Se on siinä...

Lämpötila varjossa on nyt 30 astetta Celsiuksen asteikolla. Auringossa on n. 5800.

Tulen tekosia

Kuva on otettu yläkerran ikkunasta kylän keskustan suuntaan lauantai-iltana n. klo 22. K-market roihuaa täyttä päätä. Matkaa kuvanottopaikalle on vajaa puoli kilometriä. Sää oli kuuma ja poutainen, ukkonen tuli vasta tänään.

Tänään n. klo 15.

Menneitä aikoja - ja tapoja

Kymmenennen polven esi-isiäni tutkaillessani mieleeni juohtui tämä wanha tarina:

Laupäevä õhtusel

Sateisena - kuinkas sattuikaan - päivänä rakentelin sukupuutani. Iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-iso-isoisäni, joka aikoinaan toimi keskisuomalaisella paikkakunnalla kirkkoherrana, oli tietojen mukaan kumauttanut teininä miehen nyrkillä kuoliaaksi. Asiaa oli lieventänyt se, että uhri oli ollut ns. poliisin vanha tuttu ja tunnettu rähinöitsijä. Sakolla oli siitä selvitty. Toinen suunnilleen saman polven esi-isä, pappismies hänkin, oli erotettu virastaan, koska oli mennyt naimisiin ilman kuulutuksia.

Kun sitten eilen illalla oli kuunneltu Lauantai-illan toivotut, joissa mm. Markus-setä esitti hittikappaleensa "Rukkaset saanut", huomattiin auringon paistavan ja siirryttiin ulkotiloihin grillaamaan Ykkösnyrkki-merkkisiä makkaroita. Grilliseuraksi saapuivat kuvissa esiintyvät elukat, niin ja tietysti myös itikat.

Rusakon amerikkalainen serkku on nimeltään cottontail. Sen niminen jatsikappalekin on olemassa. Sen tulkitsee Duke Ellington alinna olevalla vireolla. Alemmassa kuvassa jänis venyttelee syönnin lomassa ja näyttää häntäpäätään. Aika pitkä cottontail on silläkin.

Vanha kysymys kuuluu: - Mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? Vastaus: - Kumpikin ovat jylsijöitä. Myös olava ja lusakko ovat niitä.
Pihajäniksemme ei piitannut grillituotteista, vaan naposteli mieluummin apilaa ja puista pudonneita omenanraakileita. Lähitienoilla asusteleva kissa, joka pistäytyy meillä silloin tällöin ei sekään makkarasta välittänyt - ei kyllä tarjottukaan.

Kollit

Anttilan postimyyntikuvastossa oli n. 50 vuotta sitten tyytyväisen asiakkaan kiitosruno, josta osa jäi mieleen. Jotenkin näin: "...auto(?) tavarat jätti, kolme suurta kollia ja korituoli nätti."

Ymmärsin asiayhteydestä, että kissoja ei lähetys sisältänyt, vaan suuria pakkauksia.

Yllä oleva  kuva oli liimattu vinttikomerosta löytyneeseen pahvilaatikonriekaleeseen. Lähetyksessä on toimitettu peräti kymmenen kollia mahdollisesti keksejä ja muita pikkuleipiä, ehkä rinkeleitäkin, kirjailija ja kauppias Minna Canthin perillisten osakeyhtiölle. Muistan nähneeni Canth & Kumpp.-nimisiä kauppoja ainakin Kuopiossa.

Kaikki muu etiketissä on selkeää, paitsi vasemman alanurkan pieni präntti. Viimeinen sana siinä tarkoittanee kirjapainoa - sen niminen oli aikoinaan lähettäjäpaikkakunnalla.

Luontevalta tuntuu rinkelinkuljetus kahden kaupungin välillä; kummassakin on kauppiasrouvan patsas. Jyväskylässä se lakitetaankin vappuna. Kerran asenettiin sille rintaliivitkin, mutta virkavalta ei pitänyt siitä.

Harakka vaahterassa

Kuva ja muita  taiteilijan teoksia löytyy sivustolla www.xubeihong.org

Päivän taidekuvan on maalannut kiinalainen taiteilija Xu Beihong (s. 19.7.1895) vuonna 1944. Sen englanninkielinen nimi on "Magpie on Maple Branch, eli "Harakka vaahteranoksalla". Kuvasta voisi päätellä, että vaahterat Kiinassa ovat ainakin lehdiltään hiukan toisen mallisia, tai sitten kääntäjä ei ole osannut valita oikeaa puuta. Ainakaan Kanadassa ei tuo menisi läpi.

Harakoita ja vaahteroita on meidänkin pihassa viljalti. Muutaman sentin korkuisen taimikon harvennusta, tai avohakkuuta olen suorittanut ruohonleikkurilla, ja marjapensaissa puut kasvavat desimetrikaupalla kesässä, ellei niitä saa juurineen pois.

Mitä taas harakoihin tulee, niin kiitos niitä mielummin kuin naakkoja. Harakat eivät pesi savupiippuun.

Kyltti

Pankin ovipielessä on kuvan esittämä kyltti. Jos siis haluan tulla aamuyöstä tutkimaan, onko siellä vielä rahaa, vai ovatko kaikki menneet Espanjan Pamplonan härkäjuoksun sponsoreille, voin painaa nappia, jolloin paikalle tulee joku virkiailija/virkamies.

Kuinkahan muuten homma sujuisi James Potkukelkalta?

Takuita tuohesta

Tuohi on nykyisessä katupoikakielenkäytössä synonyymi rahalle. Koivun kuoren näköinen luottokorttikin on olemassa, ja sitten myös näkyy olevan savolaisen olutpanimon tuote, jonka pakkaus sitä jäljittelee. En ole koskaan käynyt Espanjassa, ja tuskin toista kertaa haluaisin mennäkään, ellei takuilla saada... no olkoon, mutta tuohta kasvaa sielläkin, ja tietääkseni korkkitammea, jonka käyttö kierrekorkkien myötä on uhkaavasti vähentymässä uhaten myös puiden yhteydessä viihtyviä eliökantoja. Luonnonsuojelijat suosittelevat oikeiden korkkikorkkien käyttöä, ettei metsiköitä hakattaisi pois.

Kun Pohjois-Savon eteläiseen rajakaupunkiin rakennettiin uusi kirjasto reilut parikymmentä vuotta sitten, havaitsin, että kansatiedettä käsittelevä osasto oli otsikoitu hyllyihin muodossa "kansantiede". Termi tuossa muodossaan tarkoittaisi kansan harjoittamaa tiedettä, mahdollisesti kyllä-kansa-tietää-tyyliin, samoin kuin kansanmusiikki tarkoittaa kansan harjoittamaa musiikkitoimintaa. No, ännä poistui kyllä sitten aikanaan.

Nyt sitten käymme kansatieteellisen arvoituksen kimppuun:

- Mihin tarkoitukseen on kuvassa olevaa esinettä käytetty? Koska nyt on vaikeista asioista kyse, kerrottakoon, että juhannukseen se liittyy.

Monot

Marguerite Monot (oik. Monnot) oli ranskalainen säveltäjä, joka tunnetaan varsinkin Edith Piafille tekemistään lauluista. Kuvan Monot ovat peräisin 1930-luvulta, ja ne on äitini saanut ylioppilaslahjaksi vuonna 1936. Nuorempien polvien toimesta niillä on hiihdetty vielä 1980-luvulla. Ehjät ja hyvät jalkineet, kumisessa kantalapussa on saksanhirven kuva ja teksti "Marmon". Se voi tarkoittaa vain kantalapun tekijää, muuta valmistajan merkkiä tai nimeä ei löydy - kyläsuutari ei näitä ainakaan ole ommellut kokoon.

Kohta sitä toivoo jo, että tuo jatkuva päivittäinen sade, joka toisaalta kasvattaa ruohoa ja toisaalta estää sen leikkaamisen, jo muuttuisi vähitellen lumeksi, ja monoillakin olisi käyttöä.



Non probleme, laulaa Tauski, eikun Johnny H. Kaasin Patrician kanssa tässä tahatonta komiikkaa sisältävässä videossa. Sävellys on mainitun Margueriten, tulkinta omaperäinen ja yleisön reaktioista päätellen ihan ihqu. Margueritelta ei voi enää kysyä.

Maanantaishoppailua

Ja tapahtui niinä päivinä, että Läntisen Maan kaupparuhtinas puhui palkollisilleen ja sanoi: "Katsokaa, olen tullut jo vanhaksi, mutta siitä huolimatta tahdon vielä lisätä kauppahuoneideni määrää. Niin lähden oitis Itäisemmän maan itäisempään kolkkaan tarkastamaan, olisivatko he suosiollisia hankkeelleni, kuten sen maan muilla seuduilla on jo tapahtunut."

Saavuttuaan Itäisemmän maan itäosaan kutsutti ruhtinas luokseen sen seudun hallintomiehet, joiden tehtävänä oli jakaa maata niille, jotka halusivat julkisia kauppahuoneita rakentaa, kuullakseen heidän mielipiteensä asiasta. Hallintomiehet siinä kaupungissa, jonka alueelle rakennus tuli pystyttää, ja myös siinä kaupungissa, jonka raja kulkee kauppahuoneen maa-alueen lähellä ilostuivat suuresti, ja sanoivat: "Olet tervetullut tänne, annamme sinun kernaasti rakentaa haluamasi." Lisäksi he määrittivät maan hinnan tynnörinaloittain, jonka ruhtinas hyväksyi.

"Haluan, että rakennuksesta tulee tarpeeksi suuri, niin, että oman kauppahuoneeni lisäksi sinne voi tulla myös muita kauppiaita tavaroineen, jolloin ostaja voi vähemmällä vaivalla saada kaiken tarvitsemansa samalla kertaa", ruhtinas sanoi, "ja koska olen tullut läntiseltä maalta, tahdon myös syntymäseutuani muistaa niin, että rakennus sivellään niillä väreillä, joita siellä käytetään kaiken hyvyyden ja totuuden merkkeinä. Myös jokainen tavara, joka kaupan on, nimettäköön sillä kielellä, jota Läntisessä maassa puhutaan".

Mutta jotkut Itäisemmän maan asukkaat napisivat ja sanoivat: "Katso, hän tulee tänne kuin valtias sotaretkellään. Mitään hyvää ei voi tästä seurata, opettavathan he väkisin meidän lapsillemme ja nuorukaisillemme omaa kieltään, vaikka sitä emme ikinä tarvitse." Ja monet kieltäytyivät menemästä koskaan uuteen kauppahuoneeseen.

Kuopion Matkuksessa sijaitseva kauppahuone. Poislähtö etelän suuntaan 5-tielle on erittäin hankalaa.

Pikkupöytiä, alle vitosen tsibale.

Aika paljon aikaa

Ruotsalainen perinne-eväs

Lainakassit lounastauolla

Loppusuora, maali häämöttää

Junalaivajuna

Tasan kuusi vuotta sitten vietettiin Kerman kanavan ja Heinäveden reitin matkustajaliikenteen 100-vuotisjuhlaa. Torvisoitotta ei niistäkään kinkereistä selvitty. Myös baritoni Juha Kotilainen oli esiintyjälistalla. Hirmuinen heinäkuun helle piinasi niin soittajia kuin kuulijoitakin kanavatuvan edustalla. Toisenlainen oli sää eilisessä Savon radan juhlassa. Sateelta vältyttiin, mutta kylmä tuuli teki parhaansa keikan alkupuolella. Pussillinen pyykkipoikia kuuluu aina ulkomusiikin esittäjien varustukseen. Vaikka sää olisi alunperin kuinka tyyni, tuuli reagoi aina soittoon, varsinkin sooloihin tai muuten vaativiin kohtiin, joita ei hatusta vedellä noin vain.


Rautatien merkitystä Pieksämäen kehitykselle kiitteli kaupunginjohtaja puheessaan. Hän arveli paikkakunnan asukasluvuksi tällä hetkellä korkeintaan 6000, mikäli kiskoja ei aikoinaan olisi tienoolle vedetty.

Naapurikunnassa asuvana muistuttaisin vielä täkäläisten kauppiaiden ja laivureiden osuudesta kehitykseen; leppävirtalaiset liikemiehet vastustivat radan rakentamista Leppävirran kautta Kuopioon, koska pelkäsivät harjoittamansa vesiliikenteen siitä kärsivän. Niin sitten rata tehtiin Pieksämäeltä Suonenjoen kautta Kuopioon.


Kerman kanavalla Kerman Kalle - kanavamestari Kalle Pakarinen - oli aikanaan tunnettu sääenustaja, vähän niinkuin myöhempien aikojen tunnetuksi tekemä sammakkoprofessori Heikkinen.

Veeärrä

Olin tänäänkin jo edellisessä artikkelissani mainitulla risteysasemapaikkakunnalla. Tällä kertaa en käynyt leipomossa, enkä kuvannut Triumpheja. Sain kutsun muutama päivä sitten tulla avustamaan Rautatieläisten Soittokuntaa. No, tilaisuus liittyi Suomen Valtion Rautateiden 150-vuotisjuhlavuoteen, ja se pidettiin Pieksämäen vanhan aseman, jossa nykyään toimii Savonradan museo, pihamaalla. Soiton ja laulun lisäksi puheissa muisteltiin sota-aikaa, kuvailtiin rautatien merkitystä paikkakunnan kehitykselle jne.

Kuvassa oleva Hanomag-vaihtoveturi "Kana" oli lämmitetty kyydittämään juhlavieraita ratapiha-alueella, ja saapuipa Jyväskylästä saakka matkustajia tuoden paikalle Dm7, joka myös Lättähattuna tunnetaan. Muilla raiteilla hurahtelivat sitten Intercityt kaksikerrosvaunuineen ja Pendolinot.

- Taas yksi keikka lähempänä eläkettä, kuten meidän oman soittokunnan piirissä leikillisesti todetaan. Rautatiesoittajista en tiedä, mutta eivät nuo näytä ihan eilisen teeren poikia olevan hekään.

Monipuolinen päivä

1. Koneita ja kojeita


Kävimme eilen ostamassa leipää läheisen rautatieristeysasemakaupungin lähiöstä. Siellä toimii Moilasen leipomo, joka tarjoaa satunnaisia yllätyksellisiä tarjouksia, joiden myötä voi muovikassin täyttää joskus hyvinkin edullisesti leivontatuotteilla. Huomioon tulee ottaa, että ruisleivät - perinteiseen tapaan leivotut - eivät litisty niin helposti pieneen kokoon kuin pehmeät vaaleammat leipomotuotteet.

Myymälän eteen oli paikoitettu kuvan esittämä ajopeli, ja vaikka moottoripyöräkokemusta minulla ei olekaan kuin blogin tunnuskuvan esittämän verran, tuommoinen brittipyörä kuitenkin herätti kiinnostusta kuvaamiseen asti. Tillman voinee kommentoida, mitä tunteita Triumph Rocket III herättää (3-sylinterinen yli 2-litrainen moottori, loput 2 pakoputkea ja pakosarjat toisella puolella).

Alempi kone on Husqvarna-merkkinen. Husovarna, kuten brandi ääntyi keskisuomalaisittain ainakin muutama vuosikymmen sitten, on valmistanut hyötyvälineitä ompelukoneista moottoripyöriin, ruohonleikkureista moottorisahoihin. Kelaleikkuri on perintökalu, jolla tarvittaessa sliipataan pihanurmikkoa.

Nykyään joillakin nettisivuilla näkyy mainostettavan valmistajan automaattileikkureita evoluution luoman heinännyhtäjän eli lampaan korvikkeena. Vähän porua, mutta myös vähän villoja, jos sitä keritsemään ryhdyt.

2. Elukat ja luonto

Kaksi oravaamme, joille nyt pitäisi keksiä nimet - vaikeatahan se on, kun emme tiedä edustavatko ne sukupuolivähemmistöä, siis miehiä ainakin ihmistilastossa, vai naisia missäkin suhteessa, ovat ottaneet kiitollisuudella vastaan maapähkinät, joita talvilinnuille markkinoidaan. Myös meikäläisen harakkaperheen teinit ovat niitä hanakasti havittelemassa. Kuvasta näkee, kuinka orava yrittää ahtaa silmät pullollaan pähkinää naamaansa, ettei linnulle vain jäisi mitään. Oravanhan pitäisi ajatella myös siipikarjan etua yhteismaapähkinäkriisin tiukkenevassa ja vaarallisessa ympäristössä.

Orkulla sitten hermo petti harakan tarkkailussa, ja se kaivoi hätäpäissään suullisen pähkinöitä maahan neulasten alle ja siirtyi puuhun tarkkailemaan tilannetta. Tappeluhan siitä sitten taas tuli.

- Mullekkii jätät jottaen, sennii... 

3. Musiikki ja laulu


Äsken tuli televiisiosta Tangomarkkinat. Siellä kansa äänesti jatkoon neljä laulajaa ja tuomarit lisäksi kaksi. Mika Toivanen, joka oli säveltänyt suurimman osan ja sovittanut kaikki esitetyt kappaleet sai kymmenentuhatta euroa palkinnoksi työstään suomalaisen tangon hyväksi.

Euroopan yhteismaapähkinäkriisin kurimuksessa kamppaileva Jutta-ministeri oli katsomossa. Opetusministeri taas avajaispuheessaan muisteli Sauli Lehtosta.

Onneksi Marko Lundberg pääsi jatkoon. Terhi Matikaisen laulaman Unto Monosen Lapin tangon sovitus oli mielestäni aivan ällistyttävä, mutta siitä huolimatta Terhi nähdään jatkossa tuomariäänin.

Ilmoja piisaa

Kuva on eilisillata. Uhkaili vähän, mutta siihen se kuitenkin jäi. Tänään tuulee, paistaa ja välistä sataa. Jos nuo viimeiset kaksi sanaa erehtyisi lausumaan Fingerporin baarissa, olisi reaktio tietty.

Luonnonkauneuden takia olen poistanut kuvasta kolme sähkökaapelia ja katulampun.

Ori Eino

Eilisen Eino Leinon ja runon ja suven päivän jutussa oli kuva kansanrunoilija Kymäläisestä - Sjöstrandin mukaan muotoillut Veikko Nuutinen 1960-luvulla.

Mutta on meillä Einonkin patsas, ei kylläkään Leinon, vaan yhden suomenhevossukuhaaran perustajan. Tämän patsaan on veistänyt Herman Joutsen 1990-luvulla.

Eino kiinnostaa ja hämmästyttää ohikulkevien ihmisten lisäksi koiria. Jotkut pelkäävät, jotkut haukkuvat, ja kerran näin kun lintukoira teki napakan asennon kuono sojossa ja etujalka samaan tyyliin kuin hummalla.

Patsaan paljastustilaisuudessa oli hevosystäväin lisäksi pari ratsuhevosta, jotka olivat vähällä pudottaa tytöt selästään, kun soittokunta aloitti 30-vuotisen sodan marssin. Mutta se ei ollut Einon vika - eikä se sotakaan.

Joskus, kun Ollin aika käy pitkäksi kirkkopuistossa, hän astelee taputtamaan hummakaveriaan.

Runoa ja suvea

Nyt ei pakkanen pane, ja pronssinen mieskin lämpenee luonnostaan.

Runopäivän kunniaksi kysyn seuraavaa:

1. Kuka on tuo mies, jolle kirjoitetusta runosta alla on katkelma?

2. Kuka on ruotsinkielisen runon alkuperäinen kirjoittaja?

3. Kuka on kääntänyt runon suomeksi?

Kun keskellämme noin sä seisot, veikko,
kuvana luonnon rakkaan, rauhaisan,
kun äänessäs soi kotimainen laulu,
tuo laulu meidän muinaismaailman,
niin tuntuu kummalta, on kuin ei koskaan
me toisistamme oiskaan eronneet,
ja niinkuin lapsi isän polvell' istuin
me näimme jälleen kodit, metsät, veet.

Nissanissa

Alakuvassa esiintyvä orava, joita yllättäen onkin seurassamme pihassamme kaksi, käveli eilen muina eläiminä yläkuvassa näkyvän Nissanin alle, nousi seisomaan kahdelle jalalle, ojensi kätensä ylös ja veti itsensä moottorin pohjapellin reunasta sisälle. Pyysin sitä poistumaan, ja tottelihan se, ei ehtinyt ryhtyä öljynvaihtotoimiin eikä muihinkaan huoltohommiin. Tiettävästi ainakin kissat ovat joskus matkustaneet auton moottoritilassa pitkiäkin matkoja, oravista ei minulla ole tietoa. Auton konehuone voi oravien mielestä olla houkutteleva kätköpaikka pähkinöille, joita ne ovat saaneet pihassa nauttia. Sovussa ei ruokailu tahdo samalla paikalla yhteisesti sujua - tappelulla selvitetään, kumpi saa parhaat palat.

Coucou

Louis-Claude Daquinin (s. 4.7.1694) sävellys "Käki" kukkuu tässä György Sziffran soittamana. Käen kukuntaa on kuulunut tänäkin kesänä sattumoisin. Aikoja sitten on todistettu vääräksi runoilija Yrjö Koskisen väittämä, kuinka se "sulhonsa suloutta ylistää". Naaraskäki ei nimittäin kuku, vaan keskittyy enemmän hiljaisiin munimispuuhiin toisten pesiin.

Voihan tietysti olla olemassa myös valtavirrasta poikkeavia sateenkaarikäkiä.

Piikittelyä

Tiedot siilikannan täydellisestä häviöstä olivat vahvasti liioiteltuja ja ennenaikaisia, kuten amerikkalainen kirjailija Samuel Langhorne Clemens omaa kuolinilmoitustaan kommentoi. Kuvan otus kömpi astialle muina miehinä eilen illalla.

Vasemman silmän päällä voi nähdä paljon yleisemmän piikikkään; pikkejä on vain yksi, mutta hanakampi on käymään muiden luontokappaleiden kimppuun kuin siili konsanaan.

Raastavaa menettelyä

Viemärin tarkkailuaukon merkkikepin päässä istuva ulkokullattu enkeli tarkkailee toimintaani marja- ja koristepensaiden äärellä sekä juurella. Menettelyni on raastavaa, valkokukkaiset putket, nokkoset, pitkät heinät ynnä muut luonnonkasvit pois pilaamasta ihmisen istuttamia. Kasvulle suotuisa kesä on venyttänyt vihreyttä ennätystahtiin.

Kohta käyn vaahteroiden kimppuun.  

Eriväriset kengät

Suomalainen juoksija kaatui eilen 1500 metriä juostessaan eurooppalaisten urheilijoiden joukossa. Monella, kuten hänelläkin, näytti olevan keskenään eriväriset kengät. Siis sekä vasen jalkine, että oikea oli kumpikin erivärinen.

Kaatumisen seurauksena Suomelta meni selostuksen mukaan varma mitali, mutta Lontoon olympialaisissa se on mahdollista ottaa vastaan. Myös pituushyppääjillä on kaiketi sama mahdollisuus. Edellisistä Lontoon olympialaisista minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, on kuitenkin kerrottu, että minulla oli maitorupea ja myös ripulia kisojen aikana. Helsingin urheilujuhlista muistan saaneeni tuliaisena vihreän muovikameran, joka ruiskautti vettä kuvattavan kohteensa päälle.

Mutta mitä tulee erivärisiin kenkiin, muistettakoon Pertti Paasio, turkulaispoliitikko, josta media teki huomattavan jutun, koska hän oli saapunut johonkin arvovaltaiseen tilaisuuteen toisessa jalassaan musta ja toisessa ruskea kenkä. Paasion media-arvo nousi ja korostui. Saman puolueen Mauno Koivisto muistetaan myös rikkinäisistä sukistaan.

Politiikka on vaikea aihe, enkä entisenä kunnallisena virkamiehenä osaa siihen puuttua sen tarkemmin. Sukkia ja kenkiä tarvitaan; itse olen luopunut kesäajaksi sukkien käytöstä, avojaloin en sairauksieni takia voi kulkea, mutta Bagheera-merkkiset sandaalit jättävät mukavat rusketusrajat jalkapöytiin.

Kuva esittää syntymäkodissaan pihakuusessamme majailevaa eläintä, joka tuossa parhaillaan nautiskelee Marie-keksiä. Siilit, joita on parhaimmillaan ollut kymmenkunta kerrallaan nauttimassa talon antimia, ovat kaikonneet salaperäisesti, ja villieläimiä lintujen sekä hyttysten ohella kiinteistöllämme edustaa nyt hän.

Heinäkuu

Aikoihinpas nyt on eletty - till tidernapas har man nu levat. Vuosi vaihtui tuossa vasta muutama kuukausi sitten, ja nyt on jo heinäkuu. Kasvillisuus, eläimellisyys ja ihmisellisyyskin kukoistavat. Kuvassa Keski-Suomen mänty, johon ei kukaan vielä tiettävästi ole päätänsä lyönyt. Mökkirannan komein puu, joka kesti pari vuotta sitten myrskyn riehumisen kaverinsa pihlajan (takana) kanssa.