Turistikohde

Pihaliittymäämme reunustaa kuvassa näkyvä orapihlajapensas. Sen alla on vihreä SULO-merkkinen jäteastia, joka näköjään tyhjennettiin tänään. Tänään tein myös lumitöitä ensimmäistä kertaa painavan lumen kanssa. Kymmenisen senttiä sitä oli melkein. Homma tuli kuitenkin hoidettua.

Iltapäivällä näin ikkunasta, että vaatetuksesta ja auton rekisteristä päätellen naapurivaltakunnan turistipari oli pysähtynyt kuvaamaan marjapensasta. Rouva hupullisessa turkissaan oli asettunut puun alle muka näykkimään marjoja, ja herra otti kuvia.

Tarkkailin tilannetta sisältä, enkä tohtinut mennä juttusille, koska melkein ainoat naapurimaan kielen sanat, jotka osaan, kehottavat käsien kohottamiseen, enkä halua luoda vaikeuksia maittemme välisiin entistä ystävällisempään ja rauhantahtoisempaan suuntaan kehittyviin suhteisiin.

Jukka Tarkan kirjassa "Karhun kainalossa", joka käsittelee Suomen vaiheita kylmän sodan aikana, mainittiin erään henkilön, joka joutui tärkeisiin tehtäviin naapureiden kanssa, todenneen kielitaitonsa rajoittuvan noihin kahteen sanaan ja pysähtymiskäskyyn.

Huomenna se onkin jo sitten vuosi uusi, joten hyvää vuoden alkua ja jatkoa kaikille!

Herrojen Eevan myöhemmät vaiheet 3

Eeva ja kraatarin oppipoika Jooseppi ovat jääneet keskustelemaan mestari Aapelin pihalle. Eevan emännöitsijäkseen palkanneet herrat eivät ole tätä huolineet enää palvelukseensa, vaan ovat lähteneet noutamaan uutta Helsingistä.

JOOSEPPI: Suonet anteeksi tuhmat sanani, kihlaus on vakava asia, enkä usko, että kukaan kristitty sisarensa pojan kihlata tahtoisi...  Mutta nyt kun Rusko on vielä valjaissa edellis-matkan jäljiltä, tahdonpa kyydittää sinua Martan ja Topiaan luo, ja samalla voin noutaa mestarille paitakangasta, Männistön muorin kutomaa. (menee ovelle ja huutaa sisään) Mestari, käyn noutamassa palttinaa, josta mennä viikolla puhe oli.
(Eevalle): Kas niin neitini, kiivetkääpä rattaille, niin mennään.

Matka kulki ensin Nummisuutarin talolle, jonne Eeva jäi, ja sitten Jooseppi suuntasi tiensä Männistöön, josta palttinakankaan kutonut muori halusi lähteä Aapelia tapaamaan kihlaus-selkkauksesta kuultuaan.

**********

Muutaman vuoden kuluttua vietetään Uutta-Vuotta Hämeenlinnan kaupungin keskellä sijaitsevassa komeassa asunnossa. Mestari Josef Orimattilainen, varakas ja hyvin koko Hämeen tuntema taitava kraatari, jolla liikkeessään monituisia palvelijoita, kankaanleikkaajia ja ompelijoita työssä on ja vaimonsa Eeva Helander sekä viisi vilkasta lasta ovat juhlaan valmistautuneet.

Koti-seudultansa ovat he kestiin vieraita kutsuneet. Mestari Aapeli nuorikkonsa Männistön muorin kera ovat kunniavieraita, eivätkä he enää vihalla Eevan kihlaus-konstia muistele. Iloisen naurunkin asia saattaa jo ilmoille kirvoittaa. Tietenkin läsnä ovat myös Martta, Topias ja Esko Nummisuutari.

Jahtivouti Eero Jukola vaimonsa Annan kera paikalle myös saapuu, ja tietääpä hän kertoa surullisesta tapauksesta. Ylioppilas Stenvall, joka sittemmin nuoren elämänsä aikana useita kirjoja, näytöskappaleita ja runoja julki saattanut oli, on eilispäivänä kovan taudin uuvuttamana kuolon-uneen nukkunut.

Mestari Eenokki sen sijaan on nykyään vakituinen vieras Puolmatkan krouvissa, jossa hänet nähdään kallistelemassa tuoppia Niko Järvelän ja Sakeri Helanderin kanssa.

Herrojen Eevan myöhemmät vaiheet 2

Eeva Helander, "Herrojen Eevaksi" kutsuttu, on keskeyttänyt kihlajaisensa kraatari Aapelin kanssa, ja mielii palata takaisin entiseen palveluspaikkaansa, mutta herrat eivät olekaan suopeita tuumalle tälle.

EEVA: Ettäkö Helsinkiin matka? Ja uutta emännöitsijää noutamaan! Aijotte siis julmalla koiran-konstilla minut hyljätä, minut, joka hyvin pientä rahaa vastaan olen teitä palvellut ja miellyttänyt parhaani mukaan. Ja senkin sokuriastian, jonka sain, meni tuo ukuli tuolla sisällä särkemään.
ENSIMMÄINEN HERRA: Neiti on hyvä ja rauhottuu nyt. Omaakin mainettamme meidän aatella täytyy. Kun keräjiä täällä istumme, pitäisi meidän elää niinkuin siveät ihmiset ainakin, no, eihän elomme kuitenkaan senkaltaista ollut ole, kuin mitä mailmalla hotistaan, mutta työtämme se haittaa.
TOINEN HERRA: Saimmepa lautamies Mäkelältä viestin sen suuntaisen, että on parasta pitää varamme, jos keräjäpöydän oikealla puolen istua tahdomme.
EEVA: Lautamies Mäkelä, hah, se tekopyhä uuspeili!
ENSIMMÄINEN HERRA: Jos tätä kihlaus-aietta ei olisi ollut, olisimme ehkä tehneet kirjoitustyö-kontrahdin ylioppilas Stenvallin kanssa, mutta asiasta kuultuaan setä Ahlqvist sen ehdottomasti torjui. Sun temppus tuli juuri oikeaan hetkeen päästäksemme pälkähästä, koska jo kauan ero-kirjan laatimista harkitsimme, ja nyt itse siinä prosessissa aloitteen teit. Uuden emännöitsijän siis saamme, joka myös kirjan-pidon taitaa.

Nyt lähdemme me!

Rattaat katoavat tien-mutkan taakse, matkaajat laulavat ruotsin-maalaista laulua:

"Liksom en Herdinna, högtids klädd,
Vid Källan en Juni dag,
Hopletar ur gräsets rosiga bädd
Sin prydnad och små behag.
Och ej bland Väpling, Hägg och Siren,
Inblandar Pärlors strimmande sken,
Innom den krants i blommors val,
Hon flätar med lekande qval."

EEVA: Voi minua onnetonta, sinne katosivat herrani... mutta menkööt vaikka Turkin-maalle pippuria poimimaan, mokomat petturit ja kanaljat.
JOOSEPPI: Uudistanpa äsköisen kysymyksen, mitä aijot nyt sinä?
EEVA: Uudistanpa äsköisen vastaukseni sulle päin pläsiä: Ei ole sun afääris! No, aluksi menen vanhemman siskoni Martan, miehensä Topiaksen ja heidän tyhmän poikansa luokse. Nähdään sitten, miten mailman kirjat kirjoitetaan.
JOOSEPPI: Voithan yrittää kihlata Eskon, vaikka vannonut hän on olevansa koskaan naimatta Karrin petoksen jälkeen. Suutari tosin ei niin suuri herra ole kuin kraatari, kuten minä tässä.
EEVA: Suus kiinni!
JOOSEPPI: Kovinpa säälin Topiasta ja Eskoa, kun Martta ja Eeva heitä yhdessä löylyttävät, mutta katsotaan, mitä tapahtuu.

JATKUU...

Herrojen Eevan myöhemmät vaiheet 1

Aleksis Kiven näytelmä päättyy haikeaan loppukohtaukseen. Eevan lähtiessä Aapeli ja Eenokki jäävät tanssimaan Joosepin laulun tahdissa. Entäs sitten? No, eikö vaikka:

EEVA: (Seisoo pihalla nyyttinsä kanssa ja katselee tien suuntaan) Hullu olin, kun herrojen luota läksin. Ensimäistä kertaa oikeasti uhkaukseni toteutin. Koetella nyt tulee luontoani ja herrojen luontoa, kuinka tämän solmun avata taitaa.

Talossa laulu ja tanssi hiljenee, ja Jooseppi tulee ulos.

JOOSEPPI: Kas. mitä näen ma! Eeva Helander vielä pihassamme. Noh, mitkä nyt on aikeet?
EEVA: Se ei kuulu sulle, tarhapöllön poikanen!
JOOSEPPI: Ei kuulu, ei. Ovatko herrat tulossa emännöitsijäänsä kotiin noutamaan?
EEVA: Sekään ei ole sun afääris.
JOOSEPPI: Niin, mietin tässä vain, että noin komean neidin ei tarvis olisi tuommoisiin vanhoihin-nuoriinmiehiin turvautua, jos kerran herra-säätyä ei avio kiinnosta.
EEVA: Mitä mököttelet, itseeskö mulle tarjoomassa olet?
JOOSEPPI: Mököttelen mitä mököttelen, nuorempi ainakin olen kuin nuo kaksi tuvassa tuolla.
EEVA: Ha ha, nuo sentään ovat kraataria, mestaria kumpainenkin, mutta mikä sinä olet, oppipoika, jolle vast-ikään mestaris isän kädestä antoi, kun makkarasopan padasta yli kuohutit.
JOOSEPPI: Ehkä kuohahti keitos, mutta sanonpa sulle, että kisällikirjani kohta valmis on, ja sittenpä muutan Hämeenlinnan kaupunkiin Gullströmille, jossa hienoimmat herrain ja naisten asusteet viimeisten muudien mukaisesti tehdä taidetaan.
EEVA: Hämeenlinnan kaupunkiin! Minä olen ollut palveluksessa Helsingissä, joka sentään on kaupunki pahaisen Hämeenlinnan rinnalla. Mutta sinnehän sinua varatonta mies-rukkaa ei kukaan kraatari töihin ottaisi.
JOOSEPPI: Enpä olekaan niin varaton kuin luulet. Kotikylässäni ja ympäristössä siellä olen tunnettu Josef Orimattilaisena, varakkaan perheen perijänä, joka maailmalle onneansa koettamaan lähtenyt on, ja vaihe tämä on nyt vaelluksessani, koska kunnon ammatin itselleni hankkia tahdon, ja perintörahani visusti takanani tallessa pidän.
EEVA: "Rahaa sitä on munkin takanani", sanoi kerjäläinen, kun pankin seinään nojasi. Mutta nyt hyst, rattaiden ääni kuuluu mäen takaa tuolta.

Tietä pitkin tulevat rattaat, joilla istuu kaksi herraa.

EEVA: Katsos, poika, niinpä tulevat he minua noutamaan. (Ottaa nyyttinä maasta ja menee pysähtyneiden rattaiden luokse.
ENSIMMÄINEN HERRA: No, mutta kraatarin tuleva rouva, mitä kuuluu, joko kihlajaiset ovat lopussa?
EEVA: Ei mitään kihlajaisia, päästäkäät minut rattaille.
TOINEN HERRA: So so, neitini, ei niin kiireesti. Muistaakseni kontrahtimme on loppunut, ja olemme nyt matkalla Helsinkiin palkkaamaan uutta emännöitsijää. Professori Ahlqvist sieltä preivin meille lähetti ja kutsui kyläilemään, ja samalla kirjoitti hän pätevän henkilön apulaiseksemme tietävänsä. Tämä kuulemma osaa hoitaa myös raha-asioita ja toimia sihteerinä kirjoitus-töissä.

JATKUU...

Joulun taidekalenteri 24

Jouluaaton kuvana on George de la Tourin maalaus vuodelta 1640. Rakennettu ympäristö sekä aasit, härät ja lampaat on jätetty pois ja keskitytty olennaisimpaan, lapseen, joka valaisee ympärillä olevat.

Hyvää joulua!

Aatonaattoa

Järin pienen joulukuusen kannoin äsken verannalle. Siinä se on useampina vuosina ollut, tietysti aina uusi yksilö vuosittain. Entiset ovat loppiaisen jälkeen palvelleet sitten muissa tehtävissä, kuten näistä parista jutusta ilmenee.

Kaksi vuotta sitten olen näköjään ajellut autolla, ja pakkasta on ollut melkein 10 yksikköä Celsiuksen asteikolla enemmän kuin nyt.

Kuvassa oleva kuusi ei ole se, joka meillä on verannalla. Tuo kasvaa tontin nurkalla kahden kadun risteyksessä ja toimii asuntolana harakoille ja oraville.

Höperyys, joka on ilmennyt rahapussin kadottamisina, tuntuu vaikuttavan myös sisälukutaitoon. Kun äsken kävin yläkerran huoneessa, näin siellä senkin eli piirongin päällä Kodin Kuvalehti-nimisen perhejulkaisun vuodelta 2008. Huomiotani kiinnitti kannen otsikkoteksti: "Tuliaseet näppärästi netistä".

Mietin, oliko vielä neljä vuotta sitten mahdollista tilata mausereita ja browningeja nettikaupoista, kunnes huomasin, että tekstissä tuliaseiden sijasta puhuttiinkin tuliaisista.

Huomenna on viimeisen joulun taidekalenterin vuoro. Kuvia olen poiminut netistä useammiltakin  aihetta sivuavilta sivustoilta, mm. täältä. Vuosisatojen ajan on aihe taiteilijoita innoittanut, ja monenlaiseen ympäristöön ja kulttuuriin on tapahtumat sijoitettu.

Joulun taidekalenteri 23

Rubensin Itämaan tietäjissä ei Maria olekaan köyhä maalaistyttö vaan kerrassaan komea rouva. Kuvan sommitteluun luo jännitettä diagonaali etualan tietäjän valkoisesta paidan selkämyksestä Jeesus-lapsen kautta Marian rintamukseen ja kasvoihin. Kolmion vasempana kärkenä on mustan tietäjän valkoinen päähine.

Joulun taidekalenteri 22

Paul Gauguin on sijoittanut tapahtumat tahitilaiseen eläinsuojaan. Karjan joukossa on myös sikoja, joita perinteisesti ei joulun seimiasetelmissa nähdä. Maalauksen toisen version valkohihansuinen nainen on tässä muuttunut enkeliksi. Lapsi on hoitajan sylissä, Maria lepäilee taustalla vuoteellaan.

Gauguinin kerrotaan hämmästyneen säikähtäin tai ainakin hämmentyneen, kun Tahiti ei ollutkaan semmoinen vapaan rakkauden paikka, kuin oli kerrottu. vaan suurin osa kansasta oli hartaita katolilaisia.

Lopun alkua

Raottelin silmiäni varovasti aamulla heräillessäni. Huone näytti samalta kuin ennenkin. Maailmanloppu ei ollut tullut ainakaan vielä aamutuimaan. Lompakkokin oli tallessa yöpöydällä. Lueskelin netistä, onko jossakin päin jo ollut lopun merkkejä ja enteitä. Mieltäni ilahdutti suuresti, kun Itäisen Maan Hallisija ja Tietäjä Влади́мир Влади́мирович Пу́тин oli ilmoittanut tietävänsä, milloin maailmanloppu tulee. Se ei tapahdu hänen mukaansa tänään, vaan n. 4,5 miljardin vuoden kuluttua, kun aurinko on palanut loppuun. Tarkemmasta kellonajasta ei ollut puhetta. Joku totesi Savon Mullikkabladetin keskustelupalstalla, että ei huolta, samaan aikaan se tulee Suomessa kuin Vennäänkin maalla.

Joulun taidekalenteri 21

Pako Egyptiin kuuluu myös jouluajan kertomusten tapahtumiin. Jean-Leon Geromen näkemys on enkeliä lukuunottamatta hyvinkin realistinen. Romanttista tyyliä ja aiheita edustava taiteilija lähestyy tässä impressionismia yksityiskohtaisen tarkasta kuvauksesta poiketen.

Ilahduta itseäsi ja lähimmäisiäsi 2

Muutama aika sitten kirjoitin ilahduttamisesta. Tälle sain jatkoa käytännössä tänään. Kunnianarvoisten sotaveteraanien joululounaalla, jonne minut kaverini kera oli kutsuttu esittämään musiikkia, soitimme, mutta kotiin palattuani alkoi taas lompakon etsintä. 

Tarkoitus oli lähteä suorittamaan hankintoja paikallisista vähittäismyyntiä harjoittavista sekatavara- ja siirtomaatavarakauppahuoneista, mutta sanotun ongelman takia lähtö viivästyi, ja kuten edelliselläkin kerralla, jouduimme vähentämään päällysvaateita, joita oli puettu runsaasti -20 celciusasteen lämpötilan vuoksi.

Tilanne ajatti takaisin esiintymispaikkaan, jossa emäntä arveli minua höperöksi, koska olin saanut sinne saavuttuani puhelinsoiton, jossa kerrottiin lompakon löytyneen pianon päältä.

Piano ja lompakko ovat kumpikin mustia; vaikea on niitä toisistansa erottaa. Ylioppilaslakkikin on ollut kaapissa jo noin 44 vuotta, ja hymypoikapatsasta en ole koskaan saanut, joten kontrasti näihin ei ole käytettävissä, kuten vakiolajitelma pianonpäällysesineistä tulisi olla.

Ilahdutin kuitenkin seurakunnan  keittiöhenkilökuntaa ja itseäni suotuisan tuloksen kertoessani, joka on Päivän Hyvä Työ.

  

Joulun taidekalenteri 20

Hieronymus Bosch, joka tunnetaan lähinnä maailmanloppua, taivasta ja helvettiä kuvaavista surrealistisista teoksistaan, on maalannut tämän kohtauksen seimen äärellä. Taustalla vasemmalla paimenet lämmittelevät ja tekevät ruokaa tulen äärellä, oikealla muurin päälle on istahtanut ihan oikea varis tilannetta tarkkailemaan. Liehuvaviittainen enkeli leijailee taivaalla tornin yllä. Sää näyttää kylmältä, kuten joulukuussa Euroopassa ainakin.

Joulun taidekalenteri 19

Sandro Botticellin seimikuvassa on väkeä ja vilskettä. Riemuitsevien enkeleiden ja paimenien lisäksi kuvan oikeassa alanurkassa on sarvipäinen olento, joka kauhistuksissaan laskee kaasua takalistostaan.

Joulun taidekalenteri 18

Albrecht Dürer, parhaiten graafikkona tunnettu, on tehnyt tämän öljyvärityön. Tietäjät ovat siinä ojentamassa lahjojaan. Katsookohan vihreäviittainen hiukan väheksyen tumman miehen pienempää antia?

Jos jouluna ei tule unta

Joulunalusviikolla voi jänskättää niin ankarasti, että iltaisin nukahtaminenkin vaikeutuu. Sitä tulee miettineeksi, onko pehmeitä paketteja tulossa enemmän kuin kovia, eli hardware/software-balanssia. Muitakin syitä voi unettomuuteen olla. Talous, henk.koht., kunnan, valtakunnan, unionin ja maailman raha- ja rauha-asiat saattavat mietityttää ja kietoutua lakanoiden lailla mielen syövereiden ympärille tiiviiksi kääreiksi.

Unettomuuteen on ratkaisunsa, on kemiallisia ja psyykkisiä keinoja. Viimeksimainittujen joukossa jotkut laskevat lampaita, jotkut taas kolmestatuhannesta alaspäin seitsemän välein.

Henkilökohtainen valintani on luetella kaikki USA:n osavaltiot tietyssä järjestyksessä. Niitä on viidellä jaollinen määrä. Onnekseni minulla on kaikki sormet tallessa, viisi kummankin kämmenen reunassa. Aina osavaltion nimen jälkeen koukistan yhden sormen, ja kun käsi on ollut nyrkissä kymmenen kertaa, kaikki on listattu, ja uni tulee.

Lista menee näin:
Hawaii, Alaska, Washington, Oregon, California,
Arizona, New Mexico, Texas, Louisiana, Mississippi,
Alabama, Florida, Georgia, South Carolina, North Carolina,
Virginia, Maryland, Delaware, New Jersey, New York,
Connecticut, Rhode Island, Massachusetts, New Hampshire, Maine
Vermont, Pennsylvania, West Virginia, Kentucky, Tennessee
Arkansas, Missouri, Oklahoma, Kansas, Nebraska,
Ohio, Indiana, Illinois, Iowa, Michigan,
Minnesota,Wisconsin, North Dakota, South Dakota, Montana,
Idaho, Wyoming, Colorado, Utah, Nevada.

Katso karttaa, niin näet syyn järjestykselle.

Täältä on hyvä aloittaa aiheen opiskelu.

Joulun taidekalenteri 17

Venäläissyntyinen taiteilija Marc Chagall on maalauksillaan vaikuttanut mm. "Viulunsoittaja katolla"-musikaalin nimeen. Tässä enkelien joukossa taivaalla on viulua soittava nauta.

Joulun taidekalenteri 16

Tässä Marten de Vosin maalauksessa vuodelta 1577 on etualan rauhallisen ja lämpimän tunnelman lisäksi taustalla pelko ja pakokauhu taivaasta dramaattisesti laskeutuvan joukon aiheuttamana. Purppuraista taivasta vasten näkyy katon räystäs tummana varjona, kuin linnun tai enkelin siipi. Seimessä on useista aikaisemmista kuvista tuttu punonta.

Joulun taidekalenteri 15

"Soittakaa kuin Herran enkelit", on joku kapellimestari jollekin kokoonpanolle joskus tehtävää määritellyt. Suloista on soitto ainkin visuaalisesti tässä William-Adolphe Bouguereaun romanttisessa maalauksessa.

Joulun taidekalenteri 14

Albrecht Altdorferin maalauksessa vuodelta 1513 on Josefilla pelokas ilme. Rakennuksen raunioihin tuovat valoa vastasyntynyt lapsi ja häntä ihailevat kerubit. Mikä mahtaa olla tummankirjava rakennelma katon vasemmalla nurkalla, savupiippuko? Sen alla ei ainakaan hormia tai uunia näytä olevan.

Iltapäivä Välimeren rannalla

Otsikkokuvassa näkyvä hiljalleen virtaileva vesialue on nimeltään Välimeri. Se rajoittuu yläpuoliseen patoon ja alapuoliseen voimalaitokseen. Kuva on otettu Villa Hackmanin ikkunan läpi, ja sisällä olevat kynttilät ja kattokruunut heijastuvat näyttäen jouluvaloilta rantamännyissä.

Veden punerrus on jouluisen pöytäliinan heijastuma.

Joulun taidekalenteri 13

Federico Barocci on tehnyt tämän maalauksen vuonna 1597.  Jeesus-lapsi on sijoitettu aivan kuvan oikeaan reunaan, mutta Marian katse ja Josefin lasta sisäänpyrkiville paimenille osoittava käsi ohjaavat katsojan silmät oikeaan kohteeseen. Härkä ja aasi katselevat rauhallisina ja rajaavat kuvan antaen sille syvyyttä.

Joulun taidekalenteri 12

Vuodelta 1500 olevan Ambrosio Borgagnonen madonnakuvan ikkunasta näkyy kaksi munkkia, joista toinen osoittaa kädellään Lombardian Certosa di Pavian luostaria, jossa tämä maalaus on. Taiteilijan viesti tulevaisuuteen: - Kun katselette kuvaa netistä, tiedätte missä voitte nähdä alkuperäisen.

Oikeassa alakulmassa on Eevan omena, johon Maria "uutena Eevana" ei koske.

Joulun taidekalenteri 11

Tässä ollaankin sitten vähän rahvaanomaisemmissa tunnelmissa. Pieter Brueghel on tuonut Itämaan tietäjien mukana ihmettelevää porukkaa. Oikealla oleva silmälasipäinen perusflaami hämmästelee mustaa miestä ja toinen sopottaa Josefin korvaan jotakin.

Vasemmalla polvistuva kuningas on vapauttanut kätensä liian pitkähihaisesta viitastaan voidakseen tarjota lapselle tuliaisensa. Pitkät hihat kuvannevat asemaa, jossa ei käsillä tarvitse tehdä töitä.

Vilskettä kylpylässä

Hyviin tapoihini kuuluu käydä uimassa 2-3 kertaa viikossa muutama satonen. Tänäänkin pyyhin lumet Primeran päältä ja hurautin n. 1 virstan matkan hallille. Kuntoilemaan on hyvä lähteä autolla varsinkin pakkasella, paluumatkalla voi muuten iskeä vilu ja nälkä.

Määränpäässä huomasin kuitenkin unohtaneeni uimavehkeet - housut, lasit ja pyyhkeen - kotiin, ja palasin niitä hakemaan. Sivistyin kuunnellessani autoradiosta ohjelmaa lähiörakentamisesta. Siinä kerrottiin esimerkiksi että nykyään ihmiset haluavat asua mieluummin kaupunkien asunnoiksi saneeratuilla entisillä teollisuus- ja varastoalueilla kuin lähiöissä.  

Toisella saapumisella hanke onnistui. Pukuhuoneessa oli hyvin hiljaista, peseytymässä eikä saunoissakaan ollut ketään, ja huipentumana huomasin koko allasosaston olevan vailla asiakkaita. Valvoja istui kopissaan ja luki kirjaa. Uin parisataa metriä, sitten noudin kännykän, jolla otin ylläolevan kuvan.

Paluumatkalla radiossa soitettiin Mendelssohnin Vellun viulukonserttoa.

Kolmannenkin kerran käytättää tänään vielä samassa rakennuskompleksissa, kun kunnanvaltuusto nauttii kautensa lopettajaisillallista. Silloin en ui, vaan hotelliravintolan puolella on tarkoitus musiikin keinoin parin muun soittajan kera luoda lämmintä ja kiitollista tunnelmaa valtuuston hyvän ja yksituumaisen (2,54 cm) nelivuotiskauden päätteeksi.

Voi olla, että soittajillekin jokunen murena päättäjien pöydältä tarjoutuu. - Ensin syövät ihmiset ja sitten soittajat, on jossakin tilaisuudessa lausuttu. Rumpalia ei tällä kertaa ole kokoonpanossa (- Soittajat syömään ja tuu siekii rumpal!).

Joulun taidekalenteri 10

Seimi- ja talliarkkitehtuuri vaihtelee suuresti. Tässä Giorgionen maalauksessa n. vuodelta 1505 tapahtumat sijoittuvat luolan edustalle. Renessanssin taiteessa kerubeja kuvaavat putot hohtavat ja leijailevat henkilöiden yllä. Tarkkaan katsoen kuvassa on viiden keskushenkilön lisäksi muitakin. Vasemmassa reunassa sijaitsevan rakennuksen edustalla istuu partasuinen mies ja kaksi muuta on vaaleaviittaisen paimenen vasemmalla puolella, toinen osittain peitossa. Pieni pätkä aitaa on Josefin edessä luolan suulla.

Joulun taidekalenteri 9

Andrea Mantegnan 1450-luvun alussa maalaamassa paimenten kumarrusta esittävässä teoksessa nähdään taas tutun tyyppinen aita. Josef torkkuu tai mietiskelee appelsiinipuun alla. Paimenet voisivat olla nykypäivän Italiasta kampauksineen ja rikkinäisine farkkuineen.

Joulun taidekalenteri 8

 

Francesco di Giorgio Martinin anfangi käsikirjoitukseen vuodelta 1460. Enkeleitä, paimenia eikä itämaan tietäjiä näy kuvassa, joka on sijoitettu lohikäärmeen reunustaman alkukirjaimen sisään. Aasi ja härkä ovat useasta seimikuvasta tutun aidan takana, ja vauva lepäilee tyytyväisen näköisenä äitinsä viitanliepeen päällä.

Joulun taidekalenteri 7

Toppeliuksen maalauksessa kerrotaan työn tilaajan ja kustantajan nimi. Tässä Botticelli on maalannut seimen äärelle itämaan tietäjien lisäksi koko Medicien kattilakunnan, kuten Pää-Kalle sanoisi.

Joulun taidekalenteri 6

Suomi viettää tänään itsenäisyyspäiväänsä. Presidentinlinnassa on vastaanotto, jonne porukkaa kertyy tuvan täydeltä. Väkeä näyttää tulevan viljalti myös seimen äärelle tässä firenzeläiskappelin maalauksessa. Eipä ihme, että Joosef hiukan hieraisee otsaansa kulkueen nähdessään.

Keikkaa pukkaa

Itsenäisyyspäivän tienoo on soittajalle monesti ihan kiireistä aikaa. Tienoo alkoi tänä aamuna klo 9 paikallisen alakoulun juhlasalissa, jonne soittokunnan kymmenen äijää oli pyydetty juhlistamaan kättelyä ja karkelointia.

Hauskan näköistä on, mikäli soittaja silmiään nuoteista uskaltaa siirtää, kun pienet ekaluokkalaispojatkin menevät kikapoot, letkajenkat, valssit ja tangot paremmin kuin se muotoilija siinä yhdessä ohjelmassa.

Yleensä ensimmäinen kysymys soittopaikalle saavuttaessa on: "Missä soittajat syö?" Nyt tehtiin selväksi heti, että tyypillistä kouluruokaa on tarjolla, eli karjalanpaistia, porkkanalaatikkoa, perunoita, salaattia ja juomat ja leivät päälle. Makaronivelliä ei ollut, kuten ennen oppikoulussa.

Syönnin päälle tarjottiin vielä kääretorttukahvit rehtorin kansliassa.

Seuraava keikka on huomenna iltapäivällä, tosin jousiorkesterin kera ja enemmän Toivo Kuula- kuin Kärki-painotteisesti. Kahvia saadaan, ruokaa ei ole tarjolla.

Joulun taidekalenteri 5

Nyt vaihteeksi kotimaista tuotantoa: Kempeleen kirkon seinämaalaus, tekijänä Mikael Toppelius - Z. Topeliuksen isoisä, joka opiskeli maalausta Tukholmassa ja oli myöhemmin ammattimainen kirkkomaalari. Tässä kuvassa paimenet ovat tulleet paikalle vastasyntynyttä kumartamaan. Joosefilla näyttäisi olevan sahanterotus meneillään.

Maalaustyön tilaajien ja kustantajien nimet on mainittu kuvan alareunassa. heitä ei sentään ole liitetty henkilöinä maalaukseen, kuten usein renessanssin aikana oli tapana. Toppelius työskenteli Kempeleellä 1780- ja 90-luvuilla.

Ilahduta itseäsi ja lähimmäisiäsi!

Näin joulun alla, jos muulloinkin, on oiva aika tuottaa ilahduksen tunteita itselleen ja muille.

Kas tässäpä niksi, jota kokeilin eilisestä tähän päivään:

Mene kylille kaupoissakäyntitarkoitushakuisesti. Käy useassa liikkeessä, tavaratalossa, myymälässä, ostosten hinta, laatu tai määrä ei ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on se, että kun seuraavana päivänä olet kaivanut auton muutaman vuorokauden seisokin jälkeen lumihangesta, laittanut sen töpseliin lämpiämään hiukan pitempää eläkeläisajelua varten, ja kun olet sinä ja lähimmäisesi molemmat pukeutuneet lämpimiin ulkoiluvaatteisiin valmistautuen kohtaamaan viheliäisimmän vuodenaikamme haasteet, huomaat, että rahapussia eli lompakkoa ei löydy mistään.

Pengotte keittiön pöydät, olohuoneen sohvan, makuuhuoneen pöydän ja sängynalusen. Riisutte kuumat päällysvaatteet ja jatkatte etsimistä yläkerrasta, kellarikerroksesta, ulkorakennuksesta. Ei löydy.

Lompakon mukana ovat kadoksissa ainakin luotto-, ajo-, kirjasto-, eläkeläis-, kylpylän vuosi,- ammattiyhdistys,- S- ja K-kortit. Rahaa pussissa on 50 c, joka toimii uimahallin vaatekaapin lukkopanttina. Sekin vielä.

Alatte miettiä, missä kaupoissa on käyty. Pienen miettimisen jälkeen huomaatte, että jos lompsa on jäänyt kauppaan, sen täytyy olla viimeksi käydyssä. Soitto sinne, ja myymälänhoitaja ilmoittaa pussin olevan heillä kassakaapissa. Voi sitä ilahduksen tunnetta.

Ulkovaatteet päälle uudestaan, noudatte lompakon ja sitten jatkatte matkaa. Ilahdus vaikuttaa vielä marketin parkkipaikalla, ja tumman- ja huonosuomi-puhuvan kiikarikauppiaan tarjouksen torjut ystävällisen kohteliaasti.

Joulun taidekalenteri 4

Tässä keskireininmaalaisen mestarin n.v. 1420 maalaamassa kuvassa onkin vilskettä kerrakseen. Parvi enkeleitä on tullut auttamaan Pyhää Perhettä. Enkeleiltä sujuu niin vedenkanto, ruoanlaitto kuin katon korjauskin. Yksi heistä kohentelee Marian tyynyä, ja Jeesus-lapsi on lähtenyt katsomaan, mitä Joosef askartelee. Lieneekö lapselle jakkara rakenteilla?

Edellisistä kuvista tuttu aita ympäröi rakennusta.

Joulun taidekalenteri 3

Tämä on maalaus böömiläisestä sistersiläisluostarista, ja sen on maalannut nimeltä tuntematon mestari n.v. 1350. Bysanttilaisvaikutteet näkyvät henkilöhahmoissa ja kankaiden poimuissa. Kaarle IV:n hovissa tyyliä käytettiin.

Joulun taidekalenterin ensimmäisessä ja kolmannessa kuvassa on monta samankaltaista yksityskohtaa. Tässä sinimyssyinen Joosef kaataa pesuvettä soikkoon, kun ensimmäisessä kuvassa hän puhaltaa liekkeihin ruoanlaitossa. Paimen ja enkeli ovat samalla paikalla ja karjaseimen reunatkin on punottu samalla tavalla kuin aita Conrad von Soestin maalauksessa. Voi olla, että Conrad on tutustunut viisikymmentä vuotta aikaisemmin tehtyyn kuvaan ottaen siitä vaikutteita. Aitaa kuvissa esiintyvään tapaan on varmasti Keski-Euroopassa rakennettu.

Joulun taidekalenteri 2

Kahtena edellisenä adventtina olen ollut joulukuisen otsikkokuvan esittämässä yli 900 vuotta vanhassa kirkossa. Adventtipalveluksessa ei laulettu Hoosiannaa, vaan Händelin "Riemuitse tytär Siionin". Vuosittain marras-joulukuun vaihteessa paikkakuntamme musiikkiryhmät ovat jo ainakin kymmenen vuoden ajan vierailleet Ruhr-joen rannalla ystävyyskaupungissamme. Viime vuonna musiikkia vietiin naiskuoron voimin, tänä vuonna siellä ovat parhaillaan pelimannit. Paitsi kirkkoesiintyminen, viikonlopun ohjelmaan on kuulunut myös soittoa ja laulua kaupungintalolla ja joulutorilla.

Mutta täällä Savossakin juhlistetaan joulukuuta. Tänään on alla näkyvään seimirakennukseen liittyvien tapahtumien avajaiset Soisalon saaressa lähellä saaressa sijaitsevaa saarta. Kylällä rakennettiin aikaisempina vuosina talvinen temppeli lumesta ja jäästä, mutta nyt on ajankohtaa aikaistettu ja materiaaleja vaihdettu. Tästä tarkempaa tietoa tapahtumista.

Joulun taidekalenteri 1

Joulukuun aikana tarkastelemme juhlatapahtumaan liittyvää taidetta. Seimi ja sitä ympäröivä karjasuoja ovat jo lähes parin tuhannen vuoden ajan innostaneet taiteilijoita luomaan näkemyksiään - usein oman kulttuuripiiriinsä ja aikakautensa mukaan.

Ensimmäisenä kodikas kuva, jossa sinisiin denimhousuihin pukeutunut Joosef on ruoanlaittopuuhissa ja puhaltelee tulelle lisää puhtia.

Myös Maria on sinisissään,kuten asiaan ja perinteeseen kuuluu. Paimen ulkona lampaidensa kanssa hämmästelee taivaalla liihottavaa enkeliä.


Maalaus on vuodelta 1403, taiteilija on dortmundilainen Conrad von Soest. Kuvasta on julkaistu saksalainen postimerkki vuonna 2000.