Kesäaikaa

Videon viulisti täyttää tänään, kalenterikesän viimeisenä päivänä 66 vuotta, ja soittaa kvartetin kera Gershwiniä.

Vielä ehtii osallistua kilpailuun täällä näin.

Niin se taas meni

Vielä on kesää jäljellä almanakan mukaan tämä ja huominen. Syksyn enteinä päivän taidekuva, joka on 30.8. 1860 - 4.8. 1900 eläneen Isaak Levitanin käsialaa.

Hänen mukaansa on nimetty pikkuplaneetta, johon voitte tarkemmin tutustua täällä.

Säästä ja syksystä puheenollen Pekka Pouta pelotteli pahanpäiväisesti eilen illalla televiisiossa sääkarttojen äärellä. Sadetta on tulossa taukoamatta päivätolkulla. Meillä ei eilen satanut yhtään, eikä sada nytkään. Voin siis kohta jatkaa eilen kesken jäänyttä nurmikonleikkuuta.  

Ylimääräinen bensiini

Jos on ylimääräistä polttoainetta, se pitää, hyvänen aika, tottakai polttaa pois saastuttamasta maaperää. Polttaminen voi tapahtua hauskimmin mopojen, joita aikoinaan moottoripolkupyöriksi kutsuttiin, moottorissa. Jos moottorista on vielä poistettu kierrosrajoitin ja ehkä takarattaaksikin on sattunut paria numeroa liian pieni, on aina hauskempaa.

Taajamaamme syttyivät eilen illalla katuvalot alkavan syksyn kunniaksi, ja hauskaa on tunnelmavaloissa kurvailla. Kello 22.21 kuvatulla filmillä näky osa joukosta, joka jaksoi tuntikaupalla ajella kiinteistömme ohi edestakaisin. Ennusmerkeistä päätellen meno jatkuu ensi yönä.

Ehkäpä virkavallankin pitäisi kopaista kanisterinpohjia, josko sieltä ylimääräistä löytyisi partiointiin laajalle alueelle vähin voimin.

Ennuste vuodelle 2000

Päivän taidekuvana Eugene Lancerayn (s.23.8.1875)
Pietari Suuren laivastoa esittävä maalaus.

Sanovat, että Eurooppa on sekaisin, kriisit uhkaavat, Lama tuli ja menikin sitten pian muualle, Persut ovat kääntäneet nimensä englanniksi ja kauhistuttavat muita kansoja Euroopassa, maailma kuohuu niinkuin meri tuossa maalauksessa.

Vuonna 1902 on suomennettu Edvard Bellamyn romaani "Vuonna 2000", jossa kertoja vaipuu uneen vuonna 1887 ja herää otsikossa sanottuna vuonna. Linkistä pääsee Gutenberg-sivustolle lukemaan koko teoksen, seuraavassa katkelmassa kerrotaan Euroopan oloista vuonna 2000, tutunomaiseltahan meininki tuntuu:

»Espaniasta puhuessamme johtuu mieleeni», huomautin minä ohimennen, »etten ole vielä ensinkään kysellyt, minkälaisiksi olot ovat muodostuneet Europassa. Ovatko vanhan maailmankin yhteiskunnat muuttuneet yhtä perinpohjaisesti, kuin täällä?»
»Tietysti», vastasi tohtori Leete. »Europan samoin kuin Australian, Meksikon ja osaksi Etelä-Amerikan suuret kansat ovat nyt teollisuustasavaltoina, kuten Yhdysvallatkin, jotka ovat olleet kehityksen tienraivaajana. Kansojen keskinäisen rauhan turvaamiseksi on muodostettu vapaa, yhteinen liittohallinto, joka käsittää koko maapallon. Kansainvälinen neuvosto järjestää liittovaltioiden väliset kauppa- ja liikesuhteet sekä päättää, mihin yhteisiin toimiin kulloinkin on ryhdyttävä, jotta alemmalla asteella olevat kansakunnat saataisiin kohotetuiksi yhä korkeamman sivistyksen osallisuuteen. Omien rajojensa sisäpuolella on kullakin kansalla täydellinen itsehallinto».
»Miten voitte harjoittaa kauppaa, kun teillä ei ole rahaa?» kysyin minä. »Omassa maassanne ja oman kansanne kesken toimitettavissa asioissa voitte jollakin tavalla selvitä rahoittakin, mutta kun harjoitatte kauppaa ulkomaiden kanssa, täytynee teidän käyttää jonkunlaista rahaa».
»Ei suinkaan», vastasi tohtori. »Raha on silloinkin aivan tarpeetonta. Niin kauan kuin ulkomainen kauppa oli yksityisten liiketten käsissä, oli raha välttämätöntä, koska ilman sitä olisi ollut mahdoton selvittää monimutkaisia suhteita. Mutta nykyjään on kauppa kansainvälinen asia. Kansat ovat kauppiaina, joten niitä on vain tusinan verran maailmassa. Ja kun liike on kansainvälisen neuvoston valvonnan alaisena, voidaan kansojen keskiset kauppasuhteet pitää selvillä yksinkertaisen tilitys- ja kirjanpitojärjestelmän avulla. Tullimaksuja luonnollisesti ei ole. Kansa tuottaa muista maista ainoastaan sellaisia tavaroita, jotka yleisesti tunnustetaan tarpeellisiksi. Jokaisella kansalla on erityinen toimistonsa, joka välittää tavaranvaihdon vierasten kansojen kanssa. Amerikalainen toimisto esim. on laskenut, kuinka paljon maassa tarvitaan jonakin vuonna Ranskan tuotteita. Se lähettää tilauksen Ranskan toimistolle, joka samoin tilaa tarvitsemansa Amerikalaiset tuotteet meidän toimistoltamme. Samoin käy tavarain vaihto kaikkien muiden kansojen välillä».
»Miten määrätään ulkomaisten tavarain hinnat, kun ei ole enää minkäänlaista kilpailua?» kysyin minä.
»Hinta, jonka kansa pyytää toiselta tavaroistaan, on luonnollisesti sama, kuin omien kansalaistenkin maksama hinta», vastasi tohtori Leete. »Siten vältetään kaikki väärinkäsitykset ja selkkaukset. Itse asiassa ei tietysti kansoja voida velvoittaa valmistamaan tuotteitansa muille kansoille. Mutta tavarain vaihdosta on käytännöllistä hyötyä kaikille. Jos joku kansa säännöllisesti toimittaa toiselle joitakin tavaroita, täytyy kummaltakin puolelta ajoissa ilmoittaa, jos halutaan saada aikaan muutoksia tavaramäärään tai muihin tuotantoon vaikuttaviin seikkoihin nähden».
»Mutta entäs jos joku kansa, joka yksin voi hankkia joitakin luonnontuotteita, kieltäytyisi luovuttamasta niitä joko kaikille muille tai jollekin erityiselle kansalle?»
»Sellaista ei ole koskaan tapahtunut», vastasi tohtori Leete. »Sitäpaitse olisi siitä suurempi vahinko kieltäytyjälle, kuin muille. Laki kieltää suosimasta toista kansaa enemmän kuin toistakaan. Se määrää, että kaikkia on kohdeltava aivan samalla tavalla. Mainitsemanne menettelytavan tähden suljettaisiin sitä harjoittanut kansa tykkänään pois kaikkien muiden maailman kansojen yhteydestä. Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme viittaamanne mahdollisuuden vuoksi».
»Mutta miten menettelette», kysyin minä, »jos joku kansa, jolla on luonnon määräämä yksinoikeus joihinkin tavaroihin ja luovuttaa näitä muihin maihin enemmän, kuin se itse käyttää, korottaisi hinnat hyötyäksensä naapurinsa kustannuksella? Omat kansalaiset joutuisivat luonnollisesti myöskin maksamaan samoista tuotteista korotetun hinnan, mutta siitä huolimatta tuottaisi menettely kansalle siksi suurta hyötyä, että se palkitsisi moninkertaisesti tämän tappion».
»Kunhan lähemmin opitte tuntemaan, miten kaikkien tavarain hinnat määrätään, niin huomaatte helposti, kuinka mahdotonta niitä on muuttaa muulloin kuin niiden valmistamiseen tarvittavan ajan tai työn vaikeuden muuttuessa», vastasi tohtori Leete. »Jo tämä periaate, joka on käytännössä sekä kansainvälisessä että kansallisessa liike-elämässä, estää mainitsemanne menettelyn. Ja sitäpaitse käsitämme aivan selvästi, että niinhyvin kansalliset kuin kansainvälisetkin edut ovat yhteiset, sekä olemme syvästi vakuutettuja siitä, että itsekkäisyys on suurinta hulluutta. Tämä tieto ja vakuutus on nykyjään jo juurtunut siksi syvälle ajatus- ja toimintatapaan, ettei pelkäämäänne epärehellisyyttä voi sattua. Me odotamme kaikki aikaa, jolloin kaikki maailman valtiot voidaan lopullisesti yhdistää yhdeksi ainoaksi kokonaisuudeksi. Se on epäilemättä yhteiskunnan lopullinen muoto. Siitä johtuu uusia etuja, joita ei nykyinen yhdenarvoisten valtioitten liitto voi vielä luoda. Nykyinenkin järjestelmä jo on kuitenkin siksi hyvä, että jätämme mielellämme sen aatteen toteuttamisen tulevien sukupolvien tehtäväksi. Onpa muutamia sellaisiakin henkilöitä, jotka väittävät, ettei tuo yhdistymisaate koskaan toteudu, koska nykyinen liittojärjestelmä ei ole ainoastaan yhteiskuntakysymyksen väliaikainen, vaan sen lopullinen ja paras ratkaisu».
»Miten menettelette», kysyin, »jos ei kahden kansakunnan välinen tili päättyisikään tasan? Otaksukaammepa esimerkiksi, että olemme lähettäneet Ranskaan enemmän tavaroita, kuin Ranska meille».
Tohtori sanoi: »Joka vuoden lopussa tarkastetaan jokaisen kansan kirjat. Jos Ranska on meille velkaa, voimme me vuorostamme olla velkaa ehkä jollekin toiselle kansalle, joka taas on velkaa Ranskalle, j. n. e. Erotukset, jotka jäävät tasaamatta, kun kansainvälinen neuvosto on päättänyt tilit ja hyvittänyt saatavat kansojen kesken, eivät missään tapauksessa ole suuria. Mutta olkootpa ne minkälaisia tahansa, vaatii liittoneuvosto, että ne tasoitetaan vuoden tai parin kuluessa. Se voi myöskin vaatia tasoitusta milloin tahansa, jos se huomaa, että erotus tulee kovin suureksi, sillä kansojen ei anneta joutua kovin suureen velkaan toisillensa, koska niiden välinen ystävyydentunne voisi siitä kärsiä. Samasta syystä valvoo liittoneuvosto huolellisesti myöskin sitä, että kansojen väliset vaihtotavarat ovat parasta laatua».
»Mutta miten tasoitatte lopulliset erotukset, kun teillä ei ole rahoja?» kysyin.
»Kunkin maan tärkeimmillä tuotteilla. Aikoinaan on sovittu siitä, mitä tuotteita ja kuinka paljon jokaisen maan on tällaisissa tapauksissa suoritettava».
»Haluaisinpa vielä saada tietää, miten on siirtolaisuuden laita», kysyin minä. »Kun jokainen kansa muodostaa suljetun tuotanto-osuuskunnan, ja kaikki tuotannon välikappaleet ovat kansan omaisuutta, täytyy siirtolaisten, jos heidän ensinkään sallitaan astua maihin, kuolla nälkään. Luullakseni ei siis nykyjään enää voi olla puhettakaan siirtolaisuudesta».
»Päinvastoin on siirtolaisuus vieläkin yleistä, jos nimittäin tarkoitatte siirtolaisilla henkilöitä, jotka muuttavat maasta toiseen, asettuaksensa sinne asumaan», vastasi tohtori Leete. »Asia on järjestetty yksinkertaisen kansainvälisen sopimuksen kautta siten, ettei kukaan joudu kärsimään siitä vahinkoa. Jos esim. joku yhdenkolmatta ikäinen mies muuttaa Englannista Amerikaan, menee Englannin kansalta hukkaan hänen ylläpitoonsa ja kasvatukseensa käytetyt varat, mutta Amerika saa työntekijän ilmaiseksi. Amerikan siis tulee luonnollisesti korvata tämä Englannille. Sama periaate on kaikkialla käytännössä. Jos henkilö muuttaa pois maasta palveluskautensa lopulla, maksetaan korvaus sille maalle, johon hän muuttaa. Työhön kykenemättömistä henkilöistä pitää oma kansa huolen. He saavat muuttaa ainoastaan silloin, kun kansa takaa heidän toimeentulonsa. Näiden ehtojen mukaan on jokaisella oikeus muuttaa, milloin haluaa».
»Mutta miten menetellään, jos joku tahtoo matkustella huvikseen tai lähteä tutkimusretkille? Miten voi muukalainen matkustaa maissa, joiden asukkaat eivät ota maksuksi rahaa, vaan saavat toimeentulonsa tavalla, josta matkustaja ei voi päästä osalliseksi. Hänen luottokorttinsa ei tietysti voi säilyttää voimaansa vieraassa maassa. Miten hän voi maksaa matkansa?»
»Amerikalainen luottokortti on Europassa nykyjään yhtä hyvä, kuin ennen amerikalainen kulta», vastasi tohtori Leete. »Ja ehdotkin ovat samat: se tulee vain vaihtaa sen maan maksuvälikappaleihin, missä kulloinkin matkustetaan. Amerikalainen, joka saapuu Berliniin, vie luottokorttinsa liittoneuvoston paikallistoimistoon ja saa saksalaisen luottokortin, joka vastaa joko täyttä amerikalaisen kortin arvoa tai ainoastaan osaa siitä, kuinka omistaja kulloinkin haluaa. Liittoneuvoston kirjoihin merkitään kysymyksenalainen summa Amerikan maksettavaksi Saksalle».

Lämmittelymusiikkia

Kun orkesteri kokoontuu soittamaan - harjoituksiin tai konserttiin - kuullaan usein lämmittelymusiikkina huilupultista tämän biisin alkua. Käyrätorvet vastaavat siihen Till Eulenspiegelillä. Säveltäjä Claude Debussy syntyi 22. elokuuta vuonna 1862 ja oli mukana impressionismin kuohunnassa ja raukeudessa siinä missä Manet, Monet ja monet muut muusikot ja maalarit.

Syrinx on varmasti tunnetuin soolohuilusävellys, ja siitä on Youtubessa ainakin ruumenkopallinen esityksiä.

Tältä näyttää alku:

Finlandia-kilpailu

Rintamalla puhdetyönä tehty läppäri.

Ylläöleva kuva on kaapattu Finlandia-katsaus-uutiselokuvasta vuodelta 1943. Aiheena oli Ateneumissa järjestetty puhdetyönäyttely ja parhaiden tekijöiden palkitseminen.

Minä julistan nyt Finlandia-kilpailun, jossa tehtävänä on etsiä oikeat vastaukset kysymyksiin. Vastaukset löytyvät Finlandia-katsaus-filmeistä rajattuna vuodelle 1943, eli elokuvat 1-24. Filmit löytyvät Elonet-sivustolta, tarkemmin ottaen täältä. Kaikkiaan katsauksia tehtiin 700.

Kymmenen kysymystä, vastausaikaa on (kalenteri) kesän loppuun, parhaat palkitaan tulostettavalla Finlandia-kunniakirjalla.

Yksi: Mikä syntymäpäivälahja kannettiin 60-vuotispäiväänsä viettävälle kenraalille, joka oli tunnetumpi putkista kuin piipuista, ja jolla oli sukunimenä palindromi?

Kaksi: Kuka lauloi ja minkä Mackebenin sävellyksen 64. asemiesillassa?

Kolme: Edellisen laulun nimisessä elokuvassa esiintyi toinenkin tä(h)ti, joka kävi myös asemiesillassa vuonna 1943, kuka?

Neljä: Mitä herra saa kuitattua löytötavaratoimistosta, mikä meinaa vielä unohtua tiskille?

Viisi: Kenen ravikuninkaan patsas on lahjoitettu maailman ensimmäiseen urheilumuseoon?

Kuusi: Millä astalolla sikavaras-salakauppias tapaa saaliinsa filmissä?

Seitsemän: Kuka opettaa sairaalassa oikean kätensä menettäneitä sotainvalideja kirjoittamaan vasemmalla kädellä?

Kahdeksan: Mikä keräys yhdistää mm. Sosialidemokraattisten Työläisnaisten Liittoa, Teiniliittoa, Marttaliittoa, Lotta Svärdiä, Maatalousnaisia?

Yhdeksän: "Takaa sisään ja edestä ulos"; mikä on raitiovaunun numero ohjepätkässä?

Kymmenen: Paljonko ruotsalainen hovisaarnaaja Isaac Been toi mukanaan keräämäänsä avustusrahaa?

Huom! Mikäli linkissä lukee: "Hakusi on vanhentunut", valitse uusi haku, ja kirjoita elokuvan nimeksi Finlandia-katsaus. Kolmisen tuntia vierähtää mukavasti vuotta 1943 tarkastellessa.

Hakkuupölkky

Näin valmistat tukevan hakkuupölkyn kirves- ja kassaratöihin:

Anna pienen männyntaimen kasvaa 40 vuotta ja anna sitten metsäkoneen kuljettajan katkaista se sopivalta korkeudelta. Kun leikkauspinta on vatupassissa, vähän vinotkin pienittävät puut pysyvät siinä hyvin pystyssä. Pölkky ei kaadu, vaikka kuvassa näkyvällä suuremmallakin kirveellä hujauttelisi "henkens takaa" (Lohjan seudun murretta).

Kun sitten pölkyn pää on "pärstynny" (Pirkanmaan murretta), voidaan sitä lyhentää muutama cm. Vieressä sijaitsevan kiven vuoksi lyhennystä ei voi suorittaa metsäkoneen avulla. 

Puunhuara

Mökillä koivuja särkemässä, tähän en vielä uskaltanut kirveellä kajota. Viimekesäisen myrskyn jälkiä pikkuhiljaa suoritaan.

Valtiovierailu

Kuvassa kautenaan viiteen maahan valtiovierailun tehnyt presidentti
Lauri "Reissu-Lasse" Relander käymässä synnyinpitäjässään Kurkijoella
Kuva Kurkijoki.fi-sivustolta.

Presidentinvaalit kuulemma ovat kohta käsillä, ehdokkaitakin on jo muutamia ilmaantunut ja ilmoittautunut. Presidentin hommiin kuuluvat myös valtiovierailut. Katsokaapa tästä ja tästä kuinka se mallikelpoisesti suoritetaan kehittämällä maiden välisiä hyviä suhteita. Puolassa näkyi olevan vielä 1960-luvulla Lenin-museo. Eipä taida olla enää? Meilläpä on.

Doppler-ilmiö

Doppler-ilmiöksi nimitetään nykyään sitä, kun esimerkiksi lähestyvän formula-auton ääni tuntuu mataloituvan kuulijan ohitettuaan.

1800-luvun Doppler-ilmiö on kuvassa. Huilisti- ja säveltäjäveljekset Franz ja Karl Doppler. Penkoessani taas jälleen kerran International Music Score Librarya, havaitsin näiden herrojen olevan siellä hyvin edustettuna.

Veljekset mustassa puvussaan ja kiiltävissä saappaissaan yhdistettynä virtuoosimaiseen soittoon on varmaan ollut mieleenpainuva näky.

Vähän harmitti, kun melkein kaikki nuotit, joita jouduin kaupasta ostamaan aikoinaan, ovat nyt siellä PDF-muodossa tulostettavina, kuten Franzin Valakialainen ja Unkarilainen paimenfantasia. Valakialaista en ole treenannut, mutta unkarilaista tuli aikanaan kokeiltua. Oikea nuotti oikeaan aikaan, on hyvä ohje.

Allaolevalla videolla ei soiteta kumpaakaan mainittua kappaletta, vaan poikain säveltämää Unkarilaista fantasiaa kahdelle huilulle ja pianolle. Piano on vaihdettu orkesteriin, eikä solisteissakaan ole valittamista edes näön vuoksi...

Elokuun 15. päivänä vuonna 1896 syntynyt venäläinen keksijä Leon Theremin soittaa keksimäänsä soitinta. Mitä ihmettä, ettekö ole soittanut thereminiä? Sen opetushan pitäisi kuulua jokaisen kansalaisopiston musiikkipiirin ohjelmaan. Jos paikkakunnallanne ei järjestetä kurssia, alkeisopetusta ja mallia saatte täältä. Musiikkiliikkeeseen vaan nyt soittimen hankintaan!

Suositeltava trio-yhdistelmä on theremin, saha ja lasiharmonikka.

Elokuuta

Kesä jatkuu, eikä se ole ennenkään elokuun puoliväliin loppunut. Tervapääskyt, jotka saapuvat maisemaan toukokuun kolmannella viikolla, ovat jo lähteneet kohti eteläistä Afrikkaa. Kuvassa oleva parvi jotain muita siivekkäitä suunnitellee myös talvimatkailua.

Rakennus taustalla on vuodelta 1846, piirustuksissa on Suomen Intendentinkonttorin (myöh. Rakennushallitus) päällikön, C.L. Engelin nimi. Kirkko voi olla hänen suunnittelemansa, tai sitten jonkun konttorissa työskennelleen arkkitehdin tai arkkitehtioppilaan. Engel kuitenkin valvoi ja hyväksyi rakennushankkeet. Istumapaikkoja on penkkien istuinlautojen levennyksen jälkeen enää 2200, kun kapeammalla puulla niitä oli 2400.

Tässä on kameraa käännetty vähän alaspäin ylemmän kuvan kohteesta.
Lumikolakuvista tuttu hortensia vasemmalla, pensashanhikki keskellä.

Botaniikkaa ja gardenisaatiota

Yllä näkyvä ja kuuluva laulu kertoo suomennetuissa sanoissaan kolmesta kasvista, lilja, ruusu ja kirsikkapuu. Olen eilen ja tänään keskittynyt kolmeen kasviin, jotka ovat siperianhernepensas, karviaismarja ja karhunköynnös (elämänlanka).

Jos istuttaa siperianhernepensasaidan, antaa sen kasvaa 30 vuotta juurikaan leikkaamatta, jolloin useampimetriset hernepuut, rungon halkaisija 10-15 cm, eivät enää pehmeässä maassa pysy pystyssä, vaan latvusten painosta kaatuvat karviaismarjapensaan päälle ja tuovat tullessaan tai houkuttelevat jostakin kaverikseen karhunköynnöksen, on botanistinen triangelidraama valmis. Selvitin sitä hanskoilla ja Susitarhan (Wolf Garten) Multistara-sahalla. Kun karhunköynnöstä on oikein paljon, nipusta saa hyvän otteen, ja sitä pystyy repimään kunnolla. Karviainen on valitettavasti piikikäs, kuten hernepensaskin

Naisväki poimi eilen marjoja. Punaherukoita on paljon ja karviaisiakin karhunköynnöksen alta ja muistakin pensaista löytyy runsaasti.

Illalla syötiin rapuja. Emme pyydä niitä itse, vaan meillä on Kiinassa alihankkija, joka toimittaa niitä kilon paketeissa saksalaiseen lähikauppaamme. Hyviä olivat.

Tiedotustilaisuus

Urpiaisen Paavo, pitkänlinjan duunari putkialalla, istuu aamuyöllä sängyn laidalla ja yskii. Avovaimo Lipposen Jutta havahtuu ja tiuskaisee:
- Mitä se siinä keskellä yötä rykkii, ruppeehan sijalles siitä!
- On nyt niin tärkeetä mietittävvää, ei tule ennää uni silimään.
- Mittee se siinä miettii, nukkumaan nyt, että jaksat taas huomenna putkija asentaa.
- No kun huomenna on tiijotustillaisuus.
- Mikä "tiijjotustillaisuus", mittee ne siellä "tiijjottaa"?
- Kun ne on pyytänny minua piäluottamusmieheks.
- Ketkä on pyytänny - sinnuu, vanahoo ukkoo?
- No kaverit.
- Ketkä kaverit?
- No aattelin, että jos tarjoutuisin, niin kyllä varmaan jottiin pyytäis.
- Jottiin pyytäis... ei pyyvvä sinua Erkkikään, elä luule ja unta niä, nukkumaan siitä nyt!

Ranskan-apua

Arkistojen (tai sekalaisten säilytyspaikkojen) päivän aarteena on ranskalainen emaloitu rintamerkki, jota myytiin Suomen hyväksi sota-aikana.

Takana teksti:

POUR LA FINLANDE

MELLERIO

DITS

MELLER

9.R. DE LA PAIX PARIS

DEPOSE

Näkyy nettihuutokaupoissa myytävän 95-50 € hintaan.

Autot joilla ajoin 6.1

Äijäblogin autoremppapäiväkirjan innoittamana pureudun syvemmälle "Autot joilla ajoin"-sarjan osaan kuusi. Olkoon tämä nyt siis kuusipisteyksi.

Ostettiin pojan käyttöön auto. Paikkakuntalainen mies oli erikoistunut Honda Civiceihin, joita osteli, korjaili ja myi edelleen. Kahdesta vaihtoehdosta päädyttiin vuoden 1991 malliseen sedaniin, jossa oli mm. sähköikkunat, keskuslukitus ja kuusitoista venttiiliä. Venttiilien lukumäärä ilmoitettiin takaoviin liimatuissa tarroissa. Citroën-merkkinen radio oli kulkupeliin asennettu, sekin oli kotoinen ent. viiden sitikan omistajalle. Myös ruostetta oli vähän ja paikoitellen röpelöistä maalipintaa, mutta ruostuuhan Mersukin. Sen kuulin nimittäin, kun kerran vaihdatin huoltamossa renkaita Skoda Felicianoon, ja etupäätä nostettaessa ei toinen etupyörä noussutkaan irti maasta. Iskarin laippa oli ruostunut, eikä pysynyt enää kiinnikkeissään.

- Mersuissa tapahtuu myös tämmöistä, korjaamon mies lohdutteli. Mutta Hondaahan sanottiin aikoinaan Japanin Mersuksi. Niillä taisi olla sama maahantuoja.

Lähdettiin sitten ajamaan, ja melkein heti kojelautaan syttyi keltainen, moottorin muotoinen valo. Kysyttiin myyjältä, joka totesi, että ei haittaa, antaa mennä vaan. Huollossa kuitenkin halusivat vaihtaa anturin, ja valo ei enää palanut.

Myyjä oli hankkinut auton vakuutusyhtiön varastettujen autojen osastolta, ja sen sisäpeilissä riippui musta samettityyny, johon oli keltaisella langalla kirjailtu arabialaista kirjoitusta. Otin tyynyn pois, koska arvelin sen aiheuttavan aggressioita, vaikka silloin ei vielä kai vihapuheita pidetty.

Poika lähti työkeikalle Helsinkiin, ja soitti jonkun ajan päästä, että auto oli pysähtynyt keskelle katua. Korjaamolla selvisi, että vetoakseli oli irronnut. Edelliseltä asentajalta oli unohtunut joku sokka laittamatta.

Toisella soitolla meille kerrottiin, että sivikki on pöllitty. Poliisille oli ilmoitettu, ja sitten seuraavana päivänä poliisi soitti auton löytyneen. Se oli viety Kalliosta työkämpän läheltä Herttoniemeen, jossa se oli jätetty kerrostalon parkkiruutuun. Herttoniemeläiset ovat tarkkoja ruuduistaan ja siitä minkälaisia vehkeitä niissä pidetään. Valppaan asukkaan ilmianto toi auton takaisin, mutta ei takaluukussa olleita kaverilta hommattuja poppivehkeitä, jotka oli määrä asentaa paikoilleen eikä kaikkia omia ja työvaatteita. Kalliit työkalut olivat sen sijaan tallessa. Lukoissa oli pieniä naarmuja, joita vakuutustarkastaja valokuvasi.

Sitten taas kotisuomessa soi puhelin työpaikalla, ja poika soittaa, että poliisit ottaa rekkareita pois. Ajoin paikalle, ja siellä oli toinen poliisi polvillaan auton edessä ruuvimeisselin kanssa.

- Tätä ei ole katsastettu, laatat viedään katsastusasemalle, josta ne saa sitten tarvittavan toimenpiteen jälkeen, sanottiin.

- Tietokone näyttää, että näin tehdään, ja lisäksi tulee rikesakko ilman turvavyötä ajamisesta.

Seuraavana päivänä, joka oli muistaakseni perjantai, ajoin 20 km katsastusasemalle laatattomalla autolla. Käskivät näyttää paperia, jos joku viranomainen olisi kiinnostunut.

Menin tiskille ja kerroin asiani. Virkailijarouva katsoi tietokonettaan ja totesi, että ei tätä tarvitse katsastaa, koska sille on tehty uusi rekisteröinti ja käyttöönottokatsastus, joka on voimassa pitempään kuin rekisteriin merkitty.

- Poliisilla on sama ohjelma kuin meillä, mutta he eivät (arvaa loppulause).

Sain laatat, mutta jouduin maksamaan niistä kympin, koska niillä on semmoinen laki ja luovutusmaksu.

Kyselin, joutaisiko joku ruuvaamaan niitä paikoilleen, mutta kiirettä tuntui olevan. Sain kuitenkin meisselin lainaksi toimenpidettä varten.

Soitin Liikkuvaan Poliisiin ja puhuin rauhallisesti puhelimeen. Poliisille on hyvä puhua rauhallisesti. Selitin tilanteen. Sieltä kerrottiin, että toimenpiteen tehneet poliisimiehet ovat jo viikonlopun vietossa, mutta paikalla oleva henkilökunta yrittää selvittää tilannetta. Puhelu siirtyi mieheltä ja naiselta toiselle, kunnes joku löysi lakikirjan ja sieltä katsastukseen liittyviä asioita.

- Kyllä te olette oikeassa, tuli sitten kohta. 

- Asia mitätöidään ja rikesakko muutetaan kotona suoritettavaksi puhutteluksi.

Kysyin kotona, millaisia poliisit olivat.

- Toinen oli mukava ja toinen vittuili.

Ikimuistoisa oli myös retki sukulaisiin Hämeeseen, kun ohjaus alkoi ravistaa hillittömästi. Pysähdyttiin huoltamon pihaan ja huomattiin, että toinen etupyörä - vanne - oli tulikuuma. Heitin ikkunanpesuämpäristä vettä, ja pyörä sihahti kuin kiuas sankan höyrypilven kera. Jarrumännät olivat jumiutuneet. Vika saatiin myöhemmin korjattua.

Osassa 6 mainitsen laturista ja jäähdyttimestä. Laturia etsin netin kautta ja tilasinkin sen jostain, mutta vääränlainen se oli. Joku sitten osasi kertoa kuopiolaisesta autosähköliikkeestä, ja siellähän oli pitkä rivi sähkömyllyjä hyllyllä. Tein vaihtokaupat ja maksoin vähän väliä. Kun sitten alkoi tuntua, että joutuu maksamaan vähän väliä, muistin egyptiläissyntyisen tuttavani, jolle meilasin mustan tyynyn kuvan ja kysyin, mitä siinä lukee.

- Toisella puolella Allah ja toisella puolella Muhammed, oli vastaus.

Vein tyynyn hanskalokeroon.

Heijastus

Tässä vielä kuva Q-vedeltä. Aiheeseen liittyvää musiikkia kuulet täältä. En viitsinyt upottaa videota tähän, koska sen kuvavalikoima ei oikein mielestäni sovi laulun sanoihin. Olav Gerthel laulaa kuitenkin hienosti Palmgrenin - ei Selimin vaan Oton sävellyksen.

Samaa biisiä on meidänkin soittokunta soittanut, solistina on ollut tenorin sijasta baritoni J. Hynninen.

I'm swimming in the rain

Lauantai-iltapäivän sadetta; sateella uimavesi tuntuu lämpimältä.
Tänään sunnuntaina aurinko paistaa.

Mankelointia ja pakkoruotsia

Vielä on lomaa jäljellä, tämä ja huominen.

Mökillä Keski-Suomessa loppuloma vietetään. Q:lla alkavan järven uimarannan vieressä on hieno betonipohjainen matonpesupaikka. Siihen on tänä kesänä ilmestynyt kuivausmankeli. Katsomme olevamme osittain osallisia ilmestymiseen. Viime kesänä näetsen mankelia ei ollut, ja me valitimme sen puutteesta paikalliselle pesijäpariskunnalle. Kerroimme, kuinka meillä on asiat omassa pitäjässä paljon paremmin. Emme maininneet, että täkäläisessä pesupaikassa oli kaksi leveän maton allasta, ja meitä harmitti, kun omassamme jalan alla oli sepeliä eikä sementtiä.

Sattuipa sitten paikalle polkupyöräilemään pesupaikasta vastaava kunnan virkamies, jolle toiset selittämään, miten mankeli on aivan välttämätön, kun nuilla savolaisillakin semmoinen on. Virkamies päivitteli hankinnan kalleutta, useita tonneja mankeli maksaisi hänen tietääkseen. Tänään se siellä oli, ja hyvin litisteli kosteutta pois kudoksista.

Osa pestystä matosta kuivumassa.

Mitä taas tuohon otsikossa mainittuun pakkoruotsiin tulee, niin se tarkoittaa, että vanha kunniakkaasti palvellut mökkiradiomme, kuvassa alla, ei suostunut puhumaan muuta kuin ruotsia, mitä nyt joissakin laulunrenkutuksissa englantia. Suomenruotsia se kuitenkin oli ja aika hyvin ymmärrettävää, mutta juontajien iloinen asenne ja jotenkin fiilinki, että hördu, så kult ä de att få jobba i radion, jotenkin ärsyttää perus.. siis kantasuomalaista-

Viritysnuppi on juuttunut, tai nuppi pyörii, mutta sillä ei ole vaikutusta taajuuksiin. Pari päivää sitten nuoriso oli mökillä, eikä heissäkään ole ketään ruotsinkielistä, ja tuskin he radioon ovat koskeneetkaan, telkkarin ovat saaneet näkymään tökkäämällä haarukan hirsiseinän rakoon ja siihen antennijohdon pätkän kiinni.

Piisamin potkua

110 vuotta sitten syntynyt Louis Armstrong "Hot Five"-yhtyeensä kera esittää jatsin "Muskrat ramble", eli Piisamin ramppausta tai Vesirotan vaellusta.

Olen ammoisina aikoina kuullut suomeksi laulettavan tuolla ainakin melkein samalla nuotilla sävelteoksen, jonka sanoissa kerrotaan hääkellovarkaudesta ja arvellaan naimisiinmenon olevan näin ollen mahdotonta.

Liekö näiltäkin kello hukassa, vai pallo?

Maassa maan tavalla

Kuvassa oleva opaskirja kertoo, kuinka kussakin maassa tulee käyttäytyä. Otsikkona oleva sanonta on kohtalaisen ajankohtainen ja tuttu poliittisesta keskustelusta, jossa siihen on lisätty myös jatko-osa, joka alkaa sanalla "tai".

Teos on suhteellisen tuore, painettu vuonna 1989, ja saatesanoissa lukijalle sanotaan kirjasen olevan "pieni kiitos mielenkiinnostanne. Sitä ei ole tarkoitettu myyntiin".

Kustantaja on Valitut Palat, ja kirja on tullut ilmeisesti karttakirjan kylkiäisenä. Maailmankartastojahan myytiin kiivaaseen tahtiin pois varastoista 1980-90-lukujen vaihteessa, ennen kuin ne muuttuivat historian kartoiksi.

Maassa maan tavalla-käytäntöjä esitellään yhdeksäntoista maan tai kulttuuriympäristön kautta osin ennakkoluuloisilla otsikoilla:
Suomi: puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa
Ruotsi: läntinen naapurimme
Norja: pidättyväisyys kannattaa
Tanska: piippua polttavien naisten maa
Englanti: saari on toista maata
Molemmat Saksat: Keski-Euroopan kohtaamispaikka
Sveitsi: vaatimattomuus on hyve...
Italia: aurinko paistaa sydämeenkin
Ranska: charmi on kaiken a ja o
Espanja: caballerojen luvattu maa
Portugali: hitunen tummaa alakuloisuutta
Jugoslavia: kiehtovaa moninaisuutta
Kreikka: Balkanin vieraanvarainen maa
Turkki: silta orientin ja oksidentin välillä
Neuvostoliitto: maa käymistilassa
Islaminuskoiset maat: arvosta, älä arvostele
Thaimaa: 20 000 temppelin maa
Kiina: "Keskustan valtakunta"

Muutamia valikoituja käyttäytymisohjeita muutamasta valikoidusta maasta:

Norja: Norjalaiset inhoavat henkilökohtaisia kysymyksiä. Kaikenlainen tunkeilevaisuus ja kovaäänisyys on julistettu pannaan. Jos olet luonnollinen ja vilpitön, joudut tuskin vaikeuksiin Norjaan matkustaessasi.

Italia: Viisainta on pyytää palvelun suorittajaa kirjoittamaan summa etukäteen paperille - näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä.

Portugali: Erityisesti poliittisista kysymyksistä keskusteltaessa on vieraan oltava hyvin tahdikas.

Kreikka: Sellaiset aiheet kuin Kypros ja Kreikan köyhyys on viisainta jättää keskustelun ulkopuolelle.

Vanhentunutta huumoria

Tämä kuva on piirretty viime vuosituhannen puolella ja julkaistaan nyt esimerkkinä, millaista huumoria ei enää nykyään tulisi harjoittaa. 

Tässä on kyseessä harmaasävyjen tummuusasteiden havainnollistuttamisvertailu, siis ha-vain-nol-lis-tut-ta-mis,  stereotyyppisten henkilöhahmojen avulla. Sävyt ovat musta, tumma, hämärä ja pimeä. Mikä on kukakin, voi itse kukakin päätellä. Taiteilija itse on lähinnä pimeä.

Laitoin tunnisteeksi "huumori" ja huomasin hämmästyksekseni, että aikaisemmin vähää vaille 700 jutussani sitä ei ole esiintynyt. Oli varmaan jo aikakin.

Nevan leijona

Päivän taidekuvana 2. elokuuta 1875 syntyneen Mstislav Dobuzhinskyn vuonna 1922 maalaama vesiväriteos Pietarin Leijonasillasta. Sää maalauksessa on hieman erilainen kuin nyt meidän pihalla, mutta älkää surko, kyllä se siitä taas.

Suomen poikien Belgian-reisu

Ylläoleva kuva on teksteineen piirretty ja kirjoitettu Hennalan kasarmilla sotilaan muistovihkoon 6.9. 1925. Aiheena ei ole monikulttuurinen maahanmuuttajuus vaan kesäolympialaiset vuodelta 1920, joissa yleisurheilulajeissa tuli suomalaisille kaikenvärisiä mitaleita roppakaupalla. Painista niitä tuli 11.

Veisu menee näin:

Nyt lauletaan pojat tässä veisussa

Suomen poikien Olumpia reisusta

Kun Belgian Antverpenissa

Suomen liput liehu tankojen nenissä.

Sinne kaikista maista tuli miehiä

joilla meiningit eivät olleet pieniä

Tuli pitkiä paksuja hoikkia

ja ne alkoivat juosta ja loikkia.

Ruotsi toitotti pulskasti torvella

ja viisasi viidellä sormella

että katsokaas maailman parhaita

näitä meidän poikia armaita.

Ensin ne pelasivat nappia

joka kuohutti suomalaisten sappia

mutt sitten ne turhat pelit hylkäsi

ja meidän pojat kouriinsa sylkäsi.

Myyrä alun pani komiasti keihäällä

vaikka "jänkki" sitä kopisteli seipäällä

Ja Peltonen, Johanssonni, Saaristo vaan

ne tuumivat: peli poikki kerrassaan.

Vielä jatkui suomalaista muotia

kun työnnellä alkoivat luotia

kun "kanuunamme" kahdesti laukaisi

niin Ruotsin pojat kauhusta naukaisi

Viisiottelu Ruotsilla oli laskuissa

että mitallit on melkein jo taskuissa

Mutta siinä oli pienen pieni ehtoinen

kun Suomella oli Lahtinen ja Lehtoinen.

Kun juostiin viittä kilometriä

oli Ranskalla mies ylen vetriä

ja se Tukholman tappion kosteli

vaikka Nurmikin koipia nosteli.

Mutta matkaa kun lisättiin puolella

niin Nurmi otti asian huolella

ja Ranskan poikaa jo raukaisi

kun Paavo sille tietä aukaisi.

Meidän painijat teki ihan kummia

tuli pisteitä suuria summia.

Ja Ruotsin pojat pelosta jo houraili

kun suomalaiset niitäkin kouraili.

Kolmiloikka ja kiekonheitto hei

kas meidän pojat niissäkin voiton vei

Ja maraton juoksut ja murtomaat

ne kaikki oli Suomelle kunniakkaat.