Kallio ja Sämpylä

Vaalit lähestyvät, ja puolueet esittelevät ehdokkaitaan. Erään puolueen ikoniksi on valittu henkilö - kuollut kylläkin jo - joka aikanaan toimi mm. Suomen presidenttinä joitakin vuosia.

Hänestä tehtiin Suomen Talvisota 1939-1940-yhtyeen esittämä laulu, jossa kysellään hänen taitojaan Rock and Rollin alalla. Tässä on tuo kappale esitettynä ruotsiksi ja muunneltuna käsittämään presidenttiä yleensä. Ympäröivästä rekvisiitasta ilmenee, että presidentinvaalit ovat ovella. Nythän niihin on vielä vuosikausia, mutta lienee syytä pohdiskella Suomen maanisien ja äidin R&R-kykyjä.

K. J. Ståhlbergista ei oikein ensimmäisenä tule mieleen rock. Jos viikset ovat rock, ne auttavat asiaa aika monella pressalla. Kekkonen aloitti viiksettömyyden presidentin ilmiasussa. Kallio oli huulipartansa ja englanniksi nimensäkin ansiosta aika rock,samoin Svinhufvud. Relanderillakin oli viikset, mutta rockiuteen tuli pisteitä ylenmääräisestä matkustelusta, kaksi valtiovierailua teki Reissu-Lasse.

Ryti ja Mannerheim olivat viiksimiehiä, kuten Paasikivikin. Paasikiven rock-henkisyys käy ilmi parhaiten kymmenen markan setelistä, jos joku nyt vielä niin vanhoja aikoja muistaa. Kun sitä sopivasti taitteli, saatiin näkyviin rotta. Toinen ohje Paasikivi-setelille oli kääntää pitkät reunat kuvan päälle niin, että kapea alue jäi keskeltä näkyviin. Taitetaan sitten vasen kapea reuna niin, että sitä voidaan liu'uttaa kuvan päällä vasemmalle. Näkyviin tulee ensin pitsiä ja lopuksi karvojen ympäröimä suu.

Mitä kuvan esittämään henkilöön tulee, voi olla, että häneltä, vaikkakin on viiksetön, käy kuitenkin suhteellisen hyvin rock. Presidentinlinnassakin soitetaan rokkia sähkövehkeillä itsenäisyyspäivänä.

Kuvan veistos on presidentin linnassa, ja sen on tehnyt Taisto Rauta.

Kavioliitto

Päivän taideantina tuon Henryn lisäksi mm. runsaasti kaviollisia suhteita ja muuta mennyttä maailmaa löytyy täältä.

Kavioneuvontaa taas sotilaallisesti esittää hän.

Henkka the 8th

Six days ago tuli kuluneeksi tasan tarkkaan five hundred jiörs siitä, kun Henrik Kasi nousi valtaan Brittein saaristossa. Muistelemme nyt häntä, joka oli monipuolinen mies, haarniskansa mukaan arvioituna painonsa oli n. 180 kilogrammaa, soitti kielisoittimia, sävelsi, teloitutti vastustajiaan ja vaimojaan.

Hermanin Erakot-niminen soitto- ja lauluorkesteri teki joskus muinaisina vuosikymmeninä aihetta käsittelevän laulun. Siinä tosin kerrotaan Henrystä joka on kahdeksas naapurin leskelle. Esityksen myötä kuitenkin kuvia kuninkaasta ja tämän vaimoista.

Pyhä Yrjänä

Pyhän Yrjön risti Venäjällä tuli kunniamerkiksi kaikille sotilaille arvoon katsomatta vuonna 1907, kun Aleksanteri Ykkönen perusti P.Y:n sotaritarikunnan. Aikaisempi, Katariina Suuren aikainen P.Y:n ritarikunta jakoi prenikoita edelleen vain korkeammille tahoille. Mitalinauha on musta- ja oranssijuovainen; sodan värit venäläisen perinteen mukaan.

Eilisen Yrjönpäivän kunniaksi Ivan Vladimirovin maalaus Leningradista, jossa ulkomaiset matkailijat kuvaavat hellekypäräisen liikennemiliisin ohjaamaa pioneeriparaatia. Tonttikauppaneuvottelut Suomen kanssa alkoivat vasta muutamia vuosia myöhemmin.

Calliope

Muinaisessa Aku Ankassa oli kertomus, kuinka Aku ja pojat joutuivat markkinoimaan höyryurkuja intiaaneille. Kauppoja ei hevillä syntynyt, sen verran heviä oli höyryvehkeen ulosanti. Tässä esityksessä on huomattavasti vaatimattomampi väline, mutta kun tämänkin kuvittelee juhannusiltana mökkirantaan kokonpolttoa tehostamaan, naapuritkin nauttivat taatusti.

Amerikanmaalla tai oikeastaan vesillä liikkuu isompia, kiinteästi siipirataslaivoihin installoituja instrumentteja, kuten tästäkin voi nähdä.

Jos mekaaniset soittopelit kiinnostavat, suosittelen tätä lämpimästi. Nettisivu on vuodelta 2001, joten kokoelma on siitä vielä monipuolistunut.

Iltasatu

Maalaus: Govorov

- "Kuka on maistellut kaalikeittoani?" Pikkukarhu sanoi.

Kesäleski mä oon, villi luontoni on...

Maalaus: Isaak Brodski

Kun Suomisen perhe muutti kesäksi huvilalle, isä Suominen jäi kaupunkiin kesäleskeksi. Kaupunkiasunnossa nojatuolit peitettiin kangashupuilla, jotta auringonvalo ei niitä haalistaisi. Tärkeimmät ruukkukasvitkin vietiin pois, koska isä ei työkiireiltään niitä kuitenkaan muistaisi kastella. Ruokakonttorikin tyhjennettiin helposti pilaantuvasta tavarasta. Isä kyllä osaisi kaupasta käydä noutamassa maitoa ja ruisleipää iltapalaksi, muistilista on hyvä olla mukana; päiväruokailuhan sujuu totuttuun tapaan työtovereiden seurassa klubilla. Illalla voisi pistäytyä vaikka - elokuvissa.

Kissa koskettimilla

Kun nyt näihin musiikkijutskiin ja Steinwayn poikain niittokoneisiin on päästy, niin sitten tätä taas.

Sue Keller on yksi parhaista nykypäivän (ei se sanomalehti) ragtimen ja striden taitajista. Kitten on the keys on Zez Confreyn klassikko, pikkuisen vaativampi kuin Kissanpolkka, josta tosin siitäkin Russ Conway väänsi 1960-luvulla version, joka on tässä aika alkuperäisen oloisena. Tuon nuotit minulla oli, ja menikin se aika mukavasti, jotkut pätkät onnistuvat vieläkin. Mukavampi sitä oli harjoitella kuin Aaronia.

Hyvä suoritus

Paahteinen perjantai-iltapäivä Helsingissä. Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri III oli suvainnut jälleen vierailla Suomen rannikolla huvipursineen, ennenkuin siirtyi kalastamaan Langinkoskelle, ja tästä tapahtumasta keskusteltiin innokkaasti. Perin riski mies Hänen Keisarillinen Majesteettinsa kuului olevan. Dalsbrukin tehtaallakin oli yhdellä kädellä kohottanut moukarin, jota tavallinen mies ei saa liikahtamaankaan.

Helsingin kaupungin alemman palkkausluokan kirjuri kävelee alle kouluikäisen poikansa kanssa kuumalla mukulakivikadulla. Muuta liikennettä ei juuri näy, ajurihevosen laiska kavionkopse kuuluu jostakin ja kajahtelee kivitalojen seinistä.

Tullaan erään tietyn talon edustalle. Talon, josta joskus iltaisin kuuluu musiikkia ja naurunremahduksia. Mies haluaa ohittaa paikan nopeasti, koska tuntee itsekin pientä syyllisyyttä... No, kortinpeluuta vain ja ehkä pari tuutinkia, mutta ei sen enempää.

- Isä, mikä talo tuo on? Poika tuijottaa ovea.
- Ihan tavallinen talo, isä sanoo, mennäänpä nyt, äiti odottaa.
- Mutta miksi siinä on noin paksut verhot ikkunoissa?
- He ehkä haluavat estää auringonvalon haalistamasta huonekaluja.
- Mennään katsomaan, millaisia huonekaluja siellä on!
- Ei nyt, nyt mennään kotiin, sanoin jo, että äiti odottaa.

Mutta poika saa yhtäkkiä päähänsä tempaista kätensä irti isän kädestä ja juoksee raput ylös ja ovesta sisään. Isä katselee hädissään ympärilleen ja näkee kauhukseen, kuinka tuttu pastori ilmestyy kulman takaa. Isä on kävelevinään, liikuttelee jalkojaan hitaasti odottaen, että kirkonmies menisi ohitse. Tämä jääkin keskustelemaan hänen kanssaan. Vaihdetaan viimeiset kuulumiset säästä ja Keisarin armollisesta vierailusta. Pappi tietää, että Suuriruhtinaalla on ystävänä köyhä kalastajanvaimo, joka hankkii tälle joka kerta suuria haukia. Isä pälyilee oven suuntaan hermostuneena.

Poika astuu sisään hienoon saliin. Lattiaa peittävät upottavat matot, seinillä on koreita vaatteita ja pieniä seinälamppuja. Sivummalla on kolmijalkainen soittopeli, jonka ääressä ei kukaan nyt istu. Neljä tätiä istuu pyöreän pöydän ääressä. Pöydällä on teetä, pullo jotain vihertävää juomaa ja leivoksia. Poika silmäilee huonetta suu auki ihmetellen.

Naisia huvittaa pojan ilme.
- Mitäs sinä ihmettelet, yksi heistä kysyy, etkös ole ennen täällä käynyt?
Naiset vitsailevat aikansa ja kehottavat sitten poikaa menemään kotiinsa ja tulemaan viidentoista vuoden päästä uudestaan.
- Annetaan sille nuo leivokset, yksi naisista sanoo. Ovat jo vähän huonoksi menneet.
- Ota, poika, syö ja mene sitten kotiin, toinen jatkaa.
Poika ei ole koskaan syönyt mitään niin hyvää, kolme leivosta uppoaa mahaan helposti, neljäs on jo liikaa, kermavaahdon toki jaksaa vielä nuolla pinnalta. Hän vilkuttaa naisille ja menee sitten ulos kirkkaaseen ilta-auringon paisteeseen.

- Kolme jaksoin kokonaan, neljättäkin nuolin, poika huutaa iloisena isälleen ja pastorille.

(Kuva: Otto Dix)

Cantilena

Sillä, ken härjillä ajaa, on myös taipumus niistä puhua. Sunnuntaimusiikkina tarjoan itsenikin joskus soittamaa Poulencin sonaattia huilulle ja pianolle. Toinen osa, Cantilena, on hidas ja hehkuva, paahtava ja pakahduttava.


Esittäjinä ovat Jean-Pierre Rampal, huilu, ja itse säveltäjä, piano. Nuotinkääntäjän henkilöllisyyttä ei kerrota. Vuonna 1958 Rampal tallensi siihen asti kymmenen vuotta käyttämänsä Louis Lotin 1860-luvulla valmistaman kultahuilun kassaholviin ja siirtyi soittamaan amerikkalaista Haynes-huilua, niinikään kultaista. Tämä esitys on vuodelta 1958, kumpikohan soitin siinä on käytössä.

Roberta

Hyvää nimipäivää kaikille Otoille ja ottopojille. Roberta oli Jerome Kernin ja Otto Harburgin musikaali, jonka ehkä tunnetuinta laulua käpälöimme tänään. Tarkoitus on pakottaa teidät kuuntelemaan ja katselemaan sinäputken kautta kaksi versiota siitä. Tämä oikeastaan sisältää jo kaksi esitystä, ensin Irene Dunnin balalaikkaorkesterin(!) säestyksellä tekemä kyyn-eleinen versio sekä Fredin ja Gingerin tanssii tätien kanssa-esitys. Molemmat julisteessa kerrotusta elokuvasta.

Tämä taas on doo-woppia, ja tästä Kernin leski oli vetänyt herneet nenäänsä pahemman kerran. Oma mielipiteeni kallistuu ihan pikkuisen kuitenkin tälle puolelle. Melodiassakin on pieniä eroja, siinä missä Irene vetää pitkää perussäveltä, Tony Williams heittää vielä terssin ylemmäksi. Ja kuunnelkaapa patarumpua lopussa: "Smoke-gets-in-your-BA-DANG-eyes.

Sävellyksessä on kova koukku. B-osassa on modulaatio, joka lisää nuotteihin neljä alennusmerkkiä. Alkuperäinen sävellaji lienee Es-duuri, joka modulaation myötä muuttuu H:ksi.

Laivoilla ja muissa pianobaareissa on hyvä panna pianisti kokeeseen pyytämällä tämä muun yleisön pyynnöstä huolimatta.

Johnny B. Goode

Päivän taidekuva esittää tapahtumaa huhtikuun 16. päivänä 1319 syntyneen Juhana Hyvän elämässä. Hänet on juuri voideltu öljyllä kuninkaaksi, ja samassa tilanteessa, kun kamuja on paikalla, heitä on kätevä hutkia ritareiksi. Päitä siis ei putoa, vaikka siltä saattaa vähän näyttääkin. Oikeassa reunassa naureskellaan majesteetin miekan-heilutukselle. Kun ei vain öljyn liukastuttamana lipeäisi kädestä. Öljyämisen lisäksi siis muutkin huoltotoimenpiteet määräajoin.

Tuohon otsikon hyvään Jonneen taas pääset tutustumaan tästä:

Aikakauslehtiratsaus XVI

Kesää kohti mennään, kadut pölisevät lakaisukoneen kuljettajaa kaivaten. Kesäkuulta 1925 on tämänkertainen tuttavuutemme, Poikien Urheilulehti, joka on Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton poikaurheilujaoston julkaisu. Toimitukseen kuuluvat Väinö Tiiri (vastaava), Lauri Pihkala, Lauri Santala ja Tauno Linnavuori.

Toimitus ja konttori sijaitsevat Simonkatu 12:ssa Helsingissä, puhelin on 10-02. Lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa, vuosikerran hinta on Smk. 12:-. Lehdessä on kannet mukaan lukien 16 sivua, sivukoko 16x25 cm.

Suurjuoksijamme Paavo Nurmi on, harvinaista kyllä, antanut lehdelle haastattelun, joka alkaa:

"Kyllästyneenä kaikkeen sanoma­lehdeltä haiskahtavaan suhtautui Paavo Nurmi hyvin kylmäkiskoi­sesti kotimaahan palattuaan haas­tattelijoihin ja kirjeenvaihtajiin. Poikien Urheilulehden edustajalla oli kuitenkin onni saa­da suurjuoksijamme jonkun verran lauh­keammalle tuulelle. Ja arvatkaapa syy! Niin, Paavo Nurmen sydä­mellä on enemmän kuin aavistetaankaan; Suomen urheilun tule­vaisuus ja koska se on kokonaan poikapolven käsissä, oli hän varsin halukas puhelemaan niistä kokemuksistaan, jotka voivat olla sille joksikin hyödyksi.
Amerikassa pannaan nykyään mitä suurin huomio koululaisurhei­luun - kertoi Nurmi - ja sen avulla siellä lasketaan vankka pe­rustus koko urheilun tulevaisuudel­le. Melkeinpä luulen, että joka-ai­noa amerikkalainen koulupoika on jonkinmoinen urheilija. Siltä aina­kin näytti, kun kävin eri kouluissa antamassa Juoksunäytöksiä. Kai­killa kouluilla on oma urheilukent­tä, vaatimaton tosin, mutta joka tapauksessa läheinen ja oma. Niillä kuluttavat pojat kaiket välituntin­sa ja vapaa-aikansa. Katkeamat­tomana sarjana pyrähtää poikia starttikuopista opettajan pistoolin yhtämittaa paukkuessa. Toiset loikkivat aitoja, jotka yötä, päivää ovat paikoillaan; toiset taas rim­puilevat riman yli seipään avulla. Siinä ovatkin ne lajit, joihin pojat ovat eniten innostuneita: pika- ja aitajuoksut sekä sei­väshyppy. Siis Ame­rikalle ennestäänkin loistavat lajit, joitten hegemonia tuntuu en­tistä turvatummalta.

Ylläolevaa katselles­sa on mieleeni johtu­nut, että ainoa keino, millä voisimme yrittää säikyttää Amerikan urheilullista mahtiase­maa on ryhtyä taiste­luun sen kanssa sen omilla aseilla. Meillähän on historiallisesti varmat lajimme pitkillä mat­koilla, mutta Olympialaisten oh­jelman mahdollisesti supistuessa on niistä niukalti hyötyä. Sen ta­kia on nousevan urheilijapolvemme oikein toden teolla alettava Ame­rikan omista lajeista, etupäässä juuri niistä, joissa senkin tulevai­suus on varmin. Tiedän kyllä, että meidän poikaimme harjoitusvai­keudet ovat suuret. Koulu, joka voisi olla tärkein tekijä niitä hel­poittamassa, on useimmin vasta­hangassa. Harva opettaja uhraa loma-aikaansa ohjatakseen poikien harjoittelua. Hyvä, kun eivät ko­konaan kiellä sitä."

Nurmi jatkaa kertomalla, millaisia liikuntapaikkoja ja -mahdollisuuksia koulupojille olisi suunniteltava ja tehtävä, johtopäätöksenä: "Tulevaisuus vaatii siis urheilupojiltamme Amerikan lyömistä sen parhaissa lajeissa. Siihen tähdäten alkakaa ja jatkakaa harjoitteluanne. Teidän urheiluanne ei ole kiihoittamassa yliopistojen eikä seurojen taistelu teidän kyvystänne eivätkä monet kullankimaltavat lupaukset. Mutta harjoitelkaa te tietoisina siitä, että luotte Suomelle parempaa urheilijapolvea kuin mitä sillä tähän asti on ollut."

Pyyteetöntä puhetta ammattilaiselta.

"Radan varrelta"-artikkelissa käsitellään kilpailutuloksia. "Suomen Lyseoiden Urheilijain koko maata käsittävät voimistelu-, uinti-, rata- ja kenttäurheilukilpailut pidettiin kesäkuun alussa Hämeenlinnassa. Tulostaso nousi verrattain korkeaksi. 100 m. juoksun voitti Vahander miten tahtoi. Toisen sijan anasti Landstedt voitettuaan niukasti kaunistyylisen Poreen. Voittajan aika oli 11.7. Keihäänheitossa (raskas keihäs) heittelivät Pernaja ja Kallio tasaväkisesti. Jälkimmäinen oli muutamia tunteja aikaisemmin kilpaillut 200 m. uinnissa, ja se vaikutti ehkäisevästi hänen heittoihinsa."

Ilmoituksia on kohtalaisesti. Urheiluvälineet tietysti edustettuna.

"Voita itsesi ensin ja mene sitten vasta mittelemään voimiasi toisten kanssa.

Mitenkä voin voittaa itseni?
Siten, että tukahdutat halun ostaa ensimäiseltä tarjoojalta urheiluvälineitä hyvin hal­valla, sillä jos voitat kiusauksen ostaa hal­paa tuntematonta tavaraa, olet jo saavutta­nut ensimäisen voiton itsestäsi. Toisen voiton saat sinä hetkenä, jolloin teet ur­heiluvälineostoksesi ammattimiesten, urhei­lumiesten omasta liikkeestä, jossa tavara on urheilullisesti täysiarvoista ja hinta silti kohtuullinen."

Näin vetoaa Suomen Urheiluaitta.

Pianostava meininki

Rahmaninovista siirrymme sitten Franz Listzstsziin. Unkarialainen rapsodia numero kaksi. Muistaakseni se oli O. Romanowski, joka eräässä Sibelius-Akatemiassa järjestetyssä seminaarissa käytti flyygelistä määritelmää "Steinwayn poikien niittokone".

Tässä on kumminkin pianoborge paremminkin kuin pianoforte.

Sergein handut

Äijä tuossa tiistaiturinassaan puhuu rähmäkäpälyydestä. Mites olisi rahmakapaluus. Tässä esityksessä siitä tarkemmin.

Sergein kuva on Voice of Russian sivuilta.

John ja Abe

Huhtikuun 14. päivänä 1865 näyttelijä J.W. Booth ampuu presidentti Lincolnin Ford-teatterissa. Marraskuun 22. päivänä 1963 Lee Harvey Oswaldin pääteltiin ampuneen presidentti Kennedyn Ford Lincoln-autoon.

Mystisiä yhtäläisyyksiä löytyy ruumenkopallinen. Tässä muutamia netistä valikoituja. Hurjempiakin on, mutta koska kerron vain "Truth, the whole Truth, nothing but the Truth", nämä näyttävät järkevimmiltä:

Abraham Lincoln valittiin kongressiin 1846.
John F. Kennedy valittiin kongressiin 1946.
Abraham Lincoln valittiin presidentiksi 1860.
John F. Kennedy valittiin presidentiksi 1960.
Kumpaakin ammuttiin päähän perjantaina.
Lincolnin sihteerin nimi oli Kennedy.

Kennedyn sihteerin nimi oli Lincoln.

Kummankin seuraaja oli Johnson.

Andrew Johnson syntyi vuonna 1808.
Lyndon Johnson syntyi vuonna 1908.
John Wilkes Booth syntyi vuonna 1839.
Lee Harvey Oswald syntyi vuonna 1939.
Lincoln ammuttiin Ford-teatterissa.

Kennedy ammuttiin Ford Lincoln-autoon.

Booth juoksi ulos teatterista ja saatiin kiinni varastosta.

Oswald juoksi ulos varastosta ja saatiin kiinni teatterista.

Booth ja Oswald murhattiin ennen oikeudenkäyntiä.

Kuvassa Kennedy on Saksassa Lincolnissaan. Uskottavuuden kannalta oli hyvä, ettei pitänyt kuuluisaa "Ich bin ein Berliner"-puhettaan Hampurissa.

Kissa vieköön

Antonio Capelin kissamaalaus edustaa fotorealismia, ei kuitenkaan niin kylmäntarkkaa kuin aikaisemmin esittelemäni asetelma. Capelin kotisivuilla on näytteitä hänen tuotannostaan.

Kissoista tuntuvat pitävän monet blogihenkilöt, eikä siinä mitään, onhan niitä meilläkin ollut; pa(r)h(a)immillaan 7. Heihin kuuluivat alkuperäisen perhesuunnittelun tuottama yksi ja sitten liikkuvaa elämää viettänyt toinen, joka otti meidät huoltajikseen ja yllätti sitten perheenlisäyksellä viiden pennun muodossa.

Capel on maalannut kissan kaupunkitalon ikkunalle. Eteläisissä maissa kissat kuljeskelevat vapaina kylillä, harvoin niin siistin näköisenä kuin kuvassa. Sisilisko on vaaravyöhykkeessä.

Huomenna muuten pitää ostaa mämmiä. En muistanut syödä sitä koko pääsiäisenä.

Oppe nyt

Päivän taidekuvana Albert Edelfeltin grafiikka tämänpäiväisen liputuksen kohteesta. Agricolan kuolemasta on kulunut 502 vuotta, syntymästä viitisenkymmentä vuotta enemmän. Suomenkielen iskänähän Miksua pidetään. Näin hän kommentoi pappien viranhoitoa:

"Wai, eike se Pappein Wirca ole? Studera, sarnaa, ia Rucole. Hwij häpie, se Wähe quin kirioitetan, haruoin se sarnatan eli luetan. Quingas wastat Sen HERRAN Domios, ettes aighas culutat Laiskuos. Oij sine surckia Locasecki, etkö neite Mieleses ecke. Haiseua Raato oleuas, ia Matoin Eues cooltuas?"

Mikaelia ja Irwin Goodmania yhdistää samanlainen kohtalo. Kumpikin menehtyi sairauskohtaukseen Venäjän-keikalta palatessaan. Kumpikin oli opiskellut Saksassa; Agricola teologiaa ja Goodman elämää.

Terve, terve!

Vietämme maailman terveyspäivää WHO:n kunniaksi.

- So, for WHO.
- For who?
- For WHO.

Päivän taidekuva on Pohjois-Koreasta. Julisteessa korea sairaanhoitaja kiidättää ensiapua sitä tarvitsevalle. Korealaisissa sairaaloissa ollaan tarkkoja sairaalabakteerien suhteen. Käytävillä siivoojat ovat silmä tarkkana, ja heti huomatessaan pöpön yrittävän livahtaa potilashuoneeseen, nuijivat sen hengiltä mopilla tai kuivauslastalla.

Tuosta WHO-jutusta tulee mieleen tämä. Kaikkihan sen ovat jo nähneet, mutta kertaus on vähintään opintojen äitipuoli, ellei sitten -neljännes.

Sirpaleita

Palvellessani Savon Prikaatissa - joskus vuonna yksi tai kaksi - tarttui ruokalan vääpeli aterioinnin aluksi mikrofoniin ja kajautti kuuluvasti: "Huomio! Pureskelkaa perunamuussia varovasti, sillä siihen särkyi valmistusvaiheessa lasipurkki. Mikäli tunnette ruokailun jälkeen vatsakipua, menkää vastaanotolle. Jatkakaa!" Muussin kanssa oli kalaa, ei ruotsalaista broileria. Ruokailu tuolla oli muutenkin jänskättävää, aina oli vaara, että kattoon veitsen avulla singottuja voinappeja tipahteli soppaan tai piimämukiin.

Lapissa sitten vähän myöhäisemmässä nuoruudessani näin miehen, joka söi kapakassa olutlaseja. Hänelle piti maksaa jotain siitä hyvästä.

Päivän sotakuva esittää Savon Prikaatia Lech-joella huhtikuussa vuonna 1632.

B(r)ändejä

Öbaut van jiör sitten kirjoitin, että kekseliäs bändin nimi on Freud, Marx, Engels ja Jung, ja jatkoin sitten, että nämäkin voisivat olla hyviä kantriorkestereita:

Göring, Hess, Goebbels ja Himmler

Lenin, Stalin, Trotski ja Berija

Saddam, Osama, Gadahn ja Atwa

Karjalainen, Kleemola, Kuuskoski ja Korsimo

Gaddafi, Amin, Kenyatta ja Mobutu

Mannerheim, Airo, Heinrichs ja Lagus

Räikkönen, Kovalainen, Häkkinen ja Salo

Walker, Beam, Ballantine ja Grant

Sirola, Kuusinen, Äikiä ja Pessi
Ojaharju, Saarikoski, Salama ja Meri.

Tehkeepä hyvin ja keksikeepä lissee.

Kuva on Thomas Hart Bentonin "Sources Of Country Music"

Aurinkoinen maisemakuva

Sen kunniaksi, että Josif Vissarionovitsh Dzhukasvilistä tuli päivälleen 87 vuotta sitten NKP:n pääsihteeri, käsittelemme taidesarjassamme Boris Vladimirskin maalausta. Realistisessa tyylissä on impressionistissävyistä valon ja varjon leikkiä. Mereltä päin paistava aurinko valaisee kookkaimman henkilön lihakauppiaan lakkia muistuttavan päähineen ja muiden valkoiset paidat. Itse päähenkilö tahrattomassa asussaan jää varjoon, ja pukukangas vaikuttaa ohuelta, aivan kuin alla oleva vaatetus kuultaisi läpi. Henkilösommittelu on klassisen täsmällinen, lasten kasvoilta voi lukea toisaalta jännitystä, toisaalta iloa lasten ystävää kohdattaessa.

Kännykkäkeskusteluja XI

- Posse
- Sture täällä, moi, miten menee, oletko pahassa paikassa?
- Aika pahat on paikat...
- Haloo! hei, haloo, mikä v...u se oli, va för fan va de?
- Räjjäytytin tuossa yhen tornin. Kyllä ryssät sai kyytiä.

Aikakauslehtiratsaus XV

Vuodelta 1912 on peräisin "Käsiteollisuus"-niminen julkaisu. Se on "Käsityön opettajain ja kotiteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja Suomessa". Lehti ilmestyy kuukausien puolivälissä Helsingissä, tilaushinta vuodelta Smk 3:-, ilmoitushinta 15 penniä m.m.

Lehden toimisto sijaitsee Merikadulla, puhelin 71 71, lehden konttori sijaitsee Kaivokadulla, puhelin 56 77. Vastaava toimittaja on Lauri Mäkinen.

Noin kolmen sivun mittaisessa artikkelissa kerrotaan, että Kotimaisen Työn Liitto on perustettu. Tämän järjestönhän me muistamme siitä, kun Puolustusvoimain Ylipäällikkö rouva Halonen luovutti suuressa ulkoilmatapahtumassa naamioituneelle viihdeorkesterille Liiton avaintunnuksen. Jutussa on esitelty yhdistyksen säännöt, joiden 10§:n mukaan "Jäsenyydestä eroittaminen voi tapahtua,

1. Kun jäsenellä on maksamatta jäsenmaksuja tai muita suoritettavia Liitolle edelliseltä vuodelta eikä hän kirjallisesti muistutettuna maksa 14 päivän kuluessa.

---

3. Kun hän on tehnyt itsensä syypääksi Liiton yhteismerkin väärinkäyttöön.

Lehdessä on Oskar Eleniuksen piirokset Tyttären huoneen kalustoksi. Kalustoon kuuluu kaksiovinen alavetolaatikolla varustettu korkea kaappi, kaksilaatikkoinen kirjoituspöytä, kolmen istuttava sohvapenkki sekä käsinojallinen että -nojaton tuoli. Tyyliltään ajan tapaan jugend-vaikutteisia. Aino Keinäsen kudosmalleja (ei kudonnan malleja) on neljä: esiliinan reunus, keskikuvio korituolimattoon, huonekalukangasta ja pitkä liina.

Haettavista stipendeistä, käsityönopettajan toimesta ja piirustuskilpailusta ilmoitetaan lehden palstoilla. Tilaajia pyydetään kääntymään toimituksen puoleen, mikäli lehti ei ole saapunut säännöllisesti. "Ainakin toisessa edellä mainituista tapauksista osottautui asiaa tutkittaessa, että tilauksen vastaanottaneelta asiamieheltä oli unehtunut se perille saattamatta."

Reklaameja julkaisussa on kosolti, etupäässä pienikokoisia kansien sisäsivuilla, takakannessa ja alku- ja loppulehdellä - äkkiä laskien yli 80. Viina- tupakka- ja elintarvikemainoksia ei ole, lähes kaikkea muuta vakuutuksista soittimiin, rottingista valokuvaus- ja ompelukoneisiin löytyy.

Yllä olevassa mainoksessa torvisoittimista mainitaan Apostol. Suomen puhallinmusiikki saa kiittää Turkin sotaa, kun sieltä orpo Alexei-poika Suomeen tuotiin. Kun soittajien keskuudessa puhutaan apostolinaikaisuudesta, sillä ei tarkoiteta Pietarin eikä Paavalin jalanjälkiä vaan nimenomaan tätä Alexeita, monipuolista musiikkivaikuttajaa.

Blackbird

Tämmöinen tepasteli hangella meidän pihassa tänään aprillipäivänä ihan oikeasti.

Täältä kuulet laulua.

Eipröl

Aprillia vaan kaikille! Aluksi päivän taidekuvaan Berryn herttuan rukouskirjasta. Siinä herttua kavereineen tutustuu nurmikon kevätkasvuun. Maanviljelyskosmetologit nyppivät itämistuloksia ja esittelevät niitä herroille. Taustalla olevalla järvellä on troolikalastus käynnissä, ja taiteilija on kallistanut puutarhan muuria, jotta kukkivat hedelmäpuut näkyisivät. Klikkaa suuremmaksi.

Aprillipäivät seuraavat toistaan solkenaan. Vastahan siitä on vuosi, kun näytin kuvan hilpeästä paraatista Ameriikan kaupungissa.

Mutta mennäänpä ajassa taaksepäin noin kolmekymmentä vuotta. Kuten tiedetään, median parissa ahkeroivien tärkeänä tehtävänä on keksiä huhtikuun ekaksi tarpeeksi uskottavia uutisia. Seuraavassa olemme sanomalehden toimituksen aivoriihessä. Varstojen jyske kaikuu kadulle saakka.

- Mitäs me nyt sitten laitettais, oisko vaikka jotain politiikkaa?
- Pannaan, että Suomen pressaksi valitaan nainen, joka on Setan puheenjohtaja.
- Joku roti nyt sentään. Kas kun ei että Neuvostoliitto on lakkautettu.
- Näissäkin pitää olla jotain kannustavaa, niin että jengi innostuu funtsiin.
- No entäs jos vaikka että Kannuksen elinkeinoasiamies on uusi pääministeri?
- Niin, tai että Suomen kansan suureksi riemuksi ensimmäinen ruotsalainen on lähetetty avaruuteen, tai että Kiina pitää olympialaiset.
- Ei kun ihan tosissaan jotain vähän uskottavampaa.
- Hei, Nokia rupee tekeen pieniä taskuradioita, joilla voi ottaa kuvia ja käyttää puhelimena.
- Ai Nokia? Kaapeli- vai kumisaapaspuolella?
- No tekeehän ne tietokoneita, mutta jos vaikka niin että litteän asiakirjasalkun kokoisia tietokoneita ruvetaan myymään joka kotiin. Puhelinlinjaa pitkin voi sitten lähetellä viestejä minne vaan.
- Joo, no sano nyt vielä vaikka että Berliinin muuri pannaan päreiksi, ja että Amerikkaan valitaan neekeri presidentiksi.
- Oiskos se uskottavaa, jos pantais, että jostain Somaliasta...
- Ei kun nyt mä tiedän. Suomi, Saksa, Ranska ja Italia ja vaikka Kreikka ottaa käyttöön yhteisen rahan. Markka ei enää kelpaa. Suomen Pankkiin pitää jonottaa vaihtamaan.
- Joo, toi on hyvä.