Talvi on jo laannut riehumasta

Kajsaniemessä esittää kuoro Otto Lindbladin, s. 31.3.1809, säveltämän laulun halusta maalle. Sanat ovat Herman Sätherbergin.

Oppikoulun historiantunnilla opettaja selitti löytöretkien syyt. Ne olivat uteliaisuus, seikkailunhalu ja halu saada maata. Tässä halutaan maalle kevään riemuihin.

Laulun suomennetuissa sanoissa ensimmäinen säkeistö menee:

1. Talvi on jo laannut riehumasta,
Kylmän hallan valta vaikenee.
Kevään sulo taaskin taivahasta
Jälleen tienohomme tulvailee.
:,: Kohta aallot loiskii rannikoissa,
Kukkaset jo niityn purppuroi,
Loiskivat jo lähteet lehtoloissa
Laitumella paimentorvi soi. :,:

Täkäläinen soittokunta muistelee erästä vappua kymmeniä vuosia sitten, jolloin tätä laulua oli soitettu perinteisesti aamulla ulkona. Lunta oli ollut puolisääreen ja lisää tullut taivaalta. Vain paikallinen kansakoulunopettaja oli tullut velvollisuudentuntoisesti kuulolle. Nykyiset vappuaamun soitot soitetaan sisätiloissa. Yli 130-vuotiaalle kokoonpanolle se suotakoon.

Tuo Akademiskan esitys menee suotuisammissa oloissa. Eturivin punavillapuseroisella miehellä näyttää olevan lisämikrofoni kädessään.

Lisätäänpä vielä, että laulu ja kuoro ovat peräisin samalta vuodelta, 1838, ja tiedänhän minä toki, että vappu on vasta kuukauden päästä.

Sananselitystä

薩

Moninaisia kävijöitä täällä on parin päivän aikana vieraillut, "aga arvama ei ole julgenud", kuten tuolla Naton puolella sanotaan. Kilpailuviettinen eläk. op. on sentään hiihtourakkansa välillä todennut Noitaympyrän alkavan ja loppuvan tietyllä lailla, vaikka onkos ympyrällä alkua tahikkaj loppua? Minä kysyn vain.
Ryhdytäänpä nyt siis analyysin pyörteisiin. Kun edellisessä kirjoituksessani sanoin skannaavani kaikki nuo kirjat ja laskevani - tai laskettavani - niistä keskimmäisen sanan seuraavaan erään, niin se pitää laskea hämäläisen huumorin piikkiin. Olen nimittäin syntyjäni hyvinkin savolainen, mutta pirkkalaisten maaperältä kotoisin olevan puolisoni kautta olen myös hämäläiseen luonteenlaatuun tutustunut. Nyt on nimittäin niin, että jos savolaiselle, joita jostakin syystä huumorin ylipappeina pidetään, sanoo tuon skannausjutun vakavalla naamalla, niin reaktio on:
- Ethän sinä kai niitä kaikkia sentään pysty skannaamaan. Gutenbergissä on monta kirjaa noista jo valmiina. Helpommalla pääsee, kun katsoo sieltä (murre muutettu yleiskieleksi).
Hämäläinen sanoo:
- Joo, kyä sää senny varmaan tännään heti ruvaan jäläkeen tai samantiän syäressäs tempaset. 


Mutta  - ratkaisut tässä vihjailtuna:
Vielä - menestykseen
Sanapari ilmentää haaveita ja ehkä myös hieman katkeruutta, mutta uskoo lopulliseen ratkaisuun. 
Hän - Esterin
Vanhakantainen käännettyyn sanajärjestykseen päättyvä teos, Lützenin ja Narvan mailta.  
Ratkaisevan - sinulle
Mamua ja mokua menneisyyden viitekehyksessä
Mitään - tietä
Kotikontujen tienoita
Anni - povessa
Kirjailijan patsaalle lakki Vappuna Neste-rallin paikkakunnalla.  
Tapasin - olemassakaan
Geometrista taikuutta
Oli - 2050
Vuosilukuun päättyvä kirja käsittelee muutakin lukua
Kirjasessaan - tasapinnaksi
Tässä ei puhuta puusepän töistä, Esperanto on sen sijaan esillä
Paljon - tulevaisuuteen
Dokumenttikuvia Kiinasta
Jos - ikävä
Pesäpallon etukenttäläinen viljaa lahmaamassa.
Ja - veljensä
Elukatkin osaavat.
Miten - tulevaisuus
Tästä on netissä Järnefeltin Arskan käännös, kirjailijan luvalla - sanotaan. Vähän eri sanat alussa ja lopussa.
Alussa - Amen
Viroksi käänsi Anton Thor Helle v. 1739

Kirjat ovat eri järjestyksessä siis:
- Haanpää, Noitaympyrä
- Salinger, Sieppari ruispellossa
- Canth, Köyhää kansaa
- Hitler, Taisteluni
- useita kirj., Raamattu
- Orwell, Vuonna 1984
- Waltari, Mikael Hakim
- Huovinen, Rauhanpiippu
- Mannerheim, Muistelmat
- Sillanpää, Ihmisiä suviyössä
- Kafka, Erään koiran tutkimuksia
- Tolstoi, Ylösnousemus
- Topelius, Välskärin kertomuksia

Ensimmäiset sanat

Päivän taidekuvana yksityiskohta Ben Beresin postmodernista teoksesta "First words". Tämä ja muita kuvia löytyy täältä.

Kirjallisuusanalyysi jatkuu nyt uudella tehtävällä. Edellisen tunnistuksen jälkeen vuorossa ovat ensimmäiset sanat samoista kauno/taito- ja tietokirjallisuuden teoksista. Entisenä kaunokirjallisuuden opiskelijana en ole aivan varma noista kolmesta teoksesta, Raamatusta, Taistelustani ja Muistelmista, mihin genreen ne kuuluvat. Jokainen asettakoon ne paikoilleen mielensä Lundiassa.

Opiskeluaikana kuunnellessani luentoja ja lukiessani tenttikirjoja, joista jäi päällimmäiseksi mieleen vihreä pehmeäkantinen tekstianalyysikirja, jonka kirjoittajat olivat Wellek ja Warren. Nimiltään vähän niin kuin lännenfilmin hyvikset, jotka ratsastivat Wyatt Earpin ja Doc Hollidayn kanssa ja putsasivat Deadwoodin karjatilallisten aidanpystytystä turvaavista konnista, kuten vaikkapa Liberty Valancesta.

Nimenä jäi myös mieleen Hugh Dalziel Duncan, josta piirsin sarjakuvankin keskisuomalaisen suurehkon kaupungin ylioppilaslehteen. Sarjakuvassa ei ollut mitään totuudellista, paitsi, että Huge oli kirjallisuudentutkija. Muistaakseni hän reagoi kielteisesti Sillanpään Nobeliin ja totesi, että "Armas Äikiä olisi ollut se oikia."

Mutta sanat ovat tässä:

Helpottaakseni palvelusta ne on yhdistetty nyt viimeiseen sanaan. Paitsi arvuuttelua/rautaista tietoa, voidaan paneutua sisältöanalyysiin - alku ja loppu, alfa ja omega, kertovat analyytikolle jo paljon kirjailijasta, hänen elämyksistään ja haaveistaan. Katsokaa sanapareja, sulkekaa silmänne ja maiskutelkaa kerakkeita ja ääntiöitä suussanne - antoisaa, joskin hiukan post... no antaapa olla.Sanat ovat:

Vielä - menestykseen
Hän - Esterin
Ratkaisevan - sinulle
Mitään - tietä
Anni - povessa
Tapasin - olemassakaan
Oli - 2050
Kirjasessaan - tasapinnaksi
Paljon - tulevaisuuteen
Jos - ikävä
Ja - veljensä
Miten - tulevaisuus
Alussa - Amen

Kirjat ovat:

- Haanpää, Noitaympyrä
- Salinger, Sieppari ruispellossa
- Canth, Köyhää kansaa
- Hitler, Taisteluni
- useita kirj., Raamattu
- Orwell, Vuonna 1984
- Waltari, Mikael Hakim
- Huovinen, Rauhanpiippu
- Mannerheim, Muistelmat
- Sillanpää, Ihmisiä suviyössä
- Kafka, Erään koiran tutkimuksia
- Tolstoi, Ylösnousemus
- Topelius, Välskärin kertomuksia

Kunnes saan kaikki 13 kirjaa skannattua ja lasketan sanat jollakin ohjelmalla, lisään vielä mukaan keskimmäisen sanan.
  

Last words

Koska edellisessä jutussa käsiteltiin myös käännöskirjallisuutta, annoin kielikoneen tehtäväksi kääntää sen englanninkielelle. Oikeanpuoleisessa sivupalkissa on toiminto "kielet poskessa", josta kielikone pärähtää käyntiin.

Tässä kuitenkin tämä oivaltava teksti:


Internet can be found for example. serial killers, politicians, and other martyrs julkimoiden last utterances, either true origin or not.

This time, however, need to go into fiction and non-literary depths of other classes.

Fiction is a term somewhat obsolescent. Kaunoluistelukin changed figure skating after the President and CEO Pertti Pasanen, drew attention to the talk showssaan television. He then launched the concept of "ugly skating" Kaunonen opposite. After reflection, he ended up in RAM on the rollers carried out a group exercise, in short ryhmärämärullarumaluisteluun.

Fiction is often perceived as opposed to fiction. Pasanen logic of the latter could be so ugly literature. Ugliness in it, of course, occur, but also in fiction and non-Title.

Should be clear if the other fiction would taitokirjallisuudeksi, of course, subject to the political council would leave the most striking post-modernist literary genre ugly products.

So, how does this then relates to the last words?

Well, so that the shelves, which can present a picture is picked 13 books.Each of them has been the last word. The reader can guess which word is the last book of mink. "The book mink" phrase does not relate Mar. nor included in any other fur industry.

The words are:

- Success
- Esther
- You
- Road
- Bosom
- There are no
- 2050
- Tasapinnaksi
- Future
- Nasty
- Brother
- Future
- Amen

The books are:

- Haan, the Witch Circle
- Salinger, The Catcher in the Rye
- Canth, poor people
- Hitler, Mein Kampf
- Several lit., the Bible
- Orwell In 1984
- Waltari Mikael Hakim
- Huovinen, peace pipe
- Mannerheim, Memoirs
- Sills, summer night, people
- Kafka, a dog studies
- Tolstoy, Resurrection
- Topelius, Välskärin reports

In 1957, What Where When in the book, which I have a few chapters in the 50-jutussani examined is listed in the literature section of the basic home library books. Main MMM according to the Bible, Hymnal, catechism, and seven brothers. Not so much post-modern collection. Although the latter gives prof. Ahlqvist view of the Finnish people a false and a false impression.

Viimeisiä sanoja

Netistä löytyy mm. sarjamurhaajien, poliitikkojen, marttyyrien ja muiden julkimoiden viimeisiä lausahduksia, joko todenperäisiä tai sitten ei.

Tällä kertaa paneudumme kuitenkin kauno- ja muunkin kirjallisuuden syövereihin.

Kaunokirjallisuus on terminä jotenkin vanhahtava. Kaunoluistelukin muutettiin taitoluisteluksi sen jälkeen, kun toimitusjohtaja Pasanen Pertti kiinnitti siihen huomiota talk-showssaan televisiossa. Hänhän lanseerasi tuolloin käsitteen "rumaluistelu" kaunon vastakohdaksi. Pohdiskelunsa jälkeen hän päätyi rämillä rullilla suoritettavaan ryhmäliikuntaan, eli lyhyesti ryhmärämärullarumaluisteluun.

Kaunokirjallisuus käsitetään usein tietokirjallisuuden vastakohtana. Pasasen logiikalla jälkimmäinen voisi olla siten rumakirjallisuutta. Rumuutta siinä tietysti esiintyy, mutta niin myös kauno-osastossa.

Selkeää olisikin, jos kaunokirjallisuus muutettaisiin taitokirjallisuudeksi, tietysti sillä varauksella, että poliittinen raati jättäisi kaikkein räikeimmät postmodernismin tuotteet rumakirjallisuusgenreen.

Mitenkä tämä sitten liittyy viimeisiin sanoihin?

No siten, että hyllystä, jonka osaa kuva esittää on poimittu 13 kirjaa. Jokaisesta niistä on otettu viimeinen sana. Lukija voi arvata, mikä sana on minkin kirjan viimeinen. "Minkin kirja" ilmaus ei liity Mariin eikä muuhunkaan turkisalaan.

Sanat ovat:

- menestykseen
- Esterin
- sinulle
- tietä
- povessa
- olemassakaan
- 2050
- tasapinnaksi
- tulevaisuuteen
- ikävä
- veljensä
- tulevaisuus
- Amen

Kirjat ovat:

- Haanpää, Noitaympyrä
- Salinger, Sieppari ruispellossa
- Canth, Köyhää kansaa
- Hitler, Taisteluni
- useita kirj., Raamattu
- Orwell, Vuonna 1984
- Waltari, Mikael Hakim
- Huovinen, Rauhanpiippu
- Mannerheim, Muistelmat
- Sillanpää, Ihmisiä suviyössä
- Kafka, Erään koiran tutkimuksia
- Tolstoi, Ylösnousemus
- Topelius, Välskärin kertomuksia

Vuoden 1957 Mitä Missä Milloin-kirjassa, jota olen muutamassa 50-lukua käsittelevässä jutussani tarkastellut, on kirjallisuusosastossa lueteltu kotikirjaston perusteoksia. Tärkeimmät MMM:n mukaan ovat Raamattu, Virsikirja, Katekismus ja Seitsemän veljestä. Ei niinkään postmoderni kokoelma. Viimeksi mainittu tosin antaa prof. Ahlqvistin mielestä Suomen kansasta väärän ja valheellisen kuvan.

1950-luku 3.

Vuoden 1957 Mitä Missä Milloin-kirja kertoo musiikkiosastollaan, mitä levyjä Suomen kansa kuunteli vuosina 1955-1956. Nythän puhutaan tietysti iskelmämusiikista. Alla ensiksi kolmen kärki sillä poikkeuksella, että kahdesta pennistä tässä laulaa Olavi Virta, vaikka toiseksi myydyimmän kipaleen (nyk. biisi) esitti myös Annikki Tähti. Kolmannelle sijalle ylsivät tasoihin Suklaasydän ja Puukko-Mackie; olivatkohan samalla levyllä?

Juha Eirto ja Tiikerihai olivat sitten seuraavalla sijalla.







Ulkomaisista kärjessä oli Louis Armstrong samalla laululla kuin Brita suomalaisista:



Rosemary Clooney oli kakkosena. Tätä laulettiin ennen vuoden 1956 vaaleja sanoilla: "Hei mamboo, tehdäänkös Kekkosesta luurankoo". Virran Olan versiona tämä oli kotimaisten levyjen listalla kahdeksantena.



Kolmannella tilalla oli Oh, el baion Maria Zamoran esittämänä. Tässä kuitenkin sen tulkitsee Silvana Mangano ja Salsa Octavio.



Ja tulihan se itse hirvityskin sieltä:



Mielenkiintoinen kokoonpano; haitari, läskibasso, havaijinkitara, kitara, tenorifoni ja rummut. Suoraan kuin Metallicasta. Isot sedät tanssittavat pikkutyttöjä.

1950-luku 2.

Nousen jakkaralle kirjahyllyn edessä ja kurkotan kädelläni MMM-kirjojen takariviin. Nostan Summan Mutikaisten tapaan sieltä kirjan, ja se on Kansalaisen vuosikirja vuodelta 1957. Selkämys irvistelee, mutta tietoja ei ole säteillyt ulos repeämästä. Teos tuntuu varsin viileältä johtuen lämmittämättömän yläkerran huoneen ilmastosta. Patteri on pois päältä säästösyistä, ei tsunamin takia.

Koska n. 5 metrin levyiseen ja pari metriä korkeaan Lundiaan on täytynyt mahduttaa toistatuhatta kirjaa, on pienemmät teokset sijoitettu kahteen riviin. Eturivissä uudempien MMM:ien jälkeen tulevat suomalaisten kirjailijoiden kootut teokset, sitten Topeliuksen Välskärin kertomukset, Talvi-iltain tarinat, Tähtien turvatit jne. Seuraavana sitten Waltarin tiiliskivet.

Mutta sitten aiheeseen; vuoden 1957 kirja on painettu vuonna 1956, ja niinpä sen ensimmäinen jakso eli uutiskatsaus alkaa vuoden 1955 lokakuulta. Koska menneisyyden ennustaminen on helpompaa kuin tulevaisuuden, niin katsaus päättyy syyskuuhun 1956.

Lokakuun 1955  kuvin varustettuja tapahtumia:

- Filmikoomikko Danny Kaye saapui Helsinkiin UNICEFIN merkeissä ja sai neljäntuulen lakin
- Saksalaisia sotavankeja palautettiin Neuvostoliitosta
- Taivalkoskelainen Tynin pariskunta sai Wihurin rahastolta 150000 mk:n palkinnon korvenraivauksesta ja 21 lapsen kasvattamisesta.
- Helsingissä pidettiin perinteelliset silakkamarkkinat
- 1. valtakunnalliset kansansoittajakilpailut, kuvissa Kustaa Järvinen, viulu ja Iisakki Myllymäki, hanuri.
- K.J. Ståhlbergin patsaskilpailussa palkittiin Olli Waittinen

Seuraavaksi muutamia kuvia 1955 - 1956

Lieköhän J.K. ollut miten kova automies, vai Alliko sompaili?

Hyvä, että ei hintalappu.

Tjeckoslovakiens väg är också vår, eller huru, Franz?

Arvooppa montako vuotta meinoon olla tässä hommakassa?

"Vanha väki" 1881-1901

Kyllähän kahviakin joskus joutuu juomaan. Olis suurlähettiläs sanona, millonka saapi ottaa kakkuva.

Olikohan äitejä mukana lainkaan?

Ei etanolivaaroja autossa, eikä kuljettajassakaan.

Sittenpä avaan Mutikaisten tapaan kirjan, ja se aukeaa sivulta 110, jolla käsitellään Suomen historiaa. Kylätappeluista on tarkemmin ottaen puhe. Ensin lähetettiin haaste, sitten nostettiin tappeluintoa laulamalla. Seipäät ja nyrkit olivat aluksi hyväksyttyjä aseita, kunnes Pohjanmaan häjyt alkoivat heilutella puukkoa 1800-luvun puolivälistä.

Suomi-hakemisto kertoo, että maalaiskunnissa, joita on yhteensä 483 on 72 kunnanjohtajaa. Hauho, Jokioinen, Kangasala, Parainen ja Ylivieska ovat saaneet johtavan virkamiehen jo vuonna 1949, Alavus, Heinävesi, Isokyrö, Kuhmo, Maaninka, Orimattila, Viitasaari ja Äänekosken maalaiskunta vuonna 1955 ja Teisko 1956.

Arvaustehtävä:

Minkä puolueen edustajia eduskunnassa ovat seuraavien ammattien edustajat. Kysytään siis yhtä ja samaa eduskuntaryhmää:

Fil. maist.

Professori

Rehtori

Fil. maist.

Hovioik. asessori

Dipl. insinööri

Kansak. opettaja

Kauppias

Fil. tohtori

Varatuomari

Professori

Pastori

Sosiaalipäällikkö

Elkeepä kahtoo kirjasta, kellä semmonen on. 

Vuosikirjan kilpailun voitti rouva Anni Koskela Rantasalmelta, joka joutui valitsemaan Pariisin-matkan ja rahaa tarvitsevan omakotitalon välillä. Omakoti voitti.

Loppuosaan palataan myöhemmiten.

  

Boheemit

Mimin kuolema partituurin käsikirjoituksessa. Kuva Wikipediasta

Henry Murgerin romaaniin perustuvasta Puccinin oopperasta keskustellaan Kari Rydmanin blogissa. Alla kaksi käännösversiota kirjan alusta Google-kääntäjän toimesta. Ensimmäinen englannista, toinen ranskasta. Englanninkieliseen lienee tehty vuokran indeksitarkistus.

Eräänä aamuna, se oli kahdeksas huhti-Alexander Schaunard, joka viljellään kaksi taiteet maalaus ja musiikki oli tylysti herätti jylistä ja naapurimaiden kukko, joka palveli häntä hälytyksen.

"Kautta Jupiterin!" huudahti Schaunard, "minun hattujen kello menee liian nopeasti: se ei voi olla tänään vielä!" Niin sanoen hän hyppäsi äkkiä pois huonekalu oman nerokas keksintö, joka ylläpitää osa sängyn yöllä, (ylläpitämisestä niin vakavasti myös) ei tullista päivässä kaikkien muiden huonekalujen ollut poissa vuoksi vaikea kylmä joka viime talvena oli todettu.

Voit suojautua pureva pohjoinen-tuuli, Schaunard liukastui kiireessä vaaleanpunainen satiini hameeseen Spangled tähteä, joka palveli häntä aamutakkiin. Tämä homo vaate oli jätetty taiteilijan majoitus, yksi naamioituneet-pallo yö, jonka folie, joka oli hullu tarpeeksi antaa itsensä olla ansaan, jonka petollinen lupaukset Schaunard kun naamioituneena markiisi, hän helisi taskussaan seducingly soinnillinen tusina kruunuja-teatteri rahaa löi ulos johtavan levyn ja lainasi kiinteistön-mies. Ottaa näin teki kotiin wc, taiteilija siirtyi avaamaan sokeiden ja ikkuna. Aurinko ray, kuten nuoli valon, välähti äkkiä huoneeseen, ja pakottivat hänet avaamaan silmänsä, jotka olivat vielä peitti sumut nukkua. Samalla hetkellä kellon naapurimaiden kirkon iski viisi.

"Se on Morn itse!" mutisi Schaunard, "hämmästyttävä, mutta" ja hän kuuli almanakka naulattiin seinälle "ei vähemmän virhe. tieteen tulokset vahvistavat, että tämän kauden aikana aurinko ei pitäisi nousta asti puoli-viimeisen viiden: se on vain viisi, ja siinä hän on! syyllinen liiallinen intoilu! nero on väärin, minun on tehtävä valitus pituutta-toimistoon. Minun täytyy kuitenkin alkaa olla hieman huolissaan. Tänään on päivän jälkeen eilen varmasti, ja koska eilen oli seitsemäs, ellei vanha Saturnus menee taaksepäin, se on kahdeksas huhtikuuta tänään. Ja jos en voi uskoa tätä paperia ", jatkoi Schaunard, aion lukea virallinen ilmoitus-to- lopettaa lähetetty seinään ", siis tänään, kello kaksitoista juuri, minun olisi pitänyt evakuoitu tilat, ja se maksetaan käsiin minun vuokranantaja, Monsieur Bernard, summa seitsemänkymmentäviisi frangia kolme neljäsosaa" vuokraoikeuteen, joka hän vaatii minua hyvin huono käsiala. Toivoin, kuten aina-että Providence ottaisi vastuun suorittaa tätä velkaa, mutta näyttää siltä, ​​se ei ole ollut aikaa. No, minulla on kuusi tuntia ennen minua vielä. Tekijä hyödyntäen niitä ehkä-töihin! töihin! "

Eräänä aamuna se oli 8. huhtikuuta Alexander Schaunard, joka viljellään kaksi taiteet maalaus ja musiikki oli tylysti herätti kellot soi hänelle kukko naapurustossa, joka oli hänen kellon.

-Hitto! Schaunard huusi minun kellon eteenpäin höyheniä, se ei ole mahdollista, että se jo tänään.

Niin sanoi hän hätäisesti hyppäsi ulos kaapista hänen keksintö ja ahkeria, roolista sängyssä yöllä, se ei ole sanoa, mutta hän pelasi todella huonosti, täynnä rooli päivän aikana Kaikki muut huonekalut, puuttuu seurauksena vakavia kylmä, joka oli ilmoitettu edellisenä talvena, eräänlainen mestari huonekalujen Jacques, kuten näemme.

Jotta pureva pohjoistuuli aamuna Schaunard läpäissyt kiireessä vaaleanpunainen satiini hame täynnä kimalteleva tähdet, ja joka toimi hänen aamutakki. Hopealanka oli yö naamiaiset, unohdettu taiteilijan hulluus , joka oli tehnyt sitä saada kiinni vääriä lupauksia Schaunard, jotka on naamioitu markiisi de Mondor, oli korvien taskussaan viettelevä äänet tusina ecua valuutta fancy Stanssatut pala metallilevy, ja tarvikkeet lainattu teatterista.

Kun hän oli yllään sisä-wc, taiteilija meni avaamaan ikkunan ja läppä. Ray auringonpaistetta, kuten nuoli valon yhtäkkiä astui huoneeseen ja pakottivat hänet avaamaan laaja hänen silmänsä vielä peitti sumut nukkumaan samaan aikaan, viisi iski kellon ympäri.

"On kynnyksellä itse, kuiskasi Schaunard on hämmästyttävä. Mutta, "lisäsi hän, katsellen kalenteri roikkuu hänen seinään, ei ole olemassa yhtä väärin. Viitteitä tiede mielestä tähän aikaan vuodesta aurinko nousisi vasta puoli kuusi, hän oli vain viisi, ja hän on jo pystyssä. Kiihko syyllistynyt! Tämä tähti on väärässä, minä valittaa Bureau des pituusasteet.Hän kuitenkin lisäsi, pitäisi alkaa pelätä vähän, hyvin tänään on päivä eilen, ja eilen oli 7, ellei Saturnus on takaperin käveleminen, se on tänään 8. huhtikuuta ja jos minusta puhe tässä asiakirjassa, sanoo Schaunard alkaen kaavan luetaan ulosottomiehen näkyy seinään, tänään puolilta päivin juuri, että minulla on tyhjennetty nämä Sivustot ja lasketaan Sc käsissä Bernard, minun vuokranantaja, summa kuusikymmentäviisi frangia kolme myöhässä, ja hän haluaa minut hyvin huono kirjallisesti. Olen, kuten aina, toivoen, että mahdollisuus olisi sitouduttava lopettaa liiketoiminnan, mutta näyttää siltä, ​​hän ei ole ollut aikaa. Lopuksi on vielä kuusi tuntia ennen minua, käyttämällä hyvin, ehkä ... Tule ... Tule, on ... Schaunard lisätty.

1950-luku 1.

Kuva esittää omistamiani Mitä-Missä-Milloin-kirjoja. Vanhin 1950-luvun alusta, uusin taitaa olla viimeinen ennen teoksen muuttumista ison kuvakirjan näköiseksi.

Ajattelin tässä ruveta käymään näitä läpi vuosikymmenen tarkkuudella. Toivon myös lukijoiltani ja uskollisilta kommentaattoreiltani osallistumista ja muistelmia kaukaisilta vuosilta. Ensimmäiset omat muistikuvani lienevät tämän kuvan esittämästä tilanteesta.

Kuvan ottovuosi on ehkä 1950. Kahden vuoden päästä olivat olympialaiset, jonne meidän kylältä meni äijäporukka Skoda-merkkisellä autolla. Muistan saaneeni tuliaisiksi vihreän vettä ruiskuttavan kameran. Uusi radiokin oli kisojen kunniaksi hankittu.

Isä kertoi maistaneensa Helsingissä Coca-Colaa. Outo maku, vähän ehkä homeelle oli hänen mielestään maistunut. 

Kunhan löydän jostakin reissusta tehdyn olympia-albumin, voin skannata tänne kuvia ja pääsylippuja.

Maaliskuun 17:nä vuonna 1950 presidentti Paasikivi nimitti Urho Kekkosen hallituksen.  

Karin keittiö, leipää lisukkeineen

Tämmöisen kevyen välipala-annoksen pystyy loihtimaan vähemmänkin keittiötaitoja omaava henkilö. Hiukan siinä joutuu muutamien ruoka-aineiden käsittelyn yhteydessä käyttämään veistä, mutta varovaisuudella siitäkin selviää. Teräaseiden, kuten puukkojen, veitsien ja saksien kanssa ei saa juosta, kuten jo lapsuudesta muistamme.

Raaka-aineet:

Vaasan pyöreä täysjyväruisnäkkileipäpala (6-osainen yhdyssana, ihan oikeesti)

Kartanon (LIDL-brandi) kotimaista meetwurstia, sis. sikaa ja hevoista, valmiiksi siivutettua

Kotimaista kasvihuonekurkkua

Kotimaisia puolukoita lievästi sokeroituna, omasta liemestään poimittuina

Ulkomaisen omenan viipale

Kotimaista sinappikastiketta

Kotimainen vihreävalkoinen Kultakeramiikan valmistama lautanen eli tassi

Aseta täysjyväruisnäkkileipäpala lautaselle jauhopuoli alaspäin. Jos käyttäisimme leivällä voita tai muuta levitettä, se asetettaisiin ehdottomasti toisinpäin, sillä voin paikka näkkileivällä on jauhopuolella, sanokaa mitä sanotte. Nyt emme käytä levitteitä, koska sika ja hevonen sisältävät rasvaa tarpeeksi, joten voitelusta on tässä turha kiistellä.

Ota seuraavaksi veitsi varovasti käteen ja leikkaa sillä kurkusta n. 30 mm paksu viipale. Jos veitsi on iso ja terävä, laita se syrjään ja kaiverra esimerkiksi teelusikalla tai tavallisella pöytäveitsellä kurkkupalan keskelle pehmeään osaan kuoppa, aseta kurkku ja meetwurstiviipaleet leivän päälle kuvan osoittamalla tavalla. Meetwurstit on ensin rullattu kääröiksi, toinen löysemmin ja toinen tiukemmin postmodernin vaikutelman aikaansaamiseksi.

Leikkaa omenasta ohut siivu. Noudata tässä huomattavasti suurempaa varovaisuutta kuin kurkun parissa.

Sijoita omenanviipale lautaselle, pudota syvään kurkkuun muutama puolukka, n. 5 kpl, ja tiputa tassille sinappikastiketta annoksen ulkonäköä kruunaamaan.

Syö haluamassasi järjestyksessä, ruokajuomana äsken käytin erään itäisen maakunnan mukaan nimensä saanutta juomaa, jonka etiketissä on aikanaan ystävällismielisen naapurimaamme suurlähettilään paheksuma kuva, josta joku koiranleuka sai aiheen vitsailla sen muuttamiseksi esittämään takomiseen ja viljankorjuuseen tarkoitettuja työkaluja, ja varustettavaksi tekstillä "Orjalan kalut".   

Suojaviitta

Päivän toisena taidekuvana japanilainen samuraita esittävä maalaus. Värikäs ratsastusviimassa pullistuva silkkikangas, horo, selkäpuolella oli suoja nuolia vastaan. Kärki lävisti kankaan, mutta nuoli ei päässyt pitemmälle, kun silkki kietoutui varren ympärille. Näin meitä demonstroitiin kulttuurikanava Jimin toimesta jokunen päivä sitten.

Silkki ei valitettavasti ole suoja ydinsäteilyä vastaan. Ei edes Suomen Puolustusvoimien vielä ainakin 1960-luvulla käyttämä sadeviitta, joka suojasi sateelta imemällä ilmasta kaiken kosteuden itseensä, varsinkin polkupyörällä ratsastettaessa.

Seuraava intin ohje on totisinta totta ja vakavalla naamalla ja mielellä harjoiteltua. Älköön tätä pidettäkö Japanin järkyttävän katastrofin pilkkana tai vähättelynä:

Kun välähtää (atomipommin räjähdys), pitää laittaa kaasunaamari päähän ja mennä ojaan pitkälleen sekä verhoutua sadeviittaan. Kun tilanne rauhoittuu, otetaan läheisestä kuusesta havunoksia, joilla ripsutaan enimmät atomit viitasta pois.

Jostakin syystä säteily ei tartu kuusen oksiin?

すみません

Japanilaisen ydinvoimalan omistaja on pyytänyt anteeksi. Suomen pääministeri on pyytänyt anteeksi. Kirjoitin hakusanan "anteeksipyyntö" Googlen kuvahakuun. Kahdessa kymmenesosasekunnissa tuli 12400 vastausta. Sitten kirjoitin samaan hakuun sanan "suututtaminen". Se tuotti 24000 tulosta. "Anteeksianto" tuotti vain 7350 tulosta.

Niin se näyttää menevän.

Päivän taidekuvana Rembrandtin oppilas Govert Flinckin tuhlaajapoika-aiheinen maalaus n.v. 1640.

Oikea nuotti oikeaan aikaan

Näin harrastajahuilistina on mukava joskus katsella, mitä ammattilaiset soittavat. Eihän näissäkään katkelmissa toki ole mitään erityistä. Oikea ääni oikeaan aikaan oikealla voimakkuudella ja fraseerauksella on periaate, joka pätee kaikkeen säveltaiteen esittämiseen, helppoa.

Ylemmän pätkän osaisin soittaa primavistana tuosta vain, alempi vaatisi ehkä pari harjoittelukertaa. Kymmenen, sitten yksitoista, kaksitoista ja kolmetoista säveltä erilaisia asteikkoja mennään ylöspäin seuraavan tahdin alussa olevaan nuottiin yhdellä iskulla allegro energico-tempossa ja kaiken lisäksi unisonossa ykkösviulujen kera.

Sävellaji on e-molli, tahtilaji tässä kohdassa 6/4, kuka lie säveltäjä?

Kansallinen kulttuuri 7

Varsinkin vanhemmissa tietoperäisissä julkaisuissa, jotka käsittelevät mm. Suomen vientiä ja tuontia, puhutaan koneista, kojeista ja laitteista. Jotenkin olen käsittänyt, että kojeeseen liittyy jollakin lailla optinen elementti. Kone käy ja tupruttaa mustaa savua pakoputkestaan, kuten Veikko Huovisen novellin tietokone tehdassalin nurkassa. Suomalaista tuotantoa edustaa kuvan soittokone/koje/laite, autonomian aikaan E.G. Granholmin  valmistama taffelipiano.

Pianoita tehtiin Suomessa myöhemminkin, mm. Fazer ja Hellas olivat suklaatehtaiden kaimoja. Kummassakin taisi olla samat sisuskalut, mutta kiista oli kova musiikinopettajien keskuudessa, kumpi oli parempi.

Mutta sitten asiaan:

- Juttamari Urpilahti-Kiveläinen, onko isänmaallisuus mielestänne tärkeää?
- Kyllä kun sä ajattelet niinku isänmaata ja vaikka myös äidinkielee, niin kyl sun täytyy sanoo, et molempi on niinku tärkee. Sä näät, et faija niinku huolehtii sen maapuolen ja mutsi sit kuitenki sanoo, siis et miten sun pitää niinku sauhuu tääl.
- Mitä mieltä olette tulevista vaaleista, oletteko jo päättänyt, ketä äänestätte?
- Totta kai sä meet äänestään, vaik sä et tietäskään ketä. Sul on valkkauksen varaa kato vähän (piip)usti, sä voit äänestää ketä vaan. Sä voit jättää tyhjän lipun jos sä haluut, mut sun on kuitenkin parempi vetää siihen joku nimi, näithän on...
- Mitä mieltä olette Soinista, onko hän vaara vanhoille puolueille?
- Kun sä näät sen  Soininvaaran, Ode, vai mikä se nyt on, niin heti sä tajuut, et se on ihan oukei, et sä siis todellakaan voi pitää sitä mitenkään pahana.
- Nyt on puhuttu paljon postmodernismista. Mitä mieltä te olette siitä?
- Posti on kyl aika moderni. Sävoit mennä sinne nykyään vaikka lauantaisin tai sunnuntaisin, kun se on siwassa, niin sielt sävoit ostaa samalla sidukkaa tai lonkkuu.

Kesän riemuja

Kun nyt lunta taas pitkästä aikaa saatiin lisää, lienee hyvä päivän taidekuvan myötä siirtyä kevättä seuraavan vuodenajan leppoisiin tunnelmiin. Kuvassa vietetään iloista ulkoilmahetkeä isä-Karlin, äiti ja tytär-Jennyn sekä isän hyvän kaverin Friedrich-sedän kesken.

Taustan puusto tuo mieleen kiinalaisen taiteen, eikä tuo ihme olekaan, sillä kuva on kiinalainen juliste vuodelta 1982. Se ja paljon muita löytyy täältä.

Edellisessä näyttämässäni kiinalaisessa kuvassa on lapsia kolme, Karlilla ja Jennyllä heitä oli useita, mutta kiinalainen yhden lapsen politiikka on tässä ohjannut taiteilijan työtä.

Suomessa on helppoa, luvallista ja tarpeellista keskustella, koska todellista vaaraa taiteen rajoittamisesta tai kieltämisestä ei nykyisen eikä tulevankaan politiikan aikana ole eikä tule.

Ainakin Neuvostoliitto, Natsi-Saksa, DDR, Kiina, Pohjois-Korea ja Islam-uskonto ovat tarjonneet esimerkkejä niin kuvataiteen, kirjallisuuden kuin musiikin alalla siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.  

Projisointia

Erilaiset projektit ovat nykyajan työelämää. Usein ne ovat samalla pätkätöitä. Pätkätöitä teki jo koomikko Masa Niemi aikoinaan elokuva-alalla. (Aasinsiltojen kumu kuvan ja tekstin välillä on korvin kuultavaa, ihan kummallakin korvalla tilaamatta ja pyytämättä.)

Päivän koje-kuvassa on nähtävillä Zeiss Ikon-merkkinen elokuvaprojektori kaukaa viime vuosituhannen puolelta.

Kun kuvan koneella näytettiin saman vuosituhannen aikaisia elokuvia, konehuoneen piti olla tulenkestävästä materiaalista, esimerkiksi tiilestä, rakennettu, sillä jos erittäin tulenherkkä filmi paloi, ainoastaan koneenkäyttäjä paloi mukana, eikä katsojilla salin puolella ollut vaaraa.

Valolähde projektorissa ei ole hehku- eikä energiansäästölamppu, vaan kaksi hiilipuikkoa, joiden väliin sähkövirta synnyttää valokaaren. Kirkkautta voidaan säätää vasemmalla näkyvistä ruuveista. Äänielokuvan esittämistä varten vehkeeseen on lisätty myöhemmin optinen äänenlukulaitteisto - kiiltävät pyörät filmirattaiston vasemmalla puolella. Ääntä vahvistetaan oikealla näkyvällä putkivahvistimella.

Jokaiselle nykyajankin projekteissa toimivalle projektorille on tärkeä ohje kiinnitettynä ylempään kelakoteloon. Siinä kerrotaan, kuinka esitettäväksi saapuvan filmin kanssa tulee menetellä. Lopputiivistelmä kuuluu kahdella pakkokielellä:

"Merkitkää tarkoin viat, muutoin voidaan T e i t ä epäillä syylliseksi." Tämä kannattaa myös isän- ja epäisänmaallisten postmodernien Jutta-Marien muistaa.

Kansallinen kulttuuri 6

Sanalla "kulttuuri" tarkoitetaan alunperin viljelyä, maan- ja myös hengen. Vuonna 1981 astui voimaan laki kuntien kulttuuritoiminnasta, joka määritteli kyseisen käsitteen taiteen ja perinnetoiminnan harjoittamiseksi ja harrastamiseksi. Kunnassa tuli olla joku viranomainen, joka edisti, tuki ja myös järjesti kulttuuritoimintaa. Kulttuurilautakuntia ja niiden alaisia virkoja perustettiin. Läänien taidetoimikunnat olivat innolla mukana monin koulutus- ja kokoontumistilaisuuksin.

Epäilevät tuomaat, mm. monet taiteilijat, olivat sitä mieltä, että kunnallinen kulttuurihallinto hävittää kulttuurin viimeisetkin rippeet. Tähän voitiin vastata, että raittiuttakin on vielä olemassa, vaikka raittiuslautakunnat ovat toimineet jo kauan.

Päivän taidekuvassa, jonka on tehnyt Xin Liliang 1950-luvulla, näemme onnellisen perheen nauttimassa ruokapöydän antimista. Lakki päässä ruokapöydässä isännällä oli vielä Suomessa tuohon aikaan ylen harvinainen näky, mutta se on kuulemma yleistymään päin. Valkoiset tennissukat mustien kävelykenkien kanssa etenkin sivistyneitten maitten lentoterminaaleissa aiheuttivat kauhua tapa- ja muotikulttuurin edustajissa aikanaan. Nykyään, kun kuljetaan Brysselissä ja Tallinnassa ihan yhtenään, puhutaan pakkoenglantia ja ollaan muutenkin palloutuneita kuin vyötärön kohdalta, on sukan värikin ehkä vaihtunut.

Oikeassa alakulmassa näkyvään tuoliin on todennäköisesti perheen poika pioneerikerhosta tultuaan unohtanut asusteensa, mutta ei hätää, äiti vie sen ruokailun jälkeen siististi naulakkoon. Koska perheessä on vain kolme selkänojallista ruokapöydän tuolia tulevien vuosikymmenten lapsirajoitusta ajatellen, äiti on tuonut keittiöstä jakkaran, jolta hänen on kätevä kipaista hakemaan lisää pöydän antimia perheelleen.

Julisteen teksti kuuluu seuraavasti:
"Mao zhuxi gei womende xingfu shenghuo"

Kallen konsertto

Jussi S. Puron poika Kalle Vilppu syntyi 8. maaliskuuta vuonna 1714. Muusikko ja säveltäjä hänestä tuli kuten isästäänkin. Nättiä keväistä, vai olisiko jo ihan kesäistä musiikkia tässä kuulemme. Olen itse joskus räpeltänyt sekä Isä-Jussin että Poika-Kallen soolohuilukappaleita, mutta tässä on kyseessä konsertto, eli orkesterin ja solistin yhteinen taideluoma d-mollissa, jossa on vain yksi alennusmerkki.

Ylenmääräinen määrä alennus- tai ylennysmerkkejä aiheuttaa joskus vaikeuksia soittajille. Niinpä eräässä soittokunnassa aikanaan kapellimestari oli helpottanut alkuharjoituksia ja määrännyt ensin soitettavaksi ilman näitä kiusankappaleita. Niitä sitten vähitellen taidon karttuessa otettaisiin huomioon.

Kuuntelin äsken autoradiosta hetken Mozartin Taikahuilun analysointia, kuinka luku 3 esiintyy musiikkinäytelmässä alinomaa. Alkusoiton sävellajikin on Es-duuri, kolme alennusmerkkiä, joista muodostuu viivaston alussa kolmio, joka taas on vapaamuurariuden tärkeä symboli. Juontaja kertoi, että Mozartin aikana melkein kaikki kuuluivat vapaamuurareihin.

Kansallinen kulttuuri 5

Edellisessä jutussani viittasin suunnitelmiin, joita on tehty maanteiden muuttamiseksi uudelleen sorapintaisiksi. Asiaan liittyy kuitenkin suuri ongelma. Lievestuoreen Haarlan sellutehdas tuotti paitsi sellua, myös jätelipeää, jota varastoitiin lampeen nykyisen 9-tien varrelle Kelkkamäkeen. Paitsi, että ruskea neste haisi kilometrien päähän ja valui kaikista patoamisyrityksistä huolimatta läheiseen järveen, sitä käytettiin pölyn sitomiseen sorateillä. TVH:n säiliöautot levittivät sitä meidänkin keskisuomalaisen kylän raitille. Auton perässä oli hauska juosta paljain jaloin, kun tuoksuva velli tursui varpaiden välistä. Nyt lampi on kuivattu ja täytetty ja tehdaskin lopettanut toimintansa jo aikoja sitten. Muillakaan sellu- ja paperitehtailla ei taida mennä kovin hyvin, saataisiinkohan niistä tarpeeksi lipeää tienpitoon?

Sodan jälkeen Karjalan Lahdenpohjaan jäi moderni tehdas. Jos nyt sorauttamisprojektia ruvetaan noudattamaan, voitaisiin pistää tilauksia sisään Venäjän puolelle. Kuvan pyörä on peräisin myös niistä maisemista.

Tieasioita osaltaan hoitaa nykyään Destia-niminen laitos. Länsimurteissa se tietysti taipuu muotoon Restia. Rest in peace, eli lepää rauhassa, sanotaan amerikkalaisissa hautakivissä. Silloin kun Destia oli vielä TVH tai -L, tapahtui Tsernobylissä onnettomuus. Amerikkalainen vakoilusatelliitti otti kuvia tuhon jäljistä Suomessa ja raportoi teiden varsilla lojuvista ruumiista. Kyseessä olivat kuitenkin ruokatuntia viettävät TVH:n miehet.

Kansalliseen kulttuuriimme kuuluu, että Destian lisäksi meillä on myös Sonera ja Itella. Oli Merita ja Leoniakin, joista edellisestä tuli Nordea ja jälkimmäisestä Sampo. Juontaja Lasse Lehtinen letkautti eräässä Haluatko idio.. siis miljonääriksi-ohjelmassa Leonian ja Sampon yhdistymisen tuloksena uudesta pankista tulevan Lempo. Kerran olin menossa Merita Pankkiin, oven kahvassa jo kiinni - siis huomatkaa: ilman väliviivaa, molemmat sanat isolla kirjoitettuna, kun paikallisen Osuuspankin johtaja soitti ja kysyi, olenko pahassa paikassa.

Tämmöistä sattuu joskus, kuten eräälle keskisuomalaisen J:n kaupungin ravintolan vahtimestarille, joka koki huippuhetken huutaessaan Mutasen perään, kun tämän salkku meinasi unohtua naulakkoon.

Kansallinen kulttuuri 4

Virkatie

Julkisuudessa on herätetty ajatuksia maahanmuuttajien sijoittamisesta Suomen luontoon. Jotta he selviytyisivät siellä arjen haasteista karujen vuodenaikojemme kynsissä, heille tulisi järjestää viranomaisten toimesta virkakoulutusta. Sana "virka" tarkoittaa alunperin riistaa tai saalista, ja virkatie on virkamiehen päivittäin tai harvemmin kokema reitti, jonka varrelle on asetettu erilaisia pyydyksiä; jänislankoja, loukkuja, rautoja, rihmasia, käpälälautoja, teerenkirnuja, sudenkuoppia. Facebookin yhdyssanoja osaavalle ja osaamattomia pilkkaavalle kansalaisryhmälle vakuutan, että viranomainen on yhdyssana. Viran omainen on taas jäniksen, riekon, ketun tai jonkun muun vastaavan puoliso, vanhempi tai lapsi.

Kuvassa, joka esittää virkatien pienoismallia, on takana oikealla teerenkirnu (taas yhdyssana). Siinä pettävälle oksalle lyhteellä houkuteltu teeri putosi ahtaan kirnun pohjalle, eikä päässyt lentoon.

Samalla kun maahanmuuttajat samoilisivat virkatiellä, he voisivat aloittaa rappeutuvien maanteiden kunnostuksen. Eläkesäätiöillä on erään poliittisen näkemyksen mukaan viljalti varoja, jotka voitaisiin sijoittaa öljysoraan ja asfalttiin, jotta maalta kaupunkiin siirtyminen sujuisi sukkelaan.

"Viserrä virka pieni, sä peippo pihapuun", alkaa muistaakseni kesäinen laulu. Aikanaan luontoväki ihan syystä hirvitteli eteläisen EU:n tapaa pyydystää pikkulintuja verkoilla pizzantäytteeksi. Huolestuneet tahot lähettivät paaville pyynnön tavan tuomitsemiseksi. En tiedä, auttoiko se asiaa, mutta nyt meillä on paavin joukoissa merkittävä valtiomies, joka voisi Roomassa käydessään kysäistä asiasta.

Maahanmuuttajatkin nauttisivat, jos luonnosta kaikki linnut eivät olisi hävinneet, Veikko Huovista siteeratakseni, "kähyisiin kitoihin".  

Kansallinen kulttuuri 3

 

Soda Fountain m. 1861

Aleksanteri Kakkonen

Nykyajan palloutuvassa maailmassa on tärkeää verkostoitua.

Aulaaminen tai eteistely on hyvä keino luoda verkkoon uusia kohoja, silmiä ja kiveksiä.

Tämänkertaisessa kansallista kulttuuria koskettelevassa artikkelissamme näytämme esimerkin historian siipien havinasta; kuinka niin yhtäkkiä erilaisilta tuntuvat seikat liittyvätkin yllättävillä tavoilla kiinteästi yhteen.

Uno C.

Otapa nyt hyvä lukija puikkari käteen ja kokoa verkkoa sille. Kerro, mitä yhteistä ja Suomen historiaan ja sen kulttuuriin liittyvää on tässä julkaistuilla kuvilla. Oikeat vastaukset julkaisen joskus tulevaisuudessa, vaikkakin menneisyyden ennustaminen on helpompaa. 

Tsekkoslovakialaisvalmisteinen klaneetti

H. Lepistö

Kustaa Kolmonen

Kansallinen kulttuuri 2

Tuohi on kansallisen tuohikulttuurimme perusaines. Tuohesta ei tule takkia, sanotaan, mutta moneksi se taipuu. Tuohesta on viimeaikoina puhuttu paljon myös politiikan armottomilla taistelukentillä. Eilen kokoustivat (anteeksi, yritän tästä lähtien välttää tuommoista verbihirviötä, kokeilin vain, tulevatko sormet kipeiksi, jos sen kirjoittaa) Juoropean konservatiivijohtajat kulttuurisesti arvokkaassa, tosin postmodernisti entisöidyssä KÄMP-hotellissa, joka välillä oli tuohivarastona KOP-nimellä.  Nerokas oivallus oli poistaa gastitsijan - vieraansijan nimestä Ä ja M keskeltä ja korvata ne O:lla. Tuohesta siellä puhuttiin, varmaankin siitä, paljonko tuohta pitää jakaa tai olla jakamatta joillekin maille ja kansoille.

Mitä taas kunnolliseen taiteeseen tulee, KÄMP muistetaan eräästä Gallénin Akselin maalauksesta, jossa esiintyy joukko sen aikaisen taide-elämän edustajia. Liekö ollut rappiotaidetta, mutta jokunen henkilö siinä kyllä on aika huonokuntoisen näköinen.

Alla video perinteisestä maaseutuelämästä. Siinä näytetään lautojen tuppeensahaamista. 

Kansallinen kulttuuri

Kansallinen kulttuurimme on tuontikamaa. Ihan niinkuin meidän kielemme ja me itse. Se, missä historian vaiheessa siitä voidaan ruveta puhumaan omaperäisenä ja muista poikkeavana, on viisaampien kuin minun pääteltävä. Omaperäisiä ovat ruokakulttuurin piirissä Karjalan riisivainiot, joilta perinteinen piirakan puuroaines on puitu tai voi, joka oli muinoin tärkeä vientituote. Voitakaan ei ole keksitty Suomessa eikä monta muutakaan ruokaa, vaikka ne täällä ovat maailman parhaita. Keski-Euroopan myrkytettyjä ja muuten turmiollisia eineitä nauttivat ovat siellä jatkuvassa hengenvaarassa, kuten vaikka pääministeri B., joka tänään saa eteensä terveellistä poroa.

Muukin kulttuuri ja taide, vaikka kuinka poliittisissa ohjelmissa puhtauteen pyrittäisiin, sisältää aina  tuontiaineksia. Hyvänä esimerkkinä on kuvassa oikealla oleva herkkä soitin, viulu - kansallisesti ja koruttomasti muotoiltu sisäisiä tuntojamme koskettelemaan; se on valmistettu ulkomailta tuodusta sikarilaatikosta, etiketit vielä kyljissä. Virsikannel vasemmalla on norjalainen keksintö, ja kuinka iloisesti Holmenkollenilla ne raikuvatkaan näinä päivinä.

Kulttuuriin kuuluu myös koulutus. Suomen ihmiset ovat hyvin koulutettuja, kuten PISAn vino tutkimus todistaa. Ihmisen paras ystävä, koerra (paitsi muusikon, jonka paras frendi on rumpali),  kuten täällä ulukomaella sanotaan on jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle. Heitä, siis koerrija varten on meidänkin kylällemme pystytetty useita Sac-o-mat-nimisiä mukavuuslaitoksia, vaan eivätpä penteleet opi tekemään niihin tarpeitaan. Tässäkin kuvassa on jo kaksi kansantuotetta (Veikko Huovisen termi) tullut näkyviin sulavan lumen alta, ja lisää tulee. Koerrille tulisi suunnata tuki- ja koulutuspaketteja, että jos vaikka pienikokoisuutensa tai muiden rakenteellisten esteiden takia eivät ylettyisi reiälle, nostelisivat edes tuotteensa jollakin keinoin pönttöön.