Aamulla päätin lähteä syysretkelle. Nousin siis ajoneuvoon ja suunnistin kohti etelää siihen kaupunkiin, joka on nimetty omaisuusrikoksen mukaan. Siellä poiketessani tapanani on yleensä käydä Ekotorilla katselemassa ja hypistelemässä tavaroita, joita en tarvitse. Nyt kuitenkin ahneuden piru iski. Huonekalujen joukossa oli Yamaha-urku, varustettuna kahdella sormiolla ja jalkiolla. Kysyin henkilökunnalta, mitä vikaa siinä on, kun hinta oli mielestäni halpa. Kuulemma ei mitään, ja kokeilin sitä. Ihan soiva peli. Tarkistussoitto kotiin, jonka mukaan meille mahtuu vielä urut.
Katsoin Googlesta, kuinka hyvät kaupat olin tehnyt. Muusikoiden keskustelupalstalla vehkeelle ei juuri ylistystä vuotanut, parhaimmillaan tuntuisi olevan kynttelin alustana.
Mutta ei se mitään, soitto soi, seuraavalla videolla muistuma edellisestä tekstistä. Virsi 577 yhdellä kädellä soitettuna, kun toisessa on Lumia. Rytmikone takoo tangon poljentoa.
Huom! Kuuntele kappale samalla kun luet, musiikin ja lukemisen kesto tulee olla yhteneväinen parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Käytä kuulokkeita, jos mahdollista ja käännä nupit kaakkoon!
Lukiolainen istuu flyygelin ääressä. Koulun liikuntasalissa on konvarit. Teinikunnan terävimmät toimihenkilöt ovat jälleen kerran suunnitelleet pakko-ohjelmallisen iltatapahtuman. Kun ohjelma on saatu viedyksi läpi, alkavat tanssit. Tanssimusiikkia ei soiteta flyygelillä. Tarkoitusta varten on yksi poika tuonut kotoaan stereolevysoittimen. Siinä on kaksi kaiutinta, jotka kuljetuksen aikana toimivat laitteen kantena. Hitaana kappaleena soi joka kerta, kun muita sen tyylisiä levyjä ei ole "Ich tanze mit Dir in die Himmel hinein". Ne pojat, jotka eivät tanssi, menevät ulos. Valvova opettaja käy pihalla tarkastamassa tilannetta. Tupakointi ja alkoholin nauttiminen on kielletty.
Flyygelin ääressä istuja soittaa ohjelmanumeroksi Russ Conwayn sävellyksen "Lesson one". Se on honkytonkversio kissanpolkasta. Sitä ei soiteta pelkästään mustilla koskettimilla, vaan siinä on kaksi modulaatiota, ensin kvartti ylös ja sitten sekunti. Myös melodia on muunneltu. Kappaletta on soitettu kotona kuukausia - ei kuitenkaan tätä esitystä varten, vaan ihan tykkäyksen takia. Se on mukavampaa soittaa kuin Aaronit kanttorin opettamana. Kerran nuotti onkin soittotunnilla mukana, mutta opettaja ei ota siihen oikein kantaa.
Yleisö taputtaa kohteliaasti.
Seuraavana maanantaina rehtori näkee soittajan koulun käytävällä. Hän ilmoittaa tälle, että yksi aamuhartauden vakiosäestäjistä ei enää ole käytettävissä. Rehtori määrää tilalle uuden harmonistin.
Kylmät väreet ja kauhun kankeus valtaavat soittajaparan. Itkisi, jos ei olisi jo lukiolainen. No, ei kai siinä muu auta, kun rehtori käskee. Onneton uusi säestäjä saa ohjeita vanhemmalta, joka sanoo virren "Sun kätes Herra voimakkaan" olevan kaikkein helpoin. Sitä voi sitäpaitsi soittaa pääsiäisen tienoilla eri numerosta sanoilla "Sua Jeesus kuinka piinattiin".
Nykyään ei puhuta enää aamuhartauksista. Ne ovat päivänavauksia, joita myös virheellisesti nimitetään aamunavauksiksi ilmeisesti vanhan käytännön osittaisena väännöksenä. Nykyään koko ohjelma tulee yleensä keskusradiosta, ja oppilaat kuuntelevat luokissaan tarvitsematta rasittaa itseään kävelemällä muualle ja seisomalla hiljaa paikoillaan.
Aamuhartauteen kokoontuu koko koulu, satoja ihmisiä, ja opettajat vielä lisäksi. Käytävässä seistään jonoissa luokittain. Harmooni on käytävän keskellä ikkunaseinän vieressä. Jonot ovat vastatusten. Siten vastakkaiset luokkien ensimmäiset oppilaat saattavat ilveillä toisilleen ja yrittää saada nauramaan vakavalla hetkellä.
Kauhun valtaama säestäjä oksentaa kotona kouluun lähtiessään. Ei auta, soittaa pitää. Homma on vaikeaa joka kerta. Joskus saa puhuttua samalla luokalla olevan tytön, jolla on myös soittovelvollisuus, sijaisekseen valittamalla, että on hirmu paha elämä. Joskus kuitenkin on mukava kuulla, kun tyttö kehuu musiikin tulkintaa ja uskottelee luulleensa, että musiikin ope siellä soittaa.
Hartauspuhujat ovat opettajia, ja lukevat jostakin kirjasta oppilaiden käsityskyvyn mukaiseksi tarkoitettuja tekstejä. Pahaksi onneksi puhujien ja säestäjien työvuorot sattuvat yhteen. Säestäjälle annetaan palautetta aina samasta virrestä. Ilmeisesti opettaja haluaisi tekstiin paremmin liittyvää musiikkia, integraatiota. No, pääsiäisaika on tärkeä koulumaailmassakin huomioitava jakso, ja isänmaan virttä on hyvä veisata milloin vain.
Edellisestä palindromipläjäyksestä onkin kulahtanut jo aikaa kuukausitolkulla. Tuossa jo vähän aikaisemmin julkaisin vähän teennäisen aivopähkinän, joka tulkittiin palindromitehtäväksi. No, suutari pysyisi vain lestinheitossaan, joten nyt otetaan työn alle syksyn ensimmäiset paliongelmat.
Tämä liittyy ohkaisilla siteillä tuohon mainittuun Toyota-gorilla tehtävään.
Muuta seuraavat englanninkieliset rivit suomenkielisiksi palindromeiksi:
- Well, the shortcut led to the capital city.
- Arrival: with a monkey japanese car driving to the cottage an indian pale ale beer.
Helpotuslisäys:
Google käänsi enkusta suomeksi näin:
- No, pikakuvake johti pääkaupunkiin.
- Tulo: apina japanilainen auton ajo mökille ja Intian pale ale olut.
Eilen pistäytynyt vieras toi tuliaisiksi tyrnejä. Napostelin niitä eilen ja tänään suoraan semmoisenaan. Hyviä ovat. Olen aina tykännyt C-vitamiinista. Olen kuullut, että tyrni vastaa kahta appelsiinia.
Tänään syötyäni muutaman lähdin apteekkiin noutamaan reseptilääkettä. Apteekissa on viisi palvelupistettä, asianmukaisesti asiakastuolilla varustettua.
Palvelupaikat olivat miehitettyjä, ja jäin odottamaan vuoroani. Odotustuolirivissä oli reunimmainen paikka vapaana. Istuin siihen ja kuulin, kuinka viereinen rouva sanoi seuraavalle, että tyrni vastaa kahta appelsiinia. Outoa, näytinkö minä tyrniä syöneeltä, haisiko henki tyrnevälle?
Syksy saa, mutta itsestä ei oo niin väliä. Aikanaan opettajilla kerrottiin olevan kolme hyvää syytä harjoittaa ammattiaan - kesä-, heinä- ja elokuu. Niitä aikoja heijasteleikse kuukauden kalenterikuva. Syyskuussa tatit puskevat turpeesta itiöemiään, kurkiparvet johtajiensa vieminä suuntaavat vieraille maille ja kiltit lapset menevät kouluun huolimatta toisesta tiestä, joka saattaa johtaa väärille urille riettauden ja hillittömyyden tuttavaksi.
Omana ensimmäisenä koulupäivänäni minulta pääsi itku. Seisoimme vanhempiemme kanssa vanhan puukoulun eteisessä luokkaan menoa odotellen. Olin selin yhteen suljettuun oveen. Ovesta tuli ennalta varoittamatta yläluokan (kaksi kertaa kirjoitin "yläluolan") opettaja, joka kolautti messinkisellä hantaakilla minua päähän. Onneksi äiti oli lähellä, ja suostuin aloittamaan koulun. Tylsäähän siellä sittemmin oli, kun osasin jo lukea enkä oppinut virkkaamaan.
