan sulhoista en tunne henkilökohtaisesti, tiedän vain, että kyseessä ovat merkittävät miehet. Jos säveltää useampia satoja sinfonioita ja on Brahmsin näköinen tai pyörittää kilpa-autoja ympäri maailmaa ja on vähän Ristomatti Ratian tai Andy Warholin näköinen, joutuu tietysti mediankin pyöritykseen.

Näistä kahdesta tutumpi on oman suuntautumukseni kautta se, joka työskentelee auditiivisen kulttuurin tiimoilla. Formuloistakin toki lähtee ääntä, ja sinätuubissa on näytteitä, joissa insinöörit autoja lämmitellessään tai jäähdytellessään pystyvät moottorin kierroksilla soittamaan tunnistettavia melodioita.

Tästä tuli mieleeni, kun 1970-luvulla jyväskyläläisessä puhallinorkesterissa soitimme amerikkalaista viihdemusiikkia eräässä ulkoilmahäätilaisuudessa. Sävelmäsikermään kuului osana "My country,'tis of thee",  -melodia, joka on ihan sama kuin "God save the Queen/King". Kesken soiton isänmaalliset brittivieraat tunnistivat melodian ja ponnahtivat seisomaan.

Edellinen tekstikappale on aasinsilta, jota ei tarvitse välttämättä lukea pysyäkseen juonessa mukana. No, juoni on siis se, että jos halutaan Heikin tai sitten sen toisen suomalaisen kilpa-ajajan menestyvän pyrkimyksissään, tulisi myös musiikillisiin aspekteihin (onkohan tämä oikea tähän sopiva sivistyssana?) kiinnittää erityishuomiota. Formulainsinöörien pitäisi opetella soittamaan autojen moottoreilla itäsuomalaisen ajajan kunniaksi ainakin Heino Kasken "Yö meren rannalla" tai ainakin "Preludi Ges-duuri".

Onnea joka tapauksessa kummallekin sulholle.

Regina ja Alfredo

Why is my heart so light?
Why are the stars so bright?
Why is the sky so blue
Since the hour I met you?

Flowers are smiling bright
Smiling for our delight
Smiling so tenderly
For all the world, you and me

I know why the world is smiling
Smiling so tenderly
It hears the same old story
Through all eternity

Love, this is my song
Here is a song, a serenade to you
The world cannot be wrong
If in this world there is you

I care not what the world may say
Without your love there is no day
So, love, this is my song
Here is a song, a serenade to you

Charles Chaplin: "This is my song" elokuvasta Hongkongin kreivitär

Komisario Rinne kiipesi sukunimensä kuvaamaa maastokohtaa golfpallonsa putoamispaikkaa kohti. Vargfors tuli mukaan etsintäpartioon. Ylhäällä oli tasanne, jolle oli pystytetty telttakatos. Katoksessa oli pitkä pöytä ja tuoleja. Katoksen vieressä oli ulkokeittö, jossa kiehuvaa kattilaa kokki hämmensi raivostuneen näköisenä.

- Anteeksi, Rinne sanoi, oletteko sattunut näkemään, tuliko golfpalloni tänne? Tuulenpuuska lennätti sen reitiltä sivuun. Kokki vastasi italiaksi nopeasti ja kovaäänisesti, ja Rinne ymmärsi, että pallosta oli havainto - varsinkin kun se kauhaistiin pastakastikkeen seasta esiin. Pian kuitenkin tapaukselle naurettiin, ja kolme muuta miestä tuli paikalle. Rinteen hymy hyytyi, kun hän näki heistä ensimmäisen.

- Matikka, hän henkäisi, mitä helvettiä sinä teet täällä?

- Mie tulin poikiin kaa vähä avittaan tään herran hankkeita, puhuteltu vastasi, ja Rinne hämmästyi vielä enemmän nähdessään golfkaverinsa Pertin - eli Adamiksen.

Samassa Rinteen kännykkä soi. Jokela soitti ja kertoi, että Ateenasta ei ole Perttiä löytynyt, mutta sieltä on lentänyt Hongkongiin joku suomalainen Belauskis-niminen mies. Jokela sanoi vielä miettineensä Raninin kanssa, voisiko näillä asioilla olla mitään yhteyttä. Olisiko Belauskis vaikka tappanut Pertin ja kätkenyt tämän ruumiin.

- Mahdollisesti, Rinne sanoi sarkastisesti, tutkin asiaa.

Aino ja Regina kävelivät vuoristopolulla juhlapaikkaa kohti. Naiset olivat vanhoja tuttavia ja lottosivat yhdessä. Päävoitto oli tullut heille, mutta siitä ei hiiskuttu kenellekään. Aino omasta puolestaan oli päättänyt järjestää miehelleen juhlat, ja Regina oli innostunut ajatuksesta ehdottaen että ne pidettäisiin Hongkongissa, jossa asui hänen pitkäaikainen nettiystävänsä, jonka tapaaminen nyt olisi mahdollista.

Pertti oli onnistunut tutkimaan omia juuriaan ja saanut selvitettyä liettualaisten arkistojen kautta oman oikean nimensä. Liettuaan hän ei halunnut muuttaa, mutta vaihtoi kuitenkin nimensä. Eläkepäivät olivat edessä, ja uusi nimi voisi auttaa sopeutumaan pois työelämästä. Perttinä hän lähti Kreikan-matkalle, ja päätti sieltä palata uutena miehenä takaisin.

Hänen vaimonsa paras ystävä, joka käytti Regina-nimeä tunnetun romanttisia kirjoituksia sisältävän lehden mukaan, lähti mukaan matkalle auttamaan järjestelyissä. Uusi passi  ja lentoliput tilattiin Ateenaan, ja Pertti ja Regina suorittivat rituaalimaisen henkilöllisyyden vaihdon satamassa, jossa miehen lompakko lensi mereen. Perttiä, joka nyt siis oli Adamis, oli tunnollisena valtion virkamiehenä temppu hiukan huolestuttanut, mutta jännityksen ystävänä hän oli antanut mennä.

Pavel Matikka, joka esiintyi liikemiehenä, oli entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä sekaantuen usein poliisin tutkimuksiin. Joskus hänestä oli jopa hyötyä, mutta Rinne ei miestä kovin korkealle luokitellut.

Adamis kertoi Rinteelle vaiheistaan, ja samalla naiset tulivat paikalle. Aino halasi Adamista ja sanoi sitten:
- Sinun pikkuveljesi saapuu myös paikalle. Et ole häntä koskaan nähnyt, mutta tässä hän on. Hänellä on pari saattajaa mukanaan. Älkää olko huolissanne komisario, matkat on maksettu.
Jokela ja Ranin saapuivat kolmannen miehen, joka muistutti hyvin paljon Adamista, kanssa.

- Mutta sitten pääasiaan; olette kaikki tervetulleita ystävättäreni Reginan ja Alfredo Petruccin kihlajaisiin, jotka päätimme järjestää täällä. Istukaa pöytään ja nauttikaa talon antimista. Suomesta on tuotu kalakukkoa, ruisleipää, Koskenkorvaa, Sinistä lenkkiä ja salmiakkia, jotta tuntisitte olonne kotoisaksi. Jälkiruoaksi on mämmiä. Alfredo luuli järjestävänsä juhlat jollekin muulle, mutta onkin nyt itse juhlinnan kohde Reginan kanssa.

NTBC (Not To Be Continued)

Robert ja Alfredo

Robert Chang oli syntyperäinen hongkongilainen, joka tiesi erilaisten kulutus- ja käyttöhyödykkeiden edulliset hankintareitit kuin omat taskunsa, ja Alfredo oli aikoinaan New Yorkin italialaiskortteleista tänne muuttanut pasta- ja pizza-alan ja monen muunkin inhimillisen elämän tärkeän alueen asiantuntija. Heidät Pavel Matikka oli palkannut järjestelytehtäviin ja juhlapaikan hankkimiseen.

Adamis huomasi, että tasanteen alapuolella oli golfkenttä.

- Tuollahan voisi käydä kokeilemassa, kun sopiva hetki koittaa, hän mietti ja kertoi aikomuksistaan Matikalle, joka sanoi pystyvänsä asian järjestämään.

- Netist mie näin, jotta tääl on Interpolin syyspäivät. Ehken sieltkii sie voisit saaha pelikaverloit. Hyökii joutuut kuuntelemmaa nii pitkii luentoloi, jotta niihe piälle lienöö mukava piästä palloo iskemää.

Itse asiassa pari kaverusta oli kentällä. Komisario Rinne Suomen rikospoliisista ja kriminalinspektör Vargfors Ruotsin vastaavasta organisaatiosta aloittelivat kierrostaan. Syksyiset tuulenpuuskat muuttelivat pallojen lentoratoja, ja Rinteen swingistä pallo ei mennytkään tarkoitettua reikää kohti vaan lensi läheisen kumpareen yli pudoten Alfredon pastakastikekattilaan.

Suomessa Jokela oli saanut tietoa Kreikan poliisilta, että suomalainen Adamis Belauskis-niminen mies oli hakenut passinsa ja lentolippunsa satamapoliisilta, jonne joku oli ne jättänyt noudettaviksi. Lentoliput olivat olleet Honkongiin. Belauskis oli selittänyt jättäneensä passinsa kotiin Kreikan-matkalle ja pyytänyt lähettämään sen Suomesta Ateenaan, koska matkasuunnitelmaan tuli muutos.

Jokela ja Ranin ihmettelivät, miksi satama-altaaseen pudonnutta Pertti-nimistä miestä ei oltu löydetty. Olikohan koko miestä olemassakaan? Mutta olihan se, koska se pelasi Rinteen kanssa golfia. Mihin se sitten oli joutunut, ja mikä tämä suomalainen Belauskis oli, nimi ei ainakaan ollut sitä? Jokela muisti baarissa jutelleensa jonkun liettualaisen kanssa, joka oli kertonut tarinaa lapsenryöstöstä 1950-luvulla.Se taisi kertoa etsivänsä veljeään Suomesta ja arveli, että sillä olisi eri nimi.

No passitoimistostahan se selviää. Sieltä kerrottiin, että Adamis Belauskis-nimiselle miehelle on myönnetty passi joku aika sitten. Passi uusittiin, koska mies oli vaihtanut nimensä.

Adamis ja Alaris

Aikansa Jokelaa tarkkailtuaan mies tuli hänen luokseen ja pyysi luvan saada istua pöytään. Jokela nyökkäsi ja siirsi tuoppiaan lähemmäksi itseään. Niin varmaan useimmat ihmiset tekevät vastaavassa tilanteessa. Vaikuttimena ei ehkä niinkään ole tilan tekeminen toiselle kuin alitajuinen pelko siitä, että tuntematon tarttuu salamannopeasti lasiin ja tyhjentää sen yhdellä riipaisulla ärjähtäen vielä päälle.

- Sinä polliisi? mies kysyi tuijottaen Jokelaa ruskeilla silmillään.
- Kyllä. Kuinka niin?
- Sinä tuttunäköinen. Onko sinä televiision ohjelmassa, ajat toverin kanssa autoa, puhut huumori?
- En minä ole siinä mukana. Ne ovat järjestyspoliisista, minä olen rikospoliisi.
- Jaa, mutta sinä voit sitten auttaa minut. Kuule, minä kerron.

Mies kertoi olevansa kotoisin Liettuasta ja tulleensa Suomeen töihin ja etsimään samalla veljeään, joka oli 1950-luvulla kadonnut vauvana. Hänet oli varastettu vaunuista ja viety sitten laivaan, joka oli ollut matkalla Suomeen. Suomessa hänet oli jätetty lastenkodin rappusille. Nämä tiedot oli hänelle kertonut kuolinvuoteellaan vanha länsiloikkauksia järjestänyt mies. Tämä oli ottanut vahingossa väärän lapsen. Suunnitelman mukaan piti länteen viedä sekä äiti että vauva, mutta paperilapulle kirjoitettu osoite oli liian epäselvästi kirjoitettu, sieltä löytyi vain lapsi, eikä sieppaaja voinut jäädä odottamaan.

Jokela kuunteli ihmeissään.
- Mikäs sinun nimesi on ja mikä veljesi nimi on?
- Minä Alaris, veljeni oli Adamis, voi olla nyt nimi toinen.
- Varmaankin niin, mutta mikä teidän sukunimenne on?
- Belauskis.

Hongkongissa Adamis Belauskis, Pavel Matikka, Robert Chang ja Alfredo Petrucci nousivat kantamusten kera vuoristopolkua. He saapuivat tasanteelle, jonne oli jo tuotu telttakatos, jonka alla oli pitkä pöytä ja tuoleja. Katoksen toisessa päädyssä oli esiintymiskoroke.

- Hyvält näyttää, Matikka sanoi, nyt myö ruvetaanki hommii.

Aino ja Jokela

Rinne ja Vargfors olivat ottaneet jo muutaman neuvoa-antavan ohi lipuvista tarjoilukärryistä. Varsinkin ruotsalainen oli kiinnostunut takana istuvista naisista ja työnsi naamansa selkänojien väliin nähdäkseen nämä paremmin. Naisia nauratti - heilläkin näkyi olevan lasi kädessä - ja pian virisi vilkas keskustelu ruotsin- ja suomensekaisella kielellä. Vargforsin sukua oli Suomessa, tosin he olivat suomentaneet nimensä Susikoskiksi, ja Olle ymmärsi auttavasti ja puhuikin vähän itänaapurin kieltä.

Rinne ei jaksanut osallistua lystinpitoon. Hänen silmänsä painuivat kiinni, ja kohta alkoi kuulua hiljainen kuorsaus.

Naiset kertoivat olevansa lottovoittajia ja järjestävänsä yllätysjuhlat eräälle henkilölle Hongkongin Pohjoisterritorion vuoristossa. Juhlat ovat siitä erikoiset, että juhlakalu itse luulee järjestävänsä pippaloita muille, mutta pääseekin juhlinnan kohteeksi. Etukäteisjärjestelyt ovat vaatineet paljon käteistä, mutta saatujen tietojen mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa tähän saakka, naiset sanoivat.

Samaan aikaan Suomessa konstaapeli Jokela, joka oli hiukan ihastunut huomattavasti itseään vanhempaan Ainoon, yritti vielä soittaa tälle kertoakseen, että mitään uutta ei satama-altaaseen pudonneesta miehestä ole kuulunut. Ainon puhelimessa oli vastaaja, joka kertoi tämän olevan matkoilla ja palaavan ehkä parin viikon päästä. Viesti kummastutti Jokelaa, eikö matkalaisen pitäisi tietää paluuaikaansa, ja onko oikein matkustaa silloin, kun mies on ehkä pudonnut Ateenan satamaan? Mutta konstaapeli olikin täsmällinen tyyppi, jolla oli suunnitelmat selvillä. Nyt hän lähti salille ja sen jälkeen parille tuopille. Salilta kävellessään hän ei huomannut miestä, joka lähti häntä seuraamaan ja joka tuli baariin istumaan nurkkapöytään, josta Jokelaa oli helppo tarkkailla.

Olle ja Jussi

Olle lähetti sähköpostia Jussi Rinteelle ja kertoi tulevansa tapaamaan sukulaisiaan Helsinkiin. Hän kysyi, millä lennolla Rinne olisi menossa Hongkongiin; voisi tulla samaan koneeseen. Rinne vastasi ja toivotti kollegansa tervetulleeksi matkaseuraksi pitkälle lennolle.

Matkapäivä koitti, ja miehet tapasivat toisensa lentoasemalla.
- Onko sinulla mailat mukana, Olle kysyi virnistellen.
- Eiköhän sieltä niitä löydy, jos tarvitaan ja ehditään. Näyttää olevan niin tiukka ohjelma, että tuskin monta kierrosta pelataan.
- Juu, onhan siellä äärettömän mielenkiintoisia alustuksia ja esitelmiä kansainvälisen rikollisuuden lopettamisesta.

Miehet siirtyivät koneeseen, ja heidän taakseen tuli istumaan kaksi naista, jotka tuntuivat keskustelevan keskenään Kreikkaan liittyvistä asioista.

Rinne kysyi Vargforsilta, muistiko tämä erään Pertti-nimisen miehen, oliko hän ollut mukana heidän peleissään. Olle mietti, mutta ei ollut varma, voi olla, että oli - joka tapauksessa harvemmin he olivat olleet kolmisin kentällä.

Rinne höristi vielä korviaan, kun kuuli naisten puhuvan jotain Ateenan satamasta.

Hongkongissa neljän miehen seurue oli ravintolan eteisessä. Salista kuului vaimeana saksofonin soitto.
- Altolla soittaa, Matikka sanoi.
- Ehei, kyllä se on tenori, mutta mennäänpäs nyt salin poikki baariin niin että heilahtaa!

Miehet istuivat nurkkapöytään, ja Matikka näytti Pertille listaa hankkimistaan tavaroista.
- Pitikö sinun toimittaa nuo Suomesta asti?
- Niihä mie tein, kovi tyyriiks ol käyvä, mut on meil, tiiätsie, hyvä maksumies, hält ei raha lopu.

Pertti ja Pavel

Seuraavana päivänä Jokela ja Ranin saivat Ainoon yhteyden. Poliisit hämmästelivät, miten tyynesti tämä otti tiedon vastaan. Aino kieltäytyi tarjotusta kriisiavusta ja kertoi selviytyvänsä.
- Ehkä kyseessä on kuitenkin väärinkäsitys. Kuinka voi noin vain kadota, vaikka tavaratkin löytyvät, hän sanoi. Miehet poistuivat samaa asiaa miettien.

Komisario Rinne valmistautui lähtemään Hongkongiin. Siellä oli Interpolin kansainväliset syyspäivät, ja hänet oli valittu edustamaan Suomea. Muistakin pohjoismaista oli osallistujia, joista Rinne tunsi hyvin ruotsalaisen rikostarkastaja Olav "Olle" Vargforsin, jonka kanssa oli golfattu useita kertoja. Rinne mietti, olisiko myös Pertti ollut mukana silloin - mahdollisesti. Jokela ja Ranin saivat olla kuulolla, mitä uutta tietoa Kreikasta olisi tulossa.

Hongkongissa Pertti tai Adamis astui käytävästä huoneeseen, jossa pöydän ääressä istui kolme miestä.
- Mainiota, Pertti sanoi, homma on järjestetty hyvin. Tiesin, että sinuun voi luottaa, hän kohdisti sanansa pyylevälle vanhahkolle miehelle.
- A minuu sie voit ain luottaa, kukkaa ei oo pettynny Pavel Matikan palveluksii. Matikka onkii nyt "Made in Hongkong", mies rehvasteli
Pavel oli inkeriläinen Koiviston-aikainen paluumuuttaja, liikemies, kuten moniselitteisesti voidaan sanoa. Muut huoneessa olivat paikallisia "liikemiehiä", Robert Chang ja Alfredo Petrucci.

- Nyt liikettä miehet, meillä ei ole aikaa hukattavana. Saitko, Pavel, kaiken minkä tilasin?
- A kylhä mie sain, vähä tiukkaa se tek, mutta Reginan kaa myö homma hoijettii.
- Regina saattaa muuttua hankalaksi, sitä pitää varoa, pysy siitä erossa. Se voi laulaa vaikka poliisille, vaikka sille pölvästille golfaavalle komisariolle, Rinteelle. Niille on mennyt Kreikasta jo tieto. Toivottavasti eivät pengo sitä liian perusteellisesti. Ainoon voi luottaa, se ei paljasta liikoja.

Pyytämättömiä ja tilaamattomia

Anneli-ministeri sai aikoinaan fakseja otsikon ilmaisemalla tavalla. Eilen ja tänään on minullekin tullut postia ja kävijöitä sekä pyytämällä että -mättä.

Eilen tuli postilaatikkoon Kunnallisen Eläkevakuutuksen kirje, jossa kerrottiin saavani eläkettä ensi kuun alusta lähtien. Ilmoituksen olin lähettänyt sinne huhtikuussa ja soitellut pari kertaa, joten ihan ajoissahan tuo tuli. Puhelimessa kerrottiin tietojärjestelmän olevan vähän sekaisin, ja että pannaan keltaista lappua pöydälle lomalla olevalle käsittelijälle.

Tilaamattomien saapujien osastossa oli ensin jehovantodistaja-mies, joka melkein pääsi sisälle, koska olin ulkorakennuksessa arvioimassa, sopiiko perusmittainen jääkiekkomaali vm. 2006 Nissan Primera-farmarin takakonttiin. Tarkoituksena on tarjota sitä peräkonttikirppartilla ensi lauantaina. Jos lukijat ovat siitä kiinnostuneita, laittakaa juttua kommentteihin.

Jehovan mies alkoi keskustelun nykyajan väkivallasta, ja tiedusteli mielipidettäni, milloin se loppuu. En osannut antaa eksaktia vastausta, enkä sitten ollut kiinnostunut Herätkää-lehden selvityksistä, joita hän olisi minulle lukenut.

Mikäli olisin ollut toisessa mielentilassa, olisin istuttanut miehen telttakatokseen ja kysynyt, miksi tuo Amerikasta johdettu kaikesta sodankäynnistä ja asepalveluksesta kieltäytyvä järjestö valitsee toimitilansa niinkuin valitsee. Jos ajatellaan automatkaa Varkaudesta Leppävirran kautta Orivedelle, tilanne on seuraava:
Varkaus, konventtisali, portti vastapäätä rautatietä ja AGA:n kaasuvarastoa, Leppävirta. valtakunnansali Sorsakosken teollisuuskylään johtavan tien varrella, maantiesilta, Pieksämäki, ratapiha, ratapihan ylittävä silta, sali vanhan aseman lähituntumassa, Korpilahti. Markkulan rautatiesilta, hevostilan katveessa, Jämsä, joki, maantiesilta, Orivesi, rautatie, silta.

No, vainoharhaisuus iskee joskus, mutta toinen kutsumaton oli punainen kissa, joka jehovantodistajan jälkeen pyrki sisälle. Kielsin sitä ja se totteli. mutta oli sitten kuitenkin  livahtanut sinne. Huonommin totteli puhetta kuin Watchtower-mies, joka uskoi kerralla.

William ja Jennifer

I walked along the streets of Hong Kong town,
up and down, up and down.
I met a little girl in Hong Kong town,
And I said,
"Can you tell me, please, 
where's that love I've never found?
Unravel me this riddle, what is love?
What can it be?"

And in her eyes were butterflies
as she replied to me.

LOVE IS A MANY-SPLENDORED THING
It's the April rose that only grows in the early spring...
(Paul Francis Webster)

Mies seisoi Hongkongin yön kuumankosteassa syleilyssä. Hänen taskussaan oli avain, jonka hän sai kirjekuoressa lentomatkalla. Kuoressa oli lisäksi ohjeita oikean osoitteen löytämiseksi. Nyt hän taksin jättämänä oli tässä. Puuska lennätti syksyn lehtiä, jotka liimautuivat katuun kimalteleviksi läikiksi.

Hänen mieleensä tuli laulu elokuvasta "Päivien kimallus", joka kertoi William Holdenin ja Jennifer Jonesin esittämien päähenkilöiden romanssista Hongkongissa.  Laulu johdatti ajatukset Luonetjärven juhannusjuhliin 1960-luvulle, jossa lentokonehallissa pidetyissä tansseissa Osvi Niemen bändi oli tuon kappaleen soittanut.

Fouga Magisterit ja Vampiret lensivät, ja jossain vaiheessa pudotettiin atomipommi. Käytännössä se tarkoitti sienen muotoista savupatsasta, joka laukaistiin koneen lentäessä paikan yli. Kansa taputti innoissaan.

Mies havahtui ajatuksistaan, astui ovelle ja otti avaimen taskustaan. Ovi aukesi, ja vastassa oli pimeys.
- Astu sisään ja sulje ovi perässäsi, sanoi ääni. Mies teki työtä käskettyä, ja himmeät valot paljastivat pehmeän maton ja tummat seinäpanelit. Käytävän päässä oli ovi, joka avautui raolleen.
- Tule tänne, ovenrako komensi.

Aino ja Regina

Vanhempi konstaapeli Ranin tuli kiireisen näköisenä komisario Rinteen virkahuoneeseen.
- Kreikasta soittivat, hän sanoi.
- No mikäs siellä on hätänä?
- Suomalainen vanhahko mies on pudonnut Ateenan satama-altaaseen, vain passi, lompakko ja muita papereita on löytynyt, ei miestä.
- Onko joku nähnyt sen tippuvan?
- Vain yksi silminnäkijä, joku suomalainen nainen.
- Samassa seurassa?
- Satunnaisesti tavannut pari kertaa matkalla.
- No kuka se pudonnut on?

Ranin sanoi nimen, joka oli ollut papereissa ja Rinne reagoi välittömästi: - Ei voi olla totta, Pertti, minun tuttava, jonka kanssa on usein golfattu. Oletko varma nimestä?
- Kyllä, henkilötunnus täsmää, asuu täällä muutaman korttelin päässä.
- Vai niin, Peralla on vaimo, muistaakseni Aino nimeltään. Miehen jutuista olen saanut käsityksen, että aika vahtiva on toisinaan. Kentällekin joskus soitteli. Onko hänelle ilmoitettu? Ei vielä? No, ota Jokela kaveriksi ja käykää katsomassa ja kertomassa - varmuutta ei vielä ole puoleen eikä toiseen, mutta hyvä sen on tietää.

Ranin ja Jokela ajoivat Ainon osoitteeseen, soittivat kelloa, kukaan ei avannut. Sitten he soittivat naisen numeroon, mutta puhelin oli kiinni.

- Ei ole kotona, eikä vastaa puhelimeen, yritetään myöhemmin uudestaan, Jokela sanoi.

Samaan aikaan eräässä baarissa Aino ja Regina istuivat tuopin ääressä keskustellen ja iloisesti nauraen.

Huoli punkista

Tuhatkirkkoisessa Moskovassa Wenään-maalla käydään parhaillaan oikeutta punkkia vastaan. Ryhmä naispunkkareita on pahoittanut Volodja-sedän ja monen muun hartaan uskovaisen mielen kirkkohappeningillaan. Autoradiossa tänään mökiltä palaillessamme sikäläisen kirkon edustaja arveli koko homman olevan Putinin juoni kannatuksen lisäämiseksi myös politiikkaan osallistumattomien uskovaisten joukossa.

Mökkipaikkakunnallammekin käytiin tänä aamuna kiivas taistelu punkkia vastaan. Semmoinen oli pureutunut vyötärölleni takaoikeaan. En nähnyt sitä itse, mutta tyttäreni tarkasteli sitä iPhone-puhelimellaan;  valokuvaamisen lisäksi sitä voi käyttää myös taskulamppuna. Diagnoosi oli selvä, ja lähdin kohti terveyskeskusta.

Kaksi sairaanhoitajaa kävi punkin kimppuun pihdein varustettuina. Toisella ei ollut vielä punkista kokemusta, ja hän sai tehdä irroituksen toisen neuvoessa oikeita otteita. Punkille lausuttiin kuolemantuomio polttamalla, vaikka hoitohenkilökunta arvelikin sen tuskin kenenkään kimppuun käyvän, vaikka viemäriinkin laittaisi.

Sain jo ainakin kolmannen kerran olla hyödyksi lääketieteen opiskelussa. Aikaisemmin olen mm. luennoinut lääkäriopiskelijoille yliopistollisessa sairaalassa suolistosyövän oireista.

Puolisoni kautta olen oppinut, että punkki tai puutiainen on pirkanmaalaisittain puutti, ei kuitenkaan Putin.

Pertistä Adamis

Naisen silmät kapenivat viiruiksi: - No?

- Tein kuten käskit, Pertti sanoi ja mietti naisen tiukentunutta ilmettä. - Entäs sitten?
- Älä sitä murehdi. Kun pääsemme maihin, viet tämän kirjeen sataman poliisiasemalle, siellä odotetaan sinua. Saat sieltä tarvittavat asiakirjat jatkoon, lentoliput eivät muuten ole Helsinkiin, ja uuden passisi välissä on paperi, josta lennon aikana opettelet mahdollisimman hyvin uuden nimesi ja henkilöllisyytesi. Luotamme sinuun, emme halua vaikeuksia, jotka hankaloittaisivat eniten sinun itsesi elämää kohtalokkaasti. Sinut on monen vuoden tarkkailun perusteella valittu Tehtävään. Suurin kanto kaskessa on vaimosi, joka tietää tästä liikaa, hänet on raivattava pois. Ai niin, en ole esittäytynytkään; sano minua Reginaksi, se ei ole oikea nimeni, mutta saatat tarvita sitä, kun seuraavan kerran kohtaamme.

Nainen nousi ja asteli maihin menijöiden jonossa Ateenan helteeseen kadoten pian näkyvustä.

Parin tunnin päästä Pertti, tai Adamis Belauskis istui lentokoneessa meren yllä. Koneessa olevassa englanninkielisessä sanomalehdessä kerrottiin suomalaisen turistin hukkuneen Ateenan satamaan. Mies oli lehden mukaan pudonnut reelingin yli laivan törmätessä laituriin. Vain lompakko, passi ja lentoliput olivat löytyneet potkurin silpomina. Suomen poliisille oli ilmoitettu tapahtuneesta.

Adamis mietti sekavin tuntein asemaansa. Mikä oli saanut hänet heittämään lompakkonsa mereen naisen käskyn mukaan? Oliko heidän nauttimassaan juomassa jotain?

Hänen mietteensä keskeytyivät lentoemännän tuodessa sanomalehden, jonka välissä oli kirjekuori.

Hoo, jos minä olen musta...

Siilin Simon viilin himo

Pertti ja Aino

"You broke my heart, ’cause I could not dance,
You didn’t even want me around.
But now I’m back to let You know,
that I can shake them down.”

(Brian Poole and The Tremeloes: Do You Love Me?)

Laiva oli kreikkalainen saaristoalus. Pertti nojasi reelinkiin katsellen laiturin lähenemistä. Pertti oli valtion virkamies ja lomalla. Kreikka viehätti heitä kumpaakin – Perttiä ja Ainoa – lämmön ja ihmisten ystävällisyyden vuoksi. Kotimaan kohteet eivät kiinnostaneet; pitemmälle suuntautunut lomamatka erkaannutti työasioista.

Laivan kaiuttimista tuli kuulutusten lomassa vanhaa rock-musiikkia, mikä miellytti erityisesti, sillä se toi mieleen muistoja nuoruudesta ja festareista, sateisista mutavellijuhlista. Pertti oli kiintynyt nuoruuteensa etsien sitä usein internetistä selailemalla esiin 50-luvun automalleja, Packardeja ja Hudsoneja, Panhardeja ja Jowetteja sekä vanhaa rokkia. Erityisen tyytyväinen hän oli löydettyään sanat Tremeloesin hittiin ”Do You Love Me”. Kymmenet vuodet kappaleen alun puhuttu teksti oli askarruttanut; Brian Poole kertoi siinä särkyneestä sydämestään; hän ei osannut tanssia ja ystävätär ei huolinut tätä pyörimään ympärilleen. Tekstin loppu ei kuulostanut levyllä selkeältä, mutta netistä sanat löytyivät. Pertti vertasi kertomusta omaan elämäänsä. Näytönhalu naisille syntyi, kun lukion kaunotar teki hänet naurunalaiseksi koulutansseissa. Pertti jäänyt parittomaksi tanssilattialle tytön kävellessä pois toisten naureskellessa.

Aino oli tullut Pertin puolisoksi vasta muutama vuosi sitten. Kumpikin oli ollut aikaisemmin naimisissa, mutta kummallakaan ei ollut lapsia, eikä niitä ollut tarkoitus hankkia nytkään. Sinkkuparina, kuten he itsensä esittelivät, elämä oli heidän mielestään kyllin itsenäistä ja vapaata. Aluksi rakkaus vallitsi, ja puolisot vakuuttelivat toisilleen ikuista uskollisuutta.

Edellisessä avioliitossa Pertti ei jaksanut olla uskollinen. Jo nuorena hän oli tottunut iskemään naisia osakunnista, ravintoloista, rock-konserteista. Naimisiin meno ei tahtia haitannut, ja ero tuli jo parin vuoden jälkeen. Ainon ensimmäinen mies oli puolestaan usein juovuksissa ja pahoinpiteli vaimoaan säännöllisesti. Pertti oli kerran viikonloppuiltana sattunut paikalle, kun mies oli raastanut tätä kadulla hiuksista. Hän oli mennyt väliin, tönäissyt miehen kumoon, ja Aino oli tarrautunut Perttiin kiinni – pysyvästi.

Aino oli vaikuttanut Pertin käyttäytymiseen hillitsevästi. Naisseikkailut loppuivat, ja vihkimisen jälkeen hänestä oli tullut rauhallinen ja kotona viihtyvä. Aino palvoi uutta miestään kiittäen onneaan kypsästä ihmissuhteesta.  Vuosien mittaan omistamisen halu sai mustasukkaisia piirteitä, ja hän alkoi vahtia miehensä kaikkia menemisiä. Perttiä se ei aluksi haitannut, mutta vähitellen uskollisuuden vakuutukset ja perässä riippuminen alkoivat kyllästyttää ja silloin tällöin hän tuli tiuskineeksi vaimolleen.

Pertti oli matkalla yksin. Aino oli sairastunut ja joutui peruuttamaan matkansa, mutta Pertti jääräpäisyyden puuskassaan päätti matkustaa kaikesta huolimatta.

Ensimmäisenä matkapäivänä hän oli soittanut kotiin tiedustellakseen vaimonsa kuulumisia. Kotoa ei kuitenkaan vastattu, ja huolestunut mies vietti unettoman yön hotellissaan. Seuraavana päivänä hän sai yhteyden Ainoon, joka kertoi Pertin ottaneen vahingossa hänen pankkikorttinsa. Myöhemmin iltapäivällä vuoristoretkellä ampiaisparvi hyökkäsi Pertin kimppuun pistäen useita kertoja käteen ja kaulaan. Pertti oli allerginen, käsi ja kaula turposivat, ja hän joutui käymään ensiapuasemalla, jossa lääkäri leikkasi ahtaaksi käyneen sormuksen pihdeillä poikki. Samoin Ainon kuvan sisältävä medaljonki otettiin pois turvonneesta kaulasta. Korut Pertti laittoi lompakkoonsa ja päätti korjauttaa sormuksen kotimaassa kultasepällä. Turvotus laski kuitenkin pian, ja hän meni illalla rantakahvilaan pyytäen siellä tapaamaansa suomalaista naista ottamaan kuvan, jonka Pertti lähetti sitten kännykästään Ainolle. Seuraavana aamuna hän soitti kotiin.  Aino kertoi vointinsa huonontuneen ja kyseli itkuisella äänellä, miksi kuvassa ei näkynyt sormusta eikä kaulakorua. Pertti vakuutti molempien olevan tallessa ja päätti palata kotiin mahdollisimman pian.

Matkatoimisto järjesti liput laivalle Ateenaan, josta lähtisi seuraava Suomen-lento. Liput, passi ja lompakko olivat turvallisesti hänen puseronsa rintataskussa, ja laiva valmistautui kiinnittymään laituriin.  Hetkeä aikaisemmin Pertti oli istunut laivan kahviossa, ja hänen pöytäänsä oli tullut sama naisturisti, joka oli ottanut kuvan. Pertti kertoi nuoruutensa festivaaleista ja huomasi voivansa hyvin ensimmäistä kertaa matkan aikana. Hän oli kuitenkin lähtenyt seuraamaan laivan saapumista laituriin, ja nainen jäi pöytään hymyilemään hänen peräänsä. Aluksen ohjauksesta vastaava miehistö ei tuntunut olevan tehtäviensä tasalla, sillä laiva iskeytyi liian kovalla vauhdilla rantaan. Täräys vavahdutti alusta, ja partaaseen nojailleva oli pudota kokonaan Ateenan satama-altaaseen. Suurin osa hänestä kuitenkin jäi, vain rintataskun sisältö silpoutui potkurivirrassa. Pertti kohautti hartioitaan ja palasi pöytään naisen seuraan.

Kapulakieltä

VOITTAJA: Hei siis, saisinks mä pitää tän kapulan?
TOIMITSIJANEITI: Tuota, en oikein osaa luvata, mutta...
PÄÄTOIMITSIJA: Sir, kapula on kaupungin liikuntatoimen omaisuutta, eikä meillä ole lupaa jakaa urheiluvälineitä pois ainakaan ulkomaille. Ne on hankittu valtionavustuksilla, ja luulenpa, että HRH ei todellakaan pitäisi ajatuksesta. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki viestikapulat jaettaisiin pois. Millä sitten kilpailisimme piirikunnallisissa ja muissa nuorison tervehenkisissä tapahtumissa.
VOITTAJA: Mutta täähän on vain tämmönen palikka, mä voisin sorvauttaa meillä samanlaisen onton ja täyttää sen vaikka jamaikalaisella rommilla.
PÄÄTOIMITSIJA: Ehdotuksenne on todellakin sinänsä kiehtova, mutta en voi tässä päättää, tutkimme asiaa liikuntalautakunnan kanssa. Voi olla, että liikuntatoimenjohtaja esittelee kokoukselle ehdotukseenne suostumuksen.

Astetta huutaa

Vrt.

Huilataan

Lantalainen ja Lapin mies tekivät yhteistä matkaa hikipäässä. - Eiköhän huilata vähän, etelän mies sanoi. Toinen vilkaisi kummissaan ja pisti lisää vauhtia. Kovin vaikea on tulkita toisen kielialueen ilmaisua, kuten jo kai aikanaan Wittgensteinkin mietelmillään tarkoitti.

Tässä kuuluvan musiikin on säveltänyt André Jolivet (s. 8.8.1905), ja tässä huilisti ei pahemmin huilaa, tai sitten huilaa - riippuen puhutaanko lapiksi vai lannaksi.

Ääntöä ja kisailua

- No niin, tervetuloa Ylen, MTV3:n, ja muittenkin mediaosakeyhtiöiden liikuntatoimittajat tähän pieneen verryttelytilaisuuteen. Harjoittelemme taka- ja etuvokaalin sujuvaa sijoittelua ja ääntämistä suuonteloissamme.

Kertokaapa se leveästi hymyävä mies siinä etupulpetissa, kuinka sana osakeyhtiö lyhennetään.

- OO YY.
- Mainiota, juuri niin. Kuulitte varmaan kaikki, kuinka se meni - ja pankaapa matkapuhelimenne hetkeksi pois se rouva siellä takapenkillä ja keskittykää asiaan. Kuten huomasitte, äskeinen herra lausui lyhenteen aivan oikein, vaikka eräässä ajankohtaisessa liikunta- ja liiketoimeen liittyvässä sanassa samojen vokaalien lausuminen tuottaa hänelle ja lähes kaikille teille, arvoisat osanottajat täysin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Siis vielä kaikki yhdessä: OO YY!

- OO YY!

- Sitten vaikeutamme hiukan, kirjoitan taululle - kirjoitan oikein hitaasti, että on helpompi lukea - "LYMPIA".
Vanhemmat teistä, taikka ainakin vanhempanne saattavat vielä muistaa, mitä YYA tarkoittaa. Lausutaanpa nyt yhteen ääneen YYA.
- YYA.
- Mainiota, sehän meni vallan loistavasti, ja kuten huomasitte, ensimmäisessä tehtävässä matkasimme takavokaalista etuvokaaliin ja toisessa ääntöharjoituksessa takaisin. Nyt onkin sitten vaativan loppukokeen aika. Aluksi luemme taululta sinne kirjoittamani sanan, siis yhteen ääneen nyt.
- LYMPIA
- Hyvä, sitten katsokaa tarkasti, lisään eteen yhden vokaalin, "O", noin. Voimme nyt pitää pienen tauon, voitte käydä aulassa jaloittelemassa, jonka jälkeen jatkamme.

Ja tauko on pidetty, nyt voimme keskittyä lausumaan taululla olevaa sanaa. Jokainen vuorollaan, olkaa hyvä, neiti siinä vasemmalla edessä aloittaa.

- OLUMPPIA.
---------

Annamme harjoituksen jatkua, ja keskitymme kirjallisuustehtävään. Laadin sen vuonna 1997, kun matkasimme höyrylaivalla Savonlinnan Retrettiin Einojuhani Rautavaaran "Aleksis Kivi"-oopperan ensi-iltaan.

Kysymykset käsittelevät Kiven kolmea tunnettua teosta, Seitsemää veljestä, Nummisuutareita ja  Kihlausta, vastauksissa on kolme vaihtoehtoa, joista voi valita. Jätän tämän pähkäiltäväksenne. Laivamatka päättyi muuten perin surkeasti - siitä voitte lukea täältä.

1. Kuka oli Eskon äiti? a) Martta b) Venla c) Kreeta
2. Mikä oli Eevan sukunimi? a) Tillander b) Surander c) Helander
3. Taula-Matin kaverina ollut savolainen noitaukko oli a) Hiltunen b) Koponen c) Heiskanen?
4. Kuka seuraavista ei ollut klarinetisti? a) Teemu b) Antres c) Aapeli
5. Eskon rahoista piti kosioreissulla huolta a) Sepeteus b) Mikko c) Iivari
6. Kuka sanoi "Niin muuttuu maailma, Eskoseni"? a) Topias b) Sakeri c) ei kukaan Kiven henkilö
7. Kuka sanoi "Tämmöinen tupa, huhkaimen pesä"? a) Seunalan Anna b) Martta c) Eeva
8. Saapasnahkatornissa kävi a) Simeoni b)Eenokki c) Esko?
9. Kuka sanoi "Ja sitten me ryypättiin"? a) Tammiston Kyösti b) Jahtivouti c) Taula-Matti
10. Rajamäen Kaisa oli a) pyykkäri b) lapsenpäästäjä c) kuppari
11. Mitä Eero ja Simeoni tekivät viinanmyynnistä saaduilla rahoilla? a) ostivat krouvissa viinaa ja pullaa b) hävisivät korttipelissä c) Ostivat uuden hevosen
12. Kuka oli Juhanin vaimo? a) Anna b) Kreeta c) Venla
13. Kuka kirjoitti pilkkalaulun veljeksistä? a) Tammiston Kyösti b) Kissalan Aapeli c) Rajamäen Mikko
14. Hiidenkivellä saarnasi a) Aapo b) Eero c) Lauri?
15. Ensimmäiset lukuopetukset veljeksille antoi a) lukkari b) lautamies Mäkelä c) Männistön muori?
16. Veljesten isän nimi oli a) Juhani Jukola b) Aleksi Jukola c) Isästä ei ole tietoa?
17. Kihlauksen sulhasmies oli a) Aapeli b) Eenokki c) Jooseppi
18. Eskon eno oli nimeltään a) Iivari b) Simeoni c) Sakeri
19. Montako härkää piiritti hiidenkiveä? a) 7 b) 40 c) 33
20. Kuka lauloi "Sydämeni laulun"? a) Venla b) Anna c) Kreeta

Tosi Masa

Elokuun alun musiikkipläjäyksenä tarjoillaan kroatialaisen Ivan Zajc'in (s. 3.8.1832) Elegia. Masatoshi Hirano, alttoviulu ja Maria Mikulic Stimac sen esittävät. Masatoshi tuo mieleen entisen Japanin pääministerin, jonka etunimestä Spedekin vitsaili. - Eisaku, jaa että ei Saku, no mikäs sitten - tyyliin. Mutta altisti Masa on ihan Toshi Masa tai Hirano. Elegian säveltäjän lempikipale on saattanut olla O. Merikonnan "syyvästi meeri huuokaa.

Elokuuta

Viimeinen lomakuukausi alkoi tänään. Syyskuun alussa alkavassa uraputkilossa ei lomia tunneta. Bloggerista ilmoittivat, että Picasan ilmainen kuvavarasto on jo täynnä. Poistin sieltä jotakin, mutta vähennän visualismia tämän blogin puitekehystyksissä. Ulkoasuakin muutin vähän. Voi olla, että jos oikein äidyn kuvaamaan, julkistan niitä muualla. Saas ny kattoo, kuten Savossa ei sanota.