Perästä kuuluu

Kuten edellisestä tarinastani - jonka julkaisusta on jo kulunut useita päiviä - voi päätellä, jouduin palaamaan Amerikan-turneeltani länsirannikkoon tutustumisen jälkeen vähän muihin hommiin. Kesäkuussa ilmestyvän levyn sävelistöä saatiin kovalevylle tänään vähän yli puolet. Huomenna projekti jatkuu. Kaksikymmentä biisiä on listalla, laadultansa "koti- ja ulkomaalaisia iskusävelmiä paikkakunnan parhaimpain muusikerein esittäminä - myös hot-musiikkia!"

Lähipäivät ovat kuluneet tuottajan hommissa, kahdeksan oppikoulun pakkoruotsivuoden voimin olen kysellyt levytyslupia Sonyn, Universalin ja Abraham Lundquistin konttoreilta Ruotsista (Mvh!) ja suomenkielellä Warner-Chappellilta Suomesta. Suurin osa musiikista on kuitenkin maksutonta tradia tai yli 70 vuotta sitten kuolleiden säveltäjien tuotantoa. Teosto ei tosiaan levyttäjän puolesta kysy lupia, se on tuottajan tehtävä - näin omakustanteessa esittäjien.

Kun neljätoista soittajaa (sis. 2 rumpalia) kokoontuu muutamaksi tunniksi kahtena päivänä kuvassa näkyvään piiriin, soitetaan hyvin yhteen ja muuten ollaan ihan hiljaa ja vitsailematta, mitä nyt joku saattaa kysäistä, kuinka paljon sovittaja on tarkoittanut staccatopisteellä lyhentää neljäsosanuottia:)

Matkakertomuksia VI

Kaliforniaan ja välillä Suomeen

Vietin päivää oregonilaisessa Reedsportin pikkukaupungissa. Asukkaita siellä on runsaat neljätuhatta, hiukan vähemmän kuin kotipaikkakuntani keskustaajamassa. Entisenä kunnallisvirkamiehenä ja kirjaston ystävänä menin tutustumaan, mitä tietoja paikkakunnasta löytyy.

Katselin kirjastossa kaupunginvaltuuston tammikuisen kokouksen pöytäkirjaa. Siinä oli valittu valtuuston puheenjohtajisto, jäseniä eri lautakuntiin, käsitelty varautumista tulviin ja tsunameihin ja mm. päätetty asentaa liikennemerkkejä katujen risteyksiin.

Kaupunginjohtajan esityksen mukaisten merkkien hinnat oli kirjattu pöytäkirjaan:

1. 8 – 18” Street Signs………………………………………..………………………$112
2. 4 – 12’ Sign Posts………………………………………………………………….$104
3. 4 – 60 lb Bags of Concrete………………………………………………………..$19
4. 4 – X Cap 2” Flat Blades…………………………………………………………..$31
5. 4 – X pc 90 Degree Flat Blade……………………………………………………$29
6. 8 – Sign Brackets…………………………………………………………………$20
7. 4 – 30” Stop Sign H.I.P…………………………………………………………..$124
Total……………………………………………………………………………….$439

Suunnitelma hyväksyttiin äänestyksessä 7-0 (7 AYES, 0 NAYES)

Jätevesimaksujen korottamatta jättäminen tuotti kaikista muista päätöksistä poikkeavan äänestystuloksen 6 AYES - 1 NAYES.

Valtuusto päätti siirtää asian käsittelyä 120 päivää eteenpäin, jolloin mahdollisesti selviäisi jätevesihankkeeseen saatava valtion laina.

NAYE-äänen antanut valtuutettu vetosi kaupungin rahantarpeeseen ja siihen, että tulevaisuuteen ei kannata luottaa, vaan on elettävä nykytilanteen mukaan.

Selasin vielä vanhoja lehtiä, ja vuodelta 2007 osui silmiin uutinen, jossa paikkakuntalainen William, 60v. oli nähnyt joessa pinnan alla lipuvan tumman hahmon, hakenut kiväärin ja ampunut suureksi vesirotaksi tai nutriaksi luulemaansa snorklaajaa päähän. Ampuja oli kuitenkin ollut ensimmäisten joukossa siirtämässä miestä ambulanssiin.

Lentäessämme kohti Kaliforniaa matkatoverit olivat sitä mieltä, että aselain kiristys olisi paikallaan. Ainakaan noin vanhoille ei tulisi antaa minkäänlaista pyssyä.

Oppikoulun alaluokilla jotkut pojat lauloivat Eino Grönin kappaletta "Vaarallista onnea" sanoilla: "Kun kuljin Kaluforniasta Meksikoon..." Nyt kuljimme Oregonista naapurivaltioon San Fransiscon pohjoispuoliseen Santa Rosan kaupunkiin, jossa pelifirmalla oli päämajansa. Kävimme johtajan puheilla, ja esitin peli-ideani hänelle lyhyesti. Amerikkalaiseen tapaan hän kehui sitä vuolaasti ja lupasi ottaa yhteyttä jatkossa. Kerroin kuitenkin joutuvani palaamaan välillä Suomeen, koska huhtikuun 17. päivä on tärkeä soittokunnan harjoitus, 20. päivä soittokeikka ja 27.-28.4. äänitys kesäkuussa julkaistavalle levylle. Pari lupaa suojattuihin kappaleisiin tulisi vielä saada.

 Hyvästelin johtajan ja matkaseurueeni ja ajoin junalla San Fransiscoon, josta matkani Suomeen oli määrä alkaa.

Kaupunkiin oli aikaa tutustua, ja päätin hakeutua Haight- ja Ashbury-katujen risteykseen. Markus Kajo eräässä mainiossa TV-ohjelmassaan kysyi, mahtaako katsojien joukossa olla ketään entistä hippietä. Tuolla alueella niitä oli huomattavasti 1960-luvun aikana, ja halusin käydä katsomassa, olisiko yhtään jäljellä.

Valopylväissä mainostettiin kesäkuun 21. päivänä järjestettävää AIDS-walkia, tapahtumaa, joka keräsi tuhansia osanottajia tuomaan tukensa sairautta vastaan. Kysyin vanhemmalta mieheltä, oliko tällä havaintoja hippieistä. Hän kertoi silloin tällöin nähneensä pitkätukkaisen -partaisen ja ryysyisen miehen, ilmeisesti ulkomaalainen, koska tämän nimi oli Khoronnay tai Korchcone tai jotakin sinne päin. Hippie-Korhosta en kuitenkaan tällä matkalla tavannut, mutta päätin tulla käymään kesällä uudestaan.

Matkakertomuksia V

Ennen Yhdysvaltain puolelle siirtymistä päätimme kuitenkin vielä tankata ja yöpyä Vancouverissa ja lentää sitten suoraan Oregoniin tekemättä välilaskua Seattlessa tai muuallakaan ensimmäisen presidentin mukaan nimetyssä osavaltiossa.

Washingtonin Yrjö ei käynyt koskaan nimikkovaltiossaan, eikä sitä vielä hänen elinaikanaan ollut valtiona olemassakaan. Kun Euroopasta tulee liittovaltio, pitää Suomen pyrkiä nimiasioissakin, jos muutoksiin aihetta tulee, kovimpiin ytimiin. Washingtonin esimerkkiä voisi noudattaa osavaltioiden uudelleen nimeämisessä. Meilläkin olisi maanisiä, joiden mukaan maa voitaisiin nimetä, vaikkapa virka-ajan pituuden mukaan. Kun seteleidenkin naamat on korvattu silloilla ja muilla akvedukteilla, olisi hyvä, että entinen hallitsija näkyisi edes jossain.

Teimme välilaskun Oregonin Reedsportissa, Umpqua-joen rannalla sijaitsevassa virkistys- ja vapaa-aikakeskuksessa. Kerroin matkatovereilleni joen nimen tulevan suomen kielestä. Blind alley tai culd-de-sac se olisi englanniksi. Umpkujan sivujoki on nimeltään Kalapuya - Kalapuijo. Vielä nykyäänkin paikallisen alkuperäisväestön kerrotaan leipovan maauuneissaan kalalla ja sianlihalla täytettyä leipää. Sitä tosin ei ollut paikallisessa ravintolassa tarjolla.

Matkaoppaana minulla on Osakeyhtiö Valistuksen julkaisema, Maija Kuusen laatima "Maantietoa laulaen"-kirjanen vuodelta 1956; "Maantiedon keskeistä nimistöä tuttujen laulujen sävelmiin riimiteltynä". Sen avulla selviytyy hienosti aina Vuoksen vesistöstä (säv. Lintu lensi oksalle):

:,: Höyti Pyhä Pielinen
Ori Eno Hauki:,:
Pyhä Puru Pihlaja
ja Puumala Saimaa.

:,:Nilsiä ja Iisalmi,
Kallaveden kaari:,:
Leppävirta, Heinävesi,
Soisalon saari.

Australiaan asti ääntämisohjeiden kera:
"sidni melböön kämberrä...  ja brisbein ja pööf sekä ädileid" (säv. Intiassa kuukin on kuumempi).

Vuoksen vesistölaulun yhteydessä kirjoittaja vitsailee tietysti savolaisuudella:

"Soisalon saaren kumman tahansa rannan kiertäminen on unohtumaton elämys - vaikka savolainen yrittää nimillään säikytellä: Konnuus, Koiruus, Varkaus..."

Kuvissa alla ovat Pohjois-Amerikkaa käsittelevät sivut.

Matkakertomuksia IV

Kanadan kautta Kaliforniaa kohti

Koska Alaska - 1800-luvulla Venäjältä ostettu alue - ei rajoitu muihin Yhdysvaltain osavaltioihin, suorin tie etelään on lentää Kanadan kautta. Nörttien Bell-helikopterin toimintasäde on vain runsaat 600 kilometriä, joten laskeuduimme tankkaamaan Hartley Bay-nimiselle paikkakunnalle Gil-saaresta  sisämaahan päin alkavan vuonon rannalle. Lentäjänä toimivan Normanin vanha kanadalainen täti asuu siellä, ja hän oli luvannut tarjota meille pannukakkuja vaahterasiirapin kera.

Yhdeksänkymmenenviiden vuoden ikäiseksi Martha-täti oli hyväkuntoinen ja terävästi aikaansa seuraava. Eteisen komerossa hänellä oli haulikko jääkarhujen varalle. Elukoita ei oltu paikkakunnalla nähty koskaan, mutta varmuus on aina paras.

Hartley Bay tuli tunnetuksi muutama vuosi sitten, kun risteilyalus upposi reitiltä eksyttyään maaliskuisessa myrskyssä, jossa tuulen nopeus oli jopa 75 km/h. Koko kaupunki osallistui tuolloin pelastustöihin, ja kaikki, kahta jäljettömiin kadonnutta matkustajaa lukuunottamatta, saatiin turvaan lämpöisiin tiloihin. Kansalaisten neuvokkuus ja auttamisalttius sai huomattavan tunnustuksen British Columbian hallinnolta.

Martha vietti tietokoneen ääressä useita tunteja päivässä, ja oli hyvin selvillä maailman tapahtumista. Putinin joutuminen Suomen poliisin mustalle listalle kiinnosti häntä erityisesti, ja jouduin kovaan kuulusteluun, mutta en asiasta tiennyt juuri sen enempää kuin kyselijäkään. "The fat North-Korean kid" - kuten hän Pohjois-Korean maanisää ja hallitsijaa nimitti, kuuluisi hänen mielestään paremminkin poliisin rekisteriin.

Marthan vaatimuksista huolimatta emme jääneet Kanadaan yöksi, vaan suuntasimme kohti seuraavaa tankkauspaikkaa, Washingtonin Seattlea.

Helikopterissa istuessamme kerroin matkatovereillemme, että neuvostoliittolaisissa vanhoissa miehistönkuljetuskoptereissa oli roottorinakseli pyörimässä pystyssä keskellä matkustamoa. Yleensä se oli suojattu, mutta jollakin opettajia kuljettavalla matkalla oli huollossa suojapelti unohtunut asentaa takaisin paikalleen. Kun kone laskeutui, ja matkustajien oli määrä poistua, yksi opettaja tarttui villaslipoveristaan akseliin ja sai puolisen minuuttia kovaa karusellia, ennenkuin masiina saatiin pysäytettyä. Miestä oli pidetty aikaisemmin ankarana ja jyrkkänä, jopa oppilaita tönivänä, kasvattajana, mutta tämän tapauksen jälkeen hänen luonteensa muuttui täysin.

Mietimme myös lentokorkeuteen liittyvää kysymystä. Jos lennetään esimerkiksi Suomesta Thaimaahan, voiko matkustaja sanoa käyneensä kaikissa maissa, joiden ilmatilassa kone on lentänyt? Onko avaruusaseman talonmies käynyt kaikissa maapallon maissa, jos hän on nähnyt ne ikkunastaan? Jos matkustajakoneen lentokorkeus pudotetaan vaikkapa 20 metriin, tai tilanteen salliessa vieläkin matalammalle ja ajellaan muutenkin hiljaa ja matalalla, ollaanko silloin käyty matkanvarren maissa ihan oikeasti, vai pitääkö ainakin toisen jalan, auton renkaan tai junan pyörän koskettaa maanpintaa?

Mittausopillisia kysymyksiä ovat myös tonttien pinta-alat. Koska maapallo on pyöreä, tontinhaltijan tulee olla tarkkana suorittaessaan kaivutöitä pihallaan. Tontti supistuu kohti maan keskipistettä ja on siellä äärettömän pieni maapallon kaikkien muiden tonttien vieressä.