Dr. V.

Syyskuun lopuksi rauhallista kuoromusiikkia. Päivän säveltäjä on Charles Villiers Stanford (30.9.1852 - 29.3.1924).

Blue Bird-laulun esittää suomalainen lauluyhtye Lumen Valo. Lunta ei ole vielä meilläpäin valaisemassa, onneksi, sillä pidän enemmän ruohonleikkuusta kuin lumitöistä. OP-Pohjolan seinässä oleva mittari näyttää nyt 14 astetta Celsiuksen asteikolla. Jossakin Reuna-Suomessa lienee vielä lämpimämpää.

Odotan jännittyneenä ensi maanantaita, sillä jos tässä rakennuksessa olisi keskusradiojärjestelmä, siitä voitaisiin aamulla kuuluttaa kaikille amerikkalaiseen tapaan: "Mr. V. has arrived at the building".

Mr. V:n olen tavannut iltamatilaisuudessa edellisellä asuinpaikkakunnallani. Iltamien ohjelma oli puhe ilman paperia, 45 - 60 min ja tanssimusiikkia sopivassa määrin. En puhunut vaan soitin muutaman muun kera, puhepuolen hoiti Mr. V.

Maanantaina ei soiteta, vaan jo tunnin päästä alkamisesta Mr V. has left the building.

Laukka

Illuusio lentävistä hevosista on tässä päivän taidekuvassa, jonka on maalannut Theodore Géricault (s. 26.9.1791). Vasta valokuvauksen myötä voitiin todeta, että kiitolaukkaavalla hevosella kaikki jalat ovat yhtäaikaa ilmassa vain silloin, kun ne ovat mahan alla, eivät eteen ja taaksepäin ojennettuina.

Kiitolaukan lisäksi laukkalajeja ovat mm. ruoholaukka ja kynsilaukka. Kynsilaukka syntyy, kun sormenkynsillä naputetaan rytmikkäästi pöydänkanteen. Se voi olla kolmitahtista, kuten hevosen normaali laukka, jolloin käytetään vain nimetöntä, keskisormea ja etusormea, tai nelitahtista kiitolaukan kaltaista otettaessa myös pikkusormi mukaan.

Satelliitti ja valtio

NASAN insinöörit uskovat satelliitin pudonneen maahan tänä aamuna Suomen aikaa. Kysymykseen putoamispaikasta vastaus lienee Kanada.

Koska on odotettavissa, että vastaanlaisia asioita tapahtuu myös tulevaisuudessa, pitäisi nyt valtioiden ottaa kansalaisten turvallisuus huomioon.

Suomen väestö on nykyään vajaa viisi ja puolimiljoonapäinen. Jos lasketaan tuollaisen määrän tarvitsema maa-alue niin, että jokainen mahtuu mukavasti seisomaan tai istumaan esimerkiksi telttajakkaralla, voidaan koko porukka mahduttaa neliölle, jonka sivun pituus on 2236067,9 millimetriä. Neliön pinta-ala on tuolloin n. 5 neliökilometriä. On toki huomioitava, että joukossa on henkilöitä, joiden ruumiinrakenne vaatii enemmän tilaa, mutta myös pienikokoisia lapsia, joita mahtuu vanhempiensa keralla ja keskenään useampia neliömetrille.

Jos satelliitti on putoamassa talvella, Päijänteen, Saimaan, Pielisen, Inarinjärven jäältä löytyy helposti tilaa evakuointialueeksi, kunhan jää vain varmasti kestää. Vastakkaisessa tapauksessa tulee hallitsematon maahanmuutto. Kesäaikaa varten voitaisiin käyttää Pohjanmaan peltoaukeita tai raivata keskelle Suomea hakkuuaukea. Olisi tietysti kohtalon ivaa, jos tekokuu sitten mätkähtäisikin juuri sinne - todennäköisyys on kuitenkin häviävän pieni, vai onko se nyt sitten 1/3200, kuten tällä viikolla kirjoitettiin.

Kulkuyhteydet, tiet ja rautatiet tulisi rakentaa kaikista suunnista alueelle, niin että saapuminen ja poispääsy olisi yksinkertaista eikä tarvitsisi viiden ja puolen miljoonan ihmisen jonotella. VR ja linja-autoyhtiöt kuljettaisivat väkeä ilmaiseksi, lippuautomaatit olisivat pois käytöstä.

Varusteena itse kullekin tarvittaisiin tilanteeseen sopiva vaatetus, telttajakkara, tai muu sopiva pienikokoinen istuin, muonaa päivän annos ja varmuuden vuoksi kypärä.

Kun paikalle on saatu tieto satelliitin putoamisesta turvallisesti Kanadaan tai johonkin muualle olisi hyvä tilaisuus ottaa koko porukasta helikopterikuva. Kuvausfirmat tekisivät tarjouksia virallisesta kuvasta, josta teetettäisiin suurennos eduskuntatalon seinälle, ja jota myytäisiin edullisesti kansalaisille.

Samoin voitaisiin järjestää kansanäänestys päivänpolttavista aiheista, kuten Kreikan tukemisesta, PeSu-puolueen lyhennyksestä, BB-talon ulosäänestettävistä, presidenttiehdokkaista, Tiitisen listasta jne. Alueen reunoille pystytettäisiin lintutornin tapaisia rakennelmia, joista valtion laskentavirkamiehet kuuluttaisivat kovaäänisten kautta äänestysaiheita ja -ohjeita ja kiikaroisivat ja laskisivat kohotettuja käsiä.

Tavan kansalaiselle olisi mukava nähdä samalla kertaa kaikki Suomen poliitikot ja muut julkkikset. Heitä vain tulisi sirotella sopivasti kansan joukkoon eikä päästää muodostamaan elitistisiä blokkeja.    

Pankaa pää kypärään

Pyöräillessäni käytän kypärää. Tänään siihen on aivan erityinen syy. Linja-auton kokoinen satelliitti putoaa ehkä iltapäivällä taivaalta. NASAn tyypit sanovat, että mahdollisuus saada se päähänsä on yksi kolmestatuhannestakahdestasadasta. Vielä on laskettu, että kapine hajoaa kahteenkymmeneenkuuteen osaan ennen maanpintaa. Jos niin huonosti käy, että alle jää - itse, omainen tai omaisuus, voi hakea korvausta, jos putoamiskohdemaa on tehnyt sopimuksen avaruudesta tippuvien, ihmisten sinne lähettämien, esineiden aiheuttamien tuhojen korvattavuudesta.

En tiedä onko Suomi sopinut asiasta. Tämänpäiväiseen tapahtumaan saattaa olla liian myöhäistä sitä tehdä. Suosittelen, että kansanedustajat talossaan ottaisivat asian puheeksi vastaisen varalle.

Jos vihakirjoituksia saisi kirjoittaa, ja semmoinen olisi tapanani, tekisin listan kahdestakymmenestäkuudesta toivottavasta osumakohteesta.  

Pesun kestämättömät

Peellä alkava puolue, joka on hiljattain saanut ohjeet, millaista kielenkäyttöä tulisi harjoittaa, edellyttää myös, että sen nimi lyhennetään säädyllisesti. Kielenkäyttöön on vakiintunut muoto, jossa sen yhdyssanan muodostamasta nimestä on otettu alkuosasta kolme kirjainta ja loppuosasta kaksi.

Internaatin keskustelupalstoilla asiaa on mietitty hartaudella, ja aika hyvältä monen mielestä vaikuttaisi lyhenne, jossa tasapuolisesti olisi kaksi kirjainta kummastakin. Puhdashenkinen, puhtautta edustava sana toki vain.

Virallinen lyhennehän lie se, joka tuo mieleen savolaisen kauppa-hotelli-huoltoasema-ketjun ainakin täkäläisille asiakasomistajille.

Pesunkestävyydestä ja kestämättömyydestä esimerkki vireolla. Varoitus: Kielenkäyttö saattaa loukata herkkätunteisia.

Kerttu eli pirkko

Eilen hain melkein kaikki loput luumut puista pois. Astian mukana tuli 22-pistepirkko, joka lähti vaeltamaan kupin reunaa pitkin määrätietoisen näköisenä. Aika monta kierrosta kerkesi ottaa, ennenkuin vein sen ulos. Sileää ja tasaista tietä on hyvä vaeltaa, mutta joskus olisi hyvä huomata, että se ei aina johda minnekään.

Vireolla alla esiintyy elukan kaima. Siinäkin tehdään matkaa sileillä kiskoilla. Sipulikeitto on biisin nimi, hyvä eväs on se.

Hevoset ja minä

Kouluratsastusta harjoitellaan. Telineellä asiaan liittyvää musiikkia.

Mikä olisikaan mukavampi tapa viettää syksyistä lauantaipäivää kuin katselemalla nuottitelineen takaa horse showta. Tai oikeastaan nuottejahan siinä pitää katsella, varsinkin kun kutsu soittamaan on tullut tilaamatta ja pyytämättä pari päivää sitten, primavistakeikka siis.

Aluksi kouluratsastusta isolla ja vielä isommalla hepalla, sitten poniesitys hyvin pienillä hepoilla ja sitten isänmaallinen osuus, jossa talon asukkaat viedään evakkoon ja lopuksi talo poltetaan.

Viimeksimainittu esitys pitkittyi, koska evakuointihevonen kiemurteli itsensä aisoista irti, ja kapteenin käskyistä huolimatta sitä ei saatu kunnolla takaisin valjaisiin. Sotilaat komennettiin vetämään vankkureita, ja hevonen käveli tyytyväisen näköisenä Finlandia-hymnin tahdissa pois estradilta.

Aisat humman selässä. Telineellä isänmaallista musiikkia

Kivekkäitä

Televiisiosta tulee asiallisten ohjelmien, kuten BB-talon, Salattujen eläimien ja Emmerdalen lisäksi ja välillä kaupallisia tiedotteita, joista aika monessa suositellaan ja esitellään mahanpehmentäjiä. Ne ovat jonkinlaisia hapanmaitotuotteita, jotka poistavat pullotuksen ja pingotuksen ja lyhentävät suolen toiminta-aikaa, kuten hektisessä yhteiskunnassa sopivaa onkin. Töitäkin voi tehdä - varsinkin näin etätyöpäivänä - etäbilettääkin voi, eikä tarvitse kallista aikaansa tärvellä pitkiin istuntoihin veskissä. Toisaalta etätyöpäivänä vessa voikin olla ihan hyvä työpaikka. Etätyötä tehdessä pitää muutenkin huolehtia, että työ tulee vain hyvin etäisesti mieleen.

- Mikähän se on se...ryö, kyseli jo Uuno Turhapuro aikoinaan.

Mutta siihen vatsanpehmennykseen. Kuvassa on muutama kilogramma äsken poimittuja luumuja. Niistä jo pussillinen löysi kodin tyttären householdissa, ja jäljellejäävät on parasta pistellä ns. tuulensuojaan suhteellisen nopeasti ennenkuin pehmenevät liikaa.

Pitäkää aktivianne, minä syön nyt luumuja.

Karin keittiö: Hapokasta makeaa

Syyskuun iltapalana tarjoillaan juustokakkua. Hellattomalle ja paistotaidottomallekin sen valmistus sujuu helposti. Tarveaineina kuvan kakkuun on käytetty pohjaksi Digestive-keksejä murskattuna ja sekoitettuna voihin, joka on taas tällä viikolla terveellistä lääkäreiden suosittelemaa laihdutusainetta. Digestivien suuri hiilihydraattipitoisuus kumoaa tosin voin laihdutustehon, mutta kun aineet tasapainottavat toisiaan, ei vahinkoa pystyne tapahtumaan puoleen eikä toiseen.

Kakun vaalean osan muodostaa eri tuorejuustoista (mm. mascarpone, philadelphia, ym hienonkuuloiset maitotuotteet) jotka on sekoitettu ja maustettu runsaasti hapokkailla sitruuna- ja limemehulla.

Koristeeksi on asetettu puolukoita, joiden koosta voi päätellä myös kakkupalan ja kastikelasin mitat. Lasi sisältää n. 1 cl  kakun makuun sointuvaa Riga Balzams-nimistä juomaa, jonka kakun keittiössämme tehnyt henkilö kävi meille noutamassa varta vasten R:n kaupungista Liivinmaalta.

Päivän iltapalamusiikin on säveltänyt 15.9.1572 syntynyt saksalainen Erasmus Widmann. Tanskalainen nokkahuiluyhtye soittaa tansseja, joilla jokaisella on naisen nimi. Balsamin jälkeen sopii ottaa vaikka pari tanssiaskelta soiton tahtiin.

Tässä on siis sangen eurooppalainen kulttuurisekoitus ruokaa ja musiikkia, jossa ei tarvita sotilasjunttaa eikä panssarivaunuja nautintoa rauhoittamaan.

Q kuvastuu Q-veteen

Surfailua Saimaalla ja netissä

Kuvassa savuava S/S Leppävirta II valmistui Varkaudessa v. 1904 ja tuli Leppävirran Höyrylaiva Oy:n käyttöön ajamaan linjaliikennettä Savonlinnan ja Kuopion välille; tätä kesti 1950 -luvun lopulle saakka. Myöhemmin tehtiin Viikko Saimaalla-risteilyjä. Laivan omisti välillä Saimaan Höyrylaivat Oy, jolta Leppävirran kunta osti sen konkurssihuutokaupassa 1980-luvun alussa. Nykyään laiva purjehtii tilausliikenteessä uudessa kotisatamassa uudelleen perustetun Leppävirran Höyrylaiva Oy:n väreissä Leppävirta-nimisenä.

Seuraavassa on poimintoja laivan vieraskirjasta 1930-luvulta parikymmentä vuotta eteenpäin. Netistä on etsitty matkustajia nimien perusteella - aika hyviä löytöjä on tullutkin, kansainvälinen meininki on Savon vesillä vallinnut 1930-luvulla.

Laiva oli tärkeä kulkuväline Savossa vielä 1930-luvulla, vaikka autoliikenne olikin jo viemässä kiireisiä kulkijoita pois vesireiteiltä.

Heinäkuun puolivälissä 1937 laivan vieraskirjassa on seuraava K. I. Karttusen merkintä:

"Saimaan höyrylaivaliikenteen historian aineksia keräämässä. Leppävirroille tultiin laivalla, joka Savon sinistä valtatietä on kulkenut, tietä, jota aikanaan Concordia, Ainamo, (Pekka Kansasen) Yrjö Koskinen ovat kulkeneet edellisellä vuosisadalla. Nyt ovat kulkuneuvot erinomaiset, mutta vain suuret luonnonihailijat tuhansien järvien maassa tätä kauneutta tulevat katsomaan. Autot ja pölyinen maantie nielevät sen joukon, jolla on aina kiire ja eivät ymmärrä nauttia auringosta, kesästä ja veden hengestä, minkä vain ihanteellisen kaunis vesireitti, hyvä laiva ja ystävällinen kapteeni voivat tarjota. Kiitos soikoon kauniina myös laivan isännille, jotka laivansa kunnossa pitävät."

Laivan sympaattiset kapteenit, Lindfors ja Savolainen rouvineen saavat kehuja monella kielellä. Lupsakkuus ja vieraanvaraisuus tekevät vaikutuksen matkustajiin. Näyttää siltä, että savolainen kapteenipariskunta on monelle suurempi elämys kuin järvimaisemat.

" 'Tenei te tangata parua tua’ as we say in Maori ", kuuluu uusiseelantilaisten tervehdys kapteenille.

"The Captain is the pearl of the oyster of Saima, " Leatherheadista, Englannista tullut turisti hehkuttaa.

Matkustajia on laivalla joka puolelta Suomea, Viipurista Ouluun, Vaasasta Sotkamoon. Hämäläiset ylistävät Savon kauneutta, mutta kertovat myös Hämeessä olevan katsomisen arvoisia maisemia. Suomalaisia julkkiksia edustaa Kansallisteatterin Fanny -näytelmäkiertue, jossa ovat mukana Uuno Montonen, Aino-Inkeri Notkola, Aku Korhonen, Joel Rinne ja Yrjö Tuominen. 

Leppävirran ja Varkauden seudulta kotoisin on diplomaatin puoliso Rakel Kansanen-Toivola, joka tunnetaan taidelahjoituksistaan Varkauden taidemuseolle. Hänen isänsä oli maakauppias ja sahanomistaja Pekka Kansanen, jonka höyrylaivat kuljettivat ihmisiä ja tavaraa ulkomaita myöten. Kansanen-Toivolan seurueessa matkustaa amerikkalainen valokuvaaja ja matkakirjailija Burton Holmes. Holmes on 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa kiertänyt lähes koko maailman ja julkaissut matkaoppaita sekä pitänyt yleisöluentoja käymistään paikoista. Holmes on kuvannut Kiinan Bokserikapinaa, Yukonin kultaryntäystä, Pariisin maailmannäyttelyä, Panaman kanavan rakentamista ja Etnan purkausta v. 1906.

Ulkomaisia turisteja on kirjan epäselvistä nimikirjoituksista laskettuna noin 30 eri maasta, joukossa Hollannin siirtomaat Jaava ja Surinam. Ruotsista on eniten, toiseksi tulee Britannia ja yllättäen vasta kolmanneksi Saksa. Seuraavina ovat Tanska, USA, Latvia, Viro ja Tsekkoslovakia. Ruotsista ja Britanniasta on n. 120 matkaajaa, Saksasta hiukan yli sata. Tarkkoja lukuja en esitä, koska monet nimet - maannimetkin - ovat epäselviä, ja usein vain perheenpää on kirjoittanut koko joukkueensa puolesta lukumäärää tarkemmin ilmoittamatta.

Heinäkuussa 1936 palailee Lappeenrannan herättäjäjuhlille osallistunut joukko laivalla Savoon. Mukana on mm. kirjailija Aili Simojoki. Samalla kyydillä matkustaa myös virolainen kirjailija Friedebert Tuglas vaimoineen. " Ilus teekond, head inimesed! ", kuuluu hänen viestinsä.

Seuraavana päivänä laivalla on hollantilaisen Pullman-klubin jäseniä viitisentoista henkeä ja heidän lisäkseen Glasgowista pari McHattieta ja George I. Bryden.

"Upeasta matkasta, auringosta ja kauniista luonnosta sekä maukkaasta olympialaisten avajaisjuhlapäivällisistä parhain kiitos ystävälliselle isäntäväelle." Näin kirjoittavat helsinkiläiset Liisa ja Heikki Brotherus 1.8. 1936.

"Suosittelemme laivareittiä, joka tarjoaa matkailijalle mitä nautintorikkaampia nähtävyyksiä idyllisestä ja koskemattomasta luonnosta lähtien nykyhetkeen tekniikan komeisiin luomuksiin saakka!

Obs! Herkuttelijoille erikoisuus: päivällispöytä! "

Edellä olevan tekstin on signeerannut Ove 20.7. 1935.

Myös brittejä laivan tarjoukset ovat ihastuttaneet:

"The view of an English lunch, on the after-deck, as rest,

Is - they don 't know which is the best,

The Lake, the ship, or the lunch. "

Vuoden 1935 elokuussa sir Malcolm Watson, kansainvälisesti tunnettu malariatutkija, toteaa lakonisen verbittömästi:

"A very pleasant trip. Food very good. Captain very pleasant cheerful(?). Scenery equal to lnland sea of Japan. "

Muitakin tiedemiehiä liikkuu Saimaalla 1930 -luvulla. Eräs heistä on liettualainen professori ja maantieteilijä Kazys Pakstas, joka muuttaa myöhemmin Yhdysvaltoihin. Toinen tunnettu liettualainen Leppävirta-laivalla on säveltäjä Vladas Jakubenas. Myös tsekkoslovakialaista säveltaidetta luonut Karel Prochatzka matkusti Kuopion ja Savonlinnan väliä.

Tanskalaisia ja hollantilaisia on vuosien mittaan runsaasti laivalla. Hollantilaisperäinen on myös Paramaribosta, Surinamista, kotoisin oleva H. de Vries. HJ de VRIES –yhtymä on nykyään suuri monialayritys Surinamissa. Lähetin muutamia vuosia sitten sähköpostia heille ja liitin siihen kuvan nimikirjoituksesta. Vastaus tuli välittömästi, jossa kerrottiin kyseessä olevan nykyisen johtajan isoisä tai setä.

Jo edellä on mainittu virolainen kirjailija Tuglas, joka oli Suomen ystävä ja tuntija, asuikin Suomessa aikansa. Hänen lisäkseen virolaisten turistien joukossa on tarttolainen metsätieteilijä K. Verberg, joka on julkaissut metsänhoidollisia teoksia, kuten "Puidu kasutamine majapidamises" ja vuosikirjaa "Eesti Metsanduse aastaraamat". Suomen ystävä ja kirkollisten suhteiden ylläpitäjä oli unkarilainen tuomiorovasti Emil Koren. Suomalaisista kirkonmiehistä on laivalla matkaa tehnyt mm. rovasti Walter Lampén, kirjailija Ernst Iso-Keisari Lampénin veli. Iso-Keisari kuvailee eräässä matkakertomuksessaan, kuinka Leppävirran kirkonkylän maisema virralta muistuttaa Bosborin salmea, jonka varrella kohoaa Hagia Sofia, eli Leppävirran kivikirkko. Walter Lampén mainitaan ensimmäisenä Stockmannin autoasiakkaana. Hän osti liikkeestä Fordin vuonna 1904 herättäen hämmennystä ja ties pahennustakin seurakuntalaistensa keskuudessa autoiluharrastuksellaan.

Kirkollista taidetta edustaa New Yorkin Brooklynista tuleva Jessie van Brunt, jonka suunnittelemia lasimaalauksia on kirkkojen ikkunoissa USA:n lisäksi Kanadassa, Sveitsissä, Ranskassa, Hollannissa, Norjassa, Englannissa, Intiassa and Uudessa Seelannissa.

"Our trip with our charming host and hostess -Captain and Mrs Lindfors will always he a delightful memory."

Reimsin kauppakorkeakoulun rehtori Lecompte ja Ranskan Suomen ja Baltian maiden sotilasasiamies Abraham tekevät matkaa vaimoineen heinäkuussa 1934, ja seuraavassa kuussa laivalla on Douglas A. Allan, Liverpoolin kaupunginmuseon johtaja.

"We have greatly enjoyed the sail trough the wonderful lakes and appreciated all your kindnes to

us.”

Linkki edellä johdattaa Liverpoolin museon historiaan, kuvia löytyy Pdf-sivulta 123 eteenpäin. Allan teki museosta niin suositun, että koululaisten ja nuorison käyntiä siellä piti rajoittaa. Museo tuhoutui pahoin saksalaisten pommituksissa vuonna 1941.

Tulevien maailmantapahtumien enteet ovat jo ehkä aistittavissa. Tuomari Kurt Heiss(?) Lyypekistä on runoillut elokuussa 1936:

"Bei Regen u. heiss Sonnenschein

stets fährt der Kapten alles fein.

Suomi hei hei hei!

Heil Hitler! "

Mielenkiintoisia nimiä; millä asioilla Suomessa liikkuu brasilialainen liikemies ja tunnetun poliitikon jälkeläinen Oswaldo de Amaral Carvalho tai Pekingin kotipaikakseen ilmoittanut Priscilla Beattie? Keitä ovat amerikkalaiset Mrs George C. Bush ja Emma L. Kennedy?

Viimeinen saksalainen turisti ennen sotaa on Herbert Meyer Itä-Preussin Königsbergistä, viimeinen ulkomaalainen Nils, jonka sukunimestä ei saa selvää, Gävlestä elokuun lopulla 1939.

Kesä 1940 mahtuu kahdelle sivulle; turisteja on vähän ja laivan "tavalliset" Kuopioon,

Savonlinnaan, Varkauteen, Rantasalmelle ja Leppävirralle asioilleen menevät matkustajat eivät kirjoita vieraskirjaan nimeään.

Risteilyvuoden päättää rengasmatkailijakaksikko seuraavasti:

"Hauskaa on ollut, joko enemmän tai vähemmän. Samaa teille."

Ainakin seuraavista maista on matkustajia Savon vesillä 30 -luvulla:

Ruotsi, Britannia, (Englanti, Skotlanti, Wales, Pohjois-Irlanti), Saksa, Tanska, USA, Hollanti, Latvia, Viro, Tsekkoslovakia, Itävalta, Norja, Sveitsi, Liettua, Unkari, Ranska, Belgia, Australia, Italia, Kanada, Turkki, Uusi Seelanti, Romania, Brasilia, Jaava, Kreikka, Surinam, Puola ja Kiina.