Hiiriä ja ihmisiä

Kolmena päivänä on nautittu siperianteetä. Aiheeseen sopivasti liittyen luen Boris Björkelundin muistelmia Neuvostolan vankileireistä. Ainakaan vielä ei ole vuorenkilpijuomaa mainittu. Kuten todistettu on, hiiri jaksaa uida tuplamäärän juomaa nautittuaan, ihmiskoetta teen parhaillaan itselleni. Kävin äsken uimassa. Tällä kertaa en suorittanut Cooperin testiä, koska se menee aina tasan kahteentoista minuuttiin. Sen sijaan tempaisin 16 altaanmittaa yhtäkyytiä, eikä tuntunut missään. Aasinsiltana mainittakoon, että kirjailija J.E.Steinbeck, joka otsikon nimisen kirjan on kirjoittanut paheksui aikanaan, kun täällä ei ymmärretty Neuvostoliiton jaloja pyrkimyksiä uudistaa hallintoa Kuusisen hallituksen voimin.

Naapurikaupungin, joka jostain kumman syystä on saanut nimensä omaisuusrikoksen mukaan, soittokunta viettää 100-vuotisjuhliaan ja esittää marraskuun toisena lauantaina kuoron ja solistien kera konsertissaan muun ohjelmiston lisäksi Jukka Itkosen tekstiin Petri ja Esa-Markku Juutilaisen säveltämän juhlakantaatin. Meitä yli kolmekymmentä vuotta vanhemman soittokunnan jäseniä on mukana puhaltamassa nuorempien kanssa yhteiseen hiillokseen.

Alla kuultava Timo Forsströmin sävellys aloittaa konsertin.

von Bergenschild

Viitaten edellisen jutun kommentointiin on mukava huomata, että Vuorenkilpi-aate leviää näin räjähdysmäisesti. Jos kaikki suomalaiset liittyisivät tähän, BKT kasvaisi hujahtaen, perustettaisiin uusia telakoita, puhelintehtaita, uimaseuroja, peruss.., no kuitenkin kaikki tekisivät työtä tuplaten, paitsi me eläkeläiset, jotka jaksaisimme vaatia korotuksia entistä uuraammin...

Hetkinen, nyt on ensimmäinen kupillinen juotu, ja teksti on jo tuollaista - saa nähdä, mitä parin päivän kuluttua tapahtuu.

Kuvassa olevasta mukista nautin joka aamu puoli litraa mustaa makeuttamatonta Lidlin halpaa Nelson-pussiteetä. Tänä aamuna lisäsin siihen lorauksen VK:ta, kuitenkin niin, että juoma oli enemmän kuin puolinelson. Uute yön jääkaapitettuna tuoksuu teelle, mutta antaa pienen katkeran säväyksen sekoitukseen. Ei pahaa, makeuttajat makeuttakoot makunsa mukaan.

Palaamme astialle.

af Bergsköld

Kulovalkean kaltaisesti on mediasta levinnyt taajojen kansalaispiirien tietoisuuteen ilosanoma vuorenkilpi-nimisen perennan lehtien hyödyttämisen tervehdyttämis- ja voimaannuttamisvaikutuksesta. Onhan toki muistettava, että kyseinen fermentoitunut kasvinosa on palvellut jo vuosikymmeniä, ellei -satoja Siperian raskasta ruumiillista työtä tekevän kansanosan jaksamista lisäävänä. Venäläisen tutkimuksen mukaan hiiri jaksaa kasvista valmistetun uutteen voimaannuttamana uida kaksi kertaa pitemmän matkan kuin ilman.

Koska olen innokas kokeilemaan voimaannuttamiskeinoja, kävin kaivelemassa vuorenkilven jo ruskeiksi fermentoituneita lehtiä, pesin ja kuivasin ne rapeiksi helposti mureneviksi. Seuraavaksi keitin murenia kymmenisen minuuttia, kunnes keitinvesi oli tummanruskeaa. Sitten jäähdyttämisen jälkeen liemi purkkiin ja jääkaappiin tekeytymään.

Huomenissa teekupilliseen lisätään liraus uutetta ja katsotaan, mitä tapahtuu. Tapahtua pitäisi parin päivän päästä, jolloin suorituskyky ja jaksaminen lisääntyvät merkittävästi. Voi olla, että käyn silloin uimassa.

Lännen lauluista

Kuuntelen parhaillaan Muistojen Bulevardia - vanhoja renkutuskappaleita soittavaa Yle 1:n  ohjelmaa. Äsken lauloi T. Rautavaara Alaskaan menosta. Lieköhän se ainoa levyttämänsä kipale, jossa Tapsa käyttää englannin kieltä? Hyvin paljon nuorempana - viime vuosisadan jälkipuoliskon alkupuolella muistan kappaletta kuunnelleeni. "Hei hap hoo"- olin kuulevinani laulajan sanovan. Nyt kuitenkin yli 50 vuoden jälkeen tajusin että sanat menevät "Way up North". No ei se ollut ainoa väärinkuultu kohta laulussa. Taustalauluyhtye Neloset huikkasi mielestäni että "kokki kalastaa", vaikka mentiin kohti Alaskaa.

Parhaillaan kuuluu kopina säveltäjä Paul Lincken kirstusta, kun radiossa The Mills Brothers vetää big bandin kera Kiiltomatoidylliä swingtyyliin. Mainittu idylli muuten on soittokunnassamme nimetty Iilimatoidylliksi.

Alaskaan menon lisäksi muistuu mieleen Matti Heinivahon levyttämä Lännen Tie, jossa "hiekka nousee mieleen ja tyttö tarttuu kieleen", vai oliko se toisinpäin.

 

Matkakertomuksia XII

Texas, vaikka suuri osavaltio onkin, jäi hieman vähemmälle huomiolle lautapelinkehittelymatkallamme. Pohjoisesta takaisin palatessamme päätimme poiketa vielä siellä Oklahomasta käsin. Reittimmehän lähti aikoinaan Alaskasta länsirannikkoa alas ja itään, kunnes matkailemme idässä taas pohjoiseen - aina Maineen - josta taas käännymme alas ja kohti länttä.

Texasin itäinen naapurivaltio on Louisiana, osa 2140000 neliökilometrin alueesta, jonka Napoleon myi Yhdysvalloille vuonna 1803 n. 234 miljoonalla nykyarvon dollarilla. Ranskalaisvaikutteita on paljon nähtävillä. Pääkaupunkikin on nimeltään Baton Rouge, eli Keppi Punainen.

Matka- ja pelinkehittelykumppanini Mutt on louisianalaista kreolisukua, kun taas Jeff on kotoisin Minnesotasta. Peliyhtiö on palkannut heidät hakemusten perusteella. Keskustelimme suuresta ohjelmistokaupasta, jonka suomalaiset vastikään olivat tehneet. Meidän lautapelihankkeellamme tuskin pystymme tienaamaan semmoisia rahoja, mutta Mutt ja Jeff, kuten aikaisemmatkin tapaamani firman miehet pitävät ajatusta kuitenkin toteuttamiskelpoisena - tuskinpa he muuten olisivat valmiita kuljettamaan minua ympäri Yhdysvaltoja.

Kuten osassa VIII mainitsin, pelin säännöt ovat vielä kehittelemättä. Olemme saaneet aikaan pelilaudan pohjan Arizona-New Mexicolle ja Louisianalle. Perusajatus on edetä valtiosta toiseen määrätyssä järjestyksessä käyttäen rajojen ylityksiin arpanopan määrittelemiä reittejä. Afrikan tähden tapaan etsitään, löydetään ja menetetään rahaa ja arvoesineitä.

Ruoatta ei vähintään moniviikkoinen matkanteko suju, ja asiaan kuuluukin tutustua paikallisiin ruokiin, jos vähän juomiinkin, juominkiin ei niinkään.

New Orleansissa tutustumme muutaman kymmenen taalaa maksavalle ja kolmisen tuntia kestävälle ravintolakierrokselle, joka esittelee paikallisia makuja. Gumbo, joka sisältää katkarapuja tai kanaa ja louisianalaiseksi "pyhäksi kolmiyhdeksi" kutsuttuja vihanneksia: selleri, paprika ja sipuli, kuuluu ilman muuta asiaan.

Keskustelemme Louisianan historiasta. Mutt tietää kertoa suurten jokien suvantoalueiden - bayou -  synnyn. Esimerkiksi Bayou Teche sai alkunsa, kun valtava jättiläiskäärme intiaanisoturin surmaamana kiemurteli kuolinkamppailussaan. Uskomme tarinan todenperäisyyteen.

Uudempaa historiaa edustaa New Orleansin Storyville-alue. 1800-luvun alussa muuan kunnallispoliitikko Story oli huolissaan kaupungissa rehottavasta valvomattomasta prostituutiosta. Hänen mukaansa sai nimensä punaisten lyhtyjen rajattu korttelialue, jossa sijaitsi monia "sporting house"-palvelutaloja. Talot palkkasivat töihin myös muusikoita, ja jazzin voittokulku sai uutta potkua.

Jutun alussa on hahmotelma Louisianasta, tässä vähän pitemmällä olevat Arizona ja New Mexico. Liikkumissääntöjä: Kalifornian rajalta Arizonaan pääsee heittämällä nopalla 3, 4 tai 5 vastaavasti numeroituja teitä pitkin. Kun Arizonassa on hankittu tai menetetty omaisuutta tarpeeksi, siirrytään keltaiselle raja-alueelle. Siellä ensimmäinen noppaluku määrittää, mitä reittiä raja ylitetään. Sama toistuu New Mexicosta Texasiin mentäessä. Sininen linja on lentoreitti, jonka käyttäminen tietyssä tilanteessa on mahdollista, keltaiset nuolet siirtävät pelinappulan välittömästi taaksepäin tai Meksikon rajalle, jossa on vaaroja tarjolla...

Innokkaat pelimiehet/naiset voivat luvallani tulostaa kuvan paperille ja testata liikkumista. Sääntöjä päivitetään seuraavissa katsauksissa.

Pyöräilyn dynamiikkaa

Pyöräilykausi näyttäisi kelien puolesta - ainakin omalta kohdaltani - olevan toistaiseksi ohi. Uskollisen Tunturini, 45v. talutin eilen varastoon. Vauhdikkaita retkiä syyssäässä voinee muistella Umberto Boccionen (s. 19.10.1882) maalauksessa "Pyöräilijän dynamiikka" vuodelta 1913.

Umberto oli futuristi, hän kuvasi  maalauksissaan ja veistoksissaan liikettä. Sitä löytyy myös painovoiman aiheuttamana lasketteluna täältä parin vuoden takaa, kun lokakuun lopulla ei vielä ollut lunta.

Jotta sotkettaisiin tähän musiikkiakin, pitänee kertoa eräistä harjoituksista, joissa soitettiin nuotista, jossa oli esitysmerkintä "marcato". Kun soittajilta kysyttiin, kuten opetustilanteessa tulee tehdä, mitä termi merkitsee, vastasi joku heti: "Umberto".

Kuinkas tässä...

...näin nyt kävi?

Torstain Z-M-kisa

- Zzzz...
- Bzz!
- Mmm..?
- CXV!

Keskiviikon A - Ä-kisa

Draaman puolelle meni öylönen. Suomen Kansan Teatterin Pete Q virvoiteltiin henkiin Nuorallatanssijan kuolemasta.

Entäpä nyt, rivi kaksi, vokaalit vähenevät, mikä nyt neuvoksi?

Köhässäkö Jaska G. hölkkää? Falls das!

Tiistain Q-Å-kisa

Siis tarkoituksena on laatia QWERTY-näppäimistöllä enemmän tai vähemmän järkeviä lausahduksia siten, että käytetään vain kulloinkin määritellyn rivin kirjaimia. Aloitamme rivillä Q-Å. Heitän itse heti aika pahan toisella kotimaisella:

Torr tupp tror på prytt quote: "Wuori ritter i trettiotre trupper".

Kaikkia kieliä saa käyttää. Googlen kielitarkastamo tutkii, onko vastauksessa mitään järkeä.

Gulfin baari

Blondi oli saanut potkut Teboililta.
- No, kun mä vastasin puhelimeen aina että "Tebloil", niin ne ei kestäny sit enää, hän avautui ystävättärelleen.
- Mitäs sä nyt duunaat? tämä kysyi.
- Mä oon Gluffilla.

Syyskiireitä

Tuuli antaa kyytiä vaahteranlehdille, pudottaa puusta ja sitten lakaisee uuteen paikkaan. Pihaorava on pukua vaihtamassa. Harmaa turkki on tekeillään. Edellisen jutun kuvan keskiosan keltaisessa riippaoksaisessa lehtikuusessa käy asioimassa hän. Reitti kulkee kotikuusesta omenapuita pitkin. Lehtikuusessa on myös mustarastaan pesä, jonka asukkaat maistelevat omenia. Vain parhaat ja suurimmat heille näyttävät kelpaavan - kokonaan ei kuitenkaan syödä - korkeintaan puoliksi. Muut rastaat ovat jo häipyneet, nämä mustat aikonevat pistää kampoihin Savon talvelle, näin ainakin edellisinä vuosina.

Colors of fall

Ruska; amerikkalaisittain otsikossa - Britannian Kansainyhteisössähän colorissa on vielä u-kirjain jäljellä toisen oon jälkeen. Amerikan-turnee jatkuu, mutta välillä pitää julkaista maisemaa kotipihalta, jota monenlajiset puut ja pensaat reunustavat ja verhoavat eri ruskaisuusasteissa.

Keskellä kuvaa on tuulellakäypä kotitarvemylly, ja etualalla lakastunutta tatarkasaa pitää maasta koholla kottikärry. Onkohan yksiaisaisia kottikärryjä, ja jos on, niin ovatko halvempia kuin kahdella aisalla varustetut. Ehkä niitä myydään samassa kaupassa kuin ketjuvartisia lapioita.

Matkakertomuksia XI

Texasin suuriin sankareihin kuuluvat enemmän tai vähemmän tarunomaiset Davy Crockett ja Pecos Bill. Italialaiset sarjakuvapiirtäjät intoutuivat 1950-luvulla suoltamaan lännensarjoja olan takaa, ja tottahan ne Suomessa olivat suosittuja. Kuvan Davy Crockett toimi kertojana ja kevennyksenä Pecos Bill-lehdessä. Oikea Davyhan oli metsästäjä, sotilas ja poliitikko, joka sai surmansa Alamon taistelussa, eikä "cowboy reipas ja huoleton", kuten Helismaan Repe aikoinaan runoili, saati sitten Billin koominen kaveri.

- Hulluja nuo roomalaiset, totesivat peliyhtiön Mutt ja Jeff Italian-Davysta. Jeff kertoi vielä olevansa kaukaista sukua Crockettille ja vakuutti lopettavansa pizzan ja pastan syönnin, sekä myyvänsä välittömästi ainakin yhden Ferrareistaan.

Keskustelimme kulttuurin muutoksesta ja nostalgiasta. Oma ikäluokkani muistelee mielellään 1950-60-lukujen asioita; sarjakuvalehtiä, elokuvia, TV-ohjelmia. Niitä vedetään esille mediassa ja tietysti internet sisältää huomattavan osan siitä tillbehöristä, joka on nuorena meille ollut tärkeää.

Millä tavalla vaikkapa 1910-luvun kuusikymppiset nostalgoivat 1800-lukua? Millaisia muistoja nuoruudesta oli haettavissao oliko silloin fiftari- tai kasarimuotia muutaman vuoden välein? Nykyajan media on tuonut muutoksen aikaisemmin jo kuin Muutos 2011-puolue.

Näytin kavereilleni läppäriltä Suometar-lehteä vuodelta 1855. Siinä oli mm. vepsänkielisiä arvoituksia myös suomennettuina.

Mitäpä mahtaa tämä tarkoittaa:
Päiwal rippub, a yol reighu? (Päiwällä riippuu, waan yöllä reikään?)

(akah nevo :suatsaV)

Kerroin vielä suomalaisen "myytillisen tarinan", jonka kaltaisilla pimeinä iltoina lapsia ja herkkäuskoisia peloiteltiin:

Räätäli oli ompelemassa, ja huomasi, että neula oli hävinnyt.
- Piruko sen neulan nyt vei, hän murahti vihoissaan.
- En minä sitä vienyt, tuossa se on pöydän jalan vieressä, kuului lattian alta.

Päivitettynä nykysuomalaisena versiona se menisi seuraavasti:

Osastopäällikkö tuskaili tietokoneen äärellä:
- V***uunko mä sen muistitikun nyt työnsin!
- Et, tuossa se on pöydän jalan vieressä, sihteeri sanoi.

 

Matkakertomuksia X

Matkustimme lentäen Texasin pääkaupunkiin, Austiniin. Moni asiaa tuntematon nimeäisi osavaltion pääkaupungiksi Dallasin, joka on ollut enemmän esillä mediassa ja viihteessä. Austinissa on kuitenkin asukkaita puolisen miljoonaa enemmän kuin Ewingien kotikaupungissa, suurin kaupunki on Houston. Poikkesimme huikopalalle olut- ja pretzel-ravintolaan, ja hämmästyksekseni näin siellä Kalifornia-Arizona-junamatkalla tapaamani saksalaisen tohtorin. Esittelin ystäväni hänelle ja istuimme pöytään. Lokakuinen aurinko paistoi lämpimästi ja ulkoterassilla riitti väkeä tuopin ja rinkeleiden seurassa. Tohtori Siegheil kertoi meille suolaisten rinkelien historiasta, hän jopa tiesi, että suomalaiset viipurinrinkelit perustuvat tähän saksalaiseen leivonnaiseen. Brezelillä on ollut alkujaan uskonnollinen tausta, solmiamistapa kuvaa ristittyjä käsivarsia. Texas ei tunnu äkkiä ajateltuna kovin saksalaiskulttuurilliselta seudulta, mutta pretzelit - tai brezelit - kumpaakin muotoa käytetään - ovat suosittua evästä joka puolella Amerikkaa.

Kerroin, että asuinpaikkakuntani Lidl-myymälän leipomo-osasto on koukuttanut minut täysin näillä tuotteilla. Neljäkymmentäyhdeksän senttiä kpl niitä saa vastapaistettuina. Saksalaiselle kerroin, että Suomessa hinnat pyöristetään lähimpään viiteen senttiin, joten viiskytsenttisestä ei saa senttiä takaisin kuten Saksassa.

Kun muutama tuoppi oli juotu paikallista hanaolutta, Herr Doktor A. Siegheil vapautui hieman ja kertoi omasta taustastaan. Hänen sukunsa oli vanhaa aatelia, sotilaita, jotka olivat kunnostautuneet Hakkapeliittoja vastaan 30-vuotisessa sodassa. Tohtorin kasvoille nousi puna, ja mieskin kohottautui sukuylpeyden ja oluen kuohunnan innoittamana seisaalleen pöydässä. Hän tarttui tuoppiinsa ja karjaisi nimensä niin kovaa, että vartijat juoksivat paikalle ja poistivat meidät ravintolasta. Raahasimme tohtorin kiireen vilkkaa hotellille, koska emme halunneet asioiden kehittyvän hankalaan suuntaan.

Seuraavalla videolla ollaan ravintolassa ja kyökin puolella. Nähdään myös tarkat teko-ohjeet (4:35 alkaen), kuinka rinkeleitä Amerikassa tehdään. Pitääpä joskus itsekin kokeilla.
      

Matkakertomuksia IX

Kuten edellisessä jaksossa oli puhetta, kävimme New Mexicon pääkaupungin, alkuperäiseltä nimeltään La Villa Real de la Santa Fé de San Francisco de Asís - lyhennettynä Santa Fe - suomeksi Pyhän Fransiscus Assisilaisen Pyhän Hengen Kuninkaallinen Kaupunki, lähistöllä sijaitsevassa Agua Frian lähiössä, jossa Big Iron-laulun mukaan Arizonan maasta tullut ranger oli päästänyt ilmat pihalle Texas Red-lainsuojattomasta. Kukaan ei muistanut tapahtumaa, emmekä saaneet siitä pelimme juoneen uusia detaljeja.

Santa Fe'n kaupunki painiskelee talousongelmien kanssa kuten moni muukin kunta maailman eri kolkilla. Videolla haastatellaan palopäällikkö Barbara Salasia hätäpuhelinjärjestelmän, uuden paloaseman ja kaluston lainoituksesta. Video on tehty helmikuulla, ulkona katsoja näkee lumisen puunoksan, mikäli malttaa kiinnittä katseensa pois palopäälliköstä... 

Matkakertomuksia VIII

Kun keväällä olin aikaani viettämässä Honolulussa, pääsin erinomaisten sattumusten myötä mukaan suunnittelijaksi ja ideoijaksi amerikkalaiseen pelifirmaan. Sen aikeena ja tarkoituksena on matkustaa läpi kaikkien osavaltioiden ja luoda "Afrikan tähti"-tyyppinen lautapeli koko Yhdysvaltain alueesta. Pelilauta koostuu useista osista, jotka voi halutessaan liittää toisiinsa. Yllä oleva kuva on bussimatkalla läppärille tehty hahmotelma Arizonasta ja New Mexicosta, joiden alueella nyt oleskelemme. Laudalle on lisätty tähän mennesä tärkeimmät tiet ja pari jokea, sekä Grand Canyon ja kansallispuistoja. Vielä ei ole selvinnyt täysin, millaisia tehtäviä ja etenemistapoja otetaan käyttöön, mutta todennäköisesti ainakin Texasista rannikkovaltioita pitkin Maineen päästyä säännöt ovat selvinneet.

Albuquerquen uutiset kertovat, että erään koulun oppilaat ovat saaneet rabieksen lepakoista. Erään oppilaan vanhemmat kertovat lepakoita olevan joka paikassa ja varsinkin öisin niihin voi törmätä. Hotellissa saimme kuitenkin olla niiltä rauhassa, muita lentäviä olivat läheisen golfkentän vallanneet kuumailmapallot, joiden kokoontumistapahtuman tuulinen sää oli pakottanut ne kentälle pienempien pallojen seuraan.

Kaupungin suomalaisittain hassuhko nimi johtunee oletetun perustajan, Don Francisco Fernández de la Cueva y Enríquez de Cabreran, Uuden Espanjan varakunininkaan (1653-1660) mukaan. Yksi hänen titteleistään oli Alburquerquen herttua saman nimisen espanjalaisen kaupungin mukaan. Ennen Texasiin siirtymistä käymme vielä Santa Fe'n lähistöllä etsimässä jälkiä arizonalaisen rangerin ampumasta Texas Redistä.

Matkakertomuksia VII

Veturin kuva linkattu täältä: http://chiricahuaskyislandrodeo.blogspot.fi/2011/11/union-pacifics-steam-locomative-no-844_10.html

Arizona

Arizonan Phoenixissa tapaan jälleen pelifirman miehet. Olen matkustanut tänne San Fransiscosta, jossa poikkesin uudelleen suunnitelmieni mukaan katsomaan, onko hippie Korhonen vielä mukana kuvioissa. Vietin kaupungissa vuorokauden, mutta miehestä ei näkynyt jälkeäkään. Kaiken lisäksi julkisten palvelujen alasajo on sulkenut puistot, joissa hippejä saattaisi vielä tavata.

Kalifornian ja Arizonan välisellä junamatkalla tutustuin saksalaiseen herrasmieheen nimeltä Doktor A. Siegheil, joka oli kiertämässä USA:n saksalaisyhteisöjä ja luennoimassa EU:n nykytilanteesta. Useimmissa suurissa kaupungissa niitä on - toisissa toiminta on vilkkaampaa, toisissa hiljaisempaa, aivan kuin yhdistyselämässä yleensäkin. Muistelimme Suomen ja Saksan yhteisiä historianvaiheita ja puhuimme mm. Kolmannen valtakunnan ajoista ja tavoista. Natsitervehdystä ei hänen mukaansa kukaan järkevä ihminen voisi tehdä ainakaan julkisesti. - Sama on Suomessakin, vaikka mikään laki ei sitä kielläkään, sanoin. - En usko, että esimerkiksi missään arvovaltaisessa kokouksessa voisi joku ns. "tuulettaa kainaloaan", lisäsin. Kerroin saksalaisista paikkakunnista, joissa olen käynyt, ja Siegheil muisteli tuntevansa jonkun tuttavistani.

Majoituin Phoenixiin hotelliin, jossa tapasin ystäväni. Koska myös Grand Canyon on suljettu, jätämme sen väliin ja ryhdymme suunnittelemaan matkaa kohti New Mexicoa ja Texasia.

Hotellissa luen lehteä, jonka uutinen kertoo kansaslaisen viina- ja tupakkakaupan omistajasta, jonka liikkeeseen joku asiakas oli unohtanut isoäidin tuhkaa sisältävän muovipussin. Pussissa oli ollut vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika, joiden perusteella oli selvitetty tuon Helenin olleen ehkä kotoisin Arizonasta. Liekö mummo eläessään kuinka laajalti Amerikkaa kierrellyt - nyt ainakin oli päässyt Kansasiin asti.

Me sen sijaan emme lähde vielä Kansasiin, vaan New Mexicoon, kuten sen suomenkielinenkin virallinen nimi nykyään kuuluu. Pelifirman helikopteri ei ole käytettävissämme tällä kertaa, pääjohtaja on varannut sen itselleen, ja päätämme matkustaa bussilla ja junalla Santa Fe'hen. Henkilöautolla matka kestäisi 8 tuntia ja arvion mukaan tulisi maksamaan 75$, kun taas juna- ja bussilippu maksaa 81$ matkan kestäessä 11 tuntia. Valitsemme kuitenkin kalliimman ja pitkäkestoisemman tavan mukavuuden vuoksi, raha tai sen puute eivät ratkaise. Junan osuutta ei matkassa tosin ole kuin vajaa pari tuntia Albuquerquesta perille, mutta bussitkin ovat mukavia ja ilmastoituja.

Linja-autoilla on neljä vuoroa päivässä, ja päätämme lähteä matkaan heti seuraavan päivän ensimmäisellä.

Vietämme iltaa ja nautimme palasta City Grillissä.

"Awesome catch tonight! Chile dusted mahi with roasted cauliflower, sautéed kale, and peach jam. Yum'" - mainostetaan päivän annosta. Dolfiinia ei saa saaliiksi Arizonan alueelta, merikalaa kuitenkin on lautasella, kylmäketju toimii.

Olen Arizonan maasta, enkä vaivoiksenne jää

Kaikki vuonna 1960 ja sen jälkeen Villin Lännen lauluja diganneet muistavat otsikon mukaisen lauseen Kukonpoikien käännösiskelmästä - coverista, pitäisi varmaan nykyään sanoa. Siinähän kerrotaan, kuinka arizonalainen ranger saapuu nimeämättömään kaupunkiin (jonka uutteralla salapoliisityöllä olen pystynyt tunnistamaan Agua Friaksi New Mexicossa). Ranger tulee siis nykyisesta länsinaapurivaltiosta, mutta kertomuksen tapahtuma-aikaan Arizona oli kuitenkin samaa New Mexicon territoriota, joka muodostettiin sodan 1846-48 jälkeen. Kaupungissa ihmisiä ammuskeleva Texas Red lienee nimensä mukaisesti itänaapurista. Videolla Marty Robbins laulaa biisin, ja alla on Googlen kielitoimiston käännös, joka poikkeaa hieman Kukonpoikain laulusta, mutta senhän me kaikki muistamme, ja voimme virkistää muistiamme linkin takana.
Ai niin, lauloihan se BB-Reetukin aihetta aika vapaasti hapuillen. Frederikin levylle on ympätty aivan huikee ja mieletön, kuten positiivisista asioita nykyään luonnehditaan, käyrätorvisaundi. Siitä 9 pojoa, vaikka itse olenkin puupuhaltaja. Kostaja suomenkielisten kipaleiden nimenä ei vastaa alkuperäistä. Siinähän virkavallan edustaja, ranger, tulee ottamaan lainsuojatonta elävänä tai kuolleena.
Keväällä maalis-huhtikuussa kirjoittelin matkakertomuksia Amerikan maasta. Tarkoituksenani oli käydä kaikissa osavaltioissa, mutta mm. levytyskiireiden takia matkustelu täytyi keskeyttää jo viiden jälkeen. Nyt syksymmällä aion jatkaa matkaa aluksi lännestä itään päin Arizonasta lähtien. Arizonasta tuli ensimmäisenä mieleen tuo 1960-luvun laulu, joka olkoon matkan alkulämmikkeenä.    Kaupungin Agua Fria ratsasti muukalainen eräänä kauniina päivänä
Tuskin puhui ihmiset hänen ympärillään ei ole liikaa sanoa
Kukaan ei uskaltanut kysyä hänen yrityksensä kukaan ei uskaltanut tehdä liukastua
että muukalainen on heidän joukossaan oli iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Se oli aikaisin aamulla, kun hän ratsasti kaupunkiin
Hän tuli ratsastus eteläpuolelta hitaasti lookin' ympäri
Hän on lainsuojaton löysä ja käynnissä tuli kuiskaus kunkin huuli
Ja hän on täällä tehdä joitakin liiketoimintaa iso rauta hänen lonkan
iso rauta hänen lonkan

Tässä kaupungissa asui lainsuojaton nimi Texas Red
Monet miehet olivat yrittäneet viedä hänet ja että monet miehet olivat kuolleet
Hän oli julma ja tappaja vaikka nuoret kaksikymmentäneljä
Ja kolot hänen pistooli numeroitu yhdeksäntoista lisää
Yksi ja yhdeksäntoista lisää

Nyt muukalainen alkoi puhua teki selväksi ihmiset ympäri
Oli Arizona ranger ei olisi liian pitkä kaupunki
Hän tuli tänne ottamaan lainsuojaton elävänä takaisin tai ehkä kuollut
Ja hän sanoi, että se ei ole väliä hän oli sen jälkeen Texas Red
Jälkeen Texas Red

Ei ollut kauan ennen tarinan välitettiin Texas Red
Mutta lainsuojaton ei hätää miehet , jotka yrittivät ennen olivat kuolleet
Kaksikymmentä miestä oli yrittänyt ottaa hänet kaksikymmentä miestä oli tehnyt lipsahdus
Kaksikymmentäyksi olisi ranger kanssa iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Aamulla kulunut niin nopeasti se oli aika heitä tapaamaan
Se oli kaksikymmentä yli yksitoista, kun he kävelivät ulos kadulle
Ihmiset olivat katsomassa ikkunat aina kehon pidättivät hengitystään
He tiesivät, tämä komea ranger oli aikeissa tavata kuolemaansa
Tietoja tavata kuolemaansa

Siellä oli neljäkymmentä jalkaa välillä, kun he pysähtyivät tehdä heidän pelata
Ja nopeuteen ranger on vielä puhuttu tänään
Texas Red ei ollut selvitetty nahka ennen luoti melko repäisi
Ja ranger tavoitteena oli tappava kanssa iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Se oli ohi hetkessä jaihmiset olivat kokoontuneet kierroksella
Siellä heidän edessään makasi  ruumis lainsuojaton päällä
Voi hän olisi voinut meni elää, mutta hän teki yhden kohtalokas lipsahdus
Kun hän yritti sovittaa ranger kanssa iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Tervaleppä

Asuinpitäjän vaakunapuu syksyn kourissa. Nyt ollaan kuitenkin naapurimaakuntalaulun Kuuhankaveden rannalla.