Vuoden loppu

Lunta on syydellyt jo lokakuun puolivälistä lähtien. Tänäänkin rappusilla jo sentin kerros. Hangen korkeat kierrokset meillä olisi, jos ei välillä olisi suvennut, niin että lumi on olemattomiin huvennut.

Ensi vuoden rientoja ja viisauksia silmälläpitäen vaihdan vuodenaikaotsikkokuvan tilalle n. 60 vuotta vanhan mustavalko-otoksen, jossa kansanauto - lieköhän lääkärin, metsäteknikon, eläinlääkärin vai keinosiementäjän, kiitää talvisen kylän halki. Kuvallista dramatiikkaa tuo oikean reunan hautausmaan kiviaidan nurkka. Tienristeyksen ja aidan väliin jäi nurmikkokaistale, johon kiertelevää elämäntapaa harjoittava etninen vähemmistö parkkeerautui joksikin päiviksi joskus lämpimään vuodenaikaan.

Veljet keskenään

Laulussa toivotaan, että kaikki kansat olisivat jo huomissapäivänä veljet keskenään. Kyllä kansa tietää, että kaikki vuodet eivät ole veljeksiä. Yllä on kuva kolmen vuoden takaa jouluaatonaatolta.

Siinä savolaisittain aaton tietokone näyttää ulkoilman lämpötilaa, joka vaikuttaa aika hyiseltä.

Alempi kuva on tänään aatonaaton aattona aaton kojelaudalta. Nytkin varoitellaan, vaikka asteita on 28 enemmän. Muitakin muutoksia tarkkaavainen katsoja voi havainnoida. Kilometrejä on tullut lisää, bensaa on kulunut vähän, mutta moottorin lämpötila on pysynyt samana. Ovi näyttää olevan auki, ja moottori on sammutettu, koska varoitusvalot palavat. Pölyä ja sormenjälkiä on myös kertynyt lisää.

Laulukilpailu

Alle on tiivistetty 12 joululaulua. Kustakin on otettu 2 peräkkäistä sanaa ja limitetty niin, että edellisen sana 2 on seuraavan sana 1. Eli siis: riemuiten kun/kun sammuu. Välimerkit eivät ole samalla lailla kysytyissä lauluissa. Kaikki laulut ovat Fazerin joululaulukirjasta - siitä kelta- tai punakantisesta, joka sisältää niin hengellistä kuin maallistakin joulumusiikkia.

Riemuiten kun sammuu kaikki - vaan rauhaa - vain laulu nyt, kiitos kiltit tontut, liikkuu.

Toinen tehtävä:

Kuka puuttuu tästä listasta?
Dasher, Dancer, Prancer, Vixen, Comet, Cupid, Donner (ei Jörn) ja Blitzen

Noh... onkos tullut kesä?

Näin kyselee hän ja saa vimmatun kätkemiskohtauksen, kun maapähkinöitä (vain eläimille tarkoitettuja) heitetään nenän eteen. Kätköpaikoiksi sentään valitaan neulasmaton kohtia n. 2m:n päästä löytöpaikasta. Saa nähdä, löytyvätkö vielä, kun syksyn seitsemäs ensilumi tienoon peittää.

- Tosi on, KOP KOP, sanoi entinen mainosorava.

Keikkaviikko 7.

Soittokunta säestää sivukirkon urkuparvella kauneimpia joululauluja. Osan lauluista säestää kanttori. Kun lopuksi tulee Maa on niin kauniin vuoro, se soitetaan yhteisesti. Kanttori vetää kaikki tapit ulos uruista, ja soittokunnan kapellimestari käskyttää puhaltajia: - Kaasua!

Soittokunta voittaa selvin desibelein.

Tappio on tullut kerran. Soitetaan metallitehtaan uuden osaston vihkiäisissä. Toimitusjohtaja C. Lindbom ja työvoimaministeri U. Leppänen ovat suorittamassa seremoniaa. Heijavasara - satojen kilojen painoinen takomakone - pannaan käyntiin ja orkesteri soittaa. Toiseksi jäädään selvin desibelein.

Tänä iltana puhallan pillillä pääkirkossa kauneimpia joululauluja jousiorkesterin mukana.

Keikkaviikko 6.

Soittokunnasta koottu saksofonikvintetti (sopr, as, 2 ts, bars. + drset) soittaa Savon kilpailullisessa taidetapahtumassa Kuopion musiikkikeskuksessa. Ohjelmistossa on mm. Konstan paremmasta valssista tehty jatsisovitus ja samanhenkinen "Vem kan segla förutan vind". Tapahtuma äänitetään ja filmataan aluetelevisioon. Juontajana on Samuli Satusena ("Nyt on Samuli iloinen, kun on hatussa koppakuoriainen") tunnettu toimittaja. Hän kyselee kuulumisia ja kertoo vitsejä, kuinka savolaisesta järvestä voi saada onnekkaalla atraimen käytöllä suuren muikkuparven kerralla.

Kuulumistiedusteluihin yksi soittajista vastaa televisioruudussa, että soitto sujuu päivä päivältä aina vain huonommin.

Keikkaviikko 5.

Kuva: YLE Keski-Suomi Petteri Juuti

Soittokunta soittaa kuvassa näkyvän talon pihassa. On elokuu ja häät. Loppukesän iltaan tuovat valoa hääparin valkoiset puvut, puiden väliin ripustetut lyhdyt ja järven takana leimahtelevat elosalamat.

Vartaassa pyörii kokonainen sika ja valkosuikkaiset jäätelöpojat jakavat tuutteja ja puikkoja kylmälaukuistaan.

Amerikkalaiseen viihdemusiikkiketjuun on sovittaja mahduttanut Stephen Fosteria ja muuta kansanomaista. Kun kuultavana on isänmaallissävyinen "My Country 'tis of Thee", ponnahtavat yhdessä pöydässä istuvat englantilaiset vieraat pystyyn. Sävel on sama kuin Britannian hymnissä.

Lopuksi soitetaan tanssimusiikkia.

- Kerrankin herrat tanssivat meidän pillien mukaan, sanoo kapellimestari, joka on ansiotyössä tehtaassa, joka linnan omistaa.

Keikkaviikko 4.

Soittokunta soittaa Rantasipi-hotellin ovikatoksen päällä. Pihalla jaetaan palkintoja ralliautoilijoille. Sarjoja on ainakin ruumenkopallinen ja kaikkien kolmelle parhaalle pitää soittaa fanfaari.

Muutakin musiikkia esitetään hiljaisten hetkien täytteeksi. Kun ohjelmistossa on päästy videolla olevaan autoiluun huonohkosti sopivaan klassikkoon, paikalla olevat saksalaiset kommentaattorit ja toimittajat nauravat iloisesti.

Keikkaviikko 3.

Soittokunta soittaa vappuna Jyväskylän hotellissa. Runoilija Turtiainen kulkee ohi ja kehottaa soittamaan työväenlauluja.

- Myöhän ei työväenlauluja soiteta humalaisille, kapellimestari toteaa soittajille.

Soittokunta soittaa poliisien pikkujoulussa Jyväskylän hotellissa. Koska soittokunnan harjoituspaikka on poliisitalon ampumaradalla, asiaan kuuluu, että pikkujouluihin saadaan tulla soittamaan. Nytkään kaikki kuulijat eivät ole selvin päin. Joululauluja sentään soitetaan.

Keikkaviikko 2.

Muistelen tällä viikolla puhaltamiseen liittyviä tapahtumia. Puhallinyhteisöjä on kaksi, ja älykäs lukija oivaltaa, milloin kustakin on kyse. (Pöydällä oli useita pulloja. Soittajat joivat vähän kustakin.)

Soittokunta soittaa Katajanokalla lasikattoisessa rakennuksessa. Vietetään kuvassa olevien välineiden valmistajan 200-vuotisjuhlaa. Ulkona on toukokuinen helle. Lämpöä on 27 astetta. Sisällä saattaa olla yhtä paljon tai enemmän. Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto tulee. Hänelle soitetaan Porilaisten marssi. Aiemmin on tullut Ilkka Kanerva. Hänelle ei soitettu. Koivisto kävelee yhtä ripeästi kuin Kekkonen. Kummallekaan presidenteistä ei marssia tarvitse soittaa kovin pitkään. Se on huilistille helpotus, sillä siihen kohtaan, jossa alkaa hankala tilutus, ei koskaan ehditä, soitto nimittäin lopetetaan silloin kun maanisä tai -äiti istuu paikalleen. Koiviston seuraajan kohdalla saattoi mennä pitempään.

Presidentti istuu kuumimpaan auringonpaisteeseen sijoitettuun tuoliin ja laittaa aurinkolasit päähänsä. Lasien alta pitkin poskia valuu pisaroita. Ne eivät olosuhteet huomioon ottaen ehkä ole kyyneleitä.

Soittokunta soittaa seuraavana päivänä savolaisen teollisuuskaupungin salissa samoissa merkeissä, juhla jatkuu. Paikalle odotetaan juhlapuhujaksi ministeri Suomista. Äkkiä yksi soittajista pyörtyy, putoaa tuolilta ja kannetaan pois.

- Kuka vielä väittää, ettei soittaminen ole raskasta työtä, kapellimestari sanoo yleisölle.

Keikkaviikko 1.

Soittoa harrastavat joutuvat usein joulun alla tarttumaan pilleihinsä tai viuluihinsa ja kiirehtimään viihdyttämään kansanjoukkoja.

Tällä viikolla vähän joulukalenterin korvikkeena julkaisen todellisiin tapahtumiin perustuvia muistelmia. Kuvat eivät välttämättä liity muisteltaviin tilaisuuksiin. Nyt siis ensimmäinen:

Soittokunta soittaa ja marssii Jyväskylän vanhalta linja-autoasemalta kohti avattavaa tavarataloa, joka myöhemmin tunnetaan Anttila-nimisenä. Soittajien edessä marssii joukko neitoja Satu Östringin, joka myöhemmin tunnetaan kunnanjohtajana, johdolla.

- Kiitos, pojat, soititte tosi hienosti, Östring sanoo, kun pääsemme perille.

Joulukalkkunako?

Kalkkunaksi turhan heiveröinen tämä otus, joka nuoskalumessa kahlailee, sitä paitsi meillä syödään jouluna sikaa eikä lintua.

Linnusta tuli mieleen se Twitter. Mikähän se oikein on, kun kulttuuriohjelmiinkin televiisioon pitäisi kommentteja kirjoitella. Tarkoituksena lienee, että katsojat hoitavat sillä koko homman, ja juontajat ja muut esiintyjät voidaan lomauttaa. Twitterin joku tunnus on nimeltään hässäkkä tai jotain sinne päin. Näppäimistöllä se näkyy olevan samalla nappulalla kuin kolmonen ja punta. Minusta se näyttää musiikin ylennysmerkiltä, engl. sharp.

Amerikasta talenttia etsivässä ohjelmassa oli stand up-koomikko, joka kertoi Twitterin sijasta kantavansa mukanaan megafonia, jolla kuuluttaa kuulumisiaan kaduilla ja aitovierillä. Oli kertomansa mukaan saanut kolme seuraajaakin, joista kaksi oli poliiseja.

Joulukuu alkoi

Tämmöistä oli meillä tänään, kun kello löi jo melkein viisi ip. Tuota tietä pääsee sinne, missä otsikkomaisemakuvat on otettu. Viime vuonna pengoin taideaarteita netistä joulukalenteriksi. Ehkäpä myöhemmin jotain tässäkin kuussa.

Viisi neljännestä

Talvi alkoi tulla tänään. Harmaa marraskuun viimeinen päivä tarjosi jo uskottavan oloisia lumitöitä. Yllä olevat kuvat otin aamupäivällä, kun lumisade alkoi. Nyt lunta on jo rohkeat 10 centimoa.

Otsikko viittaa diaesityksen taustamusiikkiin ja tarkoittaa 5/4-tahtilajia. En oikein muista muita siihen mittaan tehtyjä lauluja ja kappaleita kuin Paul Desmondin Take Fiven ja Kalevalan. Kontakt-orkesteri pyynnöstäni suostui tämän esittämään. Instrumentaatio:
- Fl 1-2
- Ob
- Eng. horn
- Bb cl
- B cl
- Bsn
- Bb Tr 1-2
- Tuba
- Mrb
- Vln 1-2
- Vla
- Vc
- DB

Joidenkin kapellimestarien mielestä tahtilaji on vaikea johtaa, yhdistyväthän siinä samassa tahdissa valssi ja jenkka, tai päinvastoin. Kätevä sääntö onkin lyödä ensin oikealla kädellä kolmeen ja sitten vasemmalla kahteen, tai päinvastoin.

Kasarikulttuuria

Runsaat kolmekymmentä vuotta sitten, kun ei vielä Tsiikistä eikä Arhinmäestä puhuttu, oli kulttuuriministerinä Arvo Salo. En muista oliko hän myös urheiluministeri, ja mikä oli hänen lajinsa, mutta hänen aikanaan perustettiin kulttuurivirkoja pitäjihin pienoisihinkin. Ylläoleva provokaatiosarjakuva ilmestyi eräässä kulttuuriviranhaltijayhdistyksen jäsenjulkaisussa. Pohjana käytettiin Cisco Kid-sarjakuvaa, käännös oli uusi. Idea tuli muistaakseni teekkarien julkaisemista Mustanaamio-muunnelmista, joissa pääkallosormuksessa oli Urkin kuva.

Teltassa tapahtuva rahanleikkaaminen tarkoitti kulttuuritoiminnalle tulevia laskennallisia valtionosuuksia. Kunta sai tietyn määrän rahaa käyttöönsä, jos sen tilityksestä kävi ilmi, että saman verran vähintään oli budjetoitu taloussuunnitelmaan omasta takaa. Elokuun lopulla sitten täytettiin lomakkeita ja lähetettiin postissa valtiolle todisteeksi kulttuurimyönteisyydestä.

Kaivostoimintaa

Tässä kaivoksessa, tai paremminkin louhoksessa ei ole kuvan esittämässä tilanteessa talvesta vaaraa. Sen sijaan sortumavaaran takia taustalla näkyvät kallioseinämät on suojattu verkoilla. Joskus aikaisemmin olivat oopperan esiintyjät olleet vaarassa saada lohkareita päähänsä. Kuva esittää suomalais-irlantilaisen Blow!-puhallinorkesterin konserttia vuonna 2007. Seinät kestivät, vaikka Tsaikovskin 1813-alkusoitossa toistasataahenkisen bändin aiheuttaman pauhun lisäksi ammuttiin tykilläkin. Kanuuna ei ollut kuitenkaan lavalla, vaan ulkona esityspaikan vieressä.

Asuinpitäjäni kaivoksessa työskennelleen mainarin Mikko-poika kertoi Hyvissä ja Pahoissa Uutisissa kaivoksessa olleen henkilö, jonka ammattinimike oli sydäntenmurskaaja. Tiesin tuon ennestään, ja olen tainnut mainita sen täällä aikaisemminkin. Hilpeyttä se tuntui muissa raadin jäsenissä herättävän. Talvivaara ei taida enemmälti hilpeyttä herättää, sydämiä saattaa murskautua työpaikkojen myötä.  

Vahdinvaihtoa vartoessa

Säämerkonomit ennustavat lumisadetta iltapäivälle. Laskujeni mukaan se olisi jo viides ensilumi kuukauden sisällä. Vasemmanpuoleinen kulkuväline on odotellut sopivia kelejä ensimmäisestä pyrystä lähtien. Jokohan nyt on vahdinvaihto oikeasti lähellä.

Eilisen MTV:n urheilu-uutisissa, taitaa olla nykyään otsikoitu "Sport" - mitä kieltä sitten lieneekään - kerrottiin, että yhden meille eläkeläisille rahaa syytävän yhtiön johtaja on saatu uskomaan, että parempi on erota. Vahdinvaihto on siis sielläkin odotettavissa. Alustava keskustelu aiheesta oli kestänyt kuusi tuntia, kun taas kokous vietiin läpi kolmessa vartissa. Koska jostakin syystä kyseessä on virka, ei siitä voi potkia pois kuten normaalisti yhtiöstä. Yhtiökin on sitten varmaan viranomainen, niinkuin esimerkiksi kunnallinen hevosottolautakunta.  

Marraskuun kolmikko

Pari vuotta sitten marraskuun alun jutussani oli Tsaikovskin Pekan "Vuodenajoista" alkanutta kuuta kuvaava pianoteos "Troika". Löysin nyt Tuubista tämän version, joka on sovitettu pianon lisäksi jousille. Ei huono, kuvitus tosin tahtoo rönsyillä. Konikolmikot olisivat mielestäni riittäneet. Oppiihan tästä toisaalta senkin, että Troika-merkkistä vodkaa valmistetaan Etelä-Afrikassa. Lieköhän loppuhyvästely afrikkaa: "GODD BYE".

Ajankohtaista marrasmaisemaa

Yhtiö, josta tilillemme viimeistään kuukauden kolmantena päivänä maksetaan rahaa, on ollut viime aikoina johtohenkilöidensä ansiosta runsaasti esillä eri medioissa. Toimitusjohtaja on äskettäin toivonut, että työsuhdeautosta puhuttaisiin vähemmän, koska se herättää kiusallista huomiota vietäessä lapsia ratsastustunnille.

Olen jäänyt kummastelemaan, mitä tarkoittaa "tupakointivarustelu" avoautossa. Onko se jonkinlainen pään ympärille asetettava suojus, joka estää viimaa viemästä Norttia suusta, vähän siis samanoloinen kuin on äänieriö Maxwell Smartin päämajassa.

Mielenkiintoista on myös, että asioita on selvittämässä Räty. Kaiketikin kuitenkin eri Räty, kuin se, joka käy oikeutta entisen eduskunnan puhemiehen rouvaa vastaan.

Tsiik aikoo vuokrata urheilustadionin ensi kesänä. Aah ja Jou. Urheiluministeri varmaan kutsutaan eturiviin, vaikka itkettikin lausunnoillaan äitiä. Rumban toimittaja ei näillä näkymin liene bileissä mukana, kun oli porttari pressikseenkin. Olen ollut stadionilla yhden kerran. Silloin siellä esiintyi Rolling Stones. Jagger juoksi laulunsa ohella pari tuntia ympäri stagea ja Richardsin Keke kaatui yhden kerran. Urheilutapahtumissa en ole käynyt. Isäni käynti vuoden 1952 olympialaisissa riittää.

Suomalaisen viherrauhahenkilön ovat päästäneet vapaalle jalalle takuita vastaan. 

- Minä pelaan rehellistä peliä, toisin kuin tutkija tai syyttäjä, hän arvioi naapurimaan viranomaistoimintaa.

Kuvat eivät liity kerrottuihin eivätkä muihin ajankohtaisiin tapahtumiin, ei edes orava, joka tunnetaan kätkemistään eväistä, joita se huonomuistisena sitten ei useinkaan enää löydä, vaikka ei Kaimaanisaarilta asti tarvitseisi haeskellakaan. Tässä se nautiskelee viimeisistä ruotsinpihlajan marjoista.

Tuiverrusta

Kahdella kielellä kielteinen kovin on päivänsankarin nimi. EI - NO! Kuulemma myrskynnytkin on lännenpänä. Täälläkin on vähän tuullut. Kun tänään teimme päiväkävelyn kuvan osoittamalle rannalle, kuului naapuritalon takaa rymähdys, ja matkalla takaisin havaitsimme ison männyn olevan vaakasuorassa. Onneksi ketään ei ilmeisesti jäänyt alle.

Myrskykuvaa en Aivazovskin tapaan saanut, kun tuuli puhalteli rannasta poispäin. Maalauksellisia veneitäkään ei rannalla eikä seljällä ollut nähtävissä. Tuunasin tervaleppiä ja Kalmalahtea esittävää kuvaa GIMP-ohjelmalla vähän synkemmäksi. Kalmalahdessa vuonna 1808 ottivat Suomi Ruotsin puolesta ja Venäjä yhteen. Paikka ei kuitenkaan ole siitä saanut nimeään, tarkkaa tietoa ei ole, mahtoiko tuossa yhdessä ensimmäisistä sodan taisteluista kukaan haavoittua saati kaatua. Täkäläinen kirkkoherrakin pelasti Varkauden suunnasta tulleen venäläisjoukon varoittamalla heitä heikoista jäistä.

Viereisen saksalaisperäisen siirtomaa-, sekatavara- ja elintarvikemyymälärakennuksen päätykolmiosta oli näköjään irronnut peltisuikale. Henkilökuntaa ja esimiehiä oli tainnut tuuliainen viedä saman tien, kun heitä mitä kohteliaimmin kärsivällisesti useamman kerran kuulutettiin pullonpalautusautomaatille ja kassoille. En ole koskaan kuullut kuulutettavan myymälään tarvittavan asiakkaita, kiitos.  

Vuodet vieriskelevät

"Vuodet ne vierivät vaan", oli edellisissä teksteissäni mainitun juhlakantaatin otsikko. Niinhän ne tekevät. Vuosi sitten kirjoitin auton katsastuksesta.

Öylössäpäivänä temppu oli taas tehtävä. Tällä kertaa varasin ajan netistä etukäteen, koska älysin silläkeinoin säästäväni kympin. Käytin nyt siitä syystä eri firman katsastuspistettä kuin parilla edellisellä kerralla. Aamulla lähtiessäni ikkunat olivat lievästi jäässä, mutta kun lämpötila nousi ja tuli sade, ne eivät jäätyneet enää uudestaan raapimisen jälkeen.

Autolla ajoon kuuluu radion kuuntelu. Jotkut eivät epäkaupallisista, poliittisista tai muista inhimillisistä syistä halua kuunnella radiota ollenkaan, ja ovat jopa irroittaneet toosan autostaan. Nissa-nissa on koje kätketty näkymättömiin kojelaudan sisälle. Sen saa toki suljettua, jos niin haluaa.

Koska oli aikaisehko aamu - yhdeksän paikkeilla - radiosta tuli Muistojen Boulevardi, jossa parhaillaan Piafin Edith kurlasi ranskaksi haetarinsoettajasta.

Olin katsastuspaikalla melkein puolta tuntia ennen määräaikaa. Istuin silmäilemään alueellista sanomalehteä. Sunnuntain numerossa oli komea puolen sivun kuva lauantaisesta konsertista. Jutussa kerrottiin lavalla olleen yhtäaikaa n. 160 esiintyjää.

Viereisellä tuolilla istunut vanhempi naishenkilö ponnahti äkkiä ylös ja huudahti: - Onko tuo ambulanssi? Myönsin näin olevan, sillä semmoinen ajoi asiakasruutuun. Sitten rouva rauhoittui ja totesi myös ambulanssien tarvitsevan katsastusta. Olin samaa mieltä.

Keskustelu ei jatkunut pitempään, sillä katsastusmies tuli etuajassa hakemaan avaimia. Hän kertoi ajavansa pienen lenkin, jonka jälkeen voisin tulla halliin tarkkailemaan suoritusta.

Hallissa tehtiin pari mittausta pakokaasuille ja jollekin muulle. Sitten katsottiin valot. Kaikki oli hyvässä kunnossa tähän asti. Jarrutkin olivat toimineet. Auto nostettiin ylös ja tarkasteltiin alapuolta.

- Onkos sulla jotain valittamista tästä? katsastaja kysyi ja jatkoi sitten: - Mulla ei ainakaan. Vikoja ei löyvy millään, vaikka kuinka ehtis.

Melkein hämmennyin, sillä muistin monopoliaikaa, jolloin saman firman mies oli vihaisen oloisena rautakangella väännellyt Citroënin olkaniveliä, jotka tuntia aikaisemmin oli korjaamolla todettu kunnollisiksi. Rautakanki tehosi niin, että ne jouduttiin uusimaan.

Iloissani ostin toisesta monopoliliikkestä pullon Sinebrychoffin ja Brooklyn Breweryn yhteistyönä panemaa Two Tree-portteria, jossa mausteena on käytetty vaahterasiirappia ja kuusenkerkkäuutetta. Päätin kokeilla, minkälaisen tujauksen antaa, jos sekaan lorauttaa vielä vuorenkilpijuomaa.

Parempaa oli ilman.    

Walcia lindunen

Waan aye, micae walcia lindunen...



Lauantaisessa konsertissa yhtenä tsibaleena on Malmsténin "Mikkihiiri merihädässä". Vanha laulu, josta ja vastaavista, säveltäjä kävi tekijänoikeuskamppailuja Disneyn kanssa. Viimeksimainittu antoi kuitenkin periksi.

Olisiko aikaa kulunut melkein 20 vuotta, kun täällä Pähkinäsaaren rajalla oli Jussi Raittinen - tiedättehän, sen holvikirkon Eeron veli - esiintymässä. Ohjelmaan kuului myös tuo Malmsténin laulu.

Kun päästiin biisissä kohtaan, missä pelastaja saapuu, Jussi kertoi, että kun Suomen Joutsen on sotalaiva, se ei sovellu pelastajaksi, vaan aikuisten ja lasten oikeasti apuun ehätti Rauhankyyhky.

Uintia ja puhallusta

Päivän lukujärjestykseen on kuulunut aamuaskareiden jälkeen kuivuneiden vuorenkilpinippujen (ks. ed. txt) murentaminen lasipurkkiin. Kun siperiamaiset lumimyrskyt hyökkäävät täydellä tehollaan läheisen Pähkinäsaaren rauhan rajan takaa, juoman apuvoimalla pystyy niitä lumityövälineiden voimin vastustamaan.

Eilen oli sumuinen ja kohtalaisen mukava ulkoilu- ja valokuvauspäivä (ks. myös ed. ed. txt). Tänään sataa ja tuulee ilkeästi.

Murentamisen jälkeen hurautin kuntoilemaan. Kilometri on jo niin pitkä matka, että se on hyvä taittaa autolla. Se hyvä puoli autoilussa on myös, että ajaa voi suht. vajavaisessakin vaatetuksessa - esim. ilman sukkia - vuodenaikaan ja säähän nähden. Uimavehkeisiin ja niistä pois selviytyy huomattavasti sukkelammin, kuin täydestä välihousukerrosvaatekerrasta.

Uinnin jälkeen opettelen soittamaan ensi lauantaisen konsertin stemmoja (ks. myös ed. ed. ed. ed. txt).

Lehárin Ransu on säveltänyt tunnetun valssin "Kultaa ja hopeaa", joka on yksi lauantaisista konserttikappaleista. Tuubista löytyi videolla kuultava puhallinversio, joka on sattumalta ihan sama kuin meillä.

Vajaa tunti matkoihin ja kaksi ja puoli harjoituksiin satsataan puhallukseen tänään.

Vuorenkilpitilanne

Vuorenkilpiniput riippuvat kuivumassa uunin kupeella. Huomenna hienonnetaan, valmista uutetta on vielä jäljellä. Kokeilin uutta reseptiä: Puolukkasurvosta lasiin, vettä ja uutetta sekaan, ja eikun juomaan. Puolukat lopuksi lusikalla suuhun. Nam.

Sisällä ollaan uunin lämmössä, ulkona sumua ja valoja.

Asumus sumusa

Mäellä, jolta olen ottanut otsikon maisemakuvat, sijaitsee vanha linna. Uskokoot ken haluaa ja katsokoot kuvia. Sumuisena päivänä menin tähystelemään, mitä sieltä voisi kameran muistikortin täytteeksi saada. Ohessa muutamia.

Byrokraatti

Itsenäisyyspäivään ei ole enää kuin vähän yli kuukausi. Taas alkaa jännitys, tuleeko kutsu juhliin, myöntävätkö mitalin, ylentävätkö tai antavatko arvonimen. Kaikki kerralla olisi tietty ihan mukava paketti, kun kohdalleni ei noita ole ennen sattunut. Aiheeseen liittyvä kuva, jonka on maalannut taiteilija P.A.Fedotov, esittää ensimmäistä mitaliaan saanutta byrokraattia. Olisikohan siinä naishenkilö pyytänyt miestä tekemään rikkinäisille saappaille jotain, mutta tämä on kavahtanut pystyyn kesken hiusten käherryksen ja osoittaa tuikeana arvomerkkiään. Mainio kuva, kissa ja koirakin ovat mukana kaiken roinan keskellä.

 En minä sinne Tampere-taloon olisi viitsinytkään mennä, kun siellä ei saa tanssia, vaan pitää kuunnella jotain sinfonioita.

Hiiriä ja ihmisiä

Kolmena päivänä on nautittu siperianteetä. Aiheeseen sopivasti liittyen luen Boris Björkelundin muistelmia Neuvostolan vankileireistä. Ainakaan vielä ei ole vuorenkilpijuomaa mainittu. Kuten todistettu on, hiiri jaksaa uida tuplamäärän juomaa nautittuaan, ihmiskoetta teen parhaillaan itselleni. Kävin äsken uimassa. Tällä kertaa en suorittanut Cooperin testiä, koska se menee aina tasan kahteentoista minuuttiin. Sen sijaan tempaisin 16 altaanmittaa yhtäkyytiä, eikä tuntunut missään. Aasinsiltana mainittakoon, että kirjailija J.E.Steinbeck, joka otsikon nimisen kirjan on kirjoittanut paheksui aikanaan, kun täällä ei ymmärretty Neuvostoliiton jaloja pyrkimyksiä uudistaa hallintoa Kuusisen hallituksen voimin.

Naapurikaupungin, joka jostain kumman syystä on saanut nimensä omaisuusrikoksen mukaan, soittokunta viettää 100-vuotisjuhliaan ja esittää marraskuun toisena lauantaina kuoron ja solistien kera konsertissaan muun ohjelmiston lisäksi Jukka Itkosen tekstiin Petri ja Esa-Markku Juutilaisen säveltämän juhlakantaatin. Meitä yli kolmekymmentä vuotta vanhemman soittokunnan jäseniä on mukana puhaltamassa nuorempien kanssa yhteiseen hiillokseen.

Alla kuultava Timo Forsströmin sävellys aloittaa konsertin.

von Bergenschild

Viitaten edellisen jutun kommentointiin on mukava huomata, että Vuorenkilpi-aate leviää näin räjähdysmäisesti. Jos kaikki suomalaiset liittyisivät tähän, BKT kasvaisi hujahtaen, perustettaisiin uusia telakoita, puhelintehtaita, uimaseuroja, peruss.., no kuitenkin kaikki tekisivät työtä tuplaten, paitsi me eläkeläiset, jotka jaksaisimme vaatia korotuksia entistä uuraammin...

Hetkinen, nyt on ensimmäinen kupillinen juotu, ja teksti on jo tuollaista - saa nähdä, mitä parin päivän kuluttua tapahtuu.

Kuvassa olevasta mukista nautin joka aamu puoli litraa mustaa makeuttamatonta Lidlin halpaa Nelson-pussiteetä. Tänä aamuna lisäsin siihen lorauksen VK:ta, kuitenkin niin, että juoma oli enemmän kuin puolinelson. Uute yön jääkaapitettuna tuoksuu teelle, mutta antaa pienen katkeran säväyksen sekoitukseen. Ei pahaa, makeuttajat makeuttakoot makunsa mukaan.

Palaamme astialle.

af Bergsköld

Kulovalkean kaltaisesti on mediasta levinnyt taajojen kansalaispiirien tietoisuuteen ilosanoma vuorenkilpi-nimisen perennan lehtien hyödyttämisen tervehdyttämis- ja voimaannuttamisvaikutuksesta. Onhan toki muistettava, että kyseinen fermentoitunut kasvinosa on palvellut jo vuosikymmeniä, ellei -satoja Siperian raskasta ruumiillista työtä tekevän kansanosan jaksamista lisäävänä. Venäläisen tutkimuksen mukaan hiiri jaksaa kasvista valmistetun uutteen voimaannuttamana uida kaksi kertaa pitemmän matkan kuin ilman.

Koska olen innokas kokeilemaan voimaannuttamiskeinoja, kävin kaivelemassa vuorenkilven jo ruskeiksi fermentoituneita lehtiä, pesin ja kuivasin ne rapeiksi helposti mureneviksi. Seuraavaksi keitin murenia kymmenisen minuuttia, kunnes keitinvesi oli tummanruskeaa. Sitten jäähdyttämisen jälkeen liemi purkkiin ja jääkaappiin tekeytymään.

Huomenissa teekupilliseen lisätään liraus uutetta ja katsotaan, mitä tapahtuu. Tapahtua pitäisi parin päivän päästä, jolloin suorituskyky ja jaksaminen lisääntyvät merkittävästi. Voi olla, että käyn silloin uimassa.

Lännen lauluista

Kuuntelen parhaillaan Muistojen Bulevardia - vanhoja renkutuskappaleita soittavaa Yle 1:n  ohjelmaa. Äsken lauloi T. Rautavaara Alaskaan menosta. Lieköhän se ainoa levyttämänsä kipale, jossa Tapsa käyttää englannin kieltä? Hyvin paljon nuorempana - viime vuosisadan jälkipuoliskon alkupuolella muistan kappaletta kuunnelleeni. "Hei hap hoo"- olin kuulevinani laulajan sanovan. Nyt kuitenkin yli 50 vuoden jälkeen tajusin että sanat menevät "Way up North". No ei se ollut ainoa väärinkuultu kohta laulussa. Taustalauluyhtye Neloset huikkasi mielestäni että "kokki kalastaa", vaikka mentiin kohti Alaskaa.

Parhaillaan kuuluu kopina säveltäjä Paul Lincken kirstusta, kun radiossa The Mills Brothers vetää big bandin kera Kiiltomatoidylliä swingtyyliin. Mainittu idylli muuten on soittokunnassamme nimetty Iilimatoidylliksi.

Alaskaan menon lisäksi muistuu mieleen Matti Heinivahon levyttämä Lännen Tie, jossa "hiekka nousee mieleen ja tyttö tarttuu kieleen", vai oliko se toisinpäin.

 

Matkakertomuksia XII

Texas, vaikka suuri osavaltio onkin, jäi hieman vähemmälle huomiolle lautapelinkehittelymatkallamme. Pohjoisesta takaisin palatessamme päätimme poiketa vielä siellä Oklahomasta käsin. Reittimmehän lähti aikoinaan Alaskasta länsirannikkoa alas ja itään, kunnes matkailemme idässä taas pohjoiseen - aina Maineen - josta taas käännymme alas ja kohti länttä.

Texasin itäinen naapurivaltio on Louisiana, osa 2140000 neliökilometrin alueesta, jonka Napoleon myi Yhdysvalloille vuonna 1803 n. 234 miljoonalla nykyarvon dollarilla. Ranskalaisvaikutteita on paljon nähtävillä. Pääkaupunkikin on nimeltään Baton Rouge, eli Keppi Punainen.

Matka- ja pelinkehittelykumppanini Mutt on louisianalaista kreolisukua, kun taas Jeff on kotoisin Minnesotasta. Peliyhtiö on palkannut heidät hakemusten perusteella. Keskustelimme suuresta ohjelmistokaupasta, jonka suomalaiset vastikään olivat tehneet. Meidän lautapelihankkeellamme tuskin pystymme tienaamaan semmoisia rahoja, mutta Mutt ja Jeff, kuten aikaisemmatkin tapaamani firman miehet pitävät ajatusta kuitenkin toteuttamiskelpoisena - tuskinpa he muuten olisivat valmiita kuljettamaan minua ympäri Yhdysvaltoja.

Kuten osassa VIII mainitsin, pelin säännöt ovat vielä kehittelemättä. Olemme saaneet aikaan pelilaudan pohjan Arizona-New Mexicolle ja Louisianalle. Perusajatus on edetä valtiosta toiseen määrätyssä järjestyksessä käyttäen rajojen ylityksiin arpanopan määrittelemiä reittejä. Afrikan tähden tapaan etsitään, löydetään ja menetetään rahaa ja arvoesineitä.

Ruoatta ei vähintään moniviikkoinen matkanteko suju, ja asiaan kuuluukin tutustua paikallisiin ruokiin, jos vähän juomiinkin, juominkiin ei niinkään.

New Orleansissa tutustumme muutaman kymmenen taalaa maksavalle ja kolmisen tuntia kestävälle ravintolakierrokselle, joka esittelee paikallisia makuja. Gumbo, joka sisältää katkarapuja tai kanaa ja louisianalaiseksi "pyhäksi kolmiyhdeksi" kutsuttuja vihanneksia: selleri, paprika ja sipuli, kuuluu ilman muuta asiaan.

Keskustelemme Louisianan historiasta. Mutt tietää kertoa suurten jokien suvantoalueiden - bayou -  synnyn. Esimerkiksi Bayou Teche sai alkunsa, kun valtava jättiläiskäärme intiaanisoturin surmaamana kiemurteli kuolinkamppailussaan. Uskomme tarinan todenperäisyyteen.

Uudempaa historiaa edustaa New Orleansin Storyville-alue. 1800-luvun alussa muuan kunnallispoliitikko Story oli huolissaan kaupungissa rehottavasta valvomattomasta prostituutiosta. Hänen mukaansa sai nimensä punaisten lyhtyjen rajattu korttelialue, jossa sijaitsi monia "sporting house"-palvelutaloja. Talot palkkasivat töihin myös muusikoita, ja jazzin voittokulku sai uutta potkua.

Jutun alussa on hahmotelma Louisianasta, tässä vähän pitemmällä olevat Arizona ja New Mexico. Liikkumissääntöjä: Kalifornian rajalta Arizonaan pääsee heittämällä nopalla 3, 4 tai 5 vastaavasti numeroituja teitä pitkin. Kun Arizonassa on hankittu tai menetetty omaisuutta tarpeeksi, siirrytään keltaiselle raja-alueelle. Siellä ensimmäinen noppaluku määrittää, mitä reittiä raja ylitetään. Sama toistuu New Mexicosta Texasiin mentäessä. Sininen linja on lentoreitti, jonka käyttäminen tietyssä tilanteessa on mahdollista, keltaiset nuolet siirtävät pelinappulan välittömästi taaksepäin tai Meksikon rajalle, jossa on vaaroja tarjolla...

Innokkaat pelimiehet/naiset voivat luvallani tulostaa kuvan paperille ja testata liikkumista. Sääntöjä päivitetään seuraavissa katsauksissa.

Pyöräilyn dynamiikkaa

Pyöräilykausi näyttäisi kelien puolesta - ainakin omalta kohdaltani - olevan toistaiseksi ohi. Uskollisen Tunturini, 45v. talutin eilen varastoon. Vauhdikkaita retkiä syyssäässä voinee muistella Umberto Boccionen (s. 19.10.1882) maalauksessa "Pyöräilijän dynamiikka" vuodelta 1913.

Umberto oli futuristi, hän kuvasi  maalauksissaan ja veistoksissaan liikettä. Sitä löytyy myös painovoiman aiheuttamana lasketteluna täältä parin vuoden takaa, kun lokakuun lopulla ei vielä ollut lunta.

Jotta sotkettaisiin tähän musiikkiakin, pitänee kertoa eräistä harjoituksista, joissa soitettiin nuotista, jossa oli esitysmerkintä "marcato". Kun soittajilta kysyttiin, kuten opetustilanteessa tulee tehdä, mitä termi merkitsee, vastasi joku heti: "Umberto".

Kuinkas tässä...

...näin nyt kävi?

Torstain Z-M-kisa

- Zzzz...
- Bzz!
- Mmm..?
- CXV!

Keskiviikon A - Ä-kisa

Draaman puolelle meni öylönen. Suomen Kansan Teatterin Pete Q virvoiteltiin henkiin Nuorallatanssijan kuolemasta.

Entäpä nyt, rivi kaksi, vokaalit vähenevät, mikä nyt neuvoksi?

Köhässäkö Jaska G. hölkkää? Falls das!

Tiistain Q-Å-kisa

Siis tarkoituksena on laatia QWERTY-näppäimistöllä enemmän tai vähemmän järkeviä lausahduksia siten, että käytetään vain kulloinkin määritellyn rivin kirjaimia. Aloitamme rivillä Q-Å. Heitän itse heti aika pahan toisella kotimaisella:

Torr tupp tror på prytt quote: "Wuori ritter i trettiotre trupper".

Kaikkia kieliä saa käyttää. Googlen kielitarkastamo tutkii, onko vastauksessa mitään järkeä.

Gulfin baari

Blondi oli saanut potkut Teboililta.
- No, kun mä vastasin puhelimeen aina että "Tebloil", niin ne ei kestäny sit enää, hän avautui ystävättärelleen.
- Mitäs sä nyt duunaat? tämä kysyi.
- Mä oon Gluffilla.

Syyskiireitä

Tuuli antaa kyytiä vaahteranlehdille, pudottaa puusta ja sitten lakaisee uuteen paikkaan. Pihaorava on pukua vaihtamassa. Harmaa turkki on tekeillään. Edellisen jutun kuvan keskiosan keltaisessa riippaoksaisessa lehtikuusessa käy asioimassa hän. Reitti kulkee kotikuusesta omenapuita pitkin. Lehtikuusessa on myös mustarastaan pesä, jonka asukkaat maistelevat omenia. Vain parhaat ja suurimmat heille näyttävät kelpaavan - kokonaan ei kuitenkaan syödä - korkeintaan puoliksi. Muut rastaat ovat jo häipyneet, nämä mustat aikonevat pistää kampoihin Savon talvelle, näin ainakin edellisinä vuosina.

Colors of fall

Ruska; amerikkalaisittain otsikossa - Britannian Kansainyhteisössähän colorissa on vielä u-kirjain jäljellä toisen oon jälkeen. Amerikan-turnee jatkuu, mutta välillä pitää julkaista maisemaa kotipihalta, jota monenlajiset puut ja pensaat reunustavat ja verhoavat eri ruskaisuusasteissa.

Keskellä kuvaa on tuulellakäypä kotitarvemylly, ja etualalla lakastunutta tatarkasaa pitää maasta koholla kottikärry. Onkohan yksiaisaisia kottikärryjä, ja jos on, niin ovatko halvempia kuin kahdella aisalla varustetut. Ehkä niitä myydään samassa kaupassa kuin ketjuvartisia lapioita.

Matkakertomuksia XI

Texasin suuriin sankareihin kuuluvat enemmän tai vähemmän tarunomaiset Davy Crockett ja Pecos Bill. Italialaiset sarjakuvapiirtäjät intoutuivat 1950-luvulla suoltamaan lännensarjoja olan takaa, ja tottahan ne Suomessa olivat suosittuja. Kuvan Davy Crockett toimi kertojana ja kevennyksenä Pecos Bill-lehdessä. Oikea Davyhan oli metsästäjä, sotilas ja poliitikko, joka sai surmansa Alamon taistelussa, eikä "cowboy reipas ja huoleton", kuten Helismaan Repe aikoinaan runoili, saati sitten Billin koominen kaveri.

- Hulluja nuo roomalaiset, totesivat peliyhtiön Mutt ja Jeff Italian-Davysta. Jeff kertoi vielä olevansa kaukaista sukua Crockettille ja vakuutti lopettavansa pizzan ja pastan syönnin, sekä myyvänsä välittömästi ainakin yhden Ferrareistaan.

Keskustelimme kulttuurin muutoksesta ja nostalgiasta. Oma ikäluokkani muistelee mielellään 1950-60-lukujen asioita; sarjakuvalehtiä, elokuvia, TV-ohjelmia. Niitä vedetään esille mediassa ja tietysti internet sisältää huomattavan osan siitä tillbehöristä, joka on nuorena meille ollut tärkeää.

Millä tavalla vaikkapa 1910-luvun kuusikymppiset nostalgoivat 1800-lukua? Millaisia muistoja nuoruudesta oli haettavissao oliko silloin fiftari- tai kasarimuotia muutaman vuoden välein? Nykyajan media on tuonut muutoksen aikaisemmin jo kuin Muutos 2011-puolue.

Näytin kavereilleni läppäriltä Suometar-lehteä vuodelta 1855. Siinä oli mm. vepsänkielisiä arvoituksia myös suomennettuina.

Mitäpä mahtaa tämä tarkoittaa:
Päiwal rippub, a yol reighu? (Päiwällä riippuu, waan yöllä reikään?)

(akah nevo :suatsaV)

Kerroin vielä suomalaisen "myytillisen tarinan", jonka kaltaisilla pimeinä iltoina lapsia ja herkkäuskoisia peloiteltiin:

Räätäli oli ompelemassa, ja huomasi, että neula oli hävinnyt.
- Piruko sen neulan nyt vei, hän murahti vihoissaan.
- En minä sitä vienyt, tuossa se on pöydän jalan vieressä, kuului lattian alta.

Päivitettynä nykysuomalaisena versiona se menisi seuraavasti:

Osastopäällikkö tuskaili tietokoneen äärellä:
- V***uunko mä sen muistitikun nyt työnsin!
- Et, tuossa se on pöydän jalan vieressä, sihteeri sanoi.

 

Matkakertomuksia X

Matkustimme lentäen Texasin pääkaupunkiin, Austiniin. Moni asiaa tuntematon nimeäisi osavaltion pääkaupungiksi Dallasin, joka on ollut enemmän esillä mediassa ja viihteessä. Austinissa on kuitenkin asukkaita puolisen miljoonaa enemmän kuin Ewingien kotikaupungissa, suurin kaupunki on Houston. Poikkesimme huikopalalle olut- ja pretzel-ravintolaan, ja hämmästyksekseni näin siellä Kalifornia-Arizona-junamatkalla tapaamani saksalaisen tohtorin. Esittelin ystäväni hänelle ja istuimme pöytään. Lokakuinen aurinko paistoi lämpimästi ja ulkoterassilla riitti väkeä tuopin ja rinkeleiden seurassa. Tohtori Siegheil kertoi meille suolaisten rinkelien historiasta, hän jopa tiesi, että suomalaiset viipurinrinkelit perustuvat tähän saksalaiseen leivonnaiseen. Brezelillä on ollut alkujaan uskonnollinen tausta, solmiamistapa kuvaa ristittyjä käsivarsia. Texas ei tunnu äkkiä ajateltuna kovin saksalaiskulttuurilliselta seudulta, mutta pretzelit - tai brezelit - kumpaakin muotoa käytetään - ovat suosittua evästä joka puolella Amerikkaa.

Kerroin, että asuinpaikkakuntani Lidl-myymälän leipomo-osasto on koukuttanut minut täysin näillä tuotteilla. Neljäkymmentäyhdeksän senttiä kpl niitä saa vastapaistettuina. Saksalaiselle kerroin, että Suomessa hinnat pyöristetään lähimpään viiteen senttiin, joten viiskytsenttisestä ei saa senttiä takaisin kuten Saksassa.

Kun muutama tuoppi oli juotu paikallista hanaolutta, Herr Doktor A. Siegheil vapautui hieman ja kertoi omasta taustastaan. Hänen sukunsa oli vanhaa aatelia, sotilaita, jotka olivat kunnostautuneet Hakkapeliittoja vastaan 30-vuotisessa sodassa. Tohtorin kasvoille nousi puna, ja mieskin kohottautui sukuylpeyden ja oluen kuohunnan innoittamana seisaalleen pöydässä. Hän tarttui tuoppiinsa ja karjaisi nimensä niin kovaa, että vartijat juoksivat paikalle ja poistivat meidät ravintolasta. Raahasimme tohtorin kiireen vilkkaa hotellille, koska emme halunneet asioiden kehittyvän hankalaan suuntaan.

Seuraavalla videolla ollaan ravintolassa ja kyökin puolella. Nähdään myös tarkat teko-ohjeet (4:35 alkaen), kuinka rinkeleitä Amerikassa tehdään. Pitääpä joskus itsekin kokeilla.
      

Matkakertomuksia IX

Kuten edellisessä jaksossa oli puhetta, kävimme New Mexicon pääkaupungin, alkuperäiseltä nimeltään La Villa Real de la Santa Fé de San Francisco de Asís - lyhennettynä Santa Fe - suomeksi Pyhän Fransiscus Assisilaisen Pyhän Hengen Kuninkaallinen Kaupunki, lähistöllä sijaitsevassa Agua Frian lähiössä, jossa Big Iron-laulun mukaan Arizonan maasta tullut ranger oli päästänyt ilmat pihalle Texas Red-lainsuojattomasta. Kukaan ei muistanut tapahtumaa, emmekä saaneet siitä pelimme juoneen uusia detaljeja.

Santa Fe'n kaupunki painiskelee talousongelmien kanssa kuten moni muukin kunta maailman eri kolkilla. Videolla haastatellaan palopäällikkö Barbara Salasia hätäpuhelinjärjestelmän, uuden paloaseman ja kaluston lainoituksesta. Video on tehty helmikuulla, ulkona katsoja näkee lumisen puunoksan, mikäli malttaa kiinnittä katseensa pois palopäälliköstä... 

Matkakertomuksia VIII

Kun keväällä olin aikaani viettämässä Honolulussa, pääsin erinomaisten sattumusten myötä mukaan suunnittelijaksi ja ideoijaksi amerikkalaiseen pelifirmaan. Sen aikeena ja tarkoituksena on matkustaa läpi kaikkien osavaltioiden ja luoda "Afrikan tähti"-tyyppinen lautapeli koko Yhdysvaltain alueesta. Pelilauta koostuu useista osista, jotka voi halutessaan liittää toisiinsa. Yllä oleva kuva on bussimatkalla läppärille tehty hahmotelma Arizonasta ja New Mexicosta, joiden alueella nyt oleskelemme. Laudalle on lisätty tähän mennesä tärkeimmät tiet ja pari jokea, sekä Grand Canyon ja kansallispuistoja. Vielä ei ole selvinnyt täysin, millaisia tehtäviä ja etenemistapoja otetaan käyttöön, mutta todennäköisesti ainakin Texasista rannikkovaltioita pitkin Maineen päästyä säännöt ovat selvinneet.

Albuquerquen uutiset kertovat, että erään koulun oppilaat ovat saaneet rabieksen lepakoista. Erään oppilaan vanhemmat kertovat lepakoita olevan joka paikassa ja varsinkin öisin niihin voi törmätä. Hotellissa saimme kuitenkin olla niiltä rauhassa, muita lentäviä olivat läheisen golfkentän vallanneet kuumailmapallot, joiden kokoontumistapahtuman tuulinen sää oli pakottanut ne kentälle pienempien pallojen seuraan.

Kaupungin suomalaisittain hassuhko nimi johtunee oletetun perustajan, Don Francisco Fernández de la Cueva y Enríquez de Cabreran, Uuden Espanjan varakunininkaan (1653-1660) mukaan. Yksi hänen titteleistään oli Alburquerquen herttua saman nimisen espanjalaisen kaupungin mukaan. Ennen Texasiin siirtymistä käymme vielä Santa Fe'n lähistöllä etsimässä jälkiä arizonalaisen rangerin ampumasta Texas Redistä.

Matkakertomuksia VII

Veturin kuva linkattu täältä: http://chiricahuaskyislandrodeo.blogspot.fi/2011/11/union-pacifics-steam-locomative-no-844_10.html

Arizona

Arizonan Phoenixissa tapaan jälleen pelifirman miehet. Olen matkustanut tänne San Fransiscosta, jossa poikkesin uudelleen suunnitelmieni mukaan katsomaan, onko hippie Korhonen vielä mukana kuvioissa. Vietin kaupungissa vuorokauden, mutta miehestä ei näkynyt jälkeäkään. Kaiken lisäksi julkisten palvelujen alasajo on sulkenut puistot, joissa hippejä saattaisi vielä tavata.

Kalifornian ja Arizonan välisellä junamatkalla tutustuin saksalaiseen herrasmieheen nimeltä Doktor A. Siegheil, joka oli kiertämässä USA:n saksalaisyhteisöjä ja luennoimassa EU:n nykytilanteesta. Useimmissa suurissa kaupungissa niitä on - toisissa toiminta on vilkkaampaa, toisissa hiljaisempaa, aivan kuin yhdistyselämässä yleensäkin. Muistelimme Suomen ja Saksan yhteisiä historianvaiheita ja puhuimme mm. Kolmannen valtakunnan ajoista ja tavoista. Natsitervehdystä ei hänen mukaansa kukaan järkevä ihminen voisi tehdä ainakaan julkisesti. - Sama on Suomessakin, vaikka mikään laki ei sitä kielläkään, sanoin. - En usko, että esimerkiksi missään arvovaltaisessa kokouksessa voisi joku ns. "tuulettaa kainaloaan", lisäsin. Kerroin saksalaisista paikkakunnista, joissa olen käynyt, ja Siegheil muisteli tuntevansa jonkun tuttavistani.

Majoituin Phoenixiin hotelliin, jossa tapasin ystäväni. Koska myös Grand Canyon on suljettu, jätämme sen väliin ja ryhdymme suunnittelemaan matkaa kohti New Mexicoa ja Texasia.

Hotellissa luen lehteä, jonka uutinen kertoo kansaslaisen viina- ja tupakkakaupan omistajasta, jonka liikkeeseen joku asiakas oli unohtanut isoäidin tuhkaa sisältävän muovipussin. Pussissa oli ollut vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika, joiden perusteella oli selvitetty tuon Helenin olleen ehkä kotoisin Arizonasta. Liekö mummo eläessään kuinka laajalti Amerikkaa kierrellyt - nyt ainakin oli päässyt Kansasiin asti.

Me sen sijaan emme lähde vielä Kansasiin, vaan New Mexicoon, kuten sen suomenkielinenkin virallinen nimi nykyään kuuluu. Pelifirman helikopteri ei ole käytettävissämme tällä kertaa, pääjohtaja on varannut sen itselleen, ja päätämme matkustaa bussilla ja junalla Santa Fe'hen. Henkilöautolla matka kestäisi 8 tuntia ja arvion mukaan tulisi maksamaan 75$, kun taas juna- ja bussilippu maksaa 81$ matkan kestäessä 11 tuntia. Valitsemme kuitenkin kalliimman ja pitkäkestoisemman tavan mukavuuden vuoksi, raha tai sen puute eivät ratkaise. Junan osuutta ei matkassa tosin ole kuin vajaa pari tuntia Albuquerquesta perille, mutta bussitkin ovat mukavia ja ilmastoituja.

Linja-autoilla on neljä vuoroa päivässä, ja päätämme lähteä matkaan heti seuraavan päivän ensimmäisellä.

Vietämme iltaa ja nautimme palasta City Grillissä.

"Awesome catch tonight! Chile dusted mahi with roasted cauliflower, sautéed kale, and peach jam. Yum'" - mainostetaan päivän annosta. Dolfiinia ei saa saaliiksi Arizonan alueelta, merikalaa kuitenkin on lautasella, kylmäketju toimii.

Olen Arizonan maasta, enkä vaivoiksenne jää

Kaikki vuonna 1960 ja sen jälkeen Villin Lännen lauluja diganneet muistavat otsikon mukaisen lauseen Kukonpoikien käännösiskelmästä - coverista, pitäisi varmaan nykyään sanoa. Siinähän kerrotaan, kuinka arizonalainen ranger saapuu nimeämättömään kaupunkiin (jonka uutteralla salapoliisityöllä olen pystynyt tunnistamaan Agua Friaksi New Mexicossa). Ranger tulee siis nykyisesta länsinaapurivaltiosta, mutta kertomuksen tapahtuma-aikaan Arizona oli kuitenkin samaa New Mexicon territoriota, joka muodostettiin sodan 1846-48 jälkeen. Kaupungissa ihmisiä ammuskeleva Texas Red lienee nimensä mukaisesti itänaapurista. Videolla Marty Robbins laulaa biisin, ja alla on Googlen kielitoimiston käännös, joka poikkeaa hieman Kukonpoikain laulusta, mutta senhän me kaikki muistamme, ja voimme virkistää muistiamme linkin takana.
Ai niin, lauloihan se BB-Reetukin aihetta aika vapaasti hapuillen. Frederikin levylle on ympätty aivan huikee ja mieletön, kuten positiivisista asioita nykyään luonnehditaan, käyrätorvisaundi. Siitä 9 pojoa, vaikka itse olenkin puupuhaltaja. Kostaja suomenkielisten kipaleiden nimenä ei vastaa alkuperäistä. Siinähän virkavallan edustaja, ranger, tulee ottamaan lainsuojatonta elävänä tai kuolleena.
Keväällä maalis-huhtikuussa kirjoittelin matkakertomuksia Amerikan maasta. Tarkoituksenani oli käydä kaikissa osavaltioissa, mutta mm. levytyskiireiden takia matkustelu täytyi keskeyttää jo viiden jälkeen. Nyt syksymmällä aion jatkaa matkaa aluksi lännestä itään päin Arizonasta lähtien. Arizonasta tuli ensimmäisenä mieleen tuo 1960-luvun laulu, joka olkoon matkan alkulämmikkeenä.    Kaupungin Agua Fria ratsasti muukalainen eräänä kauniina päivänä
Tuskin puhui ihmiset hänen ympärillään ei ole liikaa sanoa
Kukaan ei uskaltanut kysyä hänen yrityksensä kukaan ei uskaltanut tehdä liukastua
että muukalainen on heidän joukossaan oli iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Se oli aikaisin aamulla, kun hän ratsasti kaupunkiin
Hän tuli ratsastus eteläpuolelta hitaasti lookin' ympäri
Hän on lainsuojaton löysä ja käynnissä tuli kuiskaus kunkin huuli
Ja hän on täällä tehdä joitakin liiketoimintaa iso rauta hänen lonkan
iso rauta hänen lonkan

Tässä kaupungissa asui lainsuojaton nimi Texas Red
Monet miehet olivat yrittäneet viedä hänet ja että monet miehet olivat kuolleet
Hän oli julma ja tappaja vaikka nuoret kaksikymmentäneljä
Ja kolot hänen pistooli numeroitu yhdeksäntoista lisää
Yksi ja yhdeksäntoista lisää

Nyt muukalainen alkoi puhua teki selväksi ihmiset ympäri
Oli Arizona ranger ei olisi liian pitkä kaupunki
Hän tuli tänne ottamaan lainsuojaton elävänä takaisin tai ehkä kuollut
Ja hän sanoi, että se ei ole väliä hän oli sen jälkeen Texas Red
Jälkeen Texas Red

Ei ollut kauan ennen tarinan välitettiin Texas Red
Mutta lainsuojaton ei hätää miehet , jotka yrittivät ennen olivat kuolleet
Kaksikymmentä miestä oli yrittänyt ottaa hänet kaksikymmentä miestä oli tehnyt lipsahdus
Kaksikymmentäyksi olisi ranger kanssa iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Aamulla kulunut niin nopeasti se oli aika heitä tapaamaan
Se oli kaksikymmentä yli yksitoista, kun he kävelivät ulos kadulle
Ihmiset olivat katsomassa ikkunat aina kehon pidättivät hengitystään
He tiesivät, tämä komea ranger oli aikeissa tavata kuolemaansa
Tietoja tavata kuolemaansa

Siellä oli neljäkymmentä jalkaa välillä, kun he pysähtyivät tehdä heidän pelata
Ja nopeuteen ranger on vielä puhuttu tänään
Texas Red ei ollut selvitetty nahka ennen luoti melko repäisi
Ja ranger tavoitteena oli tappava kanssa iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Se oli ohi hetkessä jaihmiset olivat kokoontuneet kierroksella
Siellä heidän edessään makasi  ruumis lainsuojaton päällä
Voi hän olisi voinut meni elää, mutta hän teki yhden kohtalokas lipsahdus
Kun hän yritti sovittaa ranger kanssa iso rauta hänen lonkan
Big rautaa hänen lonkan

Tervaleppä

Asuinpitäjän vaakunapuu syksyn kourissa. Nyt ollaan kuitenkin naapurimaakuntalaulun Kuuhankaveden rannalla.

Syysbarokkia

Syyskuun lopuksi Jacques Aubertin (s.30.9.1689) barokkikonsertto e-molli. Säveltäjän syntymästä 324 vuotta myöhemmin täällä Pähkinäsaaren rajan oletettavasti länsipuolella on taivas pilvessä ja lämpötila ulkona on pari astetta veden jäätymispistettä korkeampi. Mutta toukokuun alkuun on enää 7 kuukautta.

Musiikin kuvituksena on Antonio Gaudin taidetta Barcelonasta.

Kilttilapsi

Maakuntalaulun kirkas järvi 1950-luvun loppupuoliskolla. Useampana talvena järjestettiin jäällä auto- ja moottoripyöräkilpailuja. Kilpa-autoina nähtiin niin Kuplavolkkareita, Letukoita kuin Pobedojakin, turvavöitä ja nastoja ei ollut, mutta ei tainnut tulla kolareitakaan. Moottoripyörien piikkipyöräluokka, joka tarkoitti piikkirenkaita, ei moottorin tilavuutta, taisi kulkea kovimpaa. Kovaa kulki myös kuvan Kilttilapsi - ei siis etualan henkilö, vaan suomennettu Fairchild 24-lentokone, joka antoi kyytiä maksua vastaan. Jonoa koneen ovella riitti, itse en kyytiin mennyt. Vaikka ilme on vähän ärtynyt, en muista, että olisin sinne kovasti vinkunut.

Edellisessä jutussa kommentoijakaima kyselee, mitä seinällä oleva kuva esittää. Avaruusalushan se on Kolumbus-kirjan kannesta. Tarkastelen lähiaikoina, minkälaista tietoa pojille vuosikirjassa tarjottiin. Hyllyssäni on niitä muutamia.

Sanoin aiemmin, että ne ovat saksalaisperäisiä, Sveitsi on kuitenkin alkuperämaa.  

Kissa pöydällä

1950-luvun avaruusajan kissa nimeltä Mortti on tässä nostettu pöydälle, tai oikeastaan kirjoituslipaston päälle. Mortti on ilmiasultaan myös verhopäinen kuten edellisen jutun kuvan 2000-luvun kissa.

Kun muistelin edellisessä tekstissä Missun pentujen nimiä tarkemmin, muistin, että ne olivatkin Mirri, Marri ja Murri. Kun niiden luovutusaika tuli, en antanut viedä niitä, vaan sanoin hakijalle, että ota iso kissa. Niin siinä sitten kävi, ja uusi emäntä kertoi myöhemmin saaneensa emokissasta erinomaisen veneessä viihtyvän kalakaverin.

Kissoja, varsinkin mustia, on pidetty pahuuden voimien välikappaleina ja huonon onnen tuojina, noidillakin on musta mirri luudanvarrella ratsastamassa.

Tähän paholaismaiseen noitumisen aihepiiriin liittyen lauantain kunniaksi palindromitehtävä:

Muodostakaa palindromi seuraavasta vihjeestä:

Noituminen jälleen ja ent. K. Kärkkäiseltä sitä pyydetään anteeksi.

No, helpotetaan vähän; viisi sanaa, rimpsu alkaa ja päättyy konsonanttiin s.

Kissainpäiviä

Järjestelin tietokoneella valokuvia. Tässä pari otosta kissoista. Ylempi kuva on viime vuosituhannelta, viime vuosisadan puolivälistä. Se esittää harmaata kollia nimeltä Mosse. Nimi ei liity mitenkään perheemme ensimmäiseen autoon, tämä Mosse oli talossa jo aiemmin. Kuva on otettu itäsaksalaisvalmisteisella Dollina II-kinofilmikameralla, joka minulla on vielä tallessa ja käyttökunnossakin. Alempi digikameralla otettu ja harmaasävyiseksi muunnettu kuva taas esittää taloutemme viimeisiä kissoja, Kameraan päin silmiään raottava on nimeltään Verhopää. Nimen keksivät lapset - miettikääpä lasten taloja esittäviä piirustuksia.

Isompi vonkale on nimeltään Mosse, tavallaan perintönimi siis.  Lapsuuskodissani oli useita kissoja, kaikkien nimi alkoi ämmällä. Missu - sen pennut olivat Milli, Malli ja Molli - sekä Mirkku, Mosse ja Mortti ainakin.

Kun tätä uudempaa Mossea käytettiin rokotuksessa, eläinlääkäri hymyili nimelle ja kysyi, onko se nimetty kenraali Moshe Dayanin, pelottavannäköisen israelilaiskenraalin mukaan.

Dayanin silmälapusta tuli mieleen äskettäinen Myytinmurtajat-ohjelma, jossa kerrottiin merirosvojen pitäneen silmälappua totuttaakseen toisen silmän näkemään paremmin pimeässä. Mustia pimennyslaseja pitivät myös sodanaikaiset yöhävittäjälentäjät ennen tehtävän alkua.