Tyrni, marja

Herkullinen marja mustalla pöydällä.

Eilen pistäytynyt vieras toi tuliaisiksi tyrnejä. Napostelin niitä eilen ja tänään suoraan semmoisenaan. Hyviä ovat. Olen aina tykännyt C-vitamiinista. Olen kuullut, että tyrni vastaa kahta appelsiinia.

Tänään syötyäni muutaman lähdin apteekkiin noutamaan reseptilääkettä. Apteekissa on viisi palvelupistettä, asianmukaisesti asiakastuolilla varustettua.

Palvelupaikat olivat miehitettyjä, ja jäin odottamaan vuoroani. Odotustuolirivissä oli reunimmainen paikka vapaana. Istuin siihen ja kuulin, kuinka viereinen rouva sanoi seuraavalle, että tyrni vastaa kahta appelsiinia. Outoa, näytinkö minä tyrniä syöneeltä, haisiko henki tyrnevälle?

Süüs-Q

Syksy saa, mutta itsestä ei oo niin väliä. Aikanaan opettajilla kerrottiin olevan kolme hyvää syytä harjoittaa ammattiaan - kesä-, heinä- ja elokuu. Niitä aikoja heijasteleikse kuukauden kalenterikuva. Syyskuussa tatit puskevat turpeesta itiöemiään, kurkiparvet johtajiensa vieminä suuntaavat vieraille maille ja kiltit lapset menevät kouluun huolimatta toisesta tiestä, joka saattaa johtaa väärille urille riettauden ja hillittömyyden tuttavaksi.

Omana ensimmäisenä koulupäivänäni minulta pääsi itku. Seisoimme vanhempiemme kanssa vanhan puukoulun eteisessä luokkaan menoa odotellen. Olin selin yhteen suljettuun oveen. Ovesta tuli ennalta varoittamatta yläluokan (kaksi kertaa kirjoitin "yläluolan") opettaja, joka kolautti messinkisellä hantaakilla minua päähän. Onneksi äiti oli lähellä, ja suostuin aloittamaan koulun. Tylsäähän siellä sittemmin oli, kun osasin jo lukea enkä oppinut virkkaamaan.

Syyskuun aluksi aivopähkinä:

Kädellinen japsiauton ajaja?

Kuuluuko!?

Kävin eilen Kaarisairaalassa. Tänään menin Pääsairaalaan. Päähän olennaisesti liittyvää kuuloaistia oli siellä tarkoitus tutkia. Parkkitalon vieressä oleva Kaarisairaala on kuitenkin arkkitehtoonisesti niin mielenkiintoinen, että eilisen sisäkuvan lisäksi kuvasin pätkän sen kirjavalla lasilla päällystettyä ulkoseinää.

Kirjoitin eilen kommentin kommentiksi, että minulta jäi yksi kuva sisätiloista ottamatta. Tässä se on. Sairaalan piano oli asetettu hassusti porrasnousun alle. Noin päin se vie vähiten tilaa, mutta ellei siinä olisi pyöriä, soittaminen olisi perin hankalaa. En päässyt sijoittelusta johtuen katsomaan merkkiä, mutta tuntien kuntien soitinhankinnat, se on Fazer. Aikaisemmin suomalaiset suklaan mukaan nimensä saaneet merkit Fazer ja Hellas kilpailivat paremmuudesta. Käsittääkseni niissä oli sama koneisto, mutta toinen oli varmaan samanverran halvempi kuin toinen oli kalliimpi.   

Pääsairaalan pääsisääntuloaulan vessassa oli kuvan esittämä kyltti. Koska asioin miesten puolella, narulla tarkoitettiin paperin edessä riippuvaa valkoista nyöriä. Liekö moni testannut vartijan hälyvalmiutta. Aikoinaan oli mainos, jossa kehoitettiin: - Vedä narusta, nauti kesästä. Se saattoi olla Evinruden, vai olisiko ollut Tampaxin.

Mutta sitten asiaan:

Sairaalan kuulokeskukseen on tullut kutsu. Kirje on hukassa, ja pitää soittaa sinne ja kysyä, onko kalenterimerkintä oikein. On se, tervetuloa vaan.

Uuden sairaalarakennuksen jälkeen vanha näyttää ahtaalta ja vanhanaikaiselta. Täällä ei ole robottiakaan, joka lukisi KELA-kortista tiedot, vaan pitää istua odottamaan, kuten seinällä olevassa lapussa edellytetään. Raidallisesta lasista tehty luukku on kiinni, eikä takana näy ketään. Istutaan tuolille vastapäätä. Tuoleja on kaksi, matala ja korkea. Matalalla tuolilla istuu vanha rouva. Kysytään häneltä, onko täällä joku jonotuslappujärjestelmä. Ei ole, pittää vuan oottaa.
- Voi vaikka koputtoo luukkuun, hän sanoo, nousee ja menee koputtamaan. Luukku ei avaudu. - Ruokatunnilla varmaan on, hän sanoo, ja käskee koputtamaan kohta uudestaan.

Palveluhenkilö tulee kohta lasin taakse. Tarjotaan rouvalle vuoroa mennä luukulle, mutta hän sanoo odottavansa taksia.

Luukku aukeaa koputtamatta, ja asiakasta pyydetään istumaan televisioaulaan odottamaan.

Televisio on kiinni, ja katsotaan kännykästä, vieläkö eilen löytynyt vieras-Wlan toimii. Toimii se, ja katsotaan onko kukaan kommentoinut blogia aamupäivällä.

Lehtitelineessä on Valitut Palat. Kolmeenkymmeneen vuoteen ainakaan ei sitä ole tullut luettua, eikä lueta nytkään, vaikka siinä on uusinta tietoa syöpätutkimuksesta. Lehti on vuodelta 2008.

Uudempaa tietoa on Savon Sanomissa, jossa kerrotaan Fingerporin uhkaavan jäädä ilman valtionapuja. Siinä kaupunginjohtaja soittaa raivostuneena valtionvarainministerille. Hän uhkaa olla huolimatta penniäkään valtionrahaa, ellei saa heti tiettyä summaa kaupungille.

Kutsutaan kuulokokeeseen. Luurit pannaan päähän ja käteen tötterö, jonka päässä olevaa nappia painetaan aina kun korvassa kuuluu piippaus. Niitä kuuluu aikansa, ja välillä vaihdetaan toisenlaisiin kuulokkeisiin, joista toinen piippaa korvan takana ja toinen kohisee toisessa korvassa.

Välillä hoitaja pyytää ottamaan sormen pois napin päältä. Selvää lienee, että jos koko ajan painetaan, ei saada vertailukelpoisia tuloksia. Samassa sairaalan aulassa, käytävän vastakkaisella puolella on käyty painamassa nappia näkötutkimuksessa. Aina kun näkökentän rajoille ilmaantui kirkas piste, piti painaa. Silloinkin kuului piippaus. Hoitajalta tiedusteltaessa, johtuuko piippaus valon syttymisestä, annettiin kielteinen vastaus. Kuuloaistilla ei voi hämätä.

Lääkäri kutsuu tarkastelemaan kuulokäyrää. Korkeimpien äänien kohdalla se putoaa alas kuin nautaeläimen häntä, oikea korva on vähän huonompi. Yli viisikymmentä vuotta kestänyt huilunsoitto, harrastuksenakin, erityisesti oikeaa kuuloelintä rasittava, on varmaankin osaltaan vaatinut veronsa.

Eilen kotimatkan alkaessa Laila Kinnunen lauloi radiossa. Tänään siellä haastateltiin oppikoulun luokkatoverin vanhempaa veljeä. Mielenkiintoisia muistoja diplomaattiuralta ja ETYKin järjestelyistä.      

Kellä kulta?

Vasemmalla on maisema itäsuomalaisen yliopistosairaalan kir- ja ur-polikliinisestä odotusaulasta vaihteeksi ovelle päin.

Aikaisempi versio antoi näkymän vastakkaiseen suuntaan.

Tuossa linkitetyssä jutussa kerron lukeneeni punaovisen toimenpidehuoneen odotustilassa Kotilieden joulunumerosta Seela Sellasta kertovaa artikkelia. Sama lehti oli siellä edelleen, mutta en viitsinyt keskittyä siihen, vaan näpertelin Lumiaan yhteyden paikalliseen vieras-wlan-verkkoon. Näin sain selville mm. millainen sää Kuopiossa oli parhaillaan ja odotettavissa lähipäivinä.

Operaation, jossa sijoitettiin kultahippuja ruumiiseni, jälkeen istuin autooni ja avasin radion. Laila Kinnunen lauloi siellä "Kellä kulta, sillä onni".

Saarnivaara

Aamuteleviisiossa kerrottiin Eurooppaa uhkaavasta saarnivaarasta. Kyse ei ole entisestä inkeriläissyntyisestä teologista, vaan saarnen surma-nimisestä sienitaudista, joka on Aasiasta levittäytymässä meille päin ja näivettämässä kaikki saarnipuut, ehkä myös sen yksinäisen, josta Junnu Vainio haikeilee.

Kävin oitis tarkastamassa puistoni kymmenkunta saarnia. Lehdet olivat suurimmaksi osaksi vielä terveen näköisiä, syksyn tulo oli niitä jo vähän haalistanut, ja jotkut olivat reunastaan käpertyneitä.

Sienen itiöt eivät lennä kymmeniä kilometrejä, saatikka, että Uralilta saakka - joka on tämän eurooppalaisen puun itäisin kasvuraja - kulkeutuisivat kurkiparvien tai muiden satunnaisten matkailijoiden kyydissä.

Tarkkailen tilannetta.