Edellisessä tekstissä puhuttiin mm. saksalaisista postimerkeistä. Nyt puhutaan rahasta. Kerroin, että en ymmärrä filateliasta paljoakaan, ja voin sanoa. että rahankeräilystä vielä vähemmän. Tuntuu, että kaikki menee, mikä tulee.
Alla on kaksi rahaa, joita en ole saanut vielä menemään, ja luulenpa, että jos Berliinin Valtakunnanpankkidirektorioon astelisi ylemmän setelin kera, siitä tuskin 50000 markkaa, joka viimeisimmän saksanmarkan kurssin mukaan olisi 16666,66 euroa, maksettaisiin. Ruhrin alueen miehitys 1920-luvun alussa johti osaltaan nollien lisäämiseen paperirahoihin.
Seuraavana on Itävalta-Unkarin seteli vuodelta 1902. Keisarikunta hajosi aikanaan ja maasta ryhdyttiin käyttämään parin vuoden ajan nimitystä Deutsches Österreich, joka nimi on punaisella leimattu setelin toiselle puolelle. Rahan kääntöpuoli on samanlainen, leima puuttuu. Itävaltalainen korpraali sitten järjesteli Saksan ja Itävallan raha- ja muitakin asioita.
Seuraava seteli on suunniteltu kansainväliseen käyttöön sitten kun kaikki kansat ovat veljeksiä keskenään. Arabiaksi ja liekö kiinaksikin on yhdistymiskehoite painettu. Historian kulku johti meidät kuitenkin toisennimisen yhteisrahan käyttäjiksi; ehkäpä parempi on niin. Kiina, Arabimaat ja Venäjä vielä muutamien muiden maiden kera ovat vielä siitä erillään.
Lopuksi vielä Kummeli-kysymys: - Mikä maa oli valmis maksamaan vaadittaessa tästä setelistä 25 senttiä? No, maailman virallisen kultakantaluettelon mukaan Kanadan valtiolla on 3,4 tonnia kultaa, joka vastaa 0,2% sen valuuttavarannosta. Vuonna 1923 olisi valtionpankin kultavarastonhoitaja raapaissut sveitsiläisellä linkkuveitsellä setelin esittäjälle pienen lastun harkosta.
Työhuoneeni irtaimistoa selvitellessäni käteeni osui nippu yllä kuvattuja taitettuja pahveja. Niissä DDR:läinen kustannusyhtiö antaa lukijoilleen kuusi vanhoja hevoskärryjä esittävää postimerkkiä. Filateliasta en paljoakaan ymmärrä - kylläkin sen, että leimattu merkki on arvokkaampi kuin leimaamaton. Pahville yläreunastaan liimatut merkit on leimattu erikoisleimalla - kirjeessä ne eivät varmasti ole olleet - liekö noilla minkälaista keräilyarvoa? Täällä lisätietoa näistä merkeistä. Vaunumerkkien julkaisuvuonna 1976 DDR painoi merkin myös 1960-luvulla postuumisti Neuvostoliiton sankariksi julistetusta Richard Sorgesta, joka toimi ennen sotia Japanissa vakoojana. Sorgen jäätyä kiinni Stalin kuittasi asiaan puuttumattomuuttaan toteamalla kiitollisuuden olevan koirien reaktio.
Kortilla on yhteyttä 1980-luvun kulttuurivierailuihin, joita meidänkin kuntamme paikallisen ystävyysseuran suosiollisella myötäavustuksella sai vastaanottaa. Samoja peruja on myös tämä
Hyödyntäessäni eilen kylpyläpalveluita huomasin yllättäen kenkiä riisuessani, että sukat jalassani olivat eriväriset, niistä kumpainenkin. Otin kuitenkin tilanteen huumorin kannalta ja laadin aiheeseen liittyvän länsisuomalaistyyppisen rekilaulun. Niissähän yleensä ensin kuvaillaan luonnonilmiöitä ja sitten keskitytään tunne-elämän tapahtumiin. Koska toisessa säkeistössä viitataan kirkollisiin toimituksiin, sävellaji on d-doorinen moodi. Loppusointu on jykevyyden vuoksi B-duurissa.
1. Sukka on toisessa sininen,
ja toisessa jalassa musta.
Heilini mulle kirjoitti,
että kyllä mä tykkään susta
2. Mikään ei oo niin sileää
kuin tyynellä pinta Saimaan.
Huomenna haetaan kuulutukset
ja sitten me päästään naimaan.
Nuottikuva on kaapattu suoraan Finalesta ennen tulostamista, josta johtuu hauska yhteensattuma: tahtiviivat ovat sinisiä ja muu aines mustaa.
Paitsi tässä sukkiin, väriyhdistelmää on käytetty aiemmin myös muissa asusteissa, esimerkiksi 1930-luvun italialaisen muodin mukaan mustaa paitaa ja sinistä kravattia.
Mitä sitten sukanväriin tulee, sekä sini- että mustasukkaisuus ovat tunnettuja termejä suomenkielessä. Sinisukkaisuus voi tarkoittaa joko oppinutta naishenkilöä tai kalevalaisen maailman mukaan muuten vain jaloa ja hienoa persoonaa. Mustasukkaisuus on taas kuulohavainnon perusteella tehty virheellinen käännös ruotsista. "Mustankippee" se on kuten Hämmeessä sanotaan.
Päivän taidekuvana on impressionismin kantaisänä pidetyn brittitaiteilija W.M. Turnerin (s. 23.4.1775) maalaus, joka esittää sotalaiva Temerairen viimeistä matkaa. Tulta ja savua syöksevä nokinen hinaaja kiskoo ylvästä vaaleana hohtavaa alusta purkutelakalle auringon laskiessa.
Jos joku tästä jotain vertauskuvallisuutta löytää, niin ollapa hyvä vain.
Keväisen sunnuntain kunniaksi kuvia vuodenajan edistymisestä Kontakt-duon musiikin myötä. Kappale on Allegro und Staccato für Flöte und Klavier, ja se ei ole Hindemithin sävellys.
Toukokuu ja Vappu lähestyvät uhkaavasti. Videolla tsekkiläiset sellistit esittävät brittiläistä kansansävelmää viileähköissä olosuhteissa.
No nythän on niin, että kappaleen englanninkielinen vakiintunut nimi on Greensleeves, ja sanat, joissa ei hippaa oteta toukokuun kukkasiin kertovat ihan muista asioista. Väitetään, että laulun olisi tehnyt Henry The Eight Boleynin Annalle, mutta se lienee legendaa. Kun mainitaan sana green (vihreä) ja sleeve (hiha), joudutaan väistämäti politiikan ankariin kurimuksiin. Vihreällä värillä oli lauluntekoaikoihin varsinkin naisten vaatetuksessa hieman pejoratiivinen merkitys. Neito, jonka mekossa oli ruohikossa kieriskelyn johdosta väriä, oli vähän arveluttava - nytkin vihreä poliittisessa merkityksessä on joidenkin mielestä semmoinen.
Mitä taas hihoihin tulee, niiden merkittämisen merkityksistä keskustellaan parhaillaan monen muun tärkeän aiheen ohella. Hihamerkkien historia on pitkä ja monipuolinen. Ennen sotia oli Suomessa monella ässä hihassa. Mikäli olet kiinnostunut hihamerkeistä, valinnanvaraa löytyy identifiointiisi vaikkapa myös täältä.
Hihamerkki lienee kuitenkin turvallisempi kuin hihapuukko.
Alas, my love, you do me wrong,
To cast me off discourteously.
For I have loved you well and long,
Delighting in your company.
Chorus:
Greensleeves was all my joy
Greensleeves was my delight,
Greensleeves was my heart of gold,
And who but my lady greensleeves.
Alas, my love, that you should own
A heart of wanton vanity,
So must I meditate alone
Upon your insincerity.
(Chorus)
Your vows you've broken, like my heart,
Oh, why did you so enrapture me?
Now I remain in a world apart
But my heart remains in captivity.
(Chorus)
If you intend thus to disdain,
It does the more enrapture me,
And even so, I still remain
A lover in captivity.
(Chorus)
I have been ready at your hand,
To grant whatever you would crave,
I have both wagered life and land,
Your love and good-will for to have.
(Chorus)
Thou couldst desire no earthly thing,
But still thou hadst it readily.
Thy music still to play and sing;
And yet thou wouldst not love me.
(Chorus)
I bought thee kerchiefs for thy head,
That were wrought fine and gallantly;
I kept thee at both board and bed,
Which cost my purse well-favoredly.
(Chorus)
I bought thee petticoats of the best,
The cloth so fine as it might be;
I gave thee jewels for thy chest,
And all this cost I spent on thee.
(Chorus)
Thy smock of silk, both fair and white,
With gold embroidered gorgeously;
Thy petticoat of sendal right,
And these I bought thee gladly.
(Chorus)
My men were clothed all in green,
And they did ever wait on thee;
All this was gallant to be seen,
And yet thou wouldst not love me.
(Chorus)
They set thee up, they took thee down,
They served thee with humility;
Thy foot might not once touch the ground,
And yet thou wouldst not love me.
(Chorus)
'Tis, I will pray to God on high,
That thou my constancy mayst see,
And that yet once before I die,
Thou wilt vouchsafe to love me.
(Chorus)
Ah, Greensleeves, now farewell, adieu,
To God I pray to prosper thee,
For I am still thy lover true,
Come once again and love me.
Greensleeves was all my joy
Greensleeves was my delight,
Greensleeves was my heart of gold,
And who but my lady greensleeves.
...vieraaks aurinkokin tuli", sanottiin ennen aapisessa tai muussa tärkeässä kirjassa. Tärkeä Kirja kuuluu nyttemmin olevan "Vankileirien saaristo". Sitä en ole lukenut, joten en tiedä, kuinka paljon siinä puhutaan lumen sulamisesta.
Paikkansa tuossa runossa kuitenkin pitää se, mitä aurinkoon tulee. Se on jäänyt todella vieraaksi ilmiöksi tässä kuussa.
Tämän päivän musiikkiannoksen tarjoilee saksalainen barokkisäveltäjä Heinichen (s. 17.4.1683), jota ei pidä sekoittaa nykysäveltäjä Heiniseen. Sävelkielessä löytyy toki eroja.
Huilu ja continuo-kokoonpano esittää Allegro-osan huilusonaatista D-duuri. Nuotteja voi katsella täällä. Koska ei Tuubi eikä Spotify tunnistanut kappaletta, annoin sen Finale-ohjelman Kontakt-playerin soolohuilistin, cembalistin ja sellistin tehtäväksi. Meno on nuotillisesti täysin virheetöntä kuten Voice of Finlandin finalisteilla.
Tänään olin naapuripitäjän messuilla seisoskelemassa muutaman tunnin ja jakamassa 50% tarjouskuponkeja. Naapuriosastolla oli kuvan esittämä Honda, jolla Damon Hill saavutti voiton Jordan-tallille joskus viime vuosituhannen loppupuolella. Omaan Hondaamme verrattuna peli oli aika alkeellinen, ei edes valoja eikä vinkkareita, renkaatkin olivat melko sileät.
Joka tapauksessa kulkupeli kiinnosti kärpäsiä. Alkuun niitä pasteeraili keltaisella pinnalla vain pari kappaletta, mutta myöhemmin kymmenkunta. "Buzzin hornets" lukee autossa, olisivatko kärpäset tunteneet olonsa jotenkin paarmamaisiksi.
Juliuksen päivän ja Juri Gagarinin lennon vuosipäivän kunniaksi otin jouluvalot pois pihapuusta. Kuvasta saattaa tarkkasilmäinen katsoja huomata niissä vielä himmeän loisteen.
Jouluunhan ei tosin ole enää kuin rohkeat kahdeksan kuukautta, joten ehkä ehdin tuikut vielä hyvissä ajoin laittaa takaisin paikoilleen.
Jurden lento ei kestänyt kuukausia, vaan vain 108 minuuttia, jonka aikana hän kiersi maapallon kerran. Hänen kerrottiin sanoneen, ettei nähnyt avaruudessa Jumalaa - en muista kysyikö sitä joku, vai oliko lausahdus spontaani.
Taiteilija Erkki Tanttu julkaisi 1950-60 luvuilla kuvitettuja sananparsikokoelmia, joiden ilmeikkäät hahmot edustivat maamme eri murrealueita. Alla on teoksista "Yhessä nyytissä" ja "Kirpusta keisariin" otettuja henkilöitä, joille tässä tehtävässä pitäisi löytää nimet seuraavalta listalta.
Lundal
Vaxanteri
Pokkila
Klemetti
Mäkelän Jussi
Lassi Kärnä
Silmä-Kalle
Raula
Penttinen
Iiskon Maija
Loomanni
Aron ukko
Mustonen
Rummakon Jussi
Retulainen
Me suuret ikäluokat, joiden elämä kymmeniä ajastaikoja sitten oli kuvien kaltaista tietysti muistamme kaikki nuo sananparret ja niissä esiintyvät tyypit. Vastausaikaa on enemmän tai vähemmän.
Kuva 1. Tätä vaan ja ikää, sano L kaffipunssia (U)
Kuva 2. Tämä on sialunruokaa, sano M kun nuuskaa pisti (H)
Kuva 3. Tulet sieltä takasikkii, sano A ku juna jätti (Sv)
Kuva 4. Kyllä minä sitten kohtelen, sanoo R päivämiehiillensä (EP)
Kuva 5. Ei sitä varkaat viä, sano R kun kultarahan nialas (H)
Kuva 6. Fortte perkeles! sanoo K (EP)
Kuva 7. Luut on, sano L ko lusikkas nuol (VS)
Kuva 8. Oikke, sanos R, ko naapri myll kaadus (VS)
Kuva 9. Oha se jouko jatkon ko P punakaartis (EK)
Kuva 10. Pirun mylly pyörii sano P rammahvoonia (Sv)
Kuva 11. Arvostelee kun L akkaansa (PP)
Kuva 12. Äsvinhusvut sanoi I presidenttiä (PP)
Kuva 13. Kunat, sano V kun kaappiin meni (H)
Kuva 14. Ulukomuistista päissään kun M maanantaina (PP)
Luigi Cherubinin c-molli Requiemin pistäytyi naapuripitäjän orkesteri ja lukion kuoro oululaisilla täydennettyinä esittämässä tunti sitten meidän kirkossa. Videolla on pieni pätkä harjoituksista, väkeä riitti päiväkonserttiin yllättävän paljon.
Requiem on sävelletty vuonna 1816 Ludvig XVI:n kuoleman vuosipäivän muistoksi. Beethoven ja kansa tykkäsi, mutta papit paheksuivat, kun naisiakin oli kuorossa. Seuraavaan, itselleen tarkoitettuun sielunmessuun säveltäjä kirjoitti vain mieskuoron.
Vähän huono zägä kävi nyt virpojilla, kun palmusunnuntai aprillipäiväksi sattui. Pejoratiivismieliset virpomusten vastaanottajat saattavatkin kaivaa esille karkkeja, energiajuomatölkkejä, viidenkympin seteleitä, suklaisia munia ja muita houkuttelevia tarjouksia, mutta loppupeleissä toivottelevatkin vain sillin syöntiä ja päälle kuraveden juontia.
Myös kalenterikuvassa, jonka on edelliskuukausien tapaan laatinut Josef Lada, nähdään virpojien touhuja. Ihan pelkästään karjalaisperäinen tapa se ei siis olekaan - karjalaiseen alkuperäiseen virpomiseen ei kuulunut palkan ja bonusten vaatiminen - se on tullut myöhemmän ahneuden myötä.
"Každa babička stará je veselejši z jara..." lukee mummoa ja pikkutyttöä esittävässä kuvassa. Kun Googlen kääntäjällä selvitin tekstiä, kirjoitin sitä kirjain kirjaimelta ja kun pääsin viidennen sanan kohdalla muotoon "veselej", kääntäjä tarjosi tekstiä: "Jokainen vanha isoäiti on homo". Lopullinen muoto oli kuitenkin "Jokainen vanha isoäiti on hauskempi keväällä". Turistimatkalla Prahassa ehkä kannattaa olla huutamatta matkakavereilleen paikallisten kuullen, että "mitäs vesselit!"
Mitä sitten taas eiliseen kirjallisuustehtävään tulee, kyseessä oli vuonna 1952 Suomeen Amerikasta lanseerattu "Tammen kultaiset kirjat".
Kirjahyllystäni niitä löytyy nykyään 12 kappaletta, jäljellä on enää yksi itse lahjaksi saatu, tuo Aku Ankka-aiheinen, muut ovat 1980-luvun uusintapainoksia - lasten lahjakirjoja.
Disneyn teoksen takakannessa kirjaluettelo yltää vähän yli neljäänkymmeneen, ja siinä on tilaa vielä selostetekstille ja lihavoituna ladotulle varoitukselle, jossa käsketään lukijaa välttämään jäljitteleviä piraattituotteita. Uudempi kirja on jo kuudes painos, ja nimilista täyttää takakannen jo lähes kokonaan.
1980-luvun loppupuolelta lähtöisin ei ole enää otettu uusintapainoksia Disneyn kirjoista, ja niiden nimetkin on poistettu luettelosta. Disney-sopimukset voivat olla kalliita ja konstikkaita. Jori Malmsténkin meinasi joutua pulaan Mikki Hiirensä kanssa.
Mutta sitten oikeat vastaukset eiliseen tehtävään:
Pekka ja Pätkä lääkärissä po. Pekka ja Pupu lääkärissä
Mikä minulle maistuu po. Mikä minusta tulee
Kolme kissanpoikaa po. Kolme karhunpoikaa
Radion Kultakuumeessa - muistaakseni - kerrottiin, että kirjailija Arvid Lydecken, "Arvily" oli kauhistellut kirjojen liiallista värikkyyttä ja räikeyttä. Ne tekivät ja tekevät edelleen hyvin kauppansa - kaikissa ongelmat ratkeavat ja niissä on onnellinen loppu, kuten Mikki Hiiren autoretkessä, joka minulla on joskus ollut. Siinähän Aku Ankkaa ei huolita Mikin, Minnin, Hessun ja Pluton kanssa retkelle, ja syrjitty sitten järjestää jäyniä luonnon helmassa - sitoo uimareiden vaatteen solmulle ja pöllii eväskorin, jossa on mm. retiisejä, oliiveja ja "suuren suuri suklaakaakku".
Ongelmat selviävät, ja lopuksi lauletaan yhdessä:
"Retkeltä ei koskaan saisi ketään jättää pois,
silloin toisten eväitä ei kukaan viedä vois."
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
