Korppi

Édouard Manet (1832-1883), päivän taidekuvan luonut, oli ranskalainen impressionisti, tunnettu mm. tästä maalauksestaan; kuvitti Edgar Allan Poen runon "Korppi", jonka ilmestymisen vuosipäivää nyt vietämme. Täällä koko runo, tosin Gustave Doren kuvittamana.

Täällä audiovisuaalinen versio.

Täällä toinen tarina korpista, opettavainen.

Pakkasen purevuus

Lämpötila on -25 astetta Celsiuksen asteikolla. Puut alkavat heilua. Tuuli syntyy, kun puut heiluvat. Kun ne kaatuilevat, syntyy myrsky. Silloin pakkanen iskee koko purukalustollaan.

Myös lämmittäminen vaikuttaa luonnonoloihin. Mitä enemmän heitämme pökköä pesään, tai mitä kovemmilla kierroksilla ilmalämpöpumput ulvovat, sitä kylmemmäksi sää muuttuu. Afrikassa on lämmintä, koska siellä ei lämmitetä.

Ylläolevat toteamukset perustuvat sumeaan logiikkaan. Kuvassa keskellä olevien sembramäntyjen odotan rupeavan heilumaan, samoin kuin tuon oikeammalla olevan siperiankuusen, jossa asuu oravia. Sembran heilumisen jäljiltä joudun lumitöihin. Niistä taisteluista onkin jo aikaa.

Wolfgang Amadeus ja Jean-Pierre

Mozartin syntymäpäivän kunniaksi kuunnellaan, kun Jean-Pierre Rampal soittaa. Kappale on huilukonsertto II D, osa I KV 314. Se on alunperin sävelletty oboelle C-duurissa, mutta säveltäjä muokkasi sen tähän muotoon erään huilumusiikkitilauksen osaksi.

Mozart ei rakastanut huilua mitenkään mahdottomasti. Soitin oli hänen mielestään epäpuhdas, jota se varmaan senaikaisena versiona olikin.

Huomatkaapa muuten, että solistilla on nuotit edessään. Puhaltajilla tämä oli aikoinaan käytäntönä - kurssitutkinnoissakin sai osan soittaa nuoteista, kun pianisti- ja viulistiparat joutuivat opettelemaan kaikki ulkoa. Kokemuksesta tiedän, että vaikka nuotteihin ei tarvitsisi vilkaistakaan, soitto katkeaa heti, kun ne viedään pois edestä. Vaikutus on täysin päinvastainen kuin hevikitaristilla, jolla soitto katkeaa, kun nuotit pannaan eteen.

Lisää Rampalia täällä.

- Mikä soi paremmin yhteen kuin kaksi huilua?
- Yksi huilu.

- Mikä on sointu?
- Kolme huilistia soittaa unisono.

Nostalgiaa

Samassa ruskeasta matkalaukusta, josta Teinilehti ja Päijö löytyivät, löytyi myös muutama Jenkki-purkkakuva, filmitähtiä esittäviä ovat.

Olen ostanut aikoinaan purkkaa purkan takia, en kuvien vuoksi. Tai oikeastaan "Uudet aseet"-sarja kiehtoi niin, että liimasin niitä vihkoon numerojärjestykseen; olihan niissä paljon lentokoneita, jotka kiinnostivat. Tuostakaan Marilynistä en ihmeemmin ymmärtänyt, ohi menivät vaikkapa Elvis ja Pat Boone. Beatles-purkkaakin oli sitten myöhemmin, mutta niitä fanitin mieluummin käyttämällä asianmukaisia jalkineita ja harmaata kauluksetonta flanellipukua.

PopuLAARI johdatti tosi aarreaittaan, käykääpä siellä hämmästelemässä.

Aikakauslehtiratsaus XXVI

Aikaisemmin on ratsattu jo valtakunnallinen Teinilehti, mutta nyt sukellamme organisaatiossa teiniyhdistystasolle. Teiniyhdistykset olivat ainakin vielä tämänkertaisen Päijö-lehden aikaan alueellisia, yksittäisistä teinikunnista koostuvia.

Mikkelin lehti on jostakin aikoinaan jäänyt haltuuni, Mikkelin ja Etelä-Savon kanssa minulla ei ole muuta tekemistä kuin Valtion Poikaleirillä olo 1960-luvun lopulla, siis vähän myöhemmin kuin Päijön ilmestymisvuosi.

Toimituskunta käy ilmi kuvaa näpäyttämällä. Toimittajina siis mainitaan Raimo Tuomi ja Erkki Liikanen. Jälkimmäinen ei ole se Evakkoreki-Erkki, vaan se toinen. Lehden mitat ovat 280x390 mm. Sivuja on kahdeksan, joista viimeinen on täytetty ilmoituksilla. Hintaa, ilmestymispäivää, puhelinnumeroja eikä muita olennaisia seikkoja paljasteta.

Etusivulla on katsaus syksyn 1965 tapahtumiin, kaksi mainosta - Nykymies ja Valioasu Oy - sekä Loppukevään hippalista.

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi oli valittu Raimo Tuomi, sihteeriksi Sinikka Koivikko ja taloudenhoitajaksi Kari Laakso.

Kakkossivulla Erkki Liikanen kirjoittaa eduskuntavaaleista:
"Sosialidemokraattisen puolueen triumfiksi muodostuivat eduskuntavaalit. Sen voitto oli odotettu, mutta tällaistä räjähdysmäistä äänivyöryä, 195.000 äänen lisäystä ja eduskuntaryhmän nousua vieläkin suuremmaksi, kuin mitä se oli ennen puolueen 50-luvulla tapahtunutta hajaantumista, lienee harva optimistinen sosialidemokraattikaan odottanut! SDP oli vaalien ainoa todellinen voittaja kaikkien muiden puolueiden kustannuksella.


Keskustapuolueen tulo asutuskeskuksiin ei onnistunut, vaikka Kepu:n ehdokas Olavi Tiusanen sanoi eräässä vaalikeskustelussa muiden puolueiden pelkäävän heidän uutta aluevaltaustaan, koska ne aina kysyvät, kuinka Kepu luulee saavansa ääniä asutuskeskuksissa. Katkera pala kepulaisille oli varmasti myös SPp:n Veikko Vennamon valituksi tuleminen."

Liikanen käy kaikkien puolueiden kuvioita läpi ja tarkastelee julkkisehdokkaiden menestystä. Urheilijoista pääsivät läpi Sylvi Saimo ja Eeles Landström; pois jäivät Pentti Nikula, Timo Mäkinen (ralliautoilija, ei professori; kirj. huom.), Juha Väätäinen, Valto Olenius, Arto Tiainen ja Olli Mäki. Lopuksi Liikanen pohtii eri hallitusvaihtoehtoja.

Samalla sivulla Raimo Tuomi kirjoittaa Ghanan syrjäytetystä presidentti Kwame Nkrumahista ja poliittisten olojen kehittymisestä Afrikassa.

Hallituksen palstalla kerrotaan tulevaisuuden suunnitelmista. Päijöäkin aletaan toimittaa pitkän tauon jälkeen. Lehteä jaetaan ilmaiseksi kaikille Mikkelin teineille. Lukijoita kehoitetaan huomioimaan ilmoittajat suorittamalla ostokset ko. liikkeissä.

Pohjola-Nordenia esitellään. Yhdistyksen puheenjohtaja rouva Bodil Relander on ystävällisesti lupautunut kertomaan tästä järjestöstä.

Helmikuun toisena sunnuntaina 13.2. MiTey järjesti kaupungin juhlasalissa kulttuurikeskustelun aiheesta "Ihminen - kokonaisuus". Paneelimuotoinen keskustelu oli jaettu kolmeen kierrokseen, joiden aiheet olivat:
"Asenteet", "Enemmistö ja vähemmistö" ja "Ihminen ja pelko".

"Kokonaisuutena tilaisuus oli onnistunut, vaikka mitään erityisen antoisaa puheenvuoroa ei kuultukaan. Ihmeteltävää oli, että vaikka keskustelijat näyttivät usein edustavan täysin vastakkaisia mielipiteitä, ei heidän välilleen syntynyt minkäänlaista väittelyä."

No, savolaiset ovat tietysti myönnelleet, että voeha se olla niinnii.

Keskustelusta on kuva, joka esittää 7:ää miestä pöydän takana. Kahdella miehistä ei ole solmiota. Pöydällä on papereita ja kolme Coca-Cola-pulloa. Nimiä ei mainita jutussa.

Seppo Rantonen kirjoittaa koulun taidekasvatuksesta, jota hänen mielestään tulisi tehostaa ja lisätä. Eri taidemuotoja käydään läpi. Musiikista sanotaan seuraavaa: "Musiikillinen ohjaus on tällä hetkellä heikoimmassa asemassa. Syynä siihen on alaluokilla tapahtuva musiikin opetus, joka rajoittuu yksinkertaisiin lauluihin ja pintapuoliseen musiikinteorian opiskeluun. Tällainen opetus, joka useimmiten on vielä kuivuuttaan narisevaa, tappaa oppilaiden kiinnostuksen asiaan. Myöhemmin mielenkiinto sitten herää ja musiikillisen tuntemuksen puutteessa suuntautuu mahdollisimman yksinkertaiseen musiikkiin nk. paremman musiikin jäädessä taka-alalle liian vaikeaselkoisena."

Keskiaukeamalla on MARKKUTAPION runo "sinä, joka elät", M. Komulaisen esittely Omar Khaijamista, Ilari Paakkarin artikkeli Mark Twainin teoksesta "Matkakirjeitä maasta" ja Raimo Tuomen juttu "Miksi kapinaa" - hieman huumoria ja provoa.

Erkki Rantalainen kirjoittaa "Saarna"-otsikolla ihmisen suhteesta lähimmäiseen ja nimimerkki Baker hyvistä tavoista. Viimeisellä tekstisivulla on Pop-palsta, jossa esitellään Jormas-yhtyeen vaiheita. Latinan pika- ynnä iltakurssi on yhden palstan levyinen, sivunmittainen,  sisältäen latinankielistä tekstiä ja sanaston, joka vaikuttaa vähän kieli poskessa tehdyltä.

 

 

(Liian) paljon rahaa

Sähköpostiini mätkähti seuraavanlainen viesti:

EURO MILJOONA ARPAJAISTA KANSAINVÄLINEN.
(sähköpostiosoite)
: HALLITUS ACCREDITED OIKEUTTI ARPAJAISIA.

Rakas Voittaja,

Olemme iloinen ilmoittaa sinulle, jonka sähköpostiosoitteesi kiinnittyi voittoisa lippuluku: (luku) on voittanut 1 000 000.00 Euron summan viikottaisesta Eurostamme Miljoona Ylennystä piti 18:ssa tammikuu 2010 ja tulokset päästettiin tänään 25. tammikuu 2010, Sinut on siksi hyväksytty väittävän EUR 1,000.00.00 (YHDEN MILJOONAN EURON) täydellisen summan.

Kaikki edunsaajat sähköpostivat osoitteita valittiin satunnaisesti yli 100 000 internetweb-sivustoista, minin kauppapaikka kaupat lunastavat laskun maailman ympärillä. Ilmoittaa, että lipulle myivät,

Arkistoida sisään käsitteleminen ja voittoisan summan vapautumiselle € 1 000 000.00 (Yhtä Miljoona Euroa) sinut neuvotaan heti ottaa yhteyttä accredited vaatimukset agenttiimme tiedossa sanottu alapuolella:

**********************
1. Agentin Nimi: Herra (nimi)
2. agenttia Sähköposti: (osoite)
3. agenttia Tel (puhno)
4. agenttia Faksi: (no)
**********************
Väittää vaatimuksia:
1. täysi nimi:
2. kotona Osoittaa:
3. vanhenee:
4. sukupuolta
5. Tel:
6. ammattia:
Asunnon 7. maata:
8. kansalaisuutta
9. summaa Voitti:
10. Sähköposti osoite:
**************** IA Kaikki voitto ei saa väittää myöhemmin kuin 14 päivää;

Onnittelut jälleen kerran kaikesta henkilökunnasta ja nousee EURON jäseniin
MILJOONA ARPAJAISISTA YHTIÖ.

Koska kyse on vain yhdestä miljoonasta, en taida viitsiä tilata rahoja. Kunhan potti nousee, sanotaan nyt vaikka kymmenkertaiseksi, harkitsen asiaa uudelleen. Kiitos kauniista kirjeestä; jotta lähettäjän edustaja ymmärtäisi kirjoittamani, pyydän käyttämään Googlen kääntäjää sopivalla kielellä siinä oikeassa sivupalkissa otsikon "Kielet poskessa" alla.

Grönin Eikalla on asiasta oma (tai Reino Helismaan) mielipide.

Sukkikset

Päivän taidekuvana Filip kuutosen ja Edward kolmosen kohtaaminen Jean Froissartin (n.1337-n.1405) kuvaamana. Froissart maalasi kronikkakuvia maailman, siis Englannin ja Ranskan, tapahtumista Hannaultin Filippan, joka oli Edwardin puoliso, alaisuudessa. Tammikuun 25. päivänä 1327 Edwardista tuli Englannin kuningas.

Hän ja hänen poikansa Musta Ritari taistelivat satavuotisessa sodassa saaden merkittäviä voittoja.

Tärkeintä kuitenkin on, että Edward perusti Sukkanauharitarikunnan. Linnassa oli bileet, ja eräältä ladylta putosi allemanden, jigin tai sarabanden tiimellyksessä sukkanauha lattialle. Edward kohteliaana miehenä poimi sen ja kiinnitti rinnuksiinsa lausuen: "Honi soit qui mal y pense", eli "häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee."

Nykyään ei tuommoista enää pääse helposti tapahtumaan, sukkanauhojen käyttö lienee harvinaistunut, ja pudonneita sukkahousuja hyödynnetään vain Niksi-Pirkassa ja pankkiryöstöissä.

Salaperäinen teksti

Suomalainen liikemies matkusti 1960-luvulla Pariisiin kielitaidottomana. Hän arveli pärjäävänsä englannin ja saksan kielellä – tiukassa paikassa voisi yrittää ruotsiakin. Hän majoittui hotelliin, jonka henkilökunta osasi muita kieliä kuin ranskaa.

Mies huomasi, että hotellissa oli huone, jossa vieraili päivän mittaan useita miehiä. Toiset heistä olivat juovuksissa, toiset selvin päin – niinhän se jako toki menee Suomessakin. Hänen uteliaisuutensa heräsi, ja kun sattumalta huoneen lähellä käytävällä näkyi vähäpukeinen nainen, hän päätti myös käydä katsomassa, mitä siellä tapahtuu.

Tuskin mies oli päässyt kynnystä pitemmälle, kun hänet työnnettiin väkivalloin takaisin käytävälle, käteen annettiin paperi, jossa oli ranskankielistä tekstiä.

Hän näytti paperia portieerille, joka ei suostunut kääntämään tekstiä, vaan ilmoitti, että asuminen tässä hotellissa riitti. – Matkalaukut on jo lähetetty asemalle, portieeri sanoi.

Junalla kohti Saksaa matkustaessaan mies näytti lappua konduktöörille, joka käski häntä siirtymään matkatavaravaunuun. – Muille matkustajille emme voi tehdä sitä, että olette täällä.

Aikansa junilla ja laivoilla seikkailtuaan mies saapui Suomeen. Hän muisti, että hänen isänsä, veljensä ja paras ystävänsä olivat lukeneet koulussa vähän ranskaa.

Isä totesi tekstin luettuaan itsellään olevan vain yksi poika, veli ei tunnustanut enää veljekseen, mutta paras ystävä sanoi: – Entisenä ystävänäsi annan sinulle neuvon: Ota yhteyttä Tehtaankatuun, suurlähetystöön.

Mies teki työtä käskettyä. Neuvostoliiton suurlähettiläs itse sai tekstin luettavakseen, mietti aikansa ja lähetti hänet sitten Itä-Berliiniin. – Siellä tietävät, mitä tehdään, menkää Stasin päämajaan.

Itä-Berliinissä miestä kehotettiin kuitenkin loikkaamaan länteen. – Me emme enää hoida näitä asioita, olisi suurlähettiläänkin pitänyt se tietää. No, ehkäpä hän tajuaa erota lähiaikoina oma-aloitteisesti, Stasin korkea virkamies puheli katsellessaan ikkunasta ulos. – No, menkäähän nyt, sotilaat ampuvat peräänne, mutta eivät osu tällä kertaa.

Lännen puolella mies joutui amerikkalaiseen sotilastukikohtaan. Komentaja tutki aikansa paperia ja sanoi sitten: – Tässäpä erinomainen mies Vietnamiin!

Vietnamissa alkuaika sujui soppatykin lämmityksessä ja muissa töpinän hommissa, kunnes komppanian päällikkö eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä määräsi miehen tiedustelupartioon.

Puusta hyppäsi yllättäen Vietkongin sissi miehen niskaan, ja alkoi kiivas painiottelu elämästä ja kuolemasta. Mies sai sissin kuitenkin alleen ja kysyi, osasiko tämä ranskaa.

– Ranskalaiset ovat entisiä vihollisiamme, sissi sanoi, toki vihollisen kieltä täytyy osata.

– Hyvä, kerropa sitten mitä tässä lukee, mies sanoi ja antoi sissille rypistyneen paperin. Samassa tuli kuitenkin kova tuulenpuuska, joka vei lapun mennessään, eikä mies tiedä vielä tänäkään päivänä, mitä ranskankielinen teksti tarkoitti.

Tornin kuva on Wikipediasta.

Tiedon Uusi Kirja XX

Tietokirjan 20. ja viimeinen osa käsittelee kirjaimia W, X, Y ja Z. Kaikki suomenkieliselle yytä lukuunottamatta vaikeita ja harvinaisia.

W-alkuiset aloittaa Wagner, Richard, "a great German composer". Sivun mittaisen ja kuvattoman artikkelin on kirjoittanut Kalifornian yliopiston henkilökuntaan kuuluva Karl Greininger. Jutussa käydään läpi säveltäjän elämäkerta ja tärkeimmät teokset. Baijerin kuningas Ludwig kakkonen, Disney-linna-arkkitehtuurin innoittaja, mainitaan sponsorina.

Musiikin merkeissä hypätään äksään. Kirjaimesta on kaksi artikkelia, Xerxes ja X-ray.

Pihakuusemme edustakoon Xerxes-oopperan aariaa "Ombra mai fu".  Kyse on puun tuomasta suloisesta varjosta. G.F. Händelin teos sai huonot arvostelut aikoinaan, tämä melodia on kuitenkin jäänyt elämään; lienee Georg Friedrichin tunnetuin biisi nykyään.

Ombra mai fù
Di vegetabile,
Care ed amabile
Soave più.

Taannoisessa hienossa brittisarjassa Lancaster-koulun pojat sinnikkään musiikinopettajansa kanssa pääsivät laulamaan koulumusiikkitapahtumaan Albert Halliin tätä aariaa.

Sovituksia on monia, "Händelin Largona" sävellys tunnetaan. En tiedä, esitetäänkö sitä muualla kuin Suomessa hautajaisissa. Laulettuna suomeksi ei puhuta puusta vaan: "On alhoissa maan vaellus vaikeaa..."

Y-kirjainta edustaa aluksi Jangtse-joki, Yangtse in English.

Jokiartikkelissa on neljä kuvaa joelta, teksti on lyhyt, maantieteelliset asiat kertoen.

Englannin aakkosten viimeinen kirjain, Z, alkaa Zambialla.

Kirjan mukaan asukkaita on 3780000, joista valtaosa on Bantuja, jotka kuuluvat 73 heimoon, joista pääasialliset ovat Bemba, Tonga ja Lozi. Maassa elää myös 72000 eurooppalaista ja 11200 aasialaista ja värillistä/coloured (people of mixed race).

Maa itsenäistyi 1964, kansallishymni on "Nkosi Sikelele Africa",  meinasi löytyä täältäkin: (SVK 501)

Tiedon Uusi Kirja XIX

Amerikkalaisten lasten ensyklopedian 19. osa tarjoilee uulla ja veellä alkavaa tietämystä. Alussa on artikkeli Uffizi-galleriasta, italialaisesta taidemuseosta Firenzessä. Kirjan mukaan se on vanhimpia taidemuseoita Euroopassa. Enpä luule, että Amerikassa ja Australiassakaan juuri vanhempia löytyy. Alunperin rakennus on suunniteltu 1500-luvulla Medicien suvun toimistotiloiksi - ufficio, it = toimisto. Talon kolmanteen kerrokseen kuitenkin kerättiin taidetta, ja vuonna 1737 rakennus luovutettiin Firenzen kaupungille, ja siitä tuli maailman ensimmäisiä julkisia museoita.

Kokoelmassa on hyvin edustettuna italialainen renessanssi, taiteen lisäksi talossa on Toscanan valtionarkisto.

V-osuudessa puhutaan aluksi lomasta ja matkailusta - vacations and travel. Artikkelin on kirjoittanut Seena Hamilton, joka on johtaja Gulliver's Trails, a Travel-Tours-for-Children Service-nimisessä firmassa.
Jutussa esitellään lapsille ja nuorille mahdollisuuksia viettää lomaa järkevillä tavoilla.

A Stay-at-Home-Vacation-mallissa kehotetaan tutustumaan oman paikkakunnan vapaa-ajan mahdollisuuksiin, museoihin, kirjastoihin, uimarantoihin. Perheet voivat myös lyöttäytyä yhteen ja tehdä riemukkaita retkiä biitseille ja campingalueille. Vanhempien johdolla voidaan myös suunnitella tutustumiskäyntejä karjatiloille, televisioasemille, sanomalehden toimitukseen, leipomoon tai muuhun teolliseen kohteeseen. Paikallinen kauppakamari voi järjestää muutamia tällaisia retkiä.

Monen ikäisille on tarjolla leirejä. Monet päiväleirit tarjoavat ohjelman lisäksi myös kuljetuksen leirille ja kotiin. On ratsastusta, partiota, palokuntaa ja monta muuta lajia, joista julkaistaan esitteitä.

Matkailu tarjoaa monia mahdollisuuksia. Osiossa kerrotaan matkatoimistoista, matkashekeistä, matkalle valmistautumisesta ja pakkaamisesta, josta sanotaan, että ei tarvitse ottaa liikaa vaatteita mukaan, koska nykyiset materiaalit ovat nopeasti kuivuvia. Lämmin takki tai pusero, sadetakki, hattu ja kumit (rubbers) on syytä olla matkalla mukana. Nuorison kirjasta kun on kyse, kumit tarkoittavat kumisaappaita tai kalosseja - ainakin vielä 1970-luvun Amerikassa. "Ne voivat olla tarpeellisia, menitpä sitten minne hyvänsä", niistä sanotaan.

Teini-ikäisille tarjoaa American Youth Hostels edullisia matkoja USA:ssa, Kanadassa ja Euroopassa.

Lopuksi kerrotaan vielä ulkomaanmatkoilla tarvittavista asiapapereista.

Sebastian

Päivän taidekuvana Rafael Santin (1483-1520) maalaus nimipäiväänsä viettävästä Sebastianista. Pyhä Sebastian, marttyyri, on yksi suosituimmista aiheista taiteen historiassa. Nuolilla henkihieveriin ammuttu ja sitten kuoliaaksi nuijittu entinen roomalainen sotilas esitetään yleensä paaluun sidottuna nuolien lävistämänä verissään. Rafael tekee sen toisin.

Tammikuun 20. päivänä kerrotaan tapahtuneen myös tämmöistä.

Aikakauslehtiratsaus XXV

Vuorossa on 106 vuotta sitten tammikuun 19. päivänä ilmestynyt IDUN, "Käytännöllinen Viikkolehti Naista ja Kotia varten". Lehti on 8-sivuinen, kooltaan 235x335 mm. Mediatiedot käyvät ilmi otsikkokuvan alta; kuvat suurenevat hiiren avustuksella.

IDUNissa on tapana julkaista etusivulla kuva aikansa merkittävästä naishenkilöstä, tällä kertaa kirjailija Frida Eversistä.

Fridan, os. Swartz isä oli tunnettu näyttelijä Edvard Swartz. Frida alkoi jo nuorena kirjoittaa satuja ja arkielämän kuvauksia saavuttaen niillä suurta suosiota. Myös Ranskan kirjallisuuspiireissä on hänen tuotantoaan julkaistu. Frida Eversin aviomies on norrköpingiläinen kirkkoherra Edvard Evers.

Toisen sivun yläosassa on seuraava mietelause:

"Tvenne hamnar jag vet, dit ödets stormar ej hinna: En är den grönskande graf, en är den älskandes famn."

Erik Sjöberg (Vitalis)

Den grönskande graf ei ole "vihertävä kreivi" - vanhaa ruotsiahan tämä on eikä saksaa.

Sopivasta kouluunmenoiästä on artikkeli, jossa on siteerattu göteborgilaista lääkäri Silfverskiöldiä, joka tähdentää olevan tärkeää, että lapset menevät kouluun vasta seitsemänvuotiaina. Hänen mielestään leikkikoulut ja lastentarhat ovat vain sellaisia lapsia varten, joilla ei ole mahdollisuutta kasvaa kotona vanhempien huolenpidon alaisena. Erityisesti äidin tehtävänä on valmistaa kouluun menevää lasta kohtaamaan uudet olosuhteet oikeilla asenteilla ilman itsekkyyttä. Lukemaan oppii kyllä ennemmin tai myöhemmin.

Lontoon kirjeenvaihtaja Anna Fleetwood-Derby kertoo Lontoon joulujuhlista ja Adelaide Ehrnroothin jatkokertomus "Österlädsk kärlek" päättyy seuraavilla sivuilla. Adelaide päättää komeasti:

"När vi nådde staden, stucko stjärnorna som små guldnaglar millioner hål i den lätta ethern öfver våra hufvuden, och en underbar balsamfläkt tillförde oss starka dofter från de blommande orangeskokarne rund omkring. Några skygga kvinnosilhouetter syntes på de platta taken, och dalen genljöd längre bort af näktergalens toner, ibland atbrutna af schakalens tjut.

Och så en djup tystnad..."

Ihon talvihoitoon ja kruununprinsessan itämaiden tuliaisiin kiinnitetään huomiota.

Teatterin ja musiikin ajankohtaiskuulumisissa kerrotaan Kuninkaallisen oopperan esittävän Wagnerin Tannhäuseria sekä Dramaattisen teatterin ohjelmistosta.

Takasivulla on mainoksia, vasempaan pystymarginaaliin sijoittuu kuninkaallisen hovihankkija C.W. Schumacherin kakku- ja leipämainos, ja alamarginaalissa kerrotaan Picots pesupulverista, joka ylittää kaikki muut pesuaineet. Carl R. Matton Tukholmasta on Ruotsin edustaja, ja ainetta löytyy lukuisista kaupoista maaseudulta.

Ajankulupalsta on takasivun alaosassa, lukijoiden runoja ja Aritmogryfi, numerolaatikko, jonka numerot vastaavat kirjaimia vihjesanojen ratkaisemiseksi löytyy myös lehden lopusta.

Takasivun yläosa näyttää tältä:

Teksti alkaa edellisen sivun puolelta: "En liten Ståckholmsnåd" skrifver med anledning af vår uppsats om "visitkort" i n:r 1, att det...

Tiedon Uusi Kirja XVIII

T niinkuin Table settings on 18. osan alkuaiheena. Artikkelin on kirjoittanut McCall's Magazinen Dekoraatiodepartimentin pää(llikkö) Nathan Mandelbaum, eli Mantelipuun Natte. Selventävä kokosivun kuva on tässä mukana osoittamassa pöytätarpeiden asettelua. Lasten tietokirjassa ei kateta ryyppy-, konjakki-, valkoviini-, punaviini-, tsamppanja- coctail- eikä grogilaseja, jotka kuuluvat aikuisten kattaukseen. Jalalliset lasit on kuitenkin pöytään tuotu jääpaloineen. Lapsille on syytä ajoissa opettaa, kuinka jalkalasiin tartutaan, ettei sitten missi- tai elokuvakilpailun tilaisuudessa joudu Mattiesko Hytösen nälvimäksi.

Artikkeli on yleisen alkupuheen jälkeen jaettu kahteen osaan kuin Kurkelan Juhon saarna. Toinen osa käsittelee muodollista päivälliskattausta ja toinen osa muodottomampaa buffetkattausta. Jälkimmäistä kuitenkin kirjoittaja pitää ihan siistinä jutskana.

Kun ihmettelet, että mikä Kurkelan Juho, niin tämä:

"SEPETEUS. Kimnasisti, kimnasisti vasta; mutta siinä pojassa asuu Herran henki. Jos olisit häntä katsellut saarnastuolissa ja sanansa kuullut, niin takaanpa, että olis hän selkämunaskin vapisemaan pannut. Tosin oli ensin nenänsä vähän kelmeä ja äänensä tärähteli hieman. Mutta pianpa perehtyi poika, ja nyt hän punotti kuin tulinen muuri ja, ravistellen päätänsä, hän kovasti huusi: »heräjä sinä, joka makaat, heräjä sinä, joka makaat».--Kahteen osaan jakasi hän saarnansa, ensimäinen oli helvetin vaivasta, toinen taivaan ilosta.--Oih, oih! sitä poikaa, Herran enkeliksi hän tuntui, koska hän pohti, hikoili ja pohti ja puhalteli innossansa. Mutta näitpä huudostansa vaikutuksen viimein: kävipä äkisti ihana liikutuksen humaus yli naisväen puolen kirkkoa, ja humauksen perään pientä ja kestävää pirinätä kuulit, niinkuin sanan sattuessa tapahtuvan tiedämme.

Tiedon Uusi Kirja XVII

Tietokirjan 17. osa käsittelee S-alkuisia asioita, ilmiöitä ja henkilöitä. Ensimmäisessä artikkelissa S-kirjaimen historian jälkeen puhutaan Sabinista, Albert B. Äkistään ei ehkä tule mieleen, mikä mies ja mistä komppaniasta, mutta kun kirjaa selataan vähän pitemmälle, ja vastaan tulee saman alan Salk, Jonas, niin lääketieteestähän siinä on kyse, eikä mistään vähäisemmästä kuin poliorokotteen kehittämisestä. Molemmat tohtorit olivat amerikkalaisia ja kehittivät rokotetta omalla reseptillään. Salkin perua on neulalla pistettävä, tapetuista polioviruksista tehty, ja Sabinin tuote on suun kautta, esim sokeripalan kera nautittava, eläviä viruksia sisältävä. Suomessakin sokeripaloja syötiin tässä tarkoituksessa viimeksi 21 vuotta sitten.

S-kirjan yhdessä artikkelissa puhutaan tietysti myös sokerista. Siitä tuli mieleen, että Suomen asukasluku Väestörekisterikeskuksen mukaan oli viime vuodenvaihteessa 5326314 henkeä. Jos kaikki rokotettaisiin sokeripalamenetelmällä ja käytettäisiin Dansukker Sirkkua, tarvittaisiin 17754,38 kpl 300 palaa sisältäviä 750 gramman pakkauksia.

Kirjassa ei ole kuvaa Sabinista eikä Salkista, ylläoleva on napattu Wikipediasta.

Blue Monday

Mikäli brittitutkimukseen on uskominen - ja miksi emme uskoisi (sit. Peter Nyman) - vietämme vuoden synkintä päivää, Blue Monday, joka tänä vuonna sattuu tammikuun 18. päiväksi. Tutkimus perustelee ajankohdan kurjuutta sillä, että joulun VISA- ja muut laskut lankeavat, on kylmää ja muutenkin surkeaa, palkkapäivään sillä enemmistöllä, jolle se koittaa 15. päivä, on vielä pitkä aika. Mutta jotain mukavaakin on sattunut 18. tammikuuta; kapteeni James Cook löysi tuolloin Havaijin saaret, jotka hän nimitti Sandwich-saariksi, koska alkuasukkaat kantoivat tutkimusretkikunnalle kukkuroittain tanskalaistyylisiä smörrebröd-voileipiä tuliaisiksi. Kun Cook sitten toisen kerran seuraavana vuonna saapui saarelle, tuli riita, ei sinapista, vaan pöllitystä laivaveneestä, ja Cook, jolla kertomusten mukaan eivät kaikki mesaanipurjeet enää pysyneet takilassa, tuli tapetuksi seuranneessa kahakassa.

Päivän taidekuvana sir Nathaniel Dance-Hollandin maalaama virallinen muotokuva n.v. 1775. National Maritime Museumissa Greenwichissä sitä voi käydä ihailemassa.

Hazard

Johnny Hazard, eli suomeksi Jonni Huimapää, lentäjäsankari Korean sodassa ja muutenkin kommunistien ja rosvojen kauhu, seikkailee tässä 1950-luvulla ilmestyneessä Sarjakuvalehdessä, siis Sarjakuvalehti-nimisessä sarjakuvalehdessä. Kyseessä näkyy olevan Hazardin ennestään tunteman makkaraniskan luvattoman Parabellum-pistoolin paljastuminen.

Paina hiiren liipasinta ja kuva suurenee.

Moniläpiö

Dennerillä Nürnbergissä 14.1.1690:

- Voisitko tulla syömään, ruoka jäähtyy!
- Ihan kohta, vähän aikaa menee vielä.
- Kohta ja kohta, mitä sinä siellä oikein puuhaat? Mikä siellä vingahtelee?
- Keksin klarinettia, kohta valmis... tuosta vielä vähän pois...
- Klarinettia? Mikähän siitäkin vielä tulee...

Päivään liittyvänä musiikkina tarjoilemme Martin Fröstin soittaman Mozartin klarinettikonserton A KV622 osa 1:n melkein kokonaan. Soittimena on basettiklarinetti - jolle konsertto on alun perin kirjoitettu - tavallista moniläpiötä (klarinetti Retuperän WPK:n murteella) pitempi soitin.

Erään klarinetistiystäväni mukaan klarinetti on soitinten kuningas, jos viulu on kuningatar.

Tiedon Uusi Kirja XVI

Kuudestoista osa Lasten Amerikkalaisesta Ensyklopediasta käsittelee kuuta ja ärrää. Kuu on tässä yhteydessä kirjain eikä taivaankappale. Kovin harvinainen on Q suomenkielessä, eikä englannissakaan joka toisessa sanassa esiinny.

Suomenkielessä jotkut kirjaimet, kuten Q, X ja Z tuottavat lukijalle ja lausujalle vaikeuksia. Tunnettu ruotsalainen moottoripyörä, -saha ja ompelukonemerkki lausuttiin ainakin ennen muodossa "Husovarna". Tampereen murre tuntee nääs japanilaisen auton, joka on merkiltänsä Maksra. Ratsunit on muuttuneet Nissaneiksi jo aikapäiviä sitten.

No, kirjassa ensimmäinen artikkeli käsittelee Kveekareita - Quakers, Yrjö Ketun - George Fox, 1600-luvulla aloittamaa uskonnollista liikettä. Toinen kveekarivaikuttaja, William Penn sai amiraalin poikana isänsä palkkarästeinä palan maata Amerikasta ja perusti sinne Pennsylvanian. Puhelinnumerotkin siellä otettiin myöhemmin käyttöön.

Yrjön tai Williamin myhäilevä naama on nykyään esillä kauramuroissa. Kuvan mukaan murot kasvavat jo pellolla.

Ärrä-osuus alkaa kaneilla ja jäniksillä, rabbits and hares. 1970-luvun alussa, jolloin käsillä oleva painos on tehty, ei vielä Helsingissä olisi osattu kuvitella, että kaneja, jotka varmaankin jyrsivät vesijohtoputkia aiheuttaen metrotulvia ja matkalaukkukaaoksia lentokentällä, metsästetään frettien kanssa leijonien (ei Lions-järjestö) evääksi kaupungin keskustassa. Sitä se ilmastonmuutos teettää.

Tiedon uusi kirja XV

Osa 15, P niinkuin Pacific, eli Tyyni valtameri, sen saaret ja asukkaat esitellään yhdeksällä sivulla värikuvien kera. Yllä oleva kuva on Uudesta Guineasta, ja siinä on kylätalo, komeaksi maalattu, talkootyönä varmaankin. Liekö OPM antanut seuratalojen korjausavustusta.

Tyyni meri, harvoin tyyni, sanotaan laulussa - tällä kertaa esittäjänä Tapio Rautavaara. Loirin tulkintaahan viime vuosina on enemmänkin kuultu. Meren tyyneydestä kerrotaan minuutin ja neljänkymmenenyhden sekunnin kohdalla. Sinappiriita siinä johti väkivaltaisuuksiin. Kokkia epäillään kapteeniin kajoamisesta. Se, että tästä tehtiin "hakkelusta" ei vielä kerro tarkemmin vammojen vakavuudesta. Todennäköisesti asiassa on huomattavasti liioittelua.

110110

Tänään on yksinkertainen päiväys 6-numerojärjestelmällä, ykkösiä ja nollia; vuosikin alkoi luvulla 010110. Seuraavat ovat lokakuussa, 011010 ja 111010 sekä marraskuussa 011110 ja 111110. Ensi vuonna viimeinen nolla korvataan ykkösellä. Sadan vuoden päästä palataan asiaan näissä merkeissä.

Päivän taiteilijoina Girolamo Francesco Maria Mazzola, eli Parmigianino, joka syntyi Parman kinkkukaupungissa 11.1.1503 ja Amedeo Modigliani, Livorno 1883.

Modiglianin taiteen yksi tunnusmerkki oli henkilöhahmojen venähtänyt muoto, primitiivisen taiteen vaikutteita siinä nähtiin olevan; Afrikasta niitä saivat monet 1900-luvun alun taiteilijat. Parmagianinon Pitkäkaulaisen Madonnan piirteet toistuvat Modiglianilla. Italialaiselle taiteilijalle edeltäjänsä maalaus oli varmasti tuttu.

Paitsi Parmagianinon syntymäpäivää, vietämme myös Karin nimipäivää. Makarios, kreikkalainen nimi, joka tarkoittaa autuasta tai onnellista, on Karjalassa ensin lyhentynyt Makariksi ja sitten Kariksi. Onnea kaikille autuaille ja onnellisille kaimoille niin Suomeen kuin Norjaankin, jossa Kari kylläkin on tytön nimi. Eräs norjalainen soitteli taannoin työasioissa, ja puhelimeen vastatessani mykistyi hetkeksi ääneni kuullessaan. Tavatessamme hän kertoi pettyneensä, kun vastaaja ei ollutkaan suomi-neito.

Estetiikkaa

Vaikka talvi on vuodenajoista se, jota vihaan eniten, täytyy myöntää, että sillä on oma estetiikkansa.

 

Tiedon uusi kirja XIV

Annie Oakleytä, kuuluisaa mestariampujatarta 1800-1900-lukujen vaihteessa käsittelee kirjan osa 14. Varsin siloiteltu kuva Annien lapsuudesta ja nuoruudesta siinä, ymmärrettävästi, annetaan nuorille lukijoille. Totta kuitenkin lienee, että tytön ampumataidot pitivät hankitun ja myydyn riistan muodossa perheen taloutta pystyssä.

Ylläoleva video löytyy Wikipediasta. Se esittää Annieta ampumassa lasipalloja 1890-luvulla.

Annie ja Miehensä Frank Butler olivat mukana "Buffalo Bill" Codyn sirkuksessa yhdessä mm. Istuvan Härän kanssa.

Musikaalihan Anniesta sittemmin tehtiin; Suomessakin aikoinaan nähty - Liisa Tuomi taisi esittää nimiosaa. Seuraavassa pääset kokeilemaan karaoketaitojasi tunnetuimman sävelmän tahtiin:

Tandem

Mäkihyppelyä on taas katseltu televiisiosta ihan kylliksi. Tuli tuossa mieleen, että lajia voisi monipuolistaa ottamalla tandem-hypyt käyttöön. Niitähän on jo laskuvarjolla suoritettavassa urheilussa ja ainakin myös pyöräilyssä. Eläkkeelle jääneet mäkihyppääjät voisivat hyppyyttää turisteja maksusta. Tällä keinoin moni kunnallinen tai seurallinen näivettymistä poteva liikuntapaikka voisi saada uutta vireyttä ja rahoitusta, ja eläköitynyt hyppääjäkin voisi päteä omalla alallaan, eikä tarvitsisi hakeutua hallitsemattomiin hommiin.

Polttareissa tai eläkkeellesiirtymisrituaaleissa olisi mahtava tempaista tulemaan kokeneen hyppääjän turvallisessa otteessa Lahden suurmäestä taikka vaikka Itävallan Piispanhovista.

Tiedon Uusi Kirja XIII

N niinkuin nail - naula on artikkelin aihe osan 13 alussa. Jutun on kirjoittanut Frank Masterson, joka on Teollisten Kiinnittäjien Instituutin Presidentti (President, Industrial Fasteners Institute).

Paitsi nauloja, artikkelissa käsitellään myös ruuveja ja niittejä, eli kaikkea sitä, mikä kuuluu instituutin alaan.

Ensimmäisessä kuvassa on esitelty eri naulatyyppejä, kaikkia niitä olen käyttänyt, paitsi kaksikantaista ja kaksikärkistä, jonka funktiota en nyt ainakaan tällä istumalla täysin tajua. Kuvan staple, eli suomeksi aspi tai määly on tuttu lapsuuden aspiritsasodista, joissa hyvästä yrityksestä huolimatta emme saaneet keneltäkään silmää puhki. Barbed wire, eli partalanka, eli piikkilanka on mainittu aspilla kiinnitettävän puiseen tolppaan.

Aspiritsa, voisi olla nimensä puolesta kreikkalainen ruokalaji tai rukoushetki, taivutettiin rautalangasta ja varustettiin tavallisilla toimistokäyttöön tuotetuilla kumirenksuilla, pyörän sisäkumi ei olisi siinä toiminut. Loppu rautalanka pätkittiin parin kolmen sentin paloiksi ja taivutettiin u:n muotoisiksi ammuksiksi.

Toinen kuva esittää ruuveja. Brittein saaristossa 1960-luvulla ollessamme ns. kieliharjoittelussa eräässä Billy Butlinin lomakeskuksessa ostimme ruuveja ja pultteja "bolts and nuts" rautakaupasta. Meitä oli kolme majoitettuna samaan chaletiin, kolmeen British Royal Armyn entiseen rautasänkyyn, joista kaksi oli pultattu päällekkäin. Lisää lattiapinta-alaa saadaksemme nostimme kolmannenkin sängyn ylös ja ruuvasimme sen kiinni keskimmäiseen. Rakennelma huojahteli aina, kun kolmannen kerroksen mies kiipesi pedilleen, mutta ei se kaatunut kertaakaan.

Kuvan mutteri on nelikulmainen. Ne lienevät vähemmistönä mutterimaailmassa nykyään. Erinomaisessa Meccano-rakennussarjassa, joita sai mm. paperinkeräyksen palkintoina 1950-luvulla oli neliskulmaiset mutterit.

Niittejä on monenlaisia ja -kokoisia kuten nauloja ja ruuvejakin. Suuria käytetään pilvenpiirtäjien runkorakenteissa, pieniä vaikkapa farkkujen taskuja vahvistamassa kaivoksista kultakimpaleita kannettaessa. Mainareitten asustehan se ainakin Levi Straussin mielestä oli, kun ylimääräisetä sinisestä telttakankaasta ryhtyi housuja tekemään.

Tuosta alussa mainitusta Frank Mastersonista tulee jotenkin Villi länsi mieleen. Muistan kyllä, että Frank oli James ja Masterson Bat. Bat oli eläessään monipuolinen mies, eteni biisoninmetsästäjästä urheilukolumnistiksi. Hänen jälkeläisensä Ballard kunnostautui löytämällä Titanicin.

Presidentti Masterson päättää artikkelinsa lainaukseen Benjamin Franklinilta:

"For the want of a Nail the Shoe was lost; for the want of a Shoe the Horse was lost; and for the want of a  Horse the Rider was lost, being overtaken and slain by the Enemy, all for want of Care about a Horse-shoe Nail."

Tiedon uusi kirja XII

Koska olen hukannut kirjan L-osan, palaan siihen myöhemmin, jos se löytyy. Sen sijaan katsahdamme nyt niteeseen 12, M-kirjaimella alkaviin artikkeleihin.

Ensimmäisenä vuorossa on puolen sivun kuvaton artikkeli kenraali Douglas MacArthurista, sankarista, "hero", kuten tietokirjassa seisoo. Tähän yhteyteen liitän kuitenkin kuvan Douglasista ja maissikoppapiipusta, jonkalainen suussaan hän usein esiintyi. Maissi voisi olla myös suomalaisen tietokirjan ekoja m-alkuisia.

En tiedä, saako maissipiippuja nykyään Suomen kaupoista, tupakointihan, tapahtuipa se sitten savukkeita tai piippua polttamalla on tuomittava ja hengenvaarallinen tapa, joka vahingoittaa Sinua ja Läheisiäsi sekä ei saa aikaan höweliä oloa eikä raikasta hengitystä, kuten "Sawon Wiinaa"-niminen nautintoaine.

Ainoa poikkeus tupakoinnin vaaroihin ovat kalliit sikarit, joita varten nautiskelijoiden kodeissa ja klubeilla humidorit humisevat. Sikaria ei vedetä henkeen, joten se ei aiheuta keuhkotukkeumia eikä syöpiä. Sikarinpolttajien ystävätkin osaavat olla hengittämättä polttotapahtuman aikana.

M-osa päättyy pitkään kuvalliseen artikkeliin mytologioista.

Hippolyte ja Albert

Orleansin neitsyt, Jeanne d'Arc, viettäisi nyt, jos eläisi 598-vuotissyntymäpäiväänsä. Kovin paljon lyhyemmäksi vain tyttöparan elämä jäi. Enkelit häntä kehoittivat Ranskaa vapauttamaan, ja alkuvaiheet siinä menivätkin ihan kohtuullisesti, kunnes poliittinen juonittelu johdatti neidon roviolle vain 19-vuotiaana. Pyhimykseksi hänet kanonisoitiin virallisesti vasta 100 vuotta sitten.

Ranskalainen historiallisiin tapahtumiin ja hahmoihin erikoistunut taiteilija Hippolyte (Paul) Delaroche kuvaa maalauksessaan vuodelta 1824 Jeannen kuulustelutilannetta. Asetelmasta näkee, kumman puolella taiteilija on.

Toinen Delaroichen maalaus esittää Cromwellia Kaarle Ykkösen ruumiin äärellä. Tuosta tulee heti mieleen Albert Edelfeltin työ, jossa Kaarle-herttua nykii Klaus Fleming-vainajaa parrasta. Jos maalaukset olisi tehty samaan aikaan samassa ateljeessa, ruumista esittäisi sama malli. Alla ylempänä Delaroiche.

Tammikuu Tsaikovskin tapaan

Tsaikovskin vuodenajoista tai kuukausista tunnetuin ja soitetuin on varmaankin kesäkuu; barcarole. Tässä kuitenkin nautitaan tammikuusta, istutaan tulen äärellä ja katsellaan samalla Moskovan maisemia.

Sieltä jostakin vuonna 1941

Tämä perimäni kuva lienee otettu ennen kuin niitä oikeita, Pajarin ja kumppaneiden ampumia laukauksia tältä puolelta rajaa ammuttiin. Laitan tähän m-kirjaimella alkavan asian, koska amerikkalaisen tietokirjan L-osa on häviksissä. Jos sitä ei lähipäivinä löydy, jatkan ämmällä. Ällä-osa alkanee Laboratoriolla ja Labradorilla?

Kuva on samaa sarjaa tämän kanssa.

T-Ford

Ilman lämpötila näkyy olevan tätä kirjoitettaessa -25 astetta Celsiuksen asteikolla. Kuvassa mummini ajaa  vuoden 1927 mallisella T-Fordilla. Keli on tosin hieman toisenlainen, jos on auton ilmastointikin nykyisiin verrattuna. Veikkaisin, että etupuskurin vieressä ei ole moottorinlämmittimen pistoketta, nuotiota poltettiin koneen alla tarvittaessa.

T-malli on muotoutunut viimeisilleen, vuonna 1928 sen korvasi jo Model A.

Fordista aikaisempaa juttua täällä.

Tiedon Uusi Kirja X

Tietokirjan kymmenes osa pureutuu kahteen kirjaimeen, jiihin ja koohon. Kun edellisessä, iitä käsittelevässä, niteessä oli Ibsenin ja Ivory Coastin välillä 490 sivua, joutuvat j ja k yhdessä tyytymään vain 308 sivuun. Suomalaisesta tämä tuntuu oudolta, koska minunkin kännykässäni suurin osa nimistä alkaa koolla. Voihan se johtua runsaslukuisista sukulaisistakin, mutta toenperrään, niinkuin Savossa sanotaan, silloin kun siellä totta halutaan puhua, englannissa k on harvinaisempi ilmestys. Musiikista tulee mieleen The Kinks, ja sitten tietysti hallitsijana on King, milloin ei ole Queen.

J-osa alkaa ylläolevan sivun myötä. Artikkelin kirjoittajaa ei mainita, kuten ei K-osankaan alussa olevia:

J-K-osa päättyy hakusanaan Kuwait.

Tiedon Uusi Kirja IX

Iitä käsittelevä osa alkaa Ibsenillä, Henrik. Norjalaisesta kirjailijasta on yksi sivu, ei kuvia. Ibsen ei lapsena halunnut leikkiä toisten kanssa, vaan sulkeutui huoneeseensa lukemaan, kirja kertoo. Apteekkiapulaisuran jälkeen Henkka meni yliopistoon ja sitten hänestä tuli koko maailman tuntema kirjailija. Toinen norjalainen kulttuurijeppe, Grieg, sävelsi biisit Ibsenin näytelmään Peer Gynt, (ei tämä Peer). Ibsenin Gynt sisältää tuon neljälle sellolle, Retuperän musiikkisanaston mukaan "haarasoipio", ja soittajan parhaalle ystävälle sovitetun kappaleen, jonka Youtube yllä tarjoaa.

Volyymia on sen verran, että kolina ei kuulu Ibsenin ja Griegin kirstuista.

Omistan Suuri Tietokirja-nimisen useaosaisen teoksen. Sen osat menevät näin: Aakkoset-Döbeln, Equador-Höyrykone, Ibsen-Kiikari, Kiina-Luther, Luxemburg-Näätäeläimet, Ohjukset-Rousseau, Rovaniemi-Tito ja Tizian-Öljykasvit. Erinomainen sattuma siis, että myös The New Book Of Knowledge aloittaa yhden osansa Ibsenillä. Koska kirjassa kaikki hakusanat ovat i-alkuisia, kiikariin asti ei päästä, ja sitäpaitsi kiikari englannin kielellä on käsitelty jo osassa b. Viimeinen i-alkuinen on Ivory Coast, eli Norsunluurannikko.

Tiedon Uusi Kirja VIII

H-osassa tarkastellaan ihmisen ja vähän muidenkin elukoiden karvapeitteitä, hair. Todetaan ihmisellä olevan karvoja joka puolella ihossa, paitsi kämmenissä ja jalkapohjissa. Tuosta tulee mieleen vanha sarjakuva "Toimittaja Terävä", joka muistaakseni ilmestyi Masi-sarjakuvalehdessä ja taisi olla Mort Walkerin piirtämä. Siinä kaljuuntunut herrasmies ostaa supertehokasta hiusvettä ja hieroo sitä päänahkaansa, mutta tuloksena ovat karvaiset kämmenet. Tämä huvitti minua suuresti.

Hius- ja karva-artikkelissa annetaan nuorille neuvoja hiusten leikkaamisessa, värjäämisessä, permanentoinnissa ja suoristamisessa. Alle 14-vuotiaan tytön hiuksia ei vielä tulisi suoristaa, ainakaan kovin tehokkaasti, erään Beauty Salons & Products Inc:n edustaja, joka on koko artikkelin laatinut, kirjoittaa. Kuvassa erilaisia kampauksia eri vuosisadoilta ja kulttuureista.

Kiharat hiukset muuten johtuvat hiuksen ovaalista tai lähes litteästä poikkileikkauksesta; mitä litteämpi, sitä kiharampi. Suora hius on pyöreä poikkileikkaukseltaan.

Korkeaksi kammatut ja lakalla kovitetut kampaukset olivat tyttölöillä muotia 60-70-luvuilla. Urbaani, tai ehkä tässä tapauksessa maalaislegenda kertoo, että erään seurantalon tansseissa pyörtyneen tytön kovan kampauksen sisältä oli löytynyt toukkia, jotka olivat jyrsineet koko hiuslaitteen ontoksi.

Kovin siisti on kuvan 20. vuosisataa edustava kampaustyyli. Olisiko itse B. Obama nuorna miesnä?

Tammikuu

Hyvää vuotta 2010! Edmund Spenserin lammaspaimenkalenterin kera sitä toivotan, toivoen, että tunnelmat olisivat vähän paremmat kuin Colin-rukalla.